Rituaalifarssi, eli kuinka epäonnistua rennon hippitapahtuman järjestämisessä

JARKKO PESONEN

–

Olen parin vuosikymmenen aikana ollut mukana monien kansallismielelisten tapahtumien järjestelyissä. On ollut keikkailtoja, festareita, soihtumarssseja, seppeleenlaskuja, risteilyjä ja luentoja. Mikäli järjestelyt ovat olleet onnistuneet, on suurin osa järjestelytyöstä ollut tapahtumiin osallistujille sillä tavoin näkymätöntä, että asiaa ei tarvitse edes ajatella. Kulissien takana kaikenlaista säätämistä, suunnitelmien muutoksia, viime hetken epäselvyyksiä ja henkilökemioiden yhteentörmäyksiä on luonnollisesti tullut todistettua, mutta kun tapahtumat on saatu kunnialla päätökseen, on myös tyydytys niistä ollut huomattava. En varsinaisesti ole koskaan vaivautunut miettimään millaista tapahtumien järjestelytouhu on yhteiskunnallisen polarisaation vastakkaisella reunalla. Toisaalta, kun tuli vastaan tilaisuus päästä lukemaan tapausselostus sieltä puolen, olin vilpittömän utelias.

Satuin saamaan käsiini Artesian Wellin projektiselvityksen ”rituaaliruokailun” järjestämisestä osana Natural High Healing Festivalia (NHHF) 2. – 5. heinäkuuta 2026. NHHF on Uudessakaupungissa järjestettävä vuosittainen lihaton ja päihteetön kesätapahtuma, jossa on joogaa, tanssia, meditaatiota, luentoja, musiikkiesityksiä ja vaihtoehtoishoitoja. Artesian Well puolestaan on pariskunta Ossi Arnt Palonevan ja Iines ”Iness” Korhosen luotsaama taiteilijaduo, jonka toteutuksiin osallistuvat raportissa vain nimimerkein viitatut tiimin jäsenet. Paloneva on itseoppinut kokki, alkemistisen ruoanlaiton pioneeri, ja Korhonen intuitiivinen laulaja, tanssija ja esiintyvä taiteilija. Artesian Wellin kohdalla tapahtuman järjestäminen romahti nopeasti itkuun, epätoivoon, väkivallalla uhkailuun ja sairaalareissuun. Liitteineen 250-sivuiseksi paisuva selvitys käy sekä surrealistisesta viihteestä että opettavaisesta tarinasta kenelle tahansa tapahtumajärjestelyistä kiinnostuneelle. En ole halukas analysoimaan tarkemmin tapahtumien kulkua, vaan puhukoon tarina puolestaan. Se alkaa korkealentoisista suunnitelmista ja päättyy absurdiin sekoiluun. Huomautettakoon, että kirjoittamani perustuu yksin Artesian Wellin omaan raporttiin tapahtumien kulusta, muiden osapuolien näkemyksiä ei ole ollut käytettävissä.

Raportin johdannossa kerrotaan Palonevan ja Korhosen kohtaamisesta marraskuussa 2025 Merkaba Centerin päätösjuhlassa Sörnäisissä. He tanssivat ja kokivat sielunsopimuksen aktivoituneen tuona iltana. Samaisessa tapahtumassa Paloneva kohtasi NHHF:n teknisen tuottajan ensimmäisen kerran ja Paloneva toi ilmi halunsa osallistua tulevan kesän festivaaliohjelman toteuttamiseen. Seuraavana keväänä Palonevalla ja Korhosella näyttivät olevan tähdet kohdillaan tapahtuman suhteen, sillä yhteistyö oli osoittautunut erittäin toimivaksi ja heidän eri osaamisalueensa, astrologiset syntymäkarttansa sekä persoonallisuuspiirteensä täydensivät toisiaan saumattomasti. Palonevan ja Korhosen oli tarkoitus järjestää festivaaleille rituaaliruokailu läheiseen saareen osana viikonlopun ohjelmaa. Tuolla ”Henkien saarella” (”Soulful Island Experience”) festivaalivieraan olisi mahdollista seilata sivummalle festivaaliaallokosta. Se olisi ”performatiivinen todellisuus – kvanttitila, jota kannattelevat pyhä geometria, elävä äänimaisema ja saaren henget”, ja jossa ”avotulella valmistettu ruoka syödään paljain käsin kalliolle katetulta villiyrittipediltä”. Viikonlopun aikana tämä kurkkulauluartistien säestämä seremonia olisi järjestetty alkuperäisen suunnitelman mukaan yhteensä kuusi kertaa ja mukaan olisi päässyt ostamalla 55 euron arvoisen lipun.

Toukokuussa taiteilijaduon ja festivaaliorganisaation välillä alkoi ilmetä ongelmia. Tapahtuman toteutuksesta oli epäselvyyttä ja markkinointimateriaalista oli erimielisyyttä. Haasteita aiheutti muun muassa se, että päästäkseen saareen olisi oltava vene. Venettä Paloneva kertoi kyllä osaavansa käyttää, jos sellainen vain järjestyisi. Grillaamiseen tarvittaisiin grilli ja ruokien kylmäsäilytykseen jääkaappi. Tekninen tuottaja lupasi järjestää. Lipunmyynti olisi alkanut 1.6. alennetulla 44 euron ennakkotilaushinnalla, mutta tämä ei toteutunut, koska olisi vaatinut nettisivuvastaavalta liikaa työtä. Myöskään tapahtuman ilmoittaminen festivaalien nettisivuilla ei lopulta onnistunut ja kurkkulaulajien artistipalkkiot unohtuivat käsitellä. Kurkkulaulajat kuitenkin suostuivat esiintymään ilman korvausta, jos tapahtuman toteutuminen sitä edellyttäisi.

Kesäkuun alussa haasteet käytännön toteutuksessa jatkuivat. Nettisivut olivat kesken, ei lippukauppaa, ei markkinointia. Festivaaliorganisaatiota arvelutti, oliko tapahtuma kaupalliselta kannalta liiankin hippiä ja vaihtoehtoista (”fringe”) hippien vaihtoehtofestareille ja se halusi että NHHF:n ja Artesian Wellin brändejä ei sotkettaisi markkinoinnissa keskenään. Kuukausi jatkui epävarmoissa tunnelmissa. Liput tulivat myyntiin, liput katosivat myynnistä ja tulivat jälleen uudestaan myyntiin. Tapahtuman mainosgrafiikat olivat pielessä ja julkaisut vilisivät kirjoitusvirheitä. Korjausehdotuksiin joko reagoitiin erittäin hitaasti tai ei ollenkaan. Kuun puoliväliin mennessä 125 kappaleen kokonaislippumäärästä oli myyty neljä. Odotuksia paremmasta kuitenkin oli, sillä NHHF järjesti Artesian Wellille lentolehtiset, Instagramissa oli hyvää pöhinää ja MTV3 oli kiinnostunut tekemään juttua tapahtumasta. Lipunmyynnin kerrottaankin ottaneen loppukuusta pientä tuulta alleen.

Tässä vaiheessa jollakulla elintarvikkeiden parissa kaupallista puuhaa pyörittävällä olisi saattanut jo käydä mielessä tapahtuman elintarviketurvallisuus, mutta kuten myöhemmin ilmenee, se ei ollut järjestäjille ensisijaista.

Kesäkuun viimeisenä päivänä taiteilijaduo pakkasi autonsa, jonka rikkinäinen pakoputki oli onnistuneesti korjattu ilmastointiteipillä ja kuparilangalla. Sopivaa grilliä ei festivaali ollut onnistunut hankkimaan, joten matkalla kierrettiin kirpputoreja ja romulavoja etsien grilliä tai grilliksi sopivaa metallista esinettä, jollaiseksi lopulta valikoitui ilmastointihormin kulmapala. Viivytysten, paniikkikohtausten ja viime hetken hankintojen jälkeen pariskunta pääsi matkaamaan Keravalta Uuteenkaupunkiin, jonne he saapuivat aamuyöstä. Heille varattu saunamökki oli kuitenkin jonkun muun käytössä, joten Paloneva ja Korhonen päätyvät nukkumaan taivasalla, koska teltan pystyttäminen olisi ollut liian raskasta.

Seuraavana aamuna auto purettiin tavaroista ja tarkoituksena oli saada tapahtuman rekvisiitta saareen mahdollisimman pian. Aamupäivän aikana ilmeni, että venettä ei vielä tässä vaiheessa saada järjestymään, mutta se onnistuisi muutamassa tunnissa. Lisäksi keskipaahtoinen kahvi oli jauhettu festivaaleilla käytettäviin perkolaattoreihin liian hienoksi ja tukki suodattimen, eikä Artesian Wellin julisteita ollut pantu sovitusti esille. Lopulta neljän aikaan iltapäivästä vene saatiin käyttöön. Alueella kohdattu intuitiivinen tanssitaiteilija teki energiahoitoja Korhoselle ennen saareen siirtymistä. Avuksi tavaroiden kantamiseen ja tapahtumapaikan rakentamiseen lähtivät tanssitaiteilija, lounaalla tavattu ruotsalainen IT-yrittäjä sekä festivaalin tekninen tuottaja. Saaressa pidettiin ”saareen astumis -seremonia” ja alueeseen tutustuttiin energioita tunnustellen. Useimmille tavaroiden kantaminen veneestä saareen olisi melko yksinkertainen tehtävä, mutta taiteilijaduon tapauksessa näin ei ollut.

Ensimmäisenä kannetaan säkillinen tyynyjä, joilla merkitään Hannu ja Kerttu -periaatteella polku seremoniapaikalle. Tyynyjä siirretään polkua edestakaisin kulkiessa sivuttaissuunnassa parhaan kävelyreitin optimoimiseksi. Tavaran siirtäminen on pitkällinen prosessi sen mantraavan luonteen vuoksi: Meditaatiopolku rakentuu luontoon siten, että tavaraa kannetaan esityspaikalle ja tyhjin käsin palatessa polulta poistetaan luonnon muodostamia esteitä isoimmasta pienempään. “Niin kiire täällä ei ole kenelläkään, etteikö polkua kulkiessa, siitä olisi aikaa pitää myös huolta” muodostuu lauseeksi, jota Arnt toistaa kaikille viikonlopun aikana saaressa auttaneille. Polun muokkaamisen tavoitteena on, että saaressa kaikki kävelevät paljain jaloin turvallisesti, tuntien, että saari pitää heistä huolen.

Intuitiivinen tanssitaiteilija viettää saarella 2-3 tuntia, jonka aikana kiipeää mäntyyn ja kiinnittää punaisen langanpään noin kolmen metrin korkeudelle männyn ympäri, koristeita varten. Loput ajasta hän tarjoaa henkistä tukea Inessille. Myös IT-yrittäjä kuuntelee ja tukee itkuista Inessiä, joka kokee äärimmäisen stressin keskellä tämän rauhallisen kannattelun helpottavaksi.

Illan ja yön aikana saareen syntyy kuitenkin rituaalipaikka ja meditaatiopolku kantamalla kiviä ja hiekkaa ämpäreillä. Nämä tehtävät päätyivät enimmäkseen Palonevan ja IT-yrittäjän harteille, sillä Korhonen oli disorientoituneessa tilassa stressin vuoksi. Pitkällisten työvaiheiden päätteeksi tiimi pääsi poistumaan saarelta ja lämmittämään saunaa. Saunomisesta Paloneva tiesi, että näissä tapahtumissa se monesti epäonnistuu, koska saunojat eivät ymmärrä lisätä kiukaaseen puita, vaan jatkavat veden heittämistä viileneville kiville. Tämän virheen Paloneva osaisi kokeneena saunojana itse välttää. Kesken saunanlämmitysoperaation ilmeni, että saunan takahuoneessa yritti nukkua räppäri Tuokki, joten Paloneva päätti keskeyttää saunan lämmittämisen antaakseen räppärille nukkumarauhan. Hän poisti pesästä palavat halot, mutta katsoi lopulta paremmaksi laittaa ne takaisin tulipaloriskin ja savuhaitan vuoksi. Koska sauna näin joka tapauksessa lämpesi, päättivät Paloneva ja Korhonen saunoa hiljaa ennen nukkumaanmenoa.

Seuraavana aamuna rituaaliruokailun valmistelua oli tarkoitus jatkaa ja illalla olisi luvassa myös rituaalin kenraaliharjoitus. Avuksi rakentamiseen oli ilmoittautunut festivaalityöntekijä Samppa. Samppa oli kuitenkin liian väsynyt päästäkseen paikalle. Tämä synnytti Palonevan ja Korhosen välille riitaa, ja Paloneva huusi turhautumistaan männyille niin, että menetti äänensä seuraaviksi päiviksi. Kaikesta huolimatta Paloneva ja Korhonen pääsivät aamiaiselle, missä kohtasivat festivaalin koristeluista vastaavan ”dekottajan”. Dekottaja kertoi hänellä olleen alkuun apuna kumppani, mutta tämä oli saanut hermoromahduksen ja poistunut alueelta.

Aamiaisen jälkeen tiimi pääsi jatkamaan valmisteluja saareen apunaan kaksi vapaaehtoista. Oksia ja risuja järjesteltiin ja äänentoisto saatiin paikalle. Viimeisten ruokaostoksen kohtalosta ja grilliin tarvittavista hiilistä oli epäselvyyttä. Kaikkea saarella tapahtunutta ei ole saatu kirjattua kronologisesti raporttiin, koska ”stressi ja kaaos ylitti normaalin ihmisen käsittelykapasiteetin”. Hiilet ja ruoat saapuivat, mutta osa tavaroista unohtui rantaan ja niitä täytyi käydä erikseen hakemassa. Lopulta IT-yrittäjä saapui viime hetkellä kylmälaatikon kanssa ja kantoi henkisen yhteisön toiminnanjohtajan kanssa sen seremoniapaikalle. Kaikki oli viimein valmista.

Vieraat saapuvat saarelle noin klo 20:30. Iness tulee metsästä esiin tanssien ja pitää kenttää onnistuneesti yllä, luoden päivän kaaoksesta huolimatta rauhallisen ja meditatiivisen ilmapiirin. Vieraat ovat ihastuksissaan ja kuvaavat Inessin sisääntuloa. Vieraiden joukossa on festivaalien virallinen kuvaaja, joka alkaa myös ottaa kuvia välittömästi. Iness johdattaa vieraat seremoniapaikalle laulaen.

IT-yrittäjä kuvaa Arntin saapumisen seremoniapaikalle kahta vesikanisteria kantaen. Hetkeä aiemmin Arnt on löytänyt kalliolta kaksi mustaa sulkaa, jotka hän on asettanut vihreän tupakkatakkinsa taskuun. Saavuttuaan seremoniapaikalle Arnt sijoittaa tiskivedet astioiden tiskauspisteelle. Vieraat ovat jo saapuneet paikalle, ja seremonian alku on käynnistynyt. Arnt kiinnittää toisen mustista sulista omaan päähänsä. Valmistellessaan Inessiä esitystä varten hän tekee tälle niin kutsutun haltia-kampauksen ja kiinnittää toisen mustan sulan osaksi sitä. Samalla Arnt kuiskaa Inessille tulevan esityksen tarkennetun käsikirjoituksen ja viimeiset toimintaohjeet.

Esitys alkaa Arntin tervetulopuheella. Menetettyään äänensä lähes kokonaan, hän pitää puheensa kuiskaten mikrofoniin. Tilaisuuden aluksi varmistetaan vielä osallistujien mahdolliset ruokarajoitteet. Käy ilmi, ettei kenelläkään illan osallistujista ole ruokarajoitteita, mikä on katastrofaalisten valmistelujen ja niihin liittyneen epävarmuuden jälkeen Arntille äärimmäisen huojentava tieto. Tämän jälkeen Arnt toteaa osallistujille mikrofoniin: “Tästä tulee leppoisaa. Pidetään hauskaa.

Tapahtuma sujui niin hyvin, että saaresta palattuaan Korhonen hehkuttaa seremoniaa miesten voimaantumisvalmentajalle. Ilmeisesti valmennuksella ei ole mitään tekemistä fyysisen voimaharjoittelun kanssa, mutta asiaa ei raportissa tarkemmin avata. Loppuilta sujuu hyvissä tunnelmissa ja tiimi käy nukkumaan odottaen seuraavaa päivää, jolloin on vuorossa ensimmäinen varsinaiseen ohjelmistoon kuuluva rituaali.

Seuraavana aamuna kenraaliharjoitukseen osallistuneet DJ, kriya-joogaohjaaja, vaatesponsorifirma ja henkisen yhteisön toiminnanjohtaja olivat hehkuttaneet tapahtumaa Instagram-tileillään. Myytyjen lippujen tilanteesta kysyttiin tekniseltä tuottajalta, mutta vastausta ei jostakin syystä saatu. Alkoi myös sataa, ja tavaroita piti siirtää sateensuojaan ja virittää pressuja. Apuna järjestelyissä ollut kurkkulaulaja kieltäytyi osallistumasta, koska hänellä oli nälkä. Palonevan mielestä tällaisessa tilanteessa ohjeita olisi noudatettava välittömästi ja kyseenalaistamatta. Korhosen mielestä taas kurkkulaulajalla oli oikeus syödä ensin ja Palonevan käytös oli despoottista. Korhosen ja Palonevan välille tuli jälleen riitaa. Lisäksi Korhosen puhelin oli kastunut sateessa, eikä sitä voinut ladata. Ensi hätään Korhonen ja Paloneva saivat muilta paikalla olijoilta energiahoitoa. Kello 11:00 tekninen tuottaja ehdotti päivän ensimmäisen rituaalin perumista ja lipun ostaneille mahdollisuutta vaihtaa osallistuminen kello 18:00 alkavaan seremoniaan. Tästä tiimi huojentui ja päätti siirtyä huoltorakennukselle lataamaan akkuja. Matkalla Korhonen itki, huusi ja lähes oksensi todeten samalla, ettei ole ikinä elämässään tehnyt mitään näin raskasta ja hankalaa.

Saareen palattuaan tiimi viritteli pressuja ja Paloneva muotoili savesta hermoston toimintaa säätelevän heksagonin. Korhosta hän neuvoi keittämään teetä, mutta kun se ei onnistunut, päätettiin juoda jotakin mitä ei erikseen tarvitsisi valmistaa. Iltapäivällä huomattiin teknisen tuottajan kysyneen dokumentaatiota elintarviketurvallisuudesta, mutta Palonevan mielestä sellainen oli tässä tilanteessa toissijaista. Tekninen tuottaja yritti myös soittaa useita kertoja, mutta Korhosen puhelin ei toiminut ja Palonevalla ei ollut kapasiteettia tarkkailla puhelintaan. Kun yhteys jälleen saatiin, oli tekninen tuottaja sitä mieltä, että dokumentaatio on prioriteettiasia ja ilman sitä tapahtumaa ei voi järjestää, mutta tästä tuottaja ja Paloneva eivät päässeet yhteisymmärrykseen, vaan puhelu päättyi huutamiseen. Paloneva siirtyi kalliolle tekemään hengitysharjoituksia pysyäkseen toimintakykyisenä. Lopulta hän sai laadittua dokumentaation ChatGPT:n avustuksella, mutta tuossa vaiheessa kello oli jo yli viiden ja seremoniaan oli enää tunti aikaa. Hän arvioi, että edellytyksiä esityksen toteuttamiselle ei enää ollut ajan puutteen ja uupumuksen takia. Paloneva huomasi, että tekninen tuottaja oli perunut tapahtuman jo heti huutopuhelun jälkeen, mistä hän pettyi raskaasti.

Tekninen tuottaja halusi tavata Palonevan ja Korhosen, mutta Paloneva oli “läpeensä vittuuntunut siihen kusipäähän”. Korhonen voisi itse hoitaa tapaamisen parhaaksi katsomallaan tavalla. Paloneva lähti mieluummin uimaan, keräämään lumpeenkukkia ja kävelemään metsäalueelle. Lopulta Korhonen ja tekninen tuottaja kuitenkin löysivät Palonevan.

Ines ja Tekninen tuottaja tavoittavat Arntin, minkä jälkeen keskustelu muuttuu nopeasti sanaharkaksi. Arnt ilmaisee näkemyksensä, jonka mukaan Tekninen tuottaja toimii pahantahtoisesti, aiheuttaa tietoisesti haittaa ja tekee impulsiivisia sekä tunnepohjaisia päätöksiä. Arnt kuvaa teknisen tuottajan päätöksiä infantiileiksi ja hallitsemattoman tunnekuorman ohjaamiksi.

Hän ilmoittaa, että keskustelu voidaan hänen näkemyksensä mukaan käydä vasta sen jälkeen, kun Teknisen tuottajan aiheuttamiksi katsotut vahingot on korvattu täysimääräisesti. Tämän jälkeen voidaan keskustella seuraavan päivän esityksen toteuttamisesta. Tekninen tuottaja kiihtyy silminnähden. Tilanne eskaloituu siihen, että Tekninen tuottaja riisuu paitansa ja lähtee lähestymään Arntia uhkaavasti, kysyen “Haluatko tapella vai?”

Arnt poistuu paikalta juosten paljain jaloin soratietä pitkin parasta mahdollista vauhtia noin 500 metrin matkan, kunnes katoaa mutkan taakse. Tämän jälkeen hän suuntaa metsään, asettuu selälleen varvikkoon, rauhoittaa hengitystään ja lepää paikalla arviolta 15 minuutin ajan.

Kärjistynyt tilanne rauhoittui, mutta Korhosen ja Palonevan myöhemmin kohdatessa ei heidän välilleen syntynyt yhteisymmärrystä, vaan he päätyivät huutamaan toisilleen. Palonevan näkemyksen mukaan NHHF oli tarkoituksellisesti pyrkinyt sabotoimaan Artesian Wellin tapahtumaa ja heidän tulisi vaatia vahingonkorvauksia organisaatiolta. Korhosen mielestä taas pitäisi keskustella teknisen tuottajan kanssa tilanteesta.

Paloneva lähti kohti huoltorakennusta tarkoituksenaan laatia vahingonkorvauslasku, mutta siellä hän huomasi siivoojien tyhjentäneen tilan Artesian Wellin tavaroista. Paloneva tivasi siivojilta, kenen määräyksestä tavarat oli siirretty ulos, muttei saanut tyydyttävää vastausta. Koska asia ei edennyt, Paloneva meni saunaan. Saunominen keskeytyi kun järjestyksenvalvoja tuli hakemaan häntä takaisin huoltorakennukselle keskustelemaan. Huoltorakennuksella Paloneva ei saanut edelleenkään tietoa tavaroiden siirtomääräyksen antajasta, joten hän ilmoitti palaavansa saunomaan. Hieman myöhemmin neljä järjestyksenvalvojaa tuli uudelleen hakemaan Palonevaa ja siirtomääräyksen antajan selvittely jatkui.

Järjestyksenvalvoja ei nimeä määräyksen antajaa vaan ilmoittaa ainoastaan, että Arntin tulee pukeutua ja lähteä järjestyksenvalvojien mukaan.

Arnt pyytää saada tietää, mihin häntä ollaan viemässä, millä perusteella häntä kehotetaan poistumaan sekä mikä on toimenpiteen oikeudellinen peruste. Arntin mukaan näihin kysymyksiin ei anneta vastausta.

Kun järjestyksenvalvoja pyrkii estämään hänen siirtymisensä veteen ja yrittää tarttua häneen, Arnt tulkitsee tämän alkavana fyysisenä voimankäyttönä. Tämän vuoksi hän päättää siirtyä veteen kasvattaakseen etäisyyttä tilanteeseen osallistuneisiin henkilöihin, välttääkseen fyysisen kontaktin ja rauhoittaakseen tilanteen.

Järjestyksenvalvojat ilmoittivat harkitsevansa poliisin kutsumista paikalle. Palonevan mielestä ajatus oli hyvä ja paikalle pitäisi kutsua myös festivaalin johtaja. Siihen järjestyksenvalvojat eivät suostuneet, joten Paloneva ilmoitti uivansa vastarannalle ja katkaisevansa yhteyden festivaaliorganisaatioon. Korhonen seurasi tilannetta vierestä hätääntyneenä ja pyysi Palonevaa tulemaan pois vedestä, mutta tämä lähti uimaan kohti Ahmasveden selkää. Järjestyksenvalvojat soittivat hätäkeskukseen ja paikalle lähetettiin poliisi ja ambulanssi. Viranomaiset eivät kuitenkaan tavoittaneet tässä vaiheessa Palonevaa, koska hän oli uinut läheiseen mökkisaareen, varastanut sieltä veneen, soutanut sen alkuperäiselle seremoniasaarelle ja piilottanut kaislikkoon.

Isokarin seremoniasaarelle saapunut Arnt siirtyy seremoniapaikalle, sytyttää tulen ja löytää edellisenä iltana esikypsennettyjä perunoita ja kananmunia. Hän lämmittää ruoan avotulella ja syö ensimmäisen varsinaisen ateriansa aamupalan jälkeen.

Lämmiteltyään nuotion ääressä ja syötyään Arnt ryhtyy huoltamaan varusteitaan. Hän toteaa, ettei saarella ole ketään muuta esiintyjää eikä heidän läsnäolostaan näy merkkejä. Käytettävissä ei ole myöskään sähkölaitteita, joilla hän voisi ottaa yhteyttä muuhun tiimiin.

Koska tupakkapapereita ei löydy, Arnt valmistaa seremoniatyökaluillaan omenasta ja foliosta väliaikaisen piipun. Sitten hän puhdistaa ja sitoo kaislikossa syntyneet jalkapohjien haavat käyttäen haavateippiä ja ilmastointiteippiä. Tämän jälkeen hän arvioi perustarpeidensa olevan riittävästi täytettyjä ja toimintakykynsä palautuneen.

Odottaessaan muun tiimin mahdollista saapumista hän viettää aikaa saarella liikkuen. Hän soittaa rumpua, laulaa ja viheltää vuorotellen alueella olevien kurkien kanssa sekä käyttää tunnusomaista ääntelyään, jonka arvioi Inessin ja muun tiimin tunnistavan. Hän kiertää koko saaren, koputtelee puiden runkoja, koskettaa kiviä ja kokee olevansa vuorovaikutuksessa ympäröivän luonnon kanssa.

Kierroksensa aikana Arnt toteaa saaren olevan poikkeuksellisen kaunis. Hän löytää ainakin kolme muuta seremoniapaikaksi soveltuvaa aukiota, mutta arvioi nykyisen paikan olevan käytännöllisin erityisesti sateensuojien ripustamisen kannalta. Muut vaihtoehdot olisivat hänen arvionsa mukaan olleet avarampia, mutta samalla myös selvästi tuulisempia.

Illan ja yön aikana Arnt jatkaa ääni- ja rytmiharjoitteitaan. Hän rummuttaa, lyö kiviä vastakkain, taputtelee puita ja viheltelee lintujen kanssa. Tarkoituksenaan on viestiä mahdollisille kuulijoille, erityisesti Inessille ja muulle tiimille, että hän on elossa ja toimintakykyinen. Kukaan tiimistä ei kuitenkaan ole saunarannalla kuulemassa.

Paloneva päätyi nukkumaan saarella yksinään. Rannalle jäänyt Korhonen oli hysteerinen ja peloissaan. Jäljelle jääneelle Artesian Wellin porukalle luvattiin järjestää yöpaikka festivaalialueelta, mutta heitä ahdisti, koska heidän unimaskinsa ja korvatulppansa olivat jääneet saareen.

Lauantaiaamuna Paloneva päätti palata festivaalialueelle keskustellakseen vakavasti tapahtuman jatkosta. Mukaan hän otti pärekoriin muun muassa keittiöveitsen, seremoniasauvat, afrikkalaisen rummun ja tilapäisvalmisteisen piipun, jossa poltteli tupakan sijaan siankärsämöstä ja muista yrteistä tehtyä sekoitusta. Lisäksi Paloneva teippasi pakaraansa kameran muistikortin siltä varalta, että muu omaisuus katoaisi. Festivaalialueella hän pyrki järjestämään tapaamisen festivaalin johtajan kanssa ja loi tapaamista varten seremoniapaikan.

Palattuaan kohtaamispaikalle Arnt järjestää kuoritun mäntypöllin lisäksi kuusi muuta mäntypölliä pitkänomaisen heksagonin muotoon muodostaakseen rauhallisen ja tasavertaisen keskustelupaikan tulevaa tapaamista varten.

Arntilla on mukanaan pärekori, jossa on muun muassa kaksi samasta puusta veistettyä seremoniasauvaa. Musta, käärmemäisesti kaartuva sauva on ollut Arntin keskeisimpiä työvälineitä hänen johtamissaan seremonioissa. Arntin käsityksen mukaan sauvan jatkuvalla, orgaanisella liikkeellä rakennetaan seremoniaan energiakenttää ja niin sanottua spiraalimaista vortexia, jonka tarkoituksena on avata osallistujien välistä yhteyttä ja yhteistä kokemusta.

Toinen sauvoista on sirompi ja pienempi. Se kunnostettiin ja viimeisteltiin tätä festivaalia varten Inessin käyttöön, ja Iness käytti sitä myös kenraaliharjoituksessa. Arntin symbolisessa ajattelussa Inessin sauva sekä hänen päähänsä kiinnitetyt mustat sulat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Musta väri symboloi hänen tulkintansa mukaan juurevuutta, aitoutta ja varjotyötä. Arnt kokee, että juuri varjotyön käsittely oli festivaalin kokonaisuudessa jäänyt vähäiseksi.

Seremoniapöydälle Arnt asettelee kuusi hopeista pikaria sekä hopeisen kapeanokkaisen kaatimen, jonka hän täyttää kookosvedellä. Jokaisen istuinpöllin eteen hän sijoittaa kaksi kiveä. Kivien tarkoituksena on toimia yksinkertaisina soittimina ja yhteisen rytmin rakentamisen välineinä tapaamisen alussa. Mikäli osallistujilla ei olisi muuta tapaa ilmaista itseään, kiviä voisi napauttaa kevyesti yhteen yhteisen rytmin ja rauhallisen tunnelman luomiseksi.

Lisäksi Arnt hakee laakean kiven, jonka päälle hän asettelee noin viisikymmentä koivunlehteä geometriseksi mandalaksi. Hän leikkaa kokkiveitsellään taatelimassasta suorakulmaisia paloja ja sijoittaa ne koivunlehtien päälle pyramidimaiseen muodostelmaan.

Oman istuinpaikkansa oikealle puolelle Arnt viikkaa ylimääräiset vaatteensa. Vaatteiden päälle hän asettaa festivaalin virallisen ohjelmalehtisen tarkoituksenaan näyttää se Festivaalin johtajalle ja pyytää tätä arvioimaan, millaisen kuvan ohjelma antaa ulkopuoliselle festivaalikävijälle festivaalin sitoutumisesta Soulful Island Experience -kokonaisuuteen. Arntin näkemyksen mukaan AW-tiimin toteuttamasta Rituaaliruokailu-kokonaisuudesta ei ohjelmalehtisessä ollut käytännössä lainkaan mainintaa, eikä se hänen mielestään vastannut projektin todellista laajuutta tai merkitystä festivaalin ohjelmakokonaisuudessa.

Kun valmistelut ovat valmiit, Arnt toteaa kaiken olevan tapaamista varten järjestetty. Hänen havaintonsa mukaan muut tapaamiseen osallistuvat odottavat edelleen huoltorakennuksen edustalla olevalla hiekka-alueella, vaikka kokouspaikka on rakennettu valmiiksi lammen rantaan. Kukaan ei siirry oma-aloitteisesti tapaamispaikalle.

Paloneva kävi ilmoittamassa järjestyksenvalvojille kokouksen alkavan heti, kun osallistujat saapuvat paikalle. Ruotsalaiselle IT-yrittäjälle hän antoi pakaraansa teipatun muistikortin ja pyysi pitämään sen tallessa jos hänelle tapahtuisi jotain. Paloneva kohtasi Korhosen, jolle kertoi suunnitelmastaan kokouksen läpiviemiseksi: Korhosen pitäisi alkuun pitää lauluesitys ja tämän jälkeen osallistujille tarjoiltaisiin kookosvettä. Korhonen ei ymmärtänyt ohjeita eikä niiden tarkoitusta. Festivaalin johtaja, tilan isäntä ja tekninen tuottaja saapuivat kokoukseen. Tilanne kärjistyi nopeasti, Paloneva loukkaantui ja alkoi kurotella pärekoriaan. Hän aikoi laskea maasta löytämällään klikkerillä itseensä kohdistuneita loukkauksia, mutta muut ilmeisesti luulivat hänen tavoittelevan veistä. Tilan isäntä ja järjestyksenvalvoja ottivat Palonevan kiinni ja kaatoivat maahan. Maahan painettu Paloneva kysyi: “Tämmöistäkö sä haluat, että sun festivaaleilla on? Vai olisiko sun mielestä meidän pikkuhiljaa aika kohdata?”

Tilanne rauhoittui hetkeksi, kunnes keskustelu siirtyi Palonevan mielenterveyden arviointiin. Paloneva kysyi jokaiselta paikalla olleelta: ”Olenko minä sinun mielestäsi hullu? Ja nyt te meinaatte ottaa mut kiinni?” Vastaukset olivat myöntäviä, joten Paloneva juoksi lampeen ja ui sen keskelle. Sieltä hän jatkoi keskustelua muiden asianosaisten kanssa. Paloneva halusi käsitellä etenkin vahingonkorvausasiat, mutta asiassa ei edetty.

Poliisi ja ambulanssi saapuivat jälleen paikalle ja Paloneva suostui lähtemään sairaalaan ambulanssin kyydissä. Sairaalassa hän pääsi eroon seitsemästä ihoonsa kiinnittyneestä punkista ja lääkäri teki hänen mielentilastaan arvion, jonka mukaan perusteita tahdonvastaiselle hoidolle ei ollut. Paloneva sai myös tietää saaneensa porttikiellon festivaaleille. Hän liftasi Turkuun ja sieltä bussilla kotiin. Korhonen kotiutui seuraavana päivänä.

Kotona Paloneva ja Korhonen jatkoivat viikonlopusta aiheutuneen trauman käsittelyä ja laativat vahingonkorvausvaatimuksen, jonka perustana oli esityksen noin 10 000 – 30 000 euron suuruinen arvo, mutta festivaali ei ollut halukas maksamaan. Jälkikäteen he kuulivat, että heidän vaivalla rakentamansa rituaaliympäristö oli NHHF:n sisäisessä keskustelussa ”niin läävä ja täynnä roskia oleva mustalaisleiri, että ei olisi voinut asiakkaita sinne päästää”. Kun vahingonkorvauksia ei tullut, lainasivat Korhosen vanhemmat rahat kulujen kattamiseen.

Tällä kertaa rituaaliruokailu ei valitettavasti toteutunut, mutta onneksi Artesian Well onnistui tuottamaan näinkin viihdyttävän kertomuksen seikkailustaan. Toivotan heille parempaa onnea seuraavan eväsretken toteutukseen.

–

Kuvituskuvat ovat Artesian Wellin projektiselvityksestä, joka on kokonaisuudessaan ja liitteineen luettavissa täällä.

–

–