SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Nainen, mies ja johtajuus

johtaja 3JUKKA AAKULA

 

Pienten maiden, jotka Suomen tapaan sijaitsevat maantieteellisesti suuremman imperialistisen suurvallan naapurissa, on luontevaa valita johtajakseen mies. Miehet kykenevät luonnostaan toimimaan tehokkaammin konfliktitilanteissa.

Edeltävä väite saattaa toisesta kuulostaa seksistiseltä ennakkoluulolta ja toisesta talonpoikaisjärjeltä, jota Suomen historiallinen kokemus tukee.

Joku saattaa ajatella, että kaikki sodat johtuvat miehistä, ja siksi on parempi, että miehiä ei valittaisi valtioiden johtajiksi ollenkaan. Toinen voi todeta, että ehkä näin onkin, mutta ainakaan Suomen kaltaisen pikkuvaltioiden ei olisi pitänyt aloittaa naispresidentin johtamaa aseistariisuntaa, koska se on vain antautumista suuren naapurimaan machojohtajalle.

Jonkun on aloitettava aseriisunta, jotta muut voivat seurata esimerkkiä, väittää kolmas. Onhan Costa Ricakin ollut kymmeniä vuosia ilman armeijaa. Tosiasiassa Costa Rica on saanut turvatakuut USA:lta, eli sen suhteellinen rauhantila ei johdu armeijan puutteesta vaan ulkopuolisista turvatakuista. Costa Rica luopui omasta armeijasta päästäkseen eroon korruptoituneesta ja sotilasvallankaappaukseen kärkkäästä macho-instituutiosta, ja valitsi USA:n turvatakuut. Suomen esimerkkiä turvatakuita vailla olevana maana tuskin kukaan haluaa seurata.

Toisaalta, onko sukupuolella edes niin paljon väliä? Eikö kahdesta ihmisestä kannata sukupuolesta riippumatta aina valita se pätevämpi? Suomen onnettomuus oli saada (nais)presidentiksi maailmanparantaja-fanaatikko, joka kaikin keinoin piti Suomen turvatakuiden ulkopuolella ja purki osan puolustuksesta. Mutta yhtä hyvin vastaava politiikkaa olisi voinut edistää moni mies.

Spekulaatiota voisi jatkaa. Naisjohtajuuden ja miesjohtajuuden eroista on onneksi yhä enemmän todellista tutkimustietoa. Tutkimustulokset eivät toki vielä anna lopullista vastausta miesjohtajuuden ja naisjohtajuuden arvoon, mutta tieto on lisääntynyt.

Mies ja nainen yhteisön jäsenenä

Yliopistollisissa tutkimuksissa on havaittu, että kilpailutilanne toisen ryhmän kanssa vahvistaa oleellisesti ihmisten kykyä tehdä yhteistyötä ryhmän sisällä. Tätä on tutkittu kokeellisesti mm. Israelissa panemalla ihmiset laboratorio-oloihin tekemään yhteistyötä tilanteissa, joissa Israel on ollut sodassa, vertailukohtana tilanne jossa Israel ei ole ollut sodassa. Sota on generoinut merkittävää yhteistyön ja altruismin kasvua. Vastaavasti Burundissa etnisiin levottomuuksiin osallistuneet tai niiden kohteiksi joutuneet osallistuivat huomattavasti aktiivisemmin erilaiseen yhteistyöhön – kuten koulujen vanhempainneuvostoihin – kuin muut.

Jyväskylän Yliopiston tutkijat Tapio Mappes ja Mikael Puurtinen ja Max Planck Instituutin tutkija Lauri Sääksvuori taas raportoivat, että ihmisyhteisössä normien rikkojia ja vapaamatkustajia rangaistaan sitä useammin, mitä voimakkaammaassa kilpialutilanteessa ryhmä on ulkopuolisten ryhmien kanssa. Jyväskyläläisten tutkimus saavutti kansainvälistä tunnustusta. Muun muassa taloustieteiljät Samuel Bowles ja Herbert Gintis referoivat tutkimusta kirjassaan A Cooperative Species: Human Reciprocity and its Evolution.

Stanfordin Yliopiston tutkimuksen mukaan yhteistyökäyttäytymisessä on hyvin merkittävä ero sukupuolten välillä. Nimenomaan miehet tekevät tehokkaammin yhteistyötä ryhmässä, kun ryhmä on kilpailu- tai konfliktitilanteessa toisen ryhmän kanssa, verrattuna tilanteeseen missä konfliktia ei ole. Naisten yhteistyön määrä ei riipu konfliktin tasosta. Tulos antaa tukea evolutiiviseen ajatteluun perustuvalle ns. Male warrior -hypoteesille.

heimo 2Mies on metsästäjä-keräilijäyhteisössä sopeutunut toimimaan metsästäjänä ja sotilaana. Metsästäjä-keräilijäyhteisössä metsästyksen ja sodan tehokkuus riippuu paljolti miesten kyvystä toimia konfliktitilanteessa sekä miesten keskinäisestä luottamuksesta ja uhrautumishalustakin. Mies yksilönä saattaa myös hyötyä sodasta. Voitokas taistelija valtaa resursseja (muiden heimojen maa-alueita ja naisia) itselleen. Toisaalta sodassa tai metsästyksessä kunnostautunut mies saa oman heimonsa naisten ja toisten miesten silmissä arvostusta ja siten myös etuja. Hävitty konflikti taas merkitsi metsästäjä-keräilijäyhteisön miehille hyvin todennäköisesti kuolemaa. Usein naiset sen sijaan otettiin voittaneen heimon jäseniksi. Miehelle oman yhteisön kukoistus oli elinehto, naiselle ei.

Naisten ja miesten välisessä yhteistyössä on myös toinen selkeä ero. Naisryhmät toimivat huonommin kuin sekaryhmät ja puhtaat miesten ryhmät. Sinällään naiset sekaryhmässä tekevät jopa miehiä tehokkaammin yhteistyötä, mutta puhtaat naisryhmät toimivat heikosti. Havainto tukee kokemusperäistä tietoa, jonka mukaan naiset naisvaltaisilla aloilla klikkiytyvät ja ovat joskus jopa jatkuvassa konfliktitilanteessa keskenään.

Naiset ja miehet johtajina

Konfliktitilanne ei tietenkään vaikuta miehiin vain yhteisön jäseninä, vaan myös yhteisön johtajina. Amsterdamin yliopiston evoluutiopsykologian professorin Mark van Vugtin tutkimus tukee male warrior -hypoteesin mukaista tulkintaa. Kun yhteisö toimii konfliktitilanteessa ulkoryhmän kanssa, se toimii tehokkaammin miehen johtamana, kun taas konfliktitason ollessa alhainen se toimii paremmin naisjohtajan alaisuudessa.

Vielä mielenkiiintoisempi on tulos, jonka mukaan korkean konfliktitason vallitessa yhteisön jäsenet valitsevat mieluummin mies- kuin naisjohtajan, mutta konfliktitason ollessa alhainen he valitsevat naisjohtajan.

johtaja 4Helsingin Sanomat raportoi jonkin aikaa sitten tutkimuksesta, jonka mukaan Suomessa naisjohtajat ovat sekä naisten että miesten keskuudessa suositumpia kuin miesjohtajat. Kun Tilastokeskuksen työolotutkimuksessa kysyttiin vastaajien käsityksiä lähimmän esimiehensä ominaisuuksista, naisjohtajat osoittautuivat selvästi miehiä paremmiksi työntekijöiden tukemisessa ja rohkaisemisessa, työsuorituksista kiittämisessä, palautteen antamisessa, innostavuudessa, tunteiden huomioon ottamisessa sekä opiskeluun ja kehittymiseen kannustamisessa. Kuten nykyisissä johtamismalleissa painotetaan, työntekijöiden motivaatio on avainasemassa, kun yritys pyrkii olemaan tuottava ja innovatiivinen. Tätä motivaatiota naisesimiehet ovat pystyneet houkuttelemaan esiin miehiä paremmin.

Naisjohtajilla on siis tietyissä tilanteissa selkeät etunsa miesjohtajiin verrattuna, mutta voimakkaassa kilpailu- ja konfliktitilanteessa miesjohtaja toimii ilmeisesti keskimäärin paremmin.

Johtopäätös

Viime aikoina Suomessa on julkisuudessa painotettu johtajuuden osalta kolmea ajatusta. Yhtäältä on väitetty, että johtajan sukupuolella ei ole merkitystä vaan ainoastaan ammattitaidolla. Toisaalta feministipiireissä on esitetty, että naisen on ilman muuta järkevää aina tukea naisjohtajan valintaa. On myös esitetty ajatus, että johdon sukupuolinen diversiteetti edistää yrityksen toimintaa. Laajan kansainvälisen tutkimuksen mukaan yritykset, joiden johdossa on myös naisia, toimivat tehokkaammin kuin puhtaan miesjohtoiset yritykset.

halonenKiistämättä yksilön ammattitaidon ensisijaisuutta johtajaa valittaessa, on myös selvää näyttöä, että miehet toimivat paremmin johtajina konfliktitilanteessa ja naiset harmonisempina aikoina. Kulloisenkin konfliktin tason ymmärtäminen on siten oleellista johtajien valinnassa. Mutta missä määrin yhteisön jäsenet yleensä tiedostavat konfliktin tason? Suomessa 70-luvun propaganda Suomen ja Venäjän ystävyydestä on korvautunut 90-luvulta alkaen propagandalla siitä, miten Venäjä ei ole Suomelle uhka. Konfliktin riskiä on koko Neuvostoliiton kaatumisen jälkeisenä aikana vähätelty ja riskin alhaisuus iskostettu voimakkaasti ainakin nuorten aivoihin.

Ehkä juuri harhainen käsitys konfliktin alhaisesta tasosta sai suomalaiset valitsemaan lähes pasifistisen naispresidentin. Voisi jopa spekuloida, että politiikassa naisjohtajat saattavat äärimmäisessä tapauksessa vähätellä konfliktin ja kilpailun tasoa ja miehet liioitella sitä parantaakseen omaa urakehitystään. Ainakin Suomessa naispresidentti edisti uraansa puhumalla äärimmäisen toiveikkaasti, että Venäjä on muuttunut ja muuttumassa eikä uhkaa enää ole. Todellisuus osoittautui lähes päinvastaiseksi.

Jukka Aakula on matemaatikko, IT-ammattilainen, isä ja konservatiivi. Kiinnostuksen kohteina mm. yhteisöllisyys, luonto, evoluutio, uskonto, antropologia, taloushistoria sekä ihmisen ja ihmisrotujen biologia.

Jukka Aakula on matemaatikko, IT-ammattilainen, isä ja konservatiivi. Kiinnostuksen kohteina mm. yhteisöllisyys, luonto, evoluutio, uskonto, antropologia, taloushistoria sekä ihmisen ja ihmisrotujen biologia.

 

 

Information

This entry was posted on kesäkuu 23, 2016 by in Tiede and tagged , , , , , , .
%d bloggers like this: