Sateenkaari-industrialismi saastuttaa

TEEMU KESKISARJA

–

Latinan indrustria merkitsee muun muassa toimeliaisuutta. Sana on lainautunut lukuisiin nykykieliin teollisuuden, tehtaiden ja massatuotannon tarkoitteeksi. Industrialismi puolestaan kattaa muutakin kuin toimintaa ja tekemistä – se on ismi kuten kapitalismi tai nationalismi.

Käsitteeni sateenkaari-industrialismi ei viittaa sukuviettiin ja sukupuolikäyttäytymiseen. Ihmisten suuntautumiset yms. yksityisasiat ovat tästä yhteydestä täysin poissuljetut. Timo Soinin siniset hannu-horinat eivät kiinnosta ketään sivistynyttä lukijaa. Kolumnini aihe on mielikuvateollisuus, joka käyttää energianaan verovaroja, tuotteistaa valheita ja saastuttaa yhteiskuntaa.

Kesää kaunistavat kokonainen sateenkaarikuukausi ja Ylpeys-festivaalin viikko. Nämä ovat kalenterimme kaikkein pisimpiä riittejä. Vertailun vuoksi: suomen kieli, suomalainen kirjallisuus ja Suomen itsenäistyminen hujahtavat ohitse yhdessä päivässä.

Paraateihin ja lipputankoon nousee nimenomaan teollisia tuotteita. Niitä valmistavat virkahenkilöt (alkaen ”yhdenvertaisuusvaltuutetun” 30 hengen toimistosta) ja markkinoivat julkisrahoitteiset järjestöt.

Sateenkaari-industrialismi ei työstä kedon kukkasia vaan synteettistä muovia. Epätotuus on välttämättömin ainesosa. Mielikuvatehtaan katalogi väärentää suomalaiset suvaitsemattomiksi raakalaisiksi, jotta jalostus kohti yhdenvertaisuutta maksaa maltaita.

Tuoteselosteessa on historiaa. Sateenkaari-industrialismi narraa rahoittajia sillä narratiivilla, että Impivaara muinoin vainosi vimmatusti vähemmistöjä.

Olen kovakantisissa kirjoissa lähdeviitteiden kera osoittanut, että Suomen viimeisin ja mahdollisesti ainoa homoseksuaalien teloitus tapahtui Taivassalossa vuonna 1665. Synti rehotti käytännössä rankaisemattomana monta sataa vuotta. Oikeudenkäynnit olivat äärimmäisen harvinaisia, koska lainsäätäjä soi porsaanreiän. Suomi on oikeushistorialtaan, jollei homomyönteinen, niin homovälinpitämätön maa. Nimismies, pappi ja kyläläiset eivät häiriintyneet yksinäisistä kummajaisista tai hissukseen elelevistä mies- ja naispareista. Näitä vastaan ei noussut syytteitä 1900-luvullakaan. Tuomiot sisälsivät usein prostituutiota ja lapsenahdistelua. Pelkkä kielletty rakkaus ei vienyt kiven sisään.

Kuulostaa toki vääryydeltä, että homoseksuaalisuus oli rikos 1970-luvulle saakka. Erikoista se ei kuitenkaan ollut aikana, jolloin aviopuolison aviorikos eli huori piti raastuvassa todistaa ja tunnustaa avioeron asianhaaraksi.

Sateenkaari-industrialistien mielisanoja on ”sairausleima”. Homoseksuaalit vapautuivat siitä vasta vuonna 1981. Sairaaksi luokittaminen ei tietenkään ollut reilua. Mutta asia suhteutuu siihen, miten hankalaa oli kaikenmoisen siveettömyyden normalisoiminen. Esimerkiksi onanistien armoton eheytys oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa lääketieteen valtavirtaa. Heidän kärsimyksiensä muistoksi ei hylly Ylpeyden paljas pylly. Tykkänään unhoitettuja ovat eläimeensekaantujat, joita esivalta verisimmin jahtasi Ruotsin aikana. Näillä todellisilla marttyyreillä on nyt porttikielto sateenkaaren alle.

Homoseksuaalien vapautus- ja ihmisoikeusliikkeet alkoivat 1960–70-luvuilla vapaaehtoisvoimin. Tarve oli epäilemättä aito ja tarkoitusperä totuudellinen. Mitään STEA-miljoonia ei tuolloin tipahdellut taivaasta. Vähitellen vakaumus vakautui virkatyöksi ja aktivismi valtionavuksi. Aatteellinen tilauskirja tyhjeni, kun vähemmistöt saavuttivat vapautensa ja oikeutensa. Homovastaisia lakeja tai käytänteitäkään ei ollut enää olemassa. Loppuivatko sateenkaari-industrialisteilta työt?

Työttömyydeltä pelasti uudenlaisen raaka-aineen louhinta. Vainojen ja epätasa-arvon korvikkeiksi löytyi kansanluonteen uumenista ajatusrikoksia. Ne kelpasivat perusteluiksi teollisuuden kapasiteetin kasvattamiseen. Tuotekehittely jatkui propagandaan ja aivopesuun. Kama kävi kaupaksi tsoukki-herännäisyyden ylikansallisessa korkeasuhdanteessa.

Sateenkaari-industrialismin tehtaanpiiput tupruttavat rahantuoksuista savua kuin ennen vanhaan Mäntän ja Kuusankosken metsäteollisuus. Valitettavasti saastutuksen lieveilmiöt muistuttavat vähintään Lievestuoretta.

Mitä vapauksia ja oikeuksia keneltäkään sukupuolikäyttäytyjältä puuttuu Suomessa kesällä 2026? Ei mitään. Sateenkaari-industrialisteilta puuttuvat (toistaiseksi) avoin shekki julkisen sektorin budjeteista ja valta pakottaa joka iikka Ylpeyden epäjumalien palvontaan.

–

–