SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Tulevaisuus on täällä

TIMO HÄNNIKÄINEN

Turun perjantaina 18.8. tapahtuneen puukotusiskun yksityiskohdat ovat vielä osittain epäselviä, ja uutta tietoa tulee päivänvaloon koko ajan. Olennaisin tiedetään kuitenkin jo nyt. Tekijä on 18-vuotias Marokon kansalainen, joka saapui turvapaikanhakijana Suomeen viime vuonna ja sai sittemmin kielteisen turvapaikkapäätöksen. Hän teki puukotukset yksin, mutta poliisi on pidättänyt tapaukseen liittyen neljä muuta henkilöä, jotka ovat niin ikään Marokon kansalaisia. Pidätyksiä on tehty myös vastaanottokeskuksista. Tapausta tutkitaan suunniteltuna terroristisena rikoksena. Poliisin ilmoittamien tietojen päivittymistä voi seurata verkossa vaikkapa täällä.

Mikään itse tapahtumassa tai sen ympärillä vellovassa keskustelussa ei ole yllättävää. Islamilaisen terrorin saapuminen Suomeen on ollut pitkään vain ajan kysymys. Selvänäköisimmät tajusivat tämän siirtolaiskriisin alkaessa syksyllä 2015, suurimmalle osalle se alkoi valjeta kahden seuraavan vuoden kuluessa, kun ennennäkemätön terroriaalto iski läntisen Euroopan maihin. Sarastus on julkaissut liudan artikkeleita muihin maihin kohdistuneista terrori-iskuista, niiden aiheuttamista reaktioista ja niiden mahdollisista ehkäisykeinoista, eikä niiden sisältöön ole Suomenkaan kohdalla paljoa lisättävää. Kertauksen vuoksi listaan keskeiset kirjoitukset tähän:

Eurooppa vuotaa verta (Jarkko Pesonen)

Bryssel ja Eurooppalainen tyhjiö (Timo Hännikäinen)

Euroopan kevät, arabikevät (Mika Keränen)

Miten etninen puhdistus toteutetaan? (Ilkka Aura & Hannes Possander)

Manchesterin todelliset uhrit (Christopher Pankhurst)

Entä jos valtiot eivät kykene ratkaisemaan terrorismin ongelmaa? (Jukka Aakula)

Toki edelleen löytyy haitallisia idiootteja, jotka vääntävät minkä tahansa epämääräisen tiedosirpaleen oman ennakkokäsityksensä mukaiseksi ja vahvistavat uskoaan tarpeen vaatiessa silkoilla valheilla. Heitä on poliitikoissa, tutkijoissa, toimittajissa, aktivisteissa ja tavallisissa kansalaisissa. He toistavat litanioitaan pelon valtaan joutumisesta ja rasismin vaarasta, ja vielä tämänpäiväiseen poliisin tiedotustilaisuuteen saakka he jaksoivat uskotella, että kyseessä on mielenhäiriön aiheuttama yksittäistapaus, eikä asialla ole mitään tekemistä terrorismin, islamin tai maahanmuuton kanssa. Mitähän he mahtavat sanoa uusien tietojen valossa? Kenties he alkavat vaatia, että turvapaikanhakijoiden palautukset on lopetettava kokonaan, ettei kukaan vain saa päähänsä juosta amokia kielteisestä päätöksestä turhauduttuaan.

Kun yksi ihminen sai viikko sitten surmansa Yhdysvaltain Charlottesvillessä laitaoikeiston mielenosoituksessa, samat ihmiset messusivat terroriteosta ja pitivät sitä ”vihan ideologian” johdonmukaisena seurauksena, vaikka kyseessä oli mitä todennäköisimmin onnettomuus. Islamilaisten terrori-iskujen yhteydessä he kiistävät pakkomielteisesti ilmiselvät syy-seurausyhteydet, mitä itsessään voisi pitää mielenhäiriön oireena. Olennaiset reunaehdot Turun, Barcelonan, Wuppertalin, Manchesterin, Brysselin, Pariisin jne. kaltaisille terrori-iskuille ovat islam ja sen asenteet länsimaisia yhteiskuntia kohtaan, sekä meneillään oleva hallitsematon muuttoliike kolmannesta maailmasta länteen. Vasta näiden jälkeen yhtälöön tulevat yksilökohtaiset epätoivon tunteet, mielenhäiriöt ja vastaavat. Sen, joka ei tätä ymmärrä, voi muitta mutkitta määritellä typerykseksi tai valehtelijaksi, eikä häntä maksa vaivaa kuunnella. Omaan arvoonsa voi jättää myös poliitikkojen tuomiot terrorismille ja osanotot uhrien omaisille, niin kauan kuin he pysyvät vaiti omasta roolistaan tällaisten tapahtumien mahdollistajina.

Pari pohdinnan arvoista seikkaa Turun tapahtumiin kuitenkin liittyy. Yksi niistä on itse tapahtumapaikka. Melko tarkalleen kolme vuotta sitten Turun Sanomat uutisoi, että Turussa asuvien muslimien joukossa on satoja salafi-jihadisteja, Saudi-Arabiasta peräisin olevan radikaalisuuntauksen kannattajia. Lauantain iskulla ei välttämättä ole mitään tekemistä juuri heidän kanssaan; varsinaisena tekijänä toiminut turvapaikanhakija ja hänen yhteistyökumppaninsa eivät ehkä ole ehtineet muodostaa tiiviitä siteitä kaupungin uskonnollisiin yhteisöihin. Jonkinlaisena hälytyskellona uutisen pitäisi kuitenkin toimia viimeistään nyt, varsinkin kun tekstissä siteerattu uskontotieteilijä Tuomas Martikainen sanoo:

Kun ensimmäisen sukupolven muslimit tulivat tänne, elämä keskittyi lähipiirin hyvinvoinnin järjestämiseen. He tulivat hyvin erilaisista lähtökohdista. Silloin kielen oppiminen, opiskelupaikan ja toimeentulon järjestäminen meni kaiken edelle. (…) Kun muslimien määrä kasvoi ja toimeentulo vakiintui, oli aikaa myös uskonnollisen identiteetin vahvistamiseen. Samalla lisääntyivät yhteydet omiin juuriin. Tämä on johtanut myös keskinäisten riitojen, poliittisten ja yhteiskunnallisten kiistojen lisääntymiseen.

Nyt kun väkivaltainen radikalismi on leimahtanut jo uusien tulokkaidenkin keskuudessa, maassa pidempään asuneiden taholta voidaan odottaa vielä tehokkaampia ja järjestäytyneempiä terroritekoja. Kenties Turusta on kaikessa hiljaisuudessa kehittynyt suomalaisen jihadismin keskus.

Toinen huomionarvoinen seikka on se, että osa Kauppatorilla olleista yritti aktiivisesti pysäyttää iskun. Tekijää ajettiin takaa ja joidenkin tietojen mukaan yksi paikalla olleista oli lyönyt tätä pesäpallomailalla jalkaan. Uhreja myös yritettiin auttaa oman turvallisuudenkin uhalla. Toimintamalli poikkeaa selvästi ainakin niistä typeristä ohjeista, jotka brittiviranomaiset antoivat Manchesterin iskun jälkeen vastaavan varalle: pakene, piiloudu, hälytä poliisit. Turussa nähty osoitti erinomaista kansalaisrohkeutta ja saattoi jopa pelastaa henkiä. Poliisin toiminta oli tehokasta, mutta näissä tapauksissa on kyse sekunneista ja poliisi ehtii aina paikalle liian myöhään. Jos useammilla siviileillä olisi valmiuksia toimia näin, moni isku saataisiin pysäytettyä alkuunsa.

Pitkään pelätty tulevaisuus on nyt täällä, ja tavallisen ihmisen on syytä varautua siihen kahdella tavalla. Ensimmäisen sanelee Turussa nähty esimerkki: jos joudut iskun kohteeksi, taistele vastaan. Hanki turvasumutin tai jokin muu mukana kuljetettava itsepuolustukseen soveltuva väline, harjoittele ensiapu- ja itsepuolustustaitoja, pidä itsesi hyvässä fyysisessä kunnossa. En voi myöskään moittia ketään, joka hankkii turvakseen luvattoman käsiaseen, vaikken sellaiseen tietenkään kehota. Kamppailutaidot ja astalot eivät nimittäin auta, jos terroristilla on tuliase.

Varautumista on myös kokonaistilanteen hahmottaminen. Turun tapahtumien synnyttämää raivoa ei pidä purkaa yksittäisiin maahanmuuttajiin, jotka eivät tapaukseen mitenkään liity – se ei auta mitään ja lisää vain tämänhetkisten vallanpitäjien legitimiteettiä. Terve ja oikeutettu viha kannattaa kohdistaa järjestelmään, joka tekee terrorin mahdolliseksi ja on kyvytön suojelemaan kansalaisia siltä. Ei tule äänestää ainuttakaan poliitikkoa tai puoluetta, joka tukee tämänhetkistä maahanmuutto- ja EU-politiikkaa. Ei pidä uskoa ketään, joka väittää niitä ainoiksi vaihtoehdoiksi: Puolan ja Unkarin kaltaiset vastavirtaan asettuneet maat ovat välttyneet tyystin terrori-iskuilta. Äänestyskäyttäytymisen lisäksi on aktivoiduttava muillakin tavoin: osallistumalla mielenosoituksiin ja kulkueisiin, liittymällä muutosta vaativiin kansalaisjärjestöihin. On tullut aika sanoa suuri ei, ja sanoa se riittävän kuuluvasti.

Timo Hännikäinen (s. 1979) on Helsingissä asuva kirjailija ja suomentaja. Tuoreimmat kirjat proosateos ”Kuolevainen” (2016) ja muistelmateos ”Lihamylly” (2017). Kiinnostuksen kohteita taide, historia ja antimoderni ajattelu.

Information

This entry was posted on elokuu 19, 2017 by in Politiikka ja ideologia and tagged , , , , , , .
%d bloggers like this: