”Demarin” hämärä historia

TEEMU KESKISARJA

–

Ensimmäisissä poliittisissa riennoissani änkytin ”pe-rus-suo-ma-laiset”. Ystävällinen puoluelainen neuvoi, että saa meitä sanoa persuiksi, ei se ole haukkumanimi.

Mene ja tiedä. Ehkä yhtymä alapäähän hitusen saastuttaa. Puheenparsi jos mikä muokkaa mielikuviamme.

”So-si-aa-li-de-mok-raat-ti” on hankala kahden lainan yhdyssana. Lehti oli pitkään Suomen Sosialidemokraatti yhdellä a:lla. Toki puolueen nimi runsaassa vuosisadassa lyheni epävirallisesti.

Eduskuntavaaleissa 1907 kukaan ei vetänyt punaista viivaa ”demareille”. Sosiaalidemokraattisen puolueen kansanedustajat ensimmäisessä yksikamarisessa ja myöhemminkin olivat sosialisteja.

Sosialisti-sana ei suomalaisittain viitannut boševikkeihin vaan Karl Kautskyn ja Eduard Bernsteinin länsimaisiin teorioihin.

Sittemmin kaikkien maiden proletaareille koitui harmia kansallisSOSIALISTEISTA. Sotien jälkeen myös silkka sosialismi alkoi Itä-Euroopassa haiskahtaa. Sosiaalidemokratia tarvitsi Suomessa hajuraon SKDL:n vasemmistososialisteihin ja kommunisteihin. Siksi SDP ujutti käyttöön uuden demokraattisemman lempinimen.

”Demari” oli naseva ja iskevä mutta kuitenkin harmiton. Demokratia tarkoitti kansanvaltaa muttei neuvostovaltaa. Demarius avartui jopa suurpolitiikkaan. Suomalaiset pitivät USA:n demokraateista kuten John F. Kennedystä ja Jimmy Carterista.

Kukahan keksi demariksi muuntautumisen tai punoi pitkäjänteisen sanajuonen? Väinö Tanner lienee liian varhainen ehdokas. Viimeistään Kalevi Sorsan äly ja kielelliset avut kyllä riittivät toteuttamiseen. Lasse Lehtinen oli nokkela kynämies. Pikaisella selauksella en tosin löydä vahvistusta kenenkään muistelmista.

SDP pelasi hyvin kielipelinsä. Sosialisteista sukeutui Suomessa demareita. Demari imeytyi yleiskieleen huomaamattomasti. Minä paljon lukenut historioitsija en koskaan tullut ajatelleeksi etymologiaa – sen selitti tätä artikkelia varten eräs etevämpi sanaseppo.

Demari todella on supisuomalainen kummajainen. Se ei tule Marxin ja Engelsin saksasta eikä Leninin venäjästä, saati työväenpuolue Labourin englannista. Pohjoismaissa ”demare” taikka ”demarerna” on jokseenkin tuntematon, vastaava lyhenne ei yhdistä mitään vasemmistoa. Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa ja Islannissa sisarpuolueet tunnustavat muitta mutkitta sosialisminsa.

Riikinruotsalainen sosiaalidemokraatti on kavereiden kesken sosse tai såsse. Selkein vastine suomeksi olisi: sossu. Ruotsissa virallinen nettisivu on ”Sosselinjen – Socialdemokraterna”. Miksei Suomeen käy: Sossulinja – Sosiaalidemokraatit?

Demari on vain ja ainoastaan suomen kieltä. Hufvudstadsbladet käyttelee kotimaankin aiheissa nimityksiä sossarna ja socialisterna.

Ei nimi puoluetta pahenna. Demarissa on kuitenkin yksi vika. Se ei kerro aatteesta senkään vertaa kuin ”persu” tai ”vihervassari”. Demokraattejahan ovat kaikki vähänkin vaalikelpoiset puolueet, ja maailmankarttaa täyttävät ”demokraattiset” valtiot Kongosta Pohjois-Koreaan.

–

–