Hesarin virhe herätti naisvihan uinuvan hirviön

TEEMU KESKISARJA

–

Panu Rajala kerran kehotti kelvotonta kriitikkoa opettelemaan ”huolellisuutta siteeraamisen helpossa taidossa”. Huolimattomuus on epäilemättä sapettanut Rajalaa, joka on loistava kynämies ja aiheiltaankin erittäin kaunokirjallinen. Kirjailijat luovat ja hiovat huolellisia lauseita. Niitä lehdet sitten ”siteeraavat” päin mäntyä kera lainausmerkkien.

Olen itse kokenut saman vitsauksen. Teoksessa Kyllikki Saari – mysteerin ihmisten historia kirjoitin:

Maantieahdistelu oli yleinen hupi – ei Vikin yksityinen perversio.

Tällä tahdoin sanoa – ja sanoinkin – että murhan pääepäilty ojankaivaja ei ollut läheskään ainut mahdollinen Kyllikki-paran polkupyörän pysäyttäjä.

Helsingin Sanomien kriitikko Maria Norrman katkaisi lauseen keskeltä kahtia. Siis pelkkä ”maantieahdistelu oli yleinen hupi”. Irrallisena lauseenpuolikas tarkoitti Norrmanin mukaan miehisen huvin hyväksyntää sekä uhrien mitätöintiä. Aukeaman mittainen kritiikki jankkasi Keskisarjan ”sukupuolittunutta kielioppia” eli kyvyttömyyttä nähdä ”valtava yhteiskunnallinen ongelma: miesten naisiin kohdistama häirintä ja seksuaalinen väkivalta”.

Tänä kesänä 2026 autoin kriitikkoja kädestä pitäen. Elämäni eduskunnassa ehti lehdistölle luettavaksi peräti kuukausi ennen julkaisupäivää. Pitkän embargon lisäksi oli helpotuksena tiedostomuoto, josta sitaatti irtoaa parilla näpäytyksellä takuulla oikein.

Lukuaika oli liian lyhyt ja atk vaikeaa Hanna Mahlamäelle. Hän on Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimies, anteeksi esihenkilö. Yli ymmärryksen ja kopiontikyvyn meni tämä lauseeni:

En osaa käyttää kapselikahvikonetta enkä totella itseäni nuorempia ja naisempia pomoja enkä vanhoja miehiäkään.

Aitohesarilaiseen tapaan Mahlamäki noukki lauseesta vain keskiosan. ”Hän [Keskisarja] kertoo, ettei osaa totella pomoja, jotka ovat häntä itseään nuorempia tai naisia”. Naisvihaisen tulkinnan Mahlamäki latasi johdantoonsa, joka ainoana pilkisti maksumuurin takaa. Kyse tuskin oli lyöntivirheistä. ”Itseään nuorempia ja naisempia pomoja” toistui tuonnempanakin kiteytyen kirja-arvion ytimeksi.

Oikein siteeraaminen ”eikä vanhoja miehiäkään” olisi häivyttänyt sukupuolet ja iät, puhumattakaan kapselikahvikoneen melko helppotajuisesta huumorista.

Tähän asti ei mitään uutta auringon alla. Mutta naisviha-narratiivilla narraaminen yltyi yllättävässä ulottuvuudessa. Keskustan kansanedustaja Hilkka Kemppi kopautti Kritiikin Kannuksia.

Kemppi teki ensinnäkin nopeusennätyksen. Kirjani oli ennakkoluvussa vain harvoilla ja valituilla toimittajilla, joilta embargo-säännöt ehdottomasti kieltävät levittelyn. Hesarin juttu ilmestyi maanantaiaamuna. Kempin tiedote oli STT:ssä heti samana päivänä klo 11.07 ja aikaisemminkin keskustan nettisivuilla ym. Melkeinpä mieleeni juolahtaa salaliittoteoria. Hesari vinkkaili löydöksestään naisystävälliselle taholle.

Eduskuntatalossa oli jaossa muutama kappale paperikirjaani. Teoriassa mahdollista on, että Kemppi sai sen käsiinsä. Selitykseen on kuitenkin vaikea uskoa. Useimmat kansaedustajat eivät kajoa kirjallisuuteen edes lukukoiran avustuksella.

Juonipaljastus: Elämäni eduskunnassa ei lainkaan käsittele sukupuolikysymyksiä. En maininnut yhtään ukkoa ukkona enkä yhtään akkaa akkana. En kirjoittanut sanaakaan miesten ja naisten eroista politiikassa, johtajuudessa tms.

Silti Hilkka Kempin virallisessa tiedotteessa:

Kysymys kuuluu, onko tällainen naisviha sallittua Perussuomalaisissa tai hyväksyykö pääministeri tällaisen hallituskumppanien puheen mukisematta?

Totisesti Kemppi raivostuu:

Tällainen [Keskisarjan] lausunto on yksiselitteisen naisvihaa. On erittäin haitallista, että kansanedustaja ja hallituspuolueen varapuheenjohtaja esittää ajatuksen siitä, että naisen johtajuus olisi jotenkin miehen alapuolella.

Tämä siis ei ole somepäivitys vaan tiedote, joka meni läpi Suomen Tietotoimistossa. Keskustan varapuheenjohtajan auktoriteetilla Kemppi peräänkuuluttaa:

Mikäli näin suoraan naisvihaan ei puututa perussuomalaisten puoluejohdon tai eduskuntaryhmän osalta, antaa se myös hyväksynnän tällaisille lausunnoille. Onko tämä perussuomalaisissa uusi normaali. Vastaavaa puhetta kuuluu jo maailmalla, mutta hyväksymmekö sen myös Suomessa?

Niin. Mitä tähän voin minä sanoa. Ehkäpä samaa kuin kirjassani eräästä toisesta meidän aikamme ilmiöstä:

Ei tällaista älykääpiöitymistä voi ennustaa nihilistisinkään nykyaika-skeptikko.

–

Teemu Keskisarjan ”Elämäni eduskunnassa” ilmestyi viime viikolla ja on saatavilla Kiukaan verkkokaupasta.

–

–