SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Ihmisoikeuskupla

M. A. MERETVUO

Pitkään kaivattu keskustelu ihmisarvon ja ihmisoikeuksien olemassaolosta ja luonteesta sai kierroksia lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa Laura Huhtasaaren kommentoitua SAK:n vaalitentissä, että ”Kaikilla ihmisillä on ihmisarvo mutta ihmisoikeudet on aina sidottu tiettyyn valtioon”. Kuten arvata saattoi, lausuntoa paheksuttiin laajasti, vaikka tosiasiassa Huhtasaari lausui vain puolet totuudesta. Voidaan nimittäin hyvällä syyllä väittää, että myöskään ihmisarvoa ei ole olemassa minään yleismaailmallisena totuutena, vaan myös se on käsitteenä riippuvainen kansasta, kulttuurista ja valtiosta. Jos nimittäin jostakin asiasta puhutaan arvona, sen tulisi olla jollakin tavalla mitattavissa. Mikäli sen sanotaan olevan ”mittaamaton”, voidaan sen todeta olevan enemmänkin filosofinen ja idealistinen konstruktio, joka ei ole millään tavalla sidoksissa käytännön elämään.

Julkisessa keskustelussa on totuttu siihen, että ns. arvoargumentteja käytetään eräänlaisina keskustelun pysäyttäjinä. Mikäli edustamasi näkökannan katsotaan olevan ihmisarvon tai ihmisoikeuksien vastainen, ei keskustelua tarvitse jatkaa. Tässä kohtaa meidän pitäisi rohkeasti uskaltaa haastaa arvoargumenttien esittäjät pyytämällä heitä määrittelemään ihmisarvo ja ihmisoikeudet. Peräänkuulutin tätä määrittelyä sosiaalisessa mediassa yllä mainittuun tapaukseen liittyen. Oli mielenkiintoista, että kukaan ei pystynyt määrittelemään länsimaisten yhteiskuntien keskeisinä arvoina pidettyjä asioita tavalla, joka ei olisi sidoksissa johonkin kansaan, valtioon tai kulttuuriin. Yrityksiä kyllä oli, useimpien vedotessa YK:n ihmisoikeusjulistukseen. Heille oli pakko muistuttaa, että maailmasta löytyy helposti toistakymmentä erilaista ihmisoikeusjulistusta, joista YK:n julistus on vain yksi. Mikäli puhutaan yleismaailmallisista oikeuksista, voidaan kyseenalaistaa jonkin tietyn, rajatun tahon toimiminen näiden oikeuksien sisällön määrittelijänä. On esimerkiksi olemassa Koraaniin perustuva, universaali islamilainen ihmisoikeusjulistus. Niiltä, jotka torjuvat tämän julistuksen ja vetoavat YK:n julistukseen, pitäisi kysyä ovatko he jonkinlaisia rasisteja? Ylipäätään on vaikeaa hahmottaa, miksi toisen määrittelemä ihmisoikeus olisi ”oikeampi” kuin jonkun toisen.

Huumevalistusta Malesiassa.

Ongelmaa voidaan hahmottaa käyttämällä käytännön esimerkkejä. Voidaan ajatella, että jokaisella on ihmisarvo, ja ihmisiä tulisi siten kohdella tasapuolisesti. Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Esimerkiksi rikoksesta tuomitulla ei ole samaa oikeutta vapauteen, mikäli hänet on tuomittu vankeusrangaistukseen. Kuitenkin huomaamme, että samasta asiasta, vaikkapa mietojen huumausaineiden käyttörikoksesta, voi saada aivan erilaisen kohtelun lain edessä eri valtioissa. Missä tällöin on ihmisten tasapuolinen kohtelu? Entäpä sitten kiduttaminen, sen jos minkä luulisi objektiivisesti loukkaavan jokaisen ihmisoikeutta? Kuitenkin joudumme toteamaan, että juurikin ne länsimaat, jotka esiintyvät näiden arvojen sanansaattajina, kiduttavat ihmisiä Guantanamon, Abu Ghraibin tai CIA:n Itä-Euroopan pidätyskeskusten kaltaisissa paikoissa. Entä mitä ihmisarvo käytännössä tarkoittaa, jos puhutaan raiskaajan tai pedofiilin ihmisarvosta suhteessa omiin läheisiin? Vihapuhetuomion uhallakin rohkenen julistaa, etten näe raiskaajalla tai pedofiilillä samaa ihmisarvoa kuin läheisilläni: käytännön teoillaan hän on menettänyt arvonsa ja samalla hyvin monia oikeuksistaan. Samoin pidän vain luonnollisena, että ihminen antaa omalle lähiryhmälleen suuremman arvon ja suuremmat oikeudet kuin jollekin vieraalle ulkoryhmälle. Viittaan tässä kansaan laajennettuna perhekäsitteenä sekä kansan oikeuksiin pidättää itsellään laajemmat oikeudet verrattuna vierasmaalaisiin.

Ihmisoikeuksista puhuminen ei ole ainoastaan harhaanjohtavaa vaan myös vaarallista, mikäli ei täsmennetä kenen määrittelemistä ja ketä koskevista oikeuksista tarkalleen puhutaan. Haluanko nyt siis sanoa, että meidän tulisi kokonaan hylätä idealistinen ihmisarvon käsite sekä ihmisoikeuksien ihanne, joka muodostaa pohjan perustuslaillisille oikeuksille ja sitä kautta kansalliselle lainsäädännölle? En tietenkään, sillä enhän toki halua barbarismia. Sen sijaan meidän tulisi tunnistaa ja tunnustaa, että niin ihmisarvo kuin ihmisoikeudet ovat sidoksissa niitä määritteleviin kansoihin, kulttuureihin ja valtioihin. Ei yksinkertaisesti voi olla olemassa sellaista yleismaailmallista ideaalia, jonka kohdalla näin ei olisi. Miksi? Koska jokainen näitä käsitteitä määrittelevä ihminen, jokainen meistä, kuuluu johonkin kansaan, kulttuuriin ja valtioon. Muistakaamme siis de Maistren sanat hänen todettuaan, että oli tavannut monenlaisia ihmisiä: ranskalaisen, italialaisen ja venäläisen, muttei koskaan ihmistä, toisin sanoen ketään, joka ei kuuluisi mihinkään kansaan. Siten meidän tulee torjua ihmisarvo ja ihmisoikeudet universaaleina käsitteinä ja antaa itsellemme vapaus määritellä ne haluamallamme tavalla: antaen enemmän arvoa ja enemmän oikeuksia niille, jotka ovat ne ansainneet.

M. A. Meretvuo on kirjailija ja kääntäjä. Hän on julkaissut tietokirjan ”Seksin ja uskonnon vaiettu historia” (2016) sekä romaanin ”Pilvikädet” (2018).

Information

This entry was posted on Tou 18, 2019 by in Politiikka ja ideologia and tagged , , , , , .
%d bloggers like this: