SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Asekontrollin psykologia (ja muu poliittinen teeskentely)

gun heartMICHAEL PARISH   (suomentanut Jarkko Pesonen)

Yhdysvalloissa keskustelu poliittisista aiheista kiertää loputonta ja aina yhtä tuloksetonta kehää: puolueiden edustajat muodostavat vakioargumentteja ja media levittää ne kansan keskuuteen omaksuttavaksi ja toistettavaksi sanasta sanaan. Niitä toitotetaan kyllästymiseen asti aina, kun jokin julkisuutta saava tapahtuma tuo kysymyksen parrasvaloihin. Ratkaisuista ei sen sijaan koskaan neuvotella. Tämä on ollut yleinen menettely ainakin kolmen sukupolven ajan ja ihmiset, kykenemättöminä näkemään kahtijakautuneen kapeakatseisen väittelyn ulkopuolle, omaksuvat asiantilan normaalina. Miksi näin?

Politiikka ei ole akateeminen oppiaine eikä pidä sisällään sellaiseen liittyviä abstraktioita; sen aiheet ja termit ovat suoria ja konkreettisia ja tuttuja valtaväestölle. Jos objektiivinen totuus on olemassa, poliittisessa keskustelussa pitäisi päätyä objektiivisiin vastauksiin. Jos amerikkalaiset osaavat ratkaista yhtälölaskuja, pitäisi heidän ehdottomasti kyetä samaan köyhyyden, rikollisuuden, energian ja terveydenhuollon tapauksessa.

Koska näin ei ole käynyt, teen kaksi johtopäätöstä: (1) amerikkalaiset eivät tiedä mistä puhuvat poliittisessa keskustelussa ja (2) he käyvät poliittista keskustelua mainostaakseen itseään ja puoluettaan, eivät löytääkseen ratkaisuja.

Kuten kaikki muukin massademokratiassa, on yksilön poliittinen vakaumus kaupallinen kysymys, toisin sanoen kuluttajavalinta. Ihmiset valitsevat sellaisia valmiiksi paketoituja näkemyksiä, jotka sopivat heidän psykologisiin taipumuksiinsa. Ne eivät pelkästään kuvasta heidän poliittisia vaan myös inhimillisiä piirteitään. Politiikka on lähinnä savuverho kulttuurille, muodille ja ihmissuhteille.

Konservativismi ja liberalismi eivät pelkästään toimi suodattimina todellisuuden havainnoinnille vaan myös alakulttuureina. Siten niitä voidaan tutkia sosiologisesti samalla tavoin kuin musiikki- ja taidepiirejä.

Yksi alakulttuurien ominaisuus on itse luotu sanasto, kokoelma käsitteitä joita käyttävät vain kulttuurin jäsenet kommunikoidakseen faattisesti [1] ryhmänsä kanssa. Alakulttuurit ovat keinoja, joiden avulla ihmiset tyydyttävät henkisiä viettejään ja tukevat toisiaan. Alkuperäisellä ajatuksellla – jos sellaista olikaan – ei ole merkitystä, eikä myöskään ryhmän ulkopuolisten asioiden tilalla tai kanssakäymisellä ryhmän ulkopuolisten ihmisten kanssa.

hipsterTutkimalla alakulttuurien käyttämiä termejä voidaan havaita yhtäläisyyksiä niiden välillä, ja kaava alkaa hahmottua. Mitkä ovat tavallisimmat käsitteet liberaalien [2] sanastossa? ”Suvaitsevaisuus”, ”sensitiivisyys”, ”kotouttaminen”, ”erilaisuus”, ”tasa-arvo”, ”ihmisyys”… Kaikki pehmeitä, heleitä ja feminiinisiä. Ne kaikki miellyttävät omalla tavallaan liberaalia korvaa.

Vaikka ne ovat kaikki pohjimmiltaan saman asian ilmaisemista toisin sanoin, on niistä jokaisella oma tähtensä liberaalien eläinradalla. Julkisuuden henkilöt käyttävät iskusanoja tuodakseen puheeseensa tunneperäistä, ei niinkään järjellistä, sisältöä. Sanojen mielleyhtymät painavat enemmän kuin se mitä ne varsinaisesti tarkoittavat. Huomionarvoista on myös se, kuinka vasemmisto on marxilaisuuden romahduksesta lähtien verhonnut julkaisunsa, sivustonsa ja paitansa turkoosivärillä ja tuonut kaikessa esiin rauhaa ja tyyneyttä.

Konservativismi ei tässä asiassa eroa liberalismista. Sen edustama luonnetyyppi on erilainen, mutta dynamiikka on sama. Siinä missä liberaalien sanasto on pehmeää ja feminiinistä, on konservatiivien kovaa ja maskuliinista: ”perinne”, ”hierarkia”, ”historia” ja ”kansa” kaikkine johdannaisineen. Huomionarvoisia ovat myös oikeiston suosimat maanläheiset värit.

Voidaan päätellä, että politiikan käyttövoimat ovat irrationaalisia, henkilökohtaisten mieltymysten ruokkimia ja arvostettuja ilman järjellistä syytä. Jos politiikka on psykologian ilmentymää, ovat sitä myös kulttuuri, elämäntavat ja ajanvietteet, mikä selittää näiden korkean korrelaation. Yksi yhteiskuntamme keskeisimmistä käsityksistä – että ihmiset muodostavat mielipiteensä aktiivisesti tutkimalla ja muokkaavat sitä vastakkaista tietoa saadessaan – on väärä. Asekontrolli kuvastaa tätä.

Mutta kyse ei ole edes asekontrollista sinänsä, sillä se vaatisi asioiden käsittelyä ja ihmisten kohtaamista kylmäpäisellä ja realistisella tavalla, joka on kaukana emotionaalisten mukavuusalueiden ulkopuolella. Sen sijaan kyse on asekontrollin omaksumisesta oman alakulttuurin käyttöön. Se on kuorolle saarnaamista ja välinpitämättömyyttä yhteisen hyminän tuolla puolen sijaitsevista kiusallisista tosiasioista.

Aseiden kieltämistä vaativat ovat poikkeuksetta kotoisin kaupunkialueilta, joilla aseiden omistaminen ei ole osa kulttuuria vaan harvinainen poikkeus. Heidän ymmärtämyksensä aseista, aseiden omistajista sekä aseiden omistamiseen liittyvistä tavoista ja perinteistä on olematon. Eikä ymmärtämys koskaan laajene populaarikulttuurin luomia karikatyyrejä pidemmälle.

gun owners 2Lisäksi aseenomistajat ovat ”niitä muita”. He asuvat pienissä maaseutukylissä joissa kirkossa käyminen ja homogeenisuus ovat sietämättömän korkealla tasolla. Sellainen ei ole amerikkalaisuutta – tai ainakaan sitä, mitä toivoisi amerikkalaisuuden olevan. Liberaalissa fantasiassa nämä ihmiset ja paikat täytyy muovata kaikkialle tunkeutuvaan ajan henkeen sopiviksi. Mutta niin, kyse on ennen kaikkea fantasiasta.

Aseilla ei ole sijaa siinä steriilissä utopiassa, jonka liberaalit luovat ryhmämasturbaatiofantasiakseen aina toisiaan kohdatessaan. Tällaisina hetkinä liberaalit naiivisti uskovat, että he haluavat riisua kulttuurisesti ja älyllisesti huonomman aineksen suosikkileluistaan edistääkseen yleistä turvallisuutta. Todellisuudessa heidän motivaationsa liittyvät puhtaasti alakulttuurin vuorovaikutukseen ja hyväksynnän hakemiseen.

Politiikassa on kyse heimojen ja subjektiivisuuksien välisestä konfliktista. Kuka voittaa? Sekö, jolla on eniten tietoa, loogisesti pätevimmät argumentit ja jaloimmat eettiset periaatteet? Ei tietenkään, sillä tällainen ihminen elää hylätyllä ei-kenenkään-maalla keskellä itseriittoisia ja eristäytyviä alakulttuurilaumoja, joita ajavat henkilökohtaiset mieltymykset ja tunteet.

Viitteet

1. Kommunikointia kommunikoinnin vuoksi, viestinnän ylläpitämiseksi ja ilman varsinaista tarkoitusta välittää informaatiota. (Suom. huom.)

2. Yhdysvalloissa ”liberaali” tarkoittaa käytännössä vasemmistolaista. (Suom. huom.)

Michael Parish on yhdysvaltalainen kirjoittaja. Teksti on alunperin julkaistu Alternative Right -verkkojulkaisussa.

Information

This entry was posted on maaliskuu 1, 2016 by in Politiikka ja ideologia and tagged , , , , , , , , .
%d bloggers like this: