Woke-liike, sukupuolidysforia ja lääketiede

JUKKA AAKULA

–

Konservatiiveilla – ja monella valistusaatteeseen vilpittömästi sitoutuneella liberaalillakin – on kasvava huoli Woke-liikkeen etenemisestä USA:ssa. Woke-liikkeeseen liittyvä cancel-kulttuuri johtaa siihen, että yhteiskunnallisesti tärkeää tieteellistä tutkimusta ei uskalleta tehdä. Tutkijat pelkäävät työpaikkojensa puolesta, koska woke-aatetta edistävät aktivistit painostavat tieteellisiä lehtiä olemaan julkaisematta validia tutkimusta ja yliopistoja erottamaan tutkijoita.

Amerikkalaisten yritysten yhteiskuntavastuu on käytännössä muuttunut woke-ideologiaa edistäväksi hyvesignaloinniksi. Hyvesignolointi tapahtuu käytännössä mm. erottamalla työntekijöitä mielivaltaisesti yrityksistä. Googlen toiminta meni tässä suhteessa niin pitkälle, että New York Timesin kolumnisti David Brooks vaati Googlen toimitusjohtajan Sundar Pichain eroa.

–

Sukupuolidysforian hoito

Astetta suurempi inhimillinen ongelma kuin aikuisten tutkijoiden ja muiden työntekijöiden erottaminen on kuitenkin woke- ja trans-liikkeen painostuksesta tapahtunut ns. sukupuolidysforian hoitosuositusten radikaali muuttaminen ja lääketieteen politisoituminen.

Setan sateenkaarisanaston mukaan sukupuolidysforia tarkoittaa

[…] sukupuoliristiriidan aiheuttamaa kokonaisvaltaista pahan olon tunnetta, joka eritellään usein kehodysforiaksi ja sosiaaliseksi dysforiaksi. Kehodysforialla tarkoitetaan vierauden, ahdistuksen ja inhon tunteita, jotka kohdistuvat kehon sukupuolitettuihin piirteisiin. Sosiaalinen dysforia kuvaa sosiaalisissa tilanteissa ilmenevää ahdistusta ja pahan olon tunnetta, joka liittyy väärinsukupuolittamiseen eli siihen, ettei tule tilanteissa nähdyksi omana itsenään.

Pohjoismaiseen tietoisuuteen ongelma tuli viimeistään keväällä 2019: Ruotsalainen nuorisopsykiatrian professori Christopher Gillberg ja kuusi muuta Göteborgin yliopistossa ja Sahlgrenin yliopistosairaalassa työskentelevää professoria tai ylilääkäriä kritisoi Svenska Dagbladetissa hoitokäytäntöjä näin:

Satoja lapsia altistetaan Ruotsissa vuosittain hormonaaliselle ”hoidolle” ja sen jälkeiselle sukuelinten silpomiselle, ilman että hoidoille olisi olemassa minkäänlaista tieteellistä tai kokemukseen perustuvaa tukea.

[…] jos diagnoosi sukupuolidysforasta vahvistetaan, se johtaa toimenpiteisiin jotka aiheuttavat peruuttamattomia muutoksia aivoissa ja sisäisissä sukupuolielimissä, mikä Ruotsin lain mukaan tarkoittaa sukupuolielinten silpomista (joka lain mukaan johtaa vankeuteen kahdesta kuuteen vuotta).

Toisin sanoen seitsemän ruotsalaista psykiatrian asiantuntijaa totesi [8], että Ruotsissa harjoitettiin nuoriin tyttöihin kohdistuvia räikeitä rikoksia lääketieteen nimissä.

Sukupuolidysforian hoidossa käyteyt operaatiot saattavat johtaa mm. hedelmättömyyteen, sukupuolielinten silpoutumiseen, seksuaaliseen kyvyttömyyteen ja haluttomuuteen, sydänongelmiin, kognitiivisiin ongelmiin ja osteoporoosiin. Hoidot eivät ole välttämättä antaneet mitään apua potilaan varsinaiseen ongelmaan, joka on usein ollut sukupuolidysforian sijasta puberteetti-iän normaali tai normaalia pahempi ahdistus, ADHD, Asperger-syndrooma tms. Woke-liikkeen ja trans-aktivistien rooli on ollut merkittävä erityisesti alan tutkimuksen politisoinnissa: Riskeistä puhuneita tutkijoiden ja lääkäreiden esimiehiä on painostettu onnistuneesti erottamaan tutkijoita trans-vihamielisinä. Perinteisempiä ja vähemmän radikaaleja hoitomuotoja on onnistuneesti pyritty lakkauttamaan. [6,7,8]

Aikaisemmin hoitosuositus oli, että potilaan epäillessä sukupuolidysforiaa, hänen suositeltiin ensin vaihtavan pukeutumista vastakkaisen sukupuolen mukaiseksi ja muutenkin hiljalleen totuttelevan vastakkaisen sukupuolen rooliin. Mikäli dysforia oli pysyvää, hormooni- ja leikkaushoidot aloitetaan. Selvä enemmistö dysforiaa epäilleistä potilaista muutti myöhemmin mieltään – heidän epäilynsä omasta sukupuoli-identiteetistään liittyi pikemmin homoseksuaalisuuteen kuin sukupuolidysforiaan. Tällä hetkellä woke- ja trans-liike ja jotkut sukupuoliklinikat kuitenkin ajavat onnistuneesti sitä, että radikaali hoito (hormonaaliseti toteutettu puberteetin pysäytys ja sitä seuraava testosteroni- ja kirurginen hoito) on ainoa pätevä – ja ainoa juridisesti laillinen – hoitokeino. Vanhempia, jotka eivät ole hyväksyneet radikaaleja hoitomuotoja, on demonisoitu. Äärimmäisessä tapauksessa heiltä on otettu pois lasten huoltajuus. [4, 6, 8] Kanadan parlamentissa on tällä hetkelläkin esitys muiden hoitokeinojen kieltämisestä. [7]

Ongelmallisinta on, että sukupuolidysforian hoidossa on levinnyt hoitokäytäntö, jossa nuoren potilaan itse tekemää diagnoosia uskotaan kyseenalaistamatta. Siinä missä perinteinen lääketiede ja psykoterapia on perustunut käytäntöön, että diagnoosin tekee lääkäri ja potilaan omia ajatuksia kyseenalaistetaan, näin ei sukupuolidysforian osalta toimita. Kirjassaan Irreversible Damage Abigail Shrier vertaa hoitokäytäntöä siihen, että anorektikon väite lihavuudesta hyväksyttäisiin kyseenalaistamatta ja aloitettaisiin välitön laihdutushoito. [6]

Vertaus anoreksiaan on toimiva myös siksi, että kuvitelma sukupuolidysforiasta leviää Lisa Littmanin tutkimuksen [5] mukaan samaan tapaan sosiaalisena epidemiana nuorten naisten vertaisryhmissä – ystäväpiireissä, collegeissa ja sosiaalisen median foorumeilla – kuin aikoinaan anoreksia. Littman toteaa tutkimuksessaan:

Sukupuolidysforian puhkeaminen näytti tapahtuvan vertaisryhmän piirissä, ryhmän jossa yksi, useampi tai jopa kaikki ystävät olivat muuttuneet sukupuolidysforisiksi ja transsukupuolisiksi saman ajanjakson aikana.

Erona anoreksiaepidemiaan on se, että kun anoreksia aikoinaan levisi, sen patologinen luonne oli silloisille lääketieteen ammattilaisille selvä. Kun puberteetti-ikäinen laiha tyttö tai nuori aikuinen ilmoitti olevansa liian lihava, lääketieteen ammattilaiset pyrkivät tukemaan lasta ja lasten vanhempia anoreksian hoidossa. Jo ennestään hyvin laihan nuoren tytön tai naisen itsediagnoosia liikalihavuudesta ei hyväksytty, vaan se ymmärrettiin harhaisen mielen tuotokseksi. [6]

Sukupuolidysforiasta omien sanojensa mukaan kärsiviä kuunnellaan niin kuin tietysti pitääkin, mutta heidän itsediagnoosiaan ei kyseenalaisteta vaan heitä aletaan hoitaa viipymättä sen perusteella. Vanhempien huoli lapsistaan ohitetaan ja hoitoon negatiivisesti suhtautuvia vanhempia demonisoidaan. Kaliforniassa koulujen terveydenhuolto hyväksyy itsediagnoosin suoraan. Kouluissa tyttöä aletaan kutsua hänen ilmoittamallaan uudella nimellä ja häntä aletaan kohdella kuin poikaa. Asiasta ei välttämättä ilmoiteta lasten vanhemmille. Jopa hormonihoidot saatetaan äärimmäisessä tapauksessa aloittaa ilmoittamatta vanhemmille. [6]

Epidemian leviäminen on olut nopeaa. Tutkijajärjestö Society for Evidence Based Gender Medicine kuvaa ilmiötä pääsivullaan [4]:

Historiallisesti se pieni joukko lapsia, jolla esiintyi sukupuolidysforaa, koostui ensi sijassa esipuberteettia elävistä pojista. Viime aikoina on sukupuoliklinikoilla tapahtunut nopea kasvu murrosikäisissä ja sitä vanhemmissa naisissa. Monilla ei ole ollut varsinaista lapsuusajan dysforiaa ja monet kärsivät myös mielenterveysongelmista ja neurokehityksen ongelmista kuten autismista tai ADHD:sta.

Syyt näihin muutoksiin ovat jäääneet vähälle tutkimukselle ja ovat huonosti ymmärrettyjä.

Lapsuuden ajan sukupuolidysforian puhkeamiselle on osoitettu olevan tyypillistä luonnolllinen ratkeaminen – 61-98% sukupuolidysforiasta kärsivistä on identifioitunut uudelleen biologisen sukupuolensa mukaisesti murrosiässä. Yksikään tutkimus ei ole selvittänyt tämän uuden potilasryhmän (murrosiässä alkaneesta sukupuolidysforiasta kärsivien) sukupuolidysforian luonnollista ratkeamista.

Suomalainen lääketieteen julkaisu Duodecim [1] toteaa mm.:

Lähetemäärät nuorten sukupuoli-identiteetin tutkimusryhmiin fyysisten interventioiden harkitsemiseksi ovat kasvaneet valtavasti kautta länsimaiden. Esimerkiksi Suomessa luvut ovat viisinkertaistuneet vuodesta 2011 vuoteen 2017. Syytä tähän ei tiedetä.

Epidemia leviää siis ensi sijassa vertaisryhmissä, mutta mielenkiintoista on mm. koulujen ja päiväkotien rooli. Ainakin USA:ssa koulujen ja päiväkotien sukupuoli-identiteettikasvatus innostaa lapsia ja nuoria jo pienestä pitäen miettimään omaa sukupuoli-identiteettiään. Kouluissa juhlistetaan Pride-kuukauden lisäksi monenlaisia LGBTQ-tapahtumia. Asia on jatkuvasti esillä ja puberteetti-ikään kuuluvaa hämmennystä lietsotaan. [6]

Toisaalta toivoakin on: ns. sukupuolidysforian lääketieteellinen hoito – tai puoskarointi – ja lääketieteen politisoituminen on tällä hetkellä varsin kovan kritiikin kohteena. Siinä missä varsinkin amerikkaisten yliopistojen rehtorit ja tieteellisten julkaisujen päätoimittajat ovat raukkamaisuuttaan taipuneet woke-liikeen painostukseen, Britanniassa, Ruotsissa ja Suomessa lääketieteen ammattilaiset ovat nostaneet tyttöjen ja nuorten naisten ns. sukupuolenkorjaushoitojen ongelmat esiin. Suomi ja Ruotsi ovat lopettaneet hoidot osittain ja perustelleet asiaa sillä, että hoitosuositukset perustuvat vähäiseen tutkimusnäyttöön [1,2,3].

–

Economist-lehden artikkeli

Economist-lehdessä 15.5.2021 ilmestyneen artikkelin mukaan sukupuolenkorjaushoidot johtavat pahimmassa tapauksessa kognitiivisten kykyjen alenemiseen ja osteoporoosiin – hoidon hyödyt ovat osoittamatta. Lääkeetieteen harhautuminen puoskarointiin on Economistin mukaan mahdollisesti johtamassa lääketieteelliseen skandaaliin. [7]

Näyttö joko puuttuu tai ei ole vakuuttavaa. Ruotsin terveysviranomaisten selvitys vuodelta 2019 löysi hyvin vähän tutkimusta ja lähinnä heikkolaatuista. Britannian National Institute for Health and Care Excellence havaitsi, että puberteetinestäjät eivät juurikaan karkoita sukupuolidysforiaa tai paranna potilaan mielenterveyttä (vaikkeivät huononnakaan). Lisäksi olemassaolevat tutkimukset viittaavat siihen, että ilman interventiota useimmat lapset, jotka kärsivät sukupuolidysforiasta, uudelleenidentifioituvat syntymäsukupuolensa mukaisesti aikuisena.

On näyttöä, että lääkkeet voivat aiheuttaa vakavaa haittaa. Yksi esimerkki on Oxfordin yliopiston 26.4. julkaisemasta tutkimuksesta. Luuaineksen tiheys nousee yleensä jyrkästi puberteetin aikana. Mutta 24:stä potilaasta, joille oli määrätty puberteetinestolääkitys, kolmasosalla oli luuaineksen tiheystaso, joka vastasi heidän ikäryhmänsä alimman 2%:n tiheystasoa.

[…] Eläinkokeet viittaavat siihen, että puberteetinestäjät aiheuttavat myös kognitiivisia vaurioita. Vastakkaisen sukupuolen hormonien antaminen kytkeytyy sydänsairauksiin, aivoverenkiertohäiriöihin ja hedelmättömyyteen.

Suomi on ollut ensimmäisenä järkevöittämässä hoitokäytäntöjä:

Viime kesäkuussa Suomi muutti hoitokäytäntöjä niin, että psykologisia hoitoja suositaan lääkehoitojen sijasta. […] Joulukuussa Englannin ja Walesin korkein oikeus totesi, että alle 16-vuotiaat ovat tuskin kykeneviä antamaan suostumusta puberteetinestäjähoidolle. […] Huhtikuussa Arkansasin osavaltio päätti, että puberteetinestäjien ja vastakkaisen sukupuolen hormonien antaminen lapsille on laitonta. Niin ikään huhtikuussa Astrid Lindgrenin Lastensairaala, joka on osa Karolinska Institutetia, ilmoitti lopettavansa puberteettiblokkerien ja vastakkaisen sukupuolen hormonien antamisen alle 18-vuotiaille paitsi kliinisissä testeissä.

–

Lopuksi

Yritysten, koulujen ja tutkimuslaitosten hyvesignaloinnilla on hintansa. Ryhtyminen trans- ja woke-liikkeen papukaijoiksi on johtanut nuorten tyttöjen sukupuolielinten silpomiseen, josta ainakin Ruotsissa rangaistus on kaksi vuotta vankeutta.

Lääketieteen luotettavuus on kärsinyt jo USA:n opiaattiskandaalista, jossa rahanahneet lääkeyritykset ja lääkärit edistivät hoitoja, jotka johtivat huumeriippuvuuteen. Sukupuolenkorjaushoitojen paljastuminen ainakin osittain kyyniseksi puoskaroinniksi heikentää luottamusta edelleen.

Luottamus lääketieteeseen on tärkeää erityisesti koronaepidemian riehuessa maailmassa. Luottamus pitää kuitenkin ansaita.

–

Lähteet

[1] Kun Sukupuoli on nuorelle ongelma, Duodecim 2018, Riittakerttu Kaltiala-Heino, Marja Työläjärvi ja Laura Suomalainen 

[2] Sweden’s Karolinska Ends All Use of Puberty Blockers and Cross-Sex Hormones for Minors Outside of Clinical Studies, Society for evidence based gender medicine

[3] Karolinska sjukhuset: Policyförändring gällande hormonell behandling till minderåriga patienter

[4] Society for evidence based gender medicine

[5] Parent reports of adolescents and young adults perceived to show signs of a rapid onset of gender dysphoria, PLOS ONE 14, 2018, L Littman

[6] Irreversible Damage: The Transgender Craze Seducing Our Daughters, Abigail Shrier

[7] Gender Medicine, Doubts are growing about therapy for gender-dysphoric children, Economist, 5/2021

[8] Svenska Dagbladet, ”Könsbytena på barn är ett stort experiment”, Christopher Gillberg, 13.3.2019

–

–