”Tulevaisuus on äärikokemus.” Kai Murroksen haastattelu

Kai Murroksen pamfletti ”Vallankumous ja sen toteuttaminen modernissa yhteiskunnassa” ilmestyi 20 vuotta sitten ja on saavuttanut vuosien varrella kulttimaineen. Vuosipäivän kunniaksi kirja julkaistiin uutena painoksena tänä keväänä. Rami Leskinen jututti Murrosta kirjan vastaanotosta ja hänen nykypäivän tunnoistaan. Haastattelu on julkaistu alun perin kirjan uudessa painoksessa, jota saa muun muassa Kiukaan verkkokaupasta.

–

Mistä sait ajatuksen kirjoittaa pamfletin Vallankumous ja sen toteuttaminen modernissa yhteiskunnassa?

Nähtyäni Vallilan varikon seinässä mustan graffitin, jossa luki ”Aseisiin toverit, tapetaan porvarit” ajattelin, että haluaisin joskus kirjoittaa poliittisesta väkivallasta vähemmän lapsellisella tavalla. Pohdin pitkään tuota lausetta ja koin, että se oli pelkkää analyysiä vailla olevaa hemmoteltujen pentujen koppavaa räkänokkaradikalismia.

Olin myös pitkään pohtinut, onko nationalisteilla mitään varsinaista vallankumousteoriaa? Kansallisesta vallankumouksesta puhuttiin kovasti, mutta en tiennyt, oliko kukaan kysynyt mitä, missä, milloin, miten, miksi, kuka jne. Koska vasemmistolla oli – ainakin omien sanojensa mukaan – suorastaan tieteellinen vallankumousteoria, ajattelin että sitä voisi yrittää soveltaa.

Todellinen sysäys kirjoittaa tuli kuitenkin kun keksin, että voisin kirjoittaa Maon pienen punaisen kirjan tapaan kaiken aforistiseen tyyliin. Inhoan kirjoittamista, mutta jos kaiken sanottavansa voisi tiivistää ja typistää mietelausetyyliin, pystyisin ehkä voittamaan valkoisen paperin kammoni. Runokirjoissa ei tarvita niin paljon tekstiä eikä pitkiä lauseita, joten ajattelin kirjaani eräänlaisena runoteoksena. Eräs inspiraation lähteeni tyylissä oli myös Paavo Haavikon Kansakunnan linja.

Myös netti vapautti luovuuteni. Koska pystyin lataamaan tekstiäni välittömästi nettiin muiden luettavaksi, kynnys julkaista katosi.

–

Miksi vasemmistolaisen tunnettu Like-kustantamo innostui kirjasta? Tarjositko sitä itse heille julkaistavaksi?

Tarjosin kirjaa ensin Art Houselle, mutta en onnistunut vakuuttamaan P. Haavikon poikaa, että tekstissäni on ideaa. Like oli toinen yritykseni ja myönteinen vastaus tuli nopeasti.

Oletan, että Likellä pidettiin kirjastani, koska se on – ainakin omasta mielestäni – puhdasoppisen marxilainen. Vaikka loppupäätelmäni ratkaisevissa kohdissa ovat erilaiset kuin klassisessa marxilaisuudessa, olen mielestäni metodin suhteen loogisempi. Olen jopa sanonut, että olen marxilaisempi kuin Marx itse.

–

Miten pamfletti otettiin vastaan mediassa?

Se otettiin vastaan oikein hyvin, koska se on turvallisen vasemmistolainen. Saatoin jopa uhkailla Björn Wahlroosia uudelleenkoulutusleirillä. Oletin, että moinen kielenkäyttö hyväksytään vasemmistolaiselle, koska vasemmiston väkivalta on erilaista, parempaa. Kokeeni onnistui, koska selvisin uhkailuistani kuin koira veräjästä. Haluan korostaa, että kyseessä todellakin oli sosiaalinen koe. Oli hieman pettynyt, kun tajusin olleeni oikeassa – vasemmistolle sallitaan törkeä käytös.

–

Entä vasemmisto? Mitä vasemmistolaiset ajattelivat kirjasta?

Käsittääkseni perinteisissä kommunisteissa löytyi ymmärrystä. Perus kommariduunarithan ovat (tai olivat) tavallaan kuitenkin isänmaallisia – jos eivät nyt ihan nationalisteja niin ainakin patriootteja kuten puolueen virallinen linjaus kuului. Itsekin käytin tuota termiä varmuuden vuoksi.

Uusvasemmistolaiset, anglosaksisen vaikutuksen myötä trotskilaisuuden omaksuneet sekä anarkistit tuskin pitävät kirjoitelmastani.

–

Aikalaisarvioissa kirjan nationalismia ei tunnistettu juuri lainkaan, vaan korostettiin sen vasemmistolaista kapitalismikritiikkiä. Mistä tällainen varomaton ylenkatse johtui, vai lukivatko vasemmistolaiset sitä vain omasta ahtaasta näkökulmastaan?

Vasemmisto luki sitä vain omasta vinkkelistään. Tosin, en ihan itsekään jaksanut uskoa että kansallismieliset löytäisivät kirjani – ilmiasu on sen verran punainen.

–

Miten pamfletin teesit ovat mielestäsi toteutuneet viimeisen 20 vuoden aikana?

Mielestäni aika hyvin. Selkeä virhe tosin oli siinä, etten nähnyt kuinka keinotekoisesti korkoja voidaan pitää matalina ja näin mahdollistaa valtioiden loputon velkaantuminen. En myöskään nähnyt, että markkinoille voidaan pumpata mielikuvituksellisia summia rahaa ilman, että talous suistuu hyperinflaatioon.

En olisi myöskään osannut arvata, kuinka ihmisen seksuaalisuudesta tulee absurdin poliittisen kamppailun näyttämö.

–

Itse pidän teoksessa osuvimpana keskiluokan kritiikkiä ja ”keskiluokan petosta”. Mitä itse ajattelet näistä huomioista?

Olen samaa mieltä. Sivilisaatiomme kohtalonkysymys on keskiluokan itsetuhoinen typeryys ja sen seuraukset. Keskiluokan petos perustuu keskiluokan itsepetokseen.

–

Mitä pidät pamfletin keskeisimpänä viestinä?

Keskeisin viesti on se, että globalisoituneen kapitalismin toimintamekanismi rakentuu itsetuhoiselle logiikalle. Järjestelmä tuhoaa itse itsensä. Me emme pysty kaatamaan järjestelmää, vain se itse pystyy siihen. Meidän täytyy vain olla valmiina kun hetki koittaa.

–

Entä nyt, haluatko tehdä lisähuomiota pamflettiin? Miten vallankumous toteutettaisiin tänä päivänä?

Sanaakaan en vaihtaisi, poistaisi tai lisäisi. Toinen pamflettini ”Sata teesiä globalisaatiosta sekä oikeiston ja vasemmiston rappiosta” tosin täydentää ensimmäistä – tällä kertaa ilman vallankumousromantiikkaa tai väkivallalla herkuttelua.

–

Voisitko vielä kertoa Ilta-Sanomissa 3.4.1999 ilmestyneen sarjakuvan taustan. Sehän on suoraan kirjastasi, joka ei ollut tuolloin vielä edes ilmestynyt! Sarjakuvan toiseksi tekijäksi mainitaan Kai Murros.

Olen todellakin toinen tekijöistä ja esiinnynkin sarjakuvassa. Kyseessä ovat Kuusinen ja Kosola, vallankumouksen kalpeat ratsastajat! Aloin siis kierrättämään materiaaliani jo ennen kuin olin edes ehtinyt kirjoittaa kirjaani loppuun. Tämän olin ehtinyt unohtaa. Tuolloin minulla oli vielä kunnianhimoisia suunnitelmia sarjakuvan suhteen, mutta visuaaliset jutut kiinnostavat minua edelleenkin. Tätä taistelua ei voiteta järkiargumenteilla vaan metapoliittisilla jipoilla ja hyvällä narratiivilla.

Meidän on oltava tarinankertojia ja kuviteltava massojen puolesta. Meidän on täytettävä ihmisten mielet hurjilla visioilla ja temmattava heidät mukaan tunteiden vuoristorata-ajelulle. Voittaaksemme meidän on tunnistettava tuleva Zeitgeist ennen kuin se on edes syntynyt.

Tulevaisuus on äärikokemus täynnä vihaa, rakkautta, pelkoa, kiihkoa, hurmiota, raivoa, jalomielisyyttä ja viheliäisyyttä, petosta ja kostoa. Meidän on oltava shamaaneja, jotka kanavoivat kauhistuttavia tukahdutettuja voimia, annettava ilmiasu sille, mitä harva uskaltaa edes katsoa.

Voittajat tunnistaa siitä, että he kertovat parhaan tarinan ja tuottavat aikakautensa parasta retoriikkaa. Meidän tarinoitamme ja puheitamme opiskellaan ja tutkitaan vielä tuhansien vuosien kuluttua. Me olemme arkaainen esiklassinen kausi kultakauden kynnyksellä. Meidän vihollisemme katoavat jälkiä jättämättä, heidän muistonsa kuolee heidän myötään.