Täydennyksiä ABC-kirjaan, osa III

TIMO HÄNNIKÄINEN

–

Timo Hännikäisen ensyklopedinen teos ”ABC-kirja” ilmestyi helmikuussa 2021. Kirja on saatavilla Kiukaan verkkokaupasta. Oheiset tekstit ovat kirjan ilmestymisen jälkeen kirjoitettuja täydennyksiä alkuperäiseen kokonaisuuteen. Aiempia täydennyksiä on luettavissa täältä. ja täältä. Hännikäisen haastattelun kirjan tiimoilta voi lukea täältä. Hännikäisen haastattelu Kosminen ääni -podcastissa 17.5.2021 on kuunneltavissa täällä.

–

AKSELERATIONISMI

Anglistinen sanahirviö, joka on jäämässä yleiseen käyttöön, koska sen vastineeksi kehitetty uudissana ”kiihtyvismi” on pelkästään naurettava. Käsitteen juuret ovat ranskalaisessa jälkistrukturalismissa, mutta nykyään se liitetään niihin äärioikeistolaisiin, jotka haluavat lisätä yhteiskunnan kahtiajakautumista ja etnisiä jännitteitä aiheuttaakseen rotusodan. Oikeastaan kyseessä on uudelleenlämmitetty 1800-luvun venäläinen nihilismi, joka pyrki terroritekojen avulla saattamaan yhteiskunnan sekasorron ja luhistumisen tilaan, jotta uuden järjestyksen rakentaminen voitaisiin aloittaa puhtaalta pöydältä. Kansallisnihilismi voisikin olla parempi nimitys nationalismin laitamille syntyneelle akselerationismille.

Akselerationismi perustuu sille usein pätevälle periaatteelle, että muutos on mahdollinen vasta kun menee tarpeeksi huonosti. Mitä tarpeeksi huonosti tarkoittaa, onkin vaikeampi määritellä. Anarkian juna kun on aivan mahdollista saada liikkeelle, mutta mahdoton pysäyttää haluamaansa kohtaan. Radan päässä voittaa se, jolla on riittävän tehokas ja häikäilemätön organisaatio valtatyhjiön täyttämiseksi. Taajama-alueiden uusnatsijoukkioilla tuskin sellaista on.

–

ANTEEKSIANTO

”Minulla on mitä rauhallisin mielenlaatu. Toiveeni ovat: vaatimaton olkikattoinen mökki, mutta hyvällä vuoteella varustettu, hyvää ruokaa, aivan tuoretta maitoa ja voita, kukkia ikkunalla ja muutama kaunis puu oven edessä. Ja jos Jumala tahtoo tehdä onnestani täydellisen, Hän suo minulle sen ilon, että noihin puihin ripustetaan kuusi tai seitsemän vihollistani. Ennen heidän kuolemaansa annan, liikutetuin sydämin, heille anteeksi kaiken sen pahan mitä he ovat minulle eläessään tehneet. Niin, meidän on annettava anteeksi vihollisillemme – mutta ei ennen kuin he riippuvat hirressä.” (Heinrich Heine)

–

ESKATOLOGIA

Toisin kuin voisi ehkä luulla, eskatologialla ja skatologialla ei ole etymologista yhteyttä. Kreikan eskhatos-sanassa on khii-kirjain, skat-alkuisissa sanoissa taas tavallinen k eli kappa. Merkitysyhteys on kuitenkin selvä. Molemmat termit viittaavat tiettyjen kehityskulkujen päätepisteeseen, siis jätökseen tai maailmanloppuun.

–

ILMASTONMUUTOS

Ilmastonmuutoksesta johtuvat helteet, pakkaset, Venetsian vajoaminen, nakkikioskitappelut, koulukiusaaminen, juhannuksen hukkumiskuolemat, huono euroviisumenestys, syömishäiriöt, unihalvaus, Venäjä, PISA-tuloksien lasku, väärinpysäköinti, työuupumus, peliriippuvuus, alhainen syntyvyys, jengiytyminen, arvotyhjiö, asunnottomuus, populismi, rattijuoppous, diabetes, petoviha, muukalaisviha, naisviha, läskiviha, viha, kaihileikkausten jonot, hybridivaikuttaminen, dopingrikkomukset, uuslukutaidottomuus, natsit, teknostressi, prekarisaatio, yksinäisyys, läheisriippuvuus, antibioottiresistenssi, pedofilia, televisio-ohjelmien huonot tekstitykset, vankiloiden ahtaus, allergiat, True Detectiven toinen ja kolmas tuotantokausi, Yhdysvaltain vetäytyminen Afganistanista, piilomainonta, kouluampumiset, pornoistuminen, valeuutiset, hirvikolarit ja narsismi.

–

KORRUPTIO

Korruptio ja julkisten varojen haaskaaminen ovat suomalaisten mielestä hyväksyttyjä, jos niitä harjoitetaan riittävän suuressa mittakaavassa. Kun taas paljastuu, että poliitikko on käyttänyt ”meidän veronmaksajien rahoja” aamiaistarpeisiin, taksimatkoihin, prostituoituihin tai muuhun vähäpätöiseen ja viime kädessä kansantaloudellisesti hyödylliseen asiaan, nousee raivokas herravihan aalto. Tämä on olennainen ja syvään juurtunut piirre suomalaisten kollektiivisessa psyykessä, eikä poliitikoille jää muuta vaihtoehtoa kuin hyödyntää sitä kaikin keinoin.

–

KULTTUURI-IMPERIALISMI

Kulttuuri-imperialismia on vaikea erottaa sen vastustamisesta. Valaiseva esimerkki on Suomessa harjoitettu karjalaisaktivismi, johon sisältyy käsitys suomalaisista kolonialistisina sortajina. Itäkarjalaisista sukujuuristaan innostuneet nuoret ottavat itselleen karjalankieliset nimet ja omaksuvat amerikkalaisilla yliopistokampuksilla käytetyn terminologian kulttuurisine omimisineen, intersektionaalisuuksineen ja transoikeuksineen. Samaan pakettiin kuuluu englanninkielisten pronominien käyttäminen Twitter-profiilissa sukupuolisensitiivisyyden vuoksi, vaikka karjalan kielessä ei (sen paremmin kuin suomen kielessäkään) ole sukupuolitettuja persoonapronomineja.

–

METAFORA

Kielikuva, joka rinnastaa kaksi eri asiaa käyttämättä kuin-sanaa. Laajemmin ymmärrettynä metaforista on kaikki kielenkäyttö, jossa jonkin elämänalueen ilmiöitä hahmotetaan toisen alueen sanaston avulla. Metaforan sisäänrakennettu ominaisuus on yllätyksellisyys: se osoittaa piilevän yhteyden näennäisesti toisiinsa liittymättömien asioiden välillä. Tämän takia metaforaa suositaan erityisesti runoudessa. Shakespearelle elämä on näyttämö, Baudelairelle sairaala, Matti Nykäselle laiffii.

Metafora on myös nopeimmin ikääntyvä kielenkäytön laji. Jotkut metaforat vakiintuvat kielen luonteviksi osiksi, mutta ehdottomasti useimmat menettävät ahkerassa käytössä kaiken ilmaisuvoimansa ja alkavat viitata vain itseensä. Metaforien hautausmaita ovat poliitikkojen puheet ja sanomalehtien kolumnipalstat, joissa kalastetaan sameissa vesissä, käydään jaakobinpainia, lauletaan joutsenlaulu, ollaan myrskyn silmässä, pidetään kuristusotteessa, purraan kovaa pähkinää ja kerrotaan karua kieltä luultavasti aikojen loppuun saakka. Kuolleen metaforan tunnistaa usein siitä, että sitä käytetään epätarkasti tai vastoin varsinaista merkitystään. Ilmausta ”myrskyn silmässä” käytetään samassa merkityksessä kuin ilmausta ”sekasorron keskellä”, vaikka trooppisen myrskyn keskuksessa eli silmässä on tyyntä ja yleensä pilvetöntä.

Osa kaunokirjallisuudesta reagoi metaforien vanhenemistaipumukseen keksimällä mahdollisimman erikoisia ja vaikeasti hahmotettavia metaforia. 1990-luvun nuorvoimalainen runous, jossa fokus liukui poimujen takana ja talvi lohkoi pianostaan klustereita, osoitti että metafora voi olla samaan aikaan omaperäinen ja mitäänsanomaton.

Kokonaan oman kategoriansa muodostavat sekoittuneet metaforat, kuten ”aika kasvattaa viheriöivän nurmen avointen haavojen ylle.” Sekoitetussa metaforassa yhdistetään kaksi tai useampia merkitykseltään erilaisia metaforia toisiinsa. Sellaisen käyttäjä on joko innostunut liikaa kuvakielen keinovaroista tai ei tiedä mistä puhuu. Molempia ominaisuuksia esiintyy varsinkin ammattipoliitikoilla. Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin aivojen kielialueet tuottivat välillä merkillisiä metaforisia ilmauksia kuten ”Tiedän kuinka vaikeaa teidän on pukea ruokaa perheenne ylle.” Suomessa vastaaviin lähes surrealistisiin sävyihin on päässyt perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru koronakriisin aikaisissa lausunnoissaan, joista muistettavin kuuluu ”Tämä on se keskeinen pihvi, jonka edessä olemme olleet polvillamme.” Pihvin äärellä suoritetut palvontamenot assosioituvat Kiurun suosikkimetaforaan, jonka mukaan Suomi tai tarkemmin määrittelemättömät ”me” ovat veitsenterällä.

–

NIMI

Vanha kansanviisaus kuuluu ”ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä”. Nimi voi toki olla taakka kantajalleen. Johnny Cashin kappaleessa ”A Boy Named Sue” isä antaa pojalleen tytön nimen, jotta tämä oppisi jo varhain kestämään ihmisten pilkkaa ja maailman kovuutta. Tällaisen tilanteen voi korjata vaihtamalla nimeä, mutta vaikeampaa on jos nimen on jo ehtinyt tahrata toiminnallaan. Perussuomalaisista Timo Soinin johdolla vuonna 2017 irtautunut Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmä joutui nopeasti huomaamaan, että suomalaisten luottamus oman porukan luopioina pidettyihin on vähäistä. Sittemmin Sinisenä tulevaisuutena, Sinisinä ja Suomen korjausliikkeenä tunnetun puolueen poliittiseksi strategiaksi on vakiintunut nimen vaihtaminen parin vuoden välein siinä toivossa, että suuri yleisö unohtaisi keitä he ovat ja alkaisi ehkä äänestää heitä.

–

OLKIUKKO

Kuvitteellinen vihollinen, joka rakennetaan omien argumenttien vahvistamiseksi. Termiä käytti tiettävästi ensimmäisenä Martti Luther kiistellessään katolisten oppineiden kanssa oikeanlaisesta ehtoolliskaavasta: ”He todistavat juuri sitä mitä vastaan he hyökkäävät, tai rakentavat olkiukon jonka kimppuun voivat käydä.” Olkiukko kannattaa kaikkia absurdeja näkemyksiä ja esittää painavammatkin väitteensä muodossa, jossa ne varmasti kuulostavat naurettavilta. Olkiukkotaktiikkaa vastaan on vaikea puolustautua, sillä todelliset ja paljon näkyvyyttä saavat ihmiset puhuvat usein paljon sekavampia kuin mitkään konstruoidut olkiukot. Voidaan kysyä, mihin olkiukkoja ylipäätään tarvitaan, kun Ano Turtiainen ja Veronika Honkasalo ovat olemassa. Yliampuvat kannanotot myös saavat helpommin ja suurempaa näkyvyyttä kuin punnitut puheenvuorot, mikä johtaa eräänlaiseen sisäistettyyn olkiukkouteen. Se, jolta puuttuu järkevä sanottava, korvaa puutteen räikeällä tajunnanvirralla, joka kuitenkin sopii valittuihin ideologisiin raameihin. Hän siis täyttää päänsä oljilla kuten ontot miehet T. S. Eliotin runossa, ja vaikka hänen puheensa ovat painoarvoltaan ”kuin tuuli kuivassa ruohossa / tai rottien askeleet lasin siruilla”, niitä vahvistaa tehokas äänentoisto.

–

RAKKAUS

Nykytietämyksen mukaan sanat rakas, rakastaa ja rakkaus juontuvat kantagermaanin sanasta frakaz, joka tarkoittaa ahnetta tai himokasta. Rakkaus ei myöskään ole foneettisesti miellyttävä sana, toisin kuin vaikkapa love, liebe tai amour. Inhorealististen suomalaisten onkin ollut helppo omaksua moderni käsitys, että entisajan avioliitoissa oli kyse pelkästä omaisuuden perimisjärjestelystä, eikä niihin liittynyt henkilökohtaista kiintymystä. Käsityksen mukaan rakkaus keksittiin joskus 1900-luvun jälkipuoliskolla, jolloin avioliitotkin alettiin solmia yksinomaan tunnesyistä. Nykyaikainen avioliittomalli eli rakkausavioliitto on keskimäärin 5-10 vuotta kestävä viihtyvyyden ja seksuaalisen mielenkiinnon tila. Sen purkauduttua solmitaan toisenlainen liitto, jonka muodostavat yksinhuoltajaäiti, hänen jälkeläisensä ja valtion sosiaalivirkailija.

–

SAKSALAISET

Germaanista kieltä puhuva kansa, jolle on ominaista äärimmäisyyksiin meneminen kaikessa minkä he ottavat asiakseen. Saksalainen ei peräänny valitsemaltaan tieltä edes silloin, kun alkuperäiset tavoitteet ovat vääristyneet vastakohdikseen. Saksalaiset ovat aiheuttaneet paljon päänvaivaa muille kansoille, mikä on johtanut sotilaallis-taloudellisiin yrityksiin hillitä heidän pyrkimyksiään. Saksalaisten kulttuurin alalla ilmenevää huomattavaa lahjakkuutta on vaikea erottaa heidän megalomaniastaan. Vain saksalainen säveltäjä voi ideoida omien oopperoidensa esittämistä varten niin suureellisen oopperatelon, että sen rakennuttaminen velkaannuttaa koko Baijerin kuningaskunnan. Vain saksalainen arkkitehti voi suunnitella niin massiivisen kupolihallin, että sen katon alle pelätään muodostuvan pilviä.

Saksalaisten kestävin saavutus on saksalainen kansallisvaltio, jonka perustanut Otto von Bismarck oli yhtenä harvoista Saksan johtajista vapaa kansalleen ominaisesta suhteellisuudentajuttomuudesta. Bismarckin jälkeiset suurmiehet ovat olleet tyypillisemmin saksalaisia. Keisari Wilhelm ei tyytynyt omaan palaansa siirtomaavallan kakusta, ja hänen suureelliset varustautumishankkeensa johtivat ensimmäiseen maailmansotaan. Hitlerin pakkomielteinen revanssihenki johti sodan julistamiseen kolmelle johtavalle suurvallalle samanaikaisesti – liike, jonka itsetuhoisuuden kuka tahansa muu kuin saksalainen näkisi ennalta.

Hitlerin pyrkimys luoda saksalaisjohtoinen eurooppalainen sivilisaatio johti lopulta maanosan jakamiseen amerikkalaisten ja venäläisten kesken. Samalla Hitlerin hahmo iskostui saksalaisuuden mielikuvaan niin lujasti, että hänen valtakautensa muodostaa monen ihmisen koko tietämyksen Saksan historiasta. Niinpä saksalaiset ryhtyivät hankkiutumaan eroon kaikesta Hitleristä muistuttavasta samalla fanaattisella järjestelmällisyydellä jolla he olivat aiemmin rakentaneet tuhatvuotista valtakuntaa. Tietokonepelien saksalaisissa versioissa Hitleriltä on poistettu viikset ja Brandenburgissa puiden metsään muodostama hakaristikuvio on hävitetty kaatamalla puut. Koska kaikki toimiva tuo mieleen natsit ja kaikki tehokas on keskitysleiri, saksalaiset ovat kutistaneet armeijansa kääpiöksi ja jättäytyneet venäläisen maakaasun varaan ajamalla ydinvoimalat alas.

Jonkun mielestä tämä riittäisi jo katumuksenteoksi, mutta vuoteen 2021 liittokanslerina toiminut Angela Merkel halusi totaalista sotaa. Vuoden 2015 siirtolaiskriisin aikana hän päätti laskea äärimmäisen alhaisesta syntyvyydestä kärsivään maahan yli miljoona turvapaikanhakijaa. Merkelin suuressa visiossa natsiajan tahra pyyhkiytyy pois todennäköisesti vasta sitten, kun saksalaiset ovat kokonaan korvautuneet irakilaisilla, afgaaneilla ja syyrialaisilla. Viisi vuotta myöhemmin Merkel totesi lehdistökonferenssissa hyvin saksalaiseen tapaan, ettei kadu mitään ja että tekisi samat päätökset uudelleen.

Saksalaisten pelastaminen omalta suuruudenhulluudeltaan edellyttäisi ehkä yhtenäisen Saksan valtion purkamista. Saksalaisille paras valtiomuoto saattaa olla Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kaltainen löyhä ruhtinaskuntien ja vapaakaupunkien liitto. Sellainen malli tarjoaisi heille puuhaa vuosisadoiksi, kun he kiistelisivät keskenään vallanjaosta eivätkä voisi valjastaa kaikkea energiaansa maailmanvalloitukseen tai itseruoskintaan.

–

VALTA

Tyhjiö, jonka valtaan nouseva ihminen täyttää ominaisuuksillaan. Hänen ominaisuutensa ovat harvoin suurenmoisia, minkä vuoksi sanotaan että valta turmelee ihmisen, vaikka todenmukaisempaa olisi sanoa että ihminen turmelee vallan.

–

VÄKIVALTA

Vallan paljas ja suvereeni muoto, johon suhtaudutaan nykyisin yhtä häveliäästi kuin ennen seksiin. Yleisimmistä seksifantasioista julkistetaan jatkuvasti listoja, mutta kukaan ei näytä edes tutkivan yleisimpiä väkivaltafantasioita. Sellaisia sopii esittää vain taiteen varjolla, kuten aikoinaan sai kuvata alastomuutta maalauksissa ja veistoksissa. Seksuaalisuutta kontrolloidaan vähemmän kuin koskaan, aggressio on puolestaan niin säädeltyä, että itsepuolustuksesta saattaa saada kovemman rangaistuksen kuin päällekarkauksesta. Tilastollisesti väkivaltaisten rikosten määrä onkin laskenut, mikä johtunee siitä että ihmiset ovat vähemmän lähikontaktissa keskenään. Riitaa haastetaan mieluummin internetissä kuin kadulla.

–

Timo Hännikäisen ”ABC-kirja” on saatavilla Kiukaan verkkokaupasta.

–

–