SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Brexit-myytit

brexit 1PEKKA SORSIMO

Viime perjantaiaamuna eurooppalaiset heräsivät todelliseen uutispommiin: yön kestäneen äänenlaskennan jälkeen oli käynyt selväksi, että Ison-Britannian kansanäänestyksessä 51,9 % oli äänestänyt Euroopan Unionista eroamisen puolesta. Miten tässä nyt näin kävi, kaiken valtavirtamedian, poliitikkojen ja bisnesmiesten järkkymättömän Remain-ylistyksen jälkeen?

Niin, kyllähän suomalaisenkin median piti asiaan jokin selitys keksiä. Vähemmän yllättäen kotimaisten kynäniekkojen ykkösnarratiiviksi päätyi vanha kunnon ”väärin äänestetty”, kaikkine mahdollisine vivahteineen. Tarkastelkaamme siis seuraavaksi mediassa heitettyjä väitteitä kriittisin silmin ja Myytinmurtajilta tutulla ”busted, plausible, confirmed” -asteikolla arvotellen.

1) Brexit-äänestäjät katuvat jälkikäteen päätöstään sankoin joukoin – BUSTED

Tämä myytti on helppo kumota tilastoilla: Britain Elects –galluppalvelun kansanäänestyksen jälkeen pidetyssä kyselyssä kävi ilmi, että Leave-äänestäjistä 92 % on tyytyväisiä tulokseen, 5 % mielestä tulos on yhdentekevä ja vain 1 % on pettynyt. Mielenkiintoisempi yksityiskohta kyselyssä onkin se, että tilastojen mukaan Remain-puolella lopputulokseen tyytyväisiä on neljä kertaa yhtä paljon kuin Leave-puolen ratkaisuaan katuvia – miksiköhän tätä faktaa ei ole nostettu esille yhdessäkään äänestyksen jälkeen julkaistussa jutussa?

2) Tyhmät Brexit-äänestäjät eivät edes tienneet mitä se EU oikeasti on, ja nyt he googlettelevat sitä äänestyksen jälkeen – BUSTED

Tietoviikko kirjoittikin jo siitä, miten tämän huikean Google-ryntäyksen aiheutti alle 1000 ihmistä. Ja mistä sekin tieto repäistiin, että nämä googlettelijat olivat nimenomaan eroa kannattaneita? Rohkenisin epäillä, että mikäli 18-24 –vuotiaiden äänestysprosentti tulee olemaan alustavien kyselyiden mukainen 38 %, niin todennäköisimmin EU:n syvintä olemusta ihmettelivät äänestyksen jälkeen nämä massoittain äänestämättä jättäneet nuoret…

eu ship3) Yli kolme miljoonaa brittiä on allekirjoittanut vetoomuksen uudelleenäänestyksestä – BUSTED

Vuonna 2016 ei pitäisi olla enää mitään epäselvyyttä siitä, että anonyymi nettiäänestys ilman vahvaa yksilökohtaista tunnistautumista (esim. pankkitunnukset) on lähtökohtaisesti silkkaa pelleilyä. Näin on tässäkin tapauksessa, kun tarkemman allekirjoittaneiden seulomisen jälkeen esimerkiksi Vatikaanivaltiosta (asukasluku 800) löytyi yli 50 000 aloitteen allekirjoittanutta brittiä! Mutta aloitteessahan käskettiin merkkaamaan rasti kohtaan ”Olen ihan varmasti britti”, joten mitäpä sen tuloksia kyseenalaistamaan…

Sivumennen sanoen, jokainen kyseisen aloitteen oikeasti allekirjoittanut vaatii niinkin typerää ja vastuutonta asiaa kuin retroaktiivista lainsäädäntöä. Mielestäni tällaisen henkilön ääni voitaisiin ottaa alkuperäisestä kansanäänestyksestä retroaktiivisesti pois.

4) Nuoriso kannatti eniten Remain-puolta ja joutuu nyt kärsimään lopputuloksesta – PLAUSIBLE

Kyllä sokea kanakin joskus jyvän löytää ja suomalainen mediakin joskus oikeaan osuu! Ainakin melkein, sillä vaikka 73 prosenttia 18-24 -vuotiaista äänesti Remain-puolta, niin kuten aikaisemmin mainittiin, nuorison äänestysaktiivisuudeksi on nousemassa alustavien kyselyjen mukaan vain 38 % (tarkat tilastot tulevat vasta myöhemmin).

Nopeahkon laskutoimituksen perusteella kaikista äänioikeutetuista nuorista Remain-puolta kannatti siis 27,74 %. Ja koska äänestysprosentti kaikista äänioikeutetuista oli 72,21 % ja heistä 48,1 % äänesti unioniin jäämisen puolesta, niin kaikista äänioikeutetuista Remain-puolta kannatti siis 34,7 %. Otettaessa huomioon valtava nukkuvien nuorten äänestäjien määrä käy siis ilmi, että koko äänioikeutetussa nuorisossa Remain-puolta äänestettiin jopa vähemmän kuin koko äänioikeutettujen joukossa!

Mutta onhan tämä silti mahdollista, koska mistäpä nukkuvien äänestäjien mielipiteitä voisi tietää. Oma täysin subjektivinen arvaukseni onkin, että suurinta osaa nuorisosta asia ei kiinnostanut suuntaan tai toiseen – ainakaan ennen ”Brexitin jälkeen ette enää pääse Ibizalle bilettämään” –hysterisointia…

Mutta mistä nämä kaikki myytit ja selittely kertovat? Miksi median, poliitikkojen ja talousmaailman on niin käsittämättömän vaikea hyväksyä, että kaikkien kansakuntien tiet eivät vieneetkään kohti fukuyamalaista historian loppua ? En voi kuin siteerata Allum Bokharin ja Milo Yiannipouloksen artikkelia ”Brexit: Miksi globalistit hävisivät”:

Tämä on globalistien kuolettava heikkous. He eivät ymmärrä ihmisten erilaisuutta, ja joissakin he tapauksessa he suorastaan vihaavat sitä. Muistakaamme, että erilaisista kulttuuri- ja kansallisuustaustoistaan huolimatta nämä ihmiset opiskelivat samoissa kansainvälisissä yliopistoissa, työskentelivät samoissa monikansallisissa pankeissa ja osallistuivat samoihin kansainvälisiin kokouksiin. Heille lontoolaisessa globalistissa ja istanbulilaisessa globalistissa ei oikeasti ole mitään eroa. He näyttävät samalta, puhuvat samaa kieltä ja tavatetessaan toisensa pystyvät todennäköisesti muistelemaan samanlaisia kokemuksiaan. Strasbourgista Dubain kautta Davosiin, globalismi on kansakunta itsessään.

Ei siis ole mikään ihme, että nämä ihmiset eivät vain yksinkertaisesti ymmärrä sitä, miksi plebeijit kotona ovat niin kiintyneitä kansallisiin identiteetteihinsä ja taistelevatkin niin kovasti niiden puolesta. He ovat jatkuvasti ärsyyntyneitä siitä, että äänestäjät eivät halua hypätä heidän kelkkaansa, pistää lippuja piiloon ja ryhtyä kasvottomiksi, juurettomiksi globaalin yhteiskunnan jäseniksi. Ennusteemme mukaan heitä ärsyttää jatkossakin.

Pekka Sorsimo on suomalainen nationalisti.

Pekka Sorsimo on suomalainen nationalisti.

Information

This entry was posted on kesäkuu 29, 2016 by in Politiikka ja ideologia and tagged , , , , , , .
%d bloggers like this: