Miten feministipiireistä tuli seksuaalirikollisten paratiisi

TIINA WIIK

–

”Olet rakas!” ”Oot kyl kovis! ”Oot kultaa ja rautaa!” ”Hattu päästä.” ”Tää teksti!”

Nuo ovat suoria lainauksia erään Facebook-julkaisun kommenteista, mutta mitä nämä ihmiset kehuvat? Onko joku kertonut tehneensä jotain rohkeaa tai tärkeää? Onko hän pelastanut lintupoikueen pulasta tai tytön katuahdistelijoiden kynsistä?

Ei.Nuo ovat kommentteja vasemmiston kuntavaaliehdokas, miesfeministi Juho Pylvänäisen kirjoitukseen, jossa hän tunnusti syyllistyneensä seksuaaliseen häirintään vuosien ajan. Kirjoitus ei ollut mikään vilpitön katumuksen osoitus, kuten arvata saattaa. Ei kukaan vuosia naisia ahdistelemassa kulkenut yhtäkkiä kasvata omaatuntoa ja ryhdy tunnustamaan tekojaan omaehtoisesti.

Liipaisimena Pylvänäisen tunnustukselle toimi trans-aktivisti Panda Eriksson, joka oli alkanut puhua tämän käytöksestä suuntaan jos toiseenkin, kuten Miehet ry:n johdolle. Juholla oli siis vakava pelko, että keskustelu siirtyisi vihervasemmiston sisäpiiristä hetkenä minä hyvänsä julkisuuteen, ja hän halusi ehtiä ensin, jotta voisi edes hiukan hallita mainehaittoja esittämällä katumusta.

Ja tähän feministien kenttä reagoi rajattomalla empatialla, jaxuhaleilla ja ihastuksen ilmauksilla.Näin reagoineista ehdoton enemmistö on vieläpä naisia, mikä veti minut täysin sanattomaksi. Oli alkuun vaikeaa käsittää, mikä saa feministinaiset – heidät, joille naisten koskemattomuuden tulisi olla tärkeä asia – reagoimaan ahdistelijan teennäiseen katumukseen tällä tavoin. Eivätkä ihmettelyä herättäneet pelkästään nämä mainitut reaktiot vaan myös se, että Pylvänäisen toiminta oli vihervasemmistopiireissä yleistä tietoa, mutta kukaan ei tuonut asiaa julki.

Omia suojellaan, tapahtui mitä tapahtui.

Mitä ihmettä on meneillään?Miten juuri feministien piirit nousivat tunnetuksi paikkana, jossa seksuaalisia saalistajia on joka nurkan takana, eikä heidän tarvitse edes peitellä käytöstään, koska muut ympärillä suojelevat heitä, ja vaikka teot tulisivat täysin julkisiksi, silloinkin ahdistelija saa vain jaxuhaleja?

–

Vihervasemmiston toimintalogiikkaa etsimässä

Minua on aina kiinnostanut suuresti se, mitä vihervasemmiston päissä liikkuu. Yritän parhaani mukaan ymmärtää, miten he asiat näkevät, mikä heitä motivoi, ja millaisia ajatuskulkuja pitkin he mielipiteisiinsä ovat päätyneet. Koska itsekin olen suurimman osan aikuisiästäni ollut liberaali, joskus vihervasemmiston ymmärtäminen on helppoa. Saatan vaikkapa huomata jostakusta nuoresta, että hän on arvoliberaali samasta syystä kuin minä nuorempana: ajattelun ja asioihin perehtymisen puutteesta. Tällaisen tunnistaa siitä, että vihervasemmistolainen on ilmeisen vilpitön mielipiteissään ja uskoo olevansa oikeassa, mutta jos häntä haastaa hitusenkaan vaikeammilla vasta-argumenteilla, hän häkeltyy, koska ei ole koskaan tullut ajatelleeksi asiaa siltä kantilta.

Joitalin vihervasemmiston ilmiöitä en todennäköisesti tule ymmärtämään koskaan.Esimerkkinä tällaisesta toimikoon monien heikäläisten tapa omistaa elämänsä vihaamiensa nationalistien jokaisen tekemisen ja somejulkaisun seuraamiseen ja ulista heille jokaisen päivityksen viestiketjussa. On vaikea keksiä, mikä saisi minut kyttäämään vaikkapa Li Anderssonin jokaista liikettä ja kitisemään jokaisen hänen twiittinsä alla. Toki kitinä ei olisi edes mahdollista, koska ministeri Andersson on blokannut minut jo vuosia sitten.

Feministipiirien ahdisteluongelman monet tasot – eritoten naisten taipumus suojella ahdistelijoita – olivat minulle äkkiseltään kova pala. Lähdetään kuitenkin purkamaan sotkua sen ytimestä eli ahdistelijoista itsestään.

–

Miksi niin moni feministimies paljastuu seksuaalirikolliseksi?

Jokaisen suvullisesti lisääntyvän elävän organismin elämän tarkoitus on pariutuminen.Koska lajimme keskuudessa yleisintä on, että nainen hoitaa kumppanin valinnan, miehet joutuvat kehittämään erilaisia tapoja päästä naisten läheisyyteen ja saada heidän huomionsa. Jotkut miehet viettävät paljon aikaa sosiaalisissa riennoissa, joissa heillä on mahdollisuus tavata uusia naisia. Toiset etsivät suosikkiharrastustensa parista kumppania. Joillain miehillä söpö koira toimii helppona keskustelunavaajana vaikka ventovieraan naisen kanssa kadulla.

Mutta kaikki miehet eivät ole hyviä tyyppejä, jotka käyttävät reiluja keinoja naisen saamiseen. Ääritapauksissa puhutaan raiskaajista, mutta on myös miehiä, jotka liikkuvat harmaalla alueella. He käyttävät kieroja vippaskonsteja tai hyväksikäyttävät naisen avutonta tai psyykkisesti heikkoa tilaa.

Parhaita saalistajia ovat ne, jotka pääsevät saaliinsa lähelle.Ja mikä olisi parempi tapa kuin tekeytyä naisten oikeuksia raivokkaasti puolustavaksi feministiksi? Sillä saa välittömästi feministinaisten luottamuksen, kun muuten naisen luottamus olisi ansaittava ajan kanssa. Feministipiireissä on vahva naisenemmistö, joten saaliista ei ole pulaa ja kilpailua on vähemmän kuin parisuhdemarkkinoilla keskimäärin.

Ja vaikka nämä naiset ovat feministejä, on jotain, mikä on heille feminismiäkin tärkeämpää: aatteelliset viholliset ja se, miltä feministit päällepäin näyttävät. Koska feministinaiset eivät halua antaa oikeistolle aihetta pilkkaan ja halveksuntaan, he vaikenevat ahdistelua nähdessään tai kohdatessaan. Heille on tärkeää viestiä suurelle yleisölle, että heidän piirinsä ovat tasa-arvon Mekka. Suojellakseen ideologiaansa he suojelevat ahdistelijoitakin.

Näin feministipiireistä on muotoutunut täydellinen metsästysmaa kaiken maailman perversseille. He voivat tehdä mitä haluavat, kukaan ei tee rikosilmoituksia, kukaan ei puhu tapahtuneesta julkisuudessa, ja uusia uhreja löytyy skenen naisvoittoisuuden vuoksi aina.

Feministit ovat itse ryhtyneet helpoiksi kohteiksi, eivätkä he lukuisista ahdisteluskandaaleista huolimatta osoita halua muuttaa ryhmänsä käytöskulttuuria. Sydän-emojien ja jaxuhalien viestittely paatuneelle ahdistelijalle toimii kuin koirapilli kaikille Suomen seksuaalirikollisille: Tervetuloa! Täällä voit tehdä mitä haluat, emme koskaan vedä sinua vastuuseen teoistasi, ja meillä alhaisinkin ihmissaasta saa rajatonta rakkautta naisilta!

–

Feminismi vuonna 2021: lesbojen on levitettävä jalkansa trans-naisten peniksille

Transnaisten eli naiseksi itseään kutsuvien miesten lesboihin kohdistama häirintä on puhuttanut paljon. Ilmiö nousi jo aiemmin esiin Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa, kun lesbot järjestäytyivät puolustamaan itseään trans-naisten lähentelyiltä, ja eilen trans-väki hyökkäsi lesbojen kimppuun Pariisin pride-kulkueessa ja poliisi joutui taltuttamaan isokokoisen mekkoeinarin, koska tämä ryhtyi tönimään lesboja, joita hänen transpeniksensä ei kiinnostanut.

Samassa tapahtumassa homomuslimit pahoinpitelivät naisen, jolla oli yllään Je suis Mila -paita.Naisen paita oli viittaus teini-ikäiseen lesboon Milaan, joka joutui somessa muslimimiesten ahdistelemaksi, purki sitten hieman tunteitaan näistä miehistä ja islamista ja sai niin muslimeilta kuin äärivasemmistolta tuhansittain tappouhkauksia. Ani harva Ranskan vihervasemmistosta on uskaltautunut asettumaan tytön tueksi, koska muslimit menevät ilmeisesti uhrihierarkiassa valkoisen lesbotytön yläpuolelle.

Myös Milan tapaus osoittaa sen, ettei feministien suhde ahdisteluun ole mitenkään yksioikoinen, vaan ahdistelua vastustetaan ja uhreja tuetaan vain silloin, kun sekä ahdistelija että uhri sattuvat kuulumaan ryhmiin, joiden käyttäytymisen arvostelu ei ole ideologisesti ongelmallista.

Mekkoeinarien lesboihin kohdistamasta ahdistelusta on myös tutkimustietoa.Get the L out -järjestö oli tehnyt lesboille kyselytutkimuksen transnaisten taholta koetusta ahdistelusta, ja tulokset ovat karua kuultavaa. 56% vastaajista oli kohdannut painostusta hyväksyä trans-naiset seksikumppaneiksi, ja naiset kertoivat miten heihin kohdistetaan häirintää, joka on vinksahtaneinta mahdollista homoseksuaalien käännytysterapiaa. Heitä syytetään transfobiasta, tätä leimakirvestä käytetään painostuskeinona sänkyyn saamisessa, ja heitä jopa suoraan huijataan jättämällä kertomatta todellisesta sukupuolesta lähestymisyritysten yhteydessä.

Transaktivistit ovat myös luoneet oman uudissanastonsa lesbojen käännytykseen: penistä kutsutaan ”tyttöpippeliksi”, jotta se kuulostaisi luonnostaan sopivalta lesbojen seksielämään, ja lesbojen nihkeää suhtautumista mekkoeinareihin kutsutaan ”puuvillakatoksi”. Näin tehdään rinnastus yleisesti tunnettuun termiin ”lasikatto”, jolla feministit tarkoittavat yhteiskunnan luomia esteitä naisten urakehitykselle.

Suomessa sama keskustelu putkahti pintaan loppukeväästä, ja transaktivistien reaktio lesbojen sitkeään kikkelikielteisyyteen oli aivan yhtä raivokas kuin muuallakin. Niin sanottuun sukupuolien moninaisuuteen kriittisesti suhtautuva homoseksuaalien järjestö LHB-liitto joutui sosiaalisessa mediassa mekkoeinareiden maalituksen ja mustamaalauksen kohteeksi puolustettuaan lesbonaisten oikeutta pitäytyä naisseurassa. Kun biologisten naisten asiaa ajava Naisten Rintama ry -järjestö aloitti toimintansa, aiemmin mainittu transaktivisti Panda Eriksson ryhtyi julkaisemaan järjestön toimijoiden nimiä sosiaalisessa mediassa maalitustarkoituksessa. Viesti ei voisi olla selvempi: turpa tukkoon tytöt, ja tukkeena mieluiten transkikkeli. Mitä tekivät muut feministit? Vaikenivat. He eivät uskaltaneet puolustaa lesboja transnaisten painostukselta eivätkä toisia feministejä samojen mekkoeinarien kiusaamiselta.

M.O.T.: feministien suhde seksuaaliseen häirintään ja naisten oikeuksiin on huomattavasti sekavampi kuin keskivertokansalaisella.Useimmat ihmiset pitävät seksiin painostamista ja ahdistelua yksiselitteisen vääränä, oli tekijänä tai uhrina kuka tahansa. Feministeille ahdistelu on kiinnostavaa vain, jos ahdistelijana on valkoinen ja hetero setämies, kaikki muut tapaukset menevät harmaalle alueelle.

Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään, joka on hiemankaan seurannut feministipiirien suhtautumista ulkomaalaisten seksuaalirikollisuuden räjähdysmäiseen kasvuun Suomessa. Niin kammottavaa grooming-tapausta ei voisi edes teoriassa tapahtua, että se herättäisi feministeissä yhtä paljon raivoa kuin twiitti, jonka mukaan transnaiset eivät ole naisia. Tässä palataan samaan uhrihierarkiaan kuin Milan tapauksessa. Jos vihervasemmiston on valittava naisten oikeuksien ja turvapaikanhakijoiden välillä, he valitsevat poikkeuksetta jälkimmäisen.

–

Miksi feministinaiset ihastelevat Pylvänäisen mittavaa seksuaalirikoshistoriaa?

Kuten sanoin, aluksi minun oli vaikea käsittää naisten reagointia siihen, että mies on vuosien ajan ahdistellut nuoria naisia vieläpä heidän omissa piireissään. Pohjimmainen syy reaktioille on sama kuin siihen, miksi feministit eivät puhu ulkomaalaisten rikollisuudesta, puolusta lesboja mekkoeinarien painostukselta, Milaa muslimimiesten ahdistelulta ja tappouhkauksilta, tai trans-aktivistien häirinnän kohteeksi joutuvaa feministijärjestöä: he eivät yksinkertaisesti välitä seksuaalirikollisuudesta tuon taivaallista.

Se, mistä he välittävät, on valta.

Tämä on helpoimmin havaittavissa, kun feministit ja muu vihervasemmisto teennäisesti pöyristelevät milloin mitäkin eskimopakettia tai seksistiseksi väitettyä mainosta. He hyökkäävät porukalla yksityishenkilöä tai yritystä vastaan ja teeskentelevät tuohtumusta vain saadakseen kohteen alistumaan edessään. Tämä on klassista koulukiusaajan mentaliteettia: etsitään ihmisiä ja yrityksiä, jotka voidaan jonkin tekosyyn varjolla ottaa maalituksen kohteiksi, sitten piinataan heitä kunnes he nöyrtyvät, pyytävät anteeksi ja vakuuttelevat tekevänsä tästedes juuri niin kuin mielensäpahoittajat haluavat.

Siksi Pylvänäisen teot oli niin helppo vain siirtää menneisyyteen.Pylvänäinen tuntee yleisönsä ja tiesi, että jos hän riittävästi matelee feministien edessä, se riittää. Yleisöä ei kiinnosta, onko hän ahdistellut tai tekeekö hän niin jatkossa vaan se, vannooko hän ikuista kuuliaisuutta feministeille. Pylvänäisen kirjoitus oli suurimmaksi osaksi myötähäpeällisen teennäistä itseruoskintaa, jossa hän yritti vieläpä vetää koko miessukupuolen syyllisiksi omiin tekoihinsa, ja tällainen uppoaa valtatrippaileviin feministeihin kuin kuuma veitsi voihin. Juho heittäytyi feministien jalkoihin anomaan synninpäästöä, jonka sai välittömästi.

–

Vihervasemmiston raiskauskulttuuri ei ole erikoista vaan vääjäämätöntä

Vaikka äkkiseltään voi tuntua oudolta, että juuri feministipiireistä tulee seksuaalirikollisuuden syvin syöveri, kaiken edellä mainitun huomioiden se on paitsi loogista, myös tuollaisen toimintakulttuurin vääjäämätön lopputulos.

Feministit ovat kovalla työllä tuottaneet raiskauskulttuurinsa: luodaan skene ja kulttuuri, joka on täydellinen metsästysmaa seksuaalisille saalistajille, vaietaan itse koetusta ahdistelusta ryhmän maineen suojelemiseksi ja loppusilauksena osoitetaan koko porukan voimin, että seksuaalirikokset eivät johda ulos sulkemiseen vaan ylistykseen. Maalituksen kohteiksi joutuvat puolestaan transnaisten ahdistelemat lesbot tai Mila.

Onkin täysin ymmärrettävää, miksi feministit innostuvat #MeToon kaltaisista kampanjoista – kunhan niissä maalitetaan valkoisia heteromiehiä. Kun omissa piireissä seksuaalirikollisuus on sääntö eikä poikkeus, epäilemättä ahdistelukokemuksia kertyy. Mutta koska he eivät voi avoimesti kertoa oman väen tekosista, he purkavat tunteitaan kirjoittamalla twiittejä siitä, miten joku setämies oli läpsäissyt pyllylle firman pikkujouluissa vuonna nappi ja kivi.

Jos siis haluat olla turvassa seksuaalirikollisuudelta, pysy kaukana vihervasemmistosta. Jos haluat puolustaa jokaisen ihmisen oikeutta päättää siitä, kuka hänen kehoonsa koskee, johdonmukaisesti ja kaikissa tilanteissa, pysy kaukana vihervasemmistosta. Ajat näitä asioita huomattavasti paremmin olemalla vain tavallinen suomalainen. Keskivertosuomalainen tuomitsee seksuaalirikokset riippumatta siitä, keitä tekijä ja uhri ovat.

Kansallismielisissä piireissä on myös jonkin verran homoseksuaaleja – useimmiten miehiä, koska skene on miesvoittoinen muutenkin – eikä kenelläkään ole heidän kanssaan ongelmaa, koska he ajavat yhteiskunnalle tervehenkisiä ja hyödyllisiä arvoja eivätkä tee homoudestaan suurempaa numeroa kuin heterot omasta seksuaalisuudestaan. Ja näidenkin homojen viholliseksi on osoittautunut kukapa muukaan kuin vihervasemmisto.

Suomessa asuva venäjänjuutalainen Antifa-mellakoitsija Dmitry Gurbanov kirjoitti Twitterissä nationalistikirjailija Greg Johnsonin olevan homoseksuaali ja selvästi hekumoi ajatuksella, että Johnson nyt potkittaisiin pihalle kämyskenestä. Sattui niin, että olin juuri Tallinnassa seminaarireissulla, ja Greg oli siellä myös. Kun olimme taksissa matkalla seminaaripaikalta jatkoille, näytin hänelle Gurbanovin twiittiä ja kerroin, että tässä joku venäläinen antifa kuvittelee paljastavansa sinut Suomen kämyskenelle – ja että Gregin homoudessa mitään paljastettavaa edes olisi. Kaikki olivat tienneet asiasta vuosikausia, mutta kukaan ei katsonut tarpeelliseksi puida Johnsonin yksityisasioita julkisesti. Tästä surkeasta yrityksestä saimme makeat naurut.

Lopuksi vinkki lesboille ja niille vihervasemmiston naisille, joilla on selkärankaa tuomita seksuaalirikollisuus ja puhua siitä avoimesti tekijän ja uhrin identiteetistä riippumatta: ottakaa jalat alle älkääkä katsoko taakse.

Vihervasemmistopiireistä ette tule löytämään tukea asiallenne, ja riskinne joutua siellä seksuaalirikoksen uhriksi on huomattava. Haastakaa se aivopesu, että äärioikeisto on vihollinen. Niin sanottu äärioikeisto on kanssanne johdonmukaisemmin samaa mieltä kuin vihervasemmisto, eikä epäröisi pitää puolianne jos joudutte transnaisten tai feministimiesten ahdistelemiksi.

Me emme koskaan tule vihervasmmiston tapaan hehkuttamaan ja ihannoimaan seksuaalivähemmistöihin kuulumista, mutta ei meitä myöskään kiinnosta vainota näitä ihmisiä. Se, mitä vastustamme ei ole homoseksuaaliset yksilöt tai feministinaiset vaan Seta-propagandan koko yhteiskunnan läpäisevä pakkosyöttö sekä intersektionaalisten feministien lietsoma suomalaisvastaisuus ja sukupuolten vastakkainasettelu. Vastustamme ajatusta sukupuolista toistensa vihollisina ja pidämme niitä toistensa tukena ja turvana yhteiskunnan rakentamisessa.

–

–