SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Ne vie meidän naiset?

naiset 3JUKKA AAKULA

Laajan maahanmuuton on väitetty kasvattaneen seksuaalisen häirinnän ja raiskausten määrää Euroopassa merkittävästi. Eräiden laskelmien mukaan kaksi kolmesta Ruotsissa viime aikoina tapahtuneesta raiskauksesta on Euroopan ulkopuolelta peräisin olevien miesten suorittamia.

Maahanmuuttokriittiset piirit ovat nostaneet naisten suojelun keskeiseksi tavoitteekseen. Naisten suojelun tavoite ei ole kuitenkaan puhutellut esimerkiksi nuoria ruotsalaisia naisia juuri ollenkaankaan. 18-24-vuotiaat naiset ovat olleet erittäin aliedustettuja Sverigedemokraterna-puolueen kannattajien keskuudessa. Monet naiset ovat kyseenalaistaneet voimakkaasti suojelupuheiden vilpittömyyden.

Lähi-Idästä tulevat maahanmuuttajat edustavat kulttuuria, jossa naiset mielletään miehiä alemmiksi olennoiksi. Kuitenkin eurooppalaiset miehet kokevat maahanmuuton selkeästi suuremmaksi uhaksi kuin naiset. Onko miesten ongelma todellisuudessa se, että ne vievät meidän naiset? Entä ovatko naisten vuosikymmeniä jatkuneet puheet sukupuolten tasa-arvosta pelkkää teeskentelyä? Miksi nuoret naiset suhtautuvat maahanmuuttoon niin paljon myönteisemmin kuin nuoret miehet? Olisiko suhtautuminen samanlaista, jos maahan tulisi lähinnä filippiiniläisiä sairaanhoitajia?

Seksuaalinen markkina-arvo ja maahanmuutto

Seksuaalisen markkina-arvoteorian mukaan:

(…) pariutumismarkkinat muistuttavat monella tapaa työmarkkinoita, jossa työntekijöillä on erisuuruiset palkat. Henkilö, joka kykenee ansaitsemaan 100 000 euroa vuodessa, ei todennäköisesti tyydy työhön, jossa palkka on vain 10 000 euroa vuodessa. Miksi? Siksi, että on hauskempaa ansaita 100 000 euroa kuin 10 000 euroa. Samalla tavalla mitä kauniimmalta nainen näyttää, sitä enemmän hänestä on iloa miehelle. Siten mies, joka kykenee saamaan itselleen kauniin naisen, ei yleensä tyydy vähemmän kauniiseen.

Työmarkkinoiden ja seksuaalimarkkinoiden samankaltaisuus ei jää tähän. Työmarkkinoilla työnantaja haluaa laskea työn hintaa ja työntekijä nostaa oman työnsä hintaa. Työnantaja voi yrittää laskea työn hintaa mm. edistämällä työn tarjonnan kasvua tukemalla maahanmuuttoa Suomeen. Työntekijä voi yrittää nostaa työnsä hintaa jarruttamalla työn tarjonnan kasvua vastustamalla (työperäistä) maahanmuuttoa.

Markkinoilla ostaja hyötyy aina tarjonnan kasvusta ja myyjä tarjonnan vähenemisestä. Samoin toimivat seksuaaliset markkinat: naisia hyödyttää se, että laadukkaitten miesten määrä markkinoilla kasvaa. Miehiä hyödyttää se, että laadukkaitten naisten määrä markkinoilla kasvaa.

Karl Marxin mukaan ihmisten poliittiset käsitykset noudattavat useimmiten heidän omia (luokka)etujaan. Työnantajat kannattavat näin ollen tyypillisesti sellaisia poliittisia ajatuksia – kuten työvoiman vapaata liikkumista – jotka edistävät työn tarjontaa. Samalla tavalla naiset tai miehet kannattavat maahanmuuttoa silloin, jos maahanmuutto parantaa heidän asemaansa seksuaalimarkkinoilla.

Nykyinen laaja maahanmuutto Lähi-Idästä ja Afrikasta nostaa erityisesti nuorten naisten markkina-arvoa selkeästi. Ensinnäkin maahanmuutto on rakenteeltaan hyvin miesvaltaista. Ruotsalainen professori Hans Roslingin mukaan Ruotsin sukupuolijakauma on kehittymässä samaan suuntaan kuin Kiinassa, missä tyttösikiöiden valikoiva abortointi on johtanut sukupuolijakauman vinoutumiseen.

Vaikka Lähi-Idästä saapuva maahanmuutto hiljalleen tasaantuisikin niin että naisia ja miehiä olisi maahanmuuttajien joukossa yhtä paljon, tilanne ei tehollisesti muuttuisi ollenkaan. Islamilainen kuttuuri demonisoi käytännössä musliminaisten avioliitot ei-muslimien kanssa. Musliminaiset ovat kantaväestön miesten näkökulmasta seksuaalimarkkinoiden ulkopuolella.

Seksuaalimarkkinat ja rotu

Rotujen väliset seksuaaliset suhteet noudattavat yleensä seuraavaa kuviota:

1. Valkoinen nainen on suhteessa mustaan mieheen.

2. Valkoinen mies on suhteessa itäaasialaiseen naiseen.

3. Mustat naiset ja itäaasialaiset miehet jäävät lehdelle soittelemaan.

Syy on tietysti se, että valkoiset naiset kokevat mustat miehet maskuliinisiksi ja valkoiset miehet kokevat itäaasialaiset naiset feminiinisiksi.

naiset 5Professori Philip Rushtonin teorian (Rule of three) mukaan nämä kolme rotua jakaantuvat lähes kaikissa mitattavissa ominaisuuksissa P (äo, seksuaalinen aktiivisuus, kaksosten määrä, agressiviisuus, pitkäjänteisyys) niin, että mustat sijoittuvat yhteen ääripäähän ja itäaasialaiset toiseen:

Mustien P < Valkoisten P < Itäaasialaisten P

tai

Mustien P > Valkoisten P > Itäaasialaisten P

Ilmiselvästi maskuliinisuuden ja feminiinisyyden suhteen pätee:

Mustien miesten maskuliinisuus > Valkoisten miesten maskuliinisuus > Itäaasialaisten miesten maskuliinisuus

ja

Mustien naisten feminiinisyys < Valkoisten naisten feminiinisyys < Itäaasialaisnaisten feminiinisyys

Näin ollen on selvää, että juuri mustien miesten maahanmuutto lisää eniten valkoisten naisten markkina-arvoa. On siksi naisten ”luokkaetu” kannattaa maahanmuuttoa Afrikasta. Mustien naisten maahanmuuto ei juurikaan vaikuta valkoisten naisten markkina-arvoon koska mustien naisten markkina-arvo seksuaalimarkkinoilla on alempi kuin valkoisten naisten.

Seksuaalimarkkinoiden ulkoisvaikutus

Uusklassisen taloustieteen mukaan yksilö toimii markkinoilla omaa etuaan maksimoiden – samoin myös seksuaalimarkkinoilla – ja pyrkii saamaan mahdollisimman korkealaatuisen seksuaalipartnerin. Edistäessään asemaansa seksuaalimarkkinnoilla naiset ja miehet keskimäärin kannattavat sellaista maahanmuuttopolitiikkaa joka edesauttaa heidän asemaansa seksuaalimarkkinoilla.

Kuten yllä kuvatusta selviää, naisten etu on tästä näkökulmasta edistää islamilaista ja afrikkalaista maahanmuuttoa ja miesten sitä jarruttaa. Kansakunnan pitkän tähtäimen kokonaisedun näkökulma on todennäköisesti suhteellisen lähellä miesten egoistista etua. (ks. kirjoitukseni Väestönlaatu on julkishyödyke.)

Maahanmuutto ja Male-warrior-hypoteesi

Seksuaalimarkkinoiden teoria selittää naisten ja miesten eroja suhtautumisessa maahanmuuttoon taloustieteen avulla. Toinen realistinen teoria on male-warrior-hypoteesi.

Ihmisryhmät ovat jo metsästäjä-keräilijäkulttuurin ajoista olleet – jos eivät jatkuvassa niin ainakin usein toistuvassa – konfliktissa naapuriheimojensa kanssa. Tutkijat Melissa McDonald, Carlos Navarrete ja Croningenin yliopiston mikrobiologian professori Mark Van Vugt kirjoittavat:

Ryhmien väliset konfliktit ovat epäilemättä vallitsevia kaikissa ihmisyhteisöissä. (…) Ryhmien välisissä konflikteissa kuolee tyypillisesti merkittävä määrä ihmisiä.

Mm. etnografia 31:stä metsästäjä-keräilijä-heimosta osoittaa, että 64% heimoista oli mukana sodankäynnissä ainakin kerran kahdessa vuodessa, 26% oli sodassa harvemmin ja 10% harvoin tai ei koskaan. Ryhmien välisiä konflikteja esiintyy myös muilla laumaeläimillä kuten hyeenoilla, susilla, leijonilla ja useimmilla sosiaalisilla kädellisillä.

Ihmislajilla ryhmien väliset konfliktit ovat käytännössä aina miesten toiminnasta lähtöisin.

Missä tahansa ihmisellä esiintyy jakoa sosiaalisiin ryhmiin, syntyy aina jonkin verran konflikteja. (…) väkivaltaiset toimet ovat lähes aina miesten suorittamia. Tutkimus osoittaa, että miesten osallistumista väkivaltaa harjoittaviin yhteenliittymiin esiintyy kaikissa kulttureissa – sekä moderneissa että perinteisissä – ja sitä voi siksi kutsua inhimilliseksi universaaliksi.

naiset 4Selitys miesten agressiivisuuteen löytyy todennäköisesti sukupuolten erilaisesta roolista suvun jatkamisessa (parental investment theory). Käytännössä kaikkien lajien naaraiden pyrkimys on edistää jälkikasvunsa laatua parittelemalla mahdollisimman korkealaatuisen uroksen kanssa. Uroksen pyrkimys on taas maksimoida jälkeläistensä lukumäärä maksimoimalla seksuaalipartnerien määrä. Maksimoimispyrkimys johtaa urokset usein agreessiivisiin yhteenottoihin toisten urosten kanssa yksilötasolla – mutta sosiaalisilla eläimillä myös ryhmätasolla.

Miesten väliset erot jälkeläisten määrässä ovat paljon suuremmat kuin naisilla. Siksi miehille syntyy insentiivirakenne, jossa miehet hyväksyvät huomattavasti suurempia riskejä kilpailussa arvokkaista resursseista. Näin ollen miehillä on alempi kynnys osallistua ryhmien välisiin konflikteihin kuin naisilla.

Ihmislajilla urosten pyrkimys jälkeläisten määrän maksimoimiseksi ei siis ole johtanut vain yksilöiden välisiin resurssikamppailuihin. Ihmisurokset liittoutuvat keskenään anastaakseen yhdessä seksuaalisia ja muita resursseja naapuriheimoilta.

Miehet voivat osallistua väkivaltaisiin koalitioihin, joiden tarkoituksena on riistää seksuaalisia resursseja muiden ryhmien jäseniltä. Konflikti ei välttämättä ole suoraa seksuaalisten resurssien valtausta, vaan saattaa sen sijaan kohdistua esimerkiksi metsätysalueisiin. Sellaisten resurssien omistaminen nostaa miesten arvoa naisten silmissä [ja saa nämä siirtymään vapaaehtoisesti toiseen ryhmään].

Selitetystä kaipaava ilmiö ei siis ole niinkään aggressio vaan se, miten ihmisurokset kykenevät liittoutumaan niin tehokkaasti taisteluun naapuriheimoa vastaan. Simpanssitkin kykenevät muodostamaan liittoutumia, mutta niiden kokoa rajoittaa aina se, että liittoutuman sisällä vallatut resurssit jäävät helposti alfauroksen ja sen lähimpien liittolaisten haltuun. Ihmisurosten liittoutumat ovat kyenneet suurimmaksi osaksi ratkaisemaan alfaurosten resurssien monopolisoinnin ongelman.

Antropologi Christoffer Boehm toteaa kirjassaan Hierarchy in Forest, että kukaan ei metsästäjä-keräilijä-yhteisössä pääse nousemaan paljoa muiden yläpuolelle. Yksilö, joka pyrkii nousemaan korkeampaan asemaan vaikkapa ottamalla haltuunsa ylen määrin resursseja, yritetään ensin saada ruotuun puhuttelulla, pilkalla ja sosiaalisella eristämisellä. Äärimmäisenä keinona yhteisö päättää yhdessä likvidoida nousukkaan. Tehtävä annetaan yleensä jollekin surmattavan lähisukulaisille, jotta verikoston riski minimoidaan. Fyysisesti voimakkaankin yksilön teloitus onnistuu esimerkiksi bushmanniyhteisössä suhteellisen helposti myrkytettyjä nuolia käyttämällä.

Resurssien suhteellinen tasajako metsästäjä-keräilijä-yhteisöissä saa monenlaisia muotoja. Tyypillisimpiä tasajakoa tukevia instituutioita ovat ruuan jako heimon jäsenten kesken ja yksiavioisuus. Esimerkiksi ache-intiaaneilla metsästyssaalis jaettiin aina heimon kaikkien jäsenten kesken – metsästäjä itse jätettiin jaon ulkopuolelle.

maleIhmislajin miehille on konfliktien ja yhteistyön leimaamassa evolutiivisessa ympäristössä kehittynyt McDonaldin, Navarreten ja van Vugtin mukaan psykologia, jota leimaa toisaalta muiden ihmisryhmien miesten näkeminen potentiaalisina vihollisina, mutta toisaalta oman ryhmän miesten näkeminen potentiaalisina liittolaisina taistelussa ulkoryhmää vastaan. Miesten yhteistyö on aina tehokkaampaa, kun miesryhmä toimii konfliktin aikana. Toisaalta miesryhmä toimii nykyajan työyhteisöissäkin tehokkaammin kuin puhdas naisryhmä. (ks. kirjoitukseni Nainen, mies ja johtajuus)

Ihmisuros on psykologisesti sotilas, jonka potentiaali tehdä yhteistyötä ei ilman konfliktia täysin toteudu. Miehen psykologian ollessa tällainen on vain loogista, että mies on ksenofobisempi kuin nainen. Tilastot osoittavat tämän ilmiselvästi.

Kautta aikojen, kulttuuurien ja otosten, kyselytytukimukset ovat pätevästi osoittaneet että keskimäärin miehillä on enemmän ksenofbisia ja etnosentrisiä asenteita kuin naisilla. Miehillä on myös enemmän vaarallisuuten viittaavia stereotypioita ulkoryhmien jäsenistä … Miehet myös dehumanisoivat useammin ulkoryhmän jäseniä käyttäen heistä eläimiin viittaavia sanoja.

Sisäryhmäsuuntautuneisuuden adaptiivisuus nykyoloissa?

Miehen voimakkaampi sisäryhmä / ulkoryhmä -suuntautuneisuus ei sinällään ole huono tai hyvä asia, vaan vaikutuksen positiivisuus tai negatiivisuus riippuu luonnollisesti tilanteesta. Jos yhteisö on vaarassa joutua ulkoryhmän tuhoamaksi, ryhmän miesten kyky toimia tehokkaasti taistelussa vihollista vastaan on epäilemättä äärimmäisen edullista. Toisessa ääripäässä mies saattaa nähdä kaikki ulkopuoliset uhkana, jolloin käyttäytymisen voi nähdä nykyoloissa lähinnä vainoharhaisuutena.

Vähemmän mustavalkoisessa tilanteessa maahan on pyrkimässä ryhmä ulkopuolisia miehiä, joiden pyrkimyksenä ei sinällään ole tuhota maan väestöä, vaan anastaa resursseja. Kantaväestön naisten ja miesten asema olisi resurssien valtaamisen jälkeen tietysti hyvin erilainen. Olisi naivia toiveajattelua kuvitella, että kantaväestön naiset ja miehet ovat automaattisesti samassa veneessä.

Jukka Aakula on matemaatikko, IT-ammattilainen, isä ja konservatiivi. Kiinnostuksen kohteina mm. yhteisöllisyys, luonto, evoluutio, uskonto, antropologia, taloushistoria sekä ihmisen ja ihmisrotujen biologia.

Jukka Aakula on matemaatikko, IT-ammattilainen, isä ja konservatiivi. Kiinnostuksen kohteina mm. yhteisöllisyys, luonto, evoluutio, uskonto, antropologia, taloushistoria sekä ihmisen ja ihmisrotujen biologia.

Information

This entry was posted on kesäkuu 29, 2016 by in Tiede and tagged , , , , , , , .
%d bloggers like this: