Täydennyksiä ABC-kirjaan

TIMO HÄNNIKÄINEN

–

Timo Hännikäisen ensyklopedinen teos ”ABC-kirja” ilmestyi kuluvan vuoden helmikuussa. Kirja on saatavilla Kiukaan verkkokaupasta. Oheiset tekstit ovat kevään aikana jälkikäteen kirjoitettuja täydennyksiä alkuperäiseen kokonaisuuteen. Hännikäisen haastattelun kirjan tiimoilta voi lukea täältä. Hännikäisen haastattelu Kosminen ääni -podcastissa 17.5.2021 on kuunneltavissa täällä.

–

AVANTGARDE

Nimitys 1900-luvun kumouksellisille taideliikkeille, joiden keksinnöistä monet osoittautuivat käyttökelpoisiksi. Atonaalisuus musiikissa, tajunnanvirtatekniikka kirjallisuudessa ja abstraktit teatterilavasteet kuuluvat nykyisin vakiintuneeseen työkalupakkiin. Avantgardistit itse harvemmin saivat aikaan teoksia, joiden vastaanottaminen ei olisi kärsimystä. Tämä johtuu siitä, että he uskoivat keksintöjensä syrjäyttävän kaiken aiemmin keksityn. He siis toimivat kuin lapsi, joka löydettyään keltaisen tai punaisen väriliidun haluaa piirtää vain sillä, eikä pelkästään piirustuspaperille vaan seiniin ja huonekaluihinkin, koska se on niin hienoa.

–

DENIALISMI

Tietyn historiantulkinnan kannattajia kutsutaan usein holokaustin kieltäjiksi, vaikka pitäisi puhua sen kiistäjistä. Holokaustin kaltaisen joukkotuhonnan toteuttaminen kun on kielletty kaikkien maiden lainsäädännössä. Se ei ollut sallittua edes kansallissosialistisessa Saksassa, minkä vuoksi holokausti piti suorittaa valtaosin Saksan varsinaisten rajojen ulkopuolella.

Kieltämisestä puhuminen on kuitenkin osuvaa sikäli, että ilmaus assosioituu jumalankieltämiseen. Holokaustin kiistämistä ei pidetä pelkästään outona tai typeränä, kuten maan väittämistä litteäksi tai kuulennon väittämistä lavastetuksi. Jos kiistää holokaustin tai jonkin sen yksityiskohdan olemassaolon, on syyllistynyt ilmestykseksi korotetun historiallisen tapahtuman rienaukseen. Suunnilleen yhtä vakavana rienauksena pidetään holokaustin vähättelyä, eli sen asettamista toisen maailmansodan yksityiskohdaksi, yhdeksi historialliseksi hirmuteoksi pitkässä luettelossa. Modernin jälkiuskonnollisuuden ensimmäinen käsky kuuluukin: älä pidä muita kansanmurhia.

–

JONO

Helsingin bussipysäkeiltä poistettiin kesäkuussa 2021 perussuomalaisten kunnallisvaalimainos, koska siinä väitettiin maahanmuuttajien saavan kaupungin vuokra-asuntoja jonon ohi. Poistamisen syy oli harhaanjohtavan tiedon levittäminen. Todellisuudessa se, että osa kaupungin vuokra-asunnon hakijoista joutuu odottamaan asuntoa jopa vuosien ajan, ei tarkoita että järjestelmä perustuisi jonottamiseen. Se perustuu yksilölliseen kokonaisharkintaan, jollaisessa ei tunnetusti voi tapahtua suosimista. Lisäksi perussuomalaiset politisoivat pääkaupunkiseudun asuntotilannetta, eikä asioiden politisoiminen ole politiikassa soveliasta.

–

KIRJA

Esine, jonka uskotaan syntyvän ilman raaka-aineita, työprosessia ja työkustannuksia. Uskomus on yleinen talouspoliittisesti vasemmistolaisimpien ja oikeistolaisimpien keskuudessa. Kommunistiksi julistautunut kuvataiteilija Teemu Mäki ehdotti takavuosina, että yksittäisen kirjan myynnistä saatu tuotto pitäisi jakaa tasan kirjailijan ja kustantajan kesken. Tämä olisikin mahdollista, jos myytävien kirjojen keskimääräinen hinta olisi noin 150 € / kpl. Tällöin kustantajallekin jäisi painokustannusten, välitysfirmoille ja jälleenmyyjille myönnettävien alennusten, postituskulujen, kustannustoimittajien palkkojen, arvonlisäveron ja vastaavien jälkeen jotain käteen. Myös piratismia kannattavista talousliberaaleista sukeutuu tässä asiassa kommunisteja, sillä he haluaisivat kirjojen olevan internetissä kaikkien vapaasti ladattavissa. Tähän monet kirjailijat voisivat suostua, jos valtio alkaisi maksaa heille kirjoittamisesta kuukausipalkkaa, samaan tapaan kuin heille tällä hetkellä maksetaan korvausta teosten saatavilla olosta yleisissä kirjastoissa.

–

KÄYTTÖ

Ylen verkkosivuilla uutisoitiin 24.2.2021, että polttopuun viihdekäyttö on lisääntynyt korona-aikana. Termillä viitataan klapien polttamiseen saunan lämmittämiseksi tai takassa tunnelman luomiseksi. Voidaan päätellä, että myös polttopuun kohtuu-, riski- ja ongelmakäyttöä on olemassa, sekä tietenkin polttopuuabsolutismia. Ongelmakäyttöön liittyy polttopuuannosten jatkuva kasvaminen taloudellisista menetyksistä ja hiukkaspäästöistä huolimatta. Jos parhaana polttopuuna pidetyn koivun lisäksi polttaa myös kuusta tai jopa mäntyä, kyseessä on sekakäyttö.

–

MISOGYYNI

1) Mies, joka vihaa naisia.

2) Mies, jota naiset vihaavat.

–

OPTIMISTI

Ihminen, joka istuu toisen harteilla ja tähyää innostuneesti horisonttiin.

–

PUHTAUSPARADOKSI

Siivousneuroosista kärsivä näkee kaikkialla asunnossaan likaa, vaikka on juuri puunannut sen lattiasta kattoon. Anorektikko näkee peilissä muodottoman lihakasan, vaikka hänen ruumiinsa on tuskin muuta kuin luurankoon ripustettu nahka. Mutta samankaltaisen harhan valtaan voi joutua myös jotakuinkin normaali ihminen.

Harvardin yliopistossa vuonna 2018 tehdyssä koesarjassa koehenkilöille näytettiin 1000 väritäplää, joiden väri vaihteli kirkkaan purppuraisesta kirkkaan siniseen, ja käskettiin heitä laskemaan siniset täplät. Kun koe oli toistettu 200 kertaa, sinisten täplien määrää vähennettiin joillakin koehenkilöillä ja lisättiin toisilla. Molemmat koehenkilöryhmät väittivät tämän jälkeen sinisiä täpliä olevan saman verran. Ne, joille sinisiä täpliä näytettiin vähemmän, mielsivät sinisiksi osan muunkinvärisistä täplistä. Koetta varioitiin esimerkiksi näyttämällä erilaisia kasvonilmeitä, joista piti tunnistaa uhkaavat ilmeet, ja tulos oli vastaavanlainen. Koetta johtanut psykologi Daniel Gilbert kutsui ilmiötä ”esiintymistiheyden aiheuttamaksi käsitteenmuutokseksi”.

Niin sanotussa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikkeessä tämä puhtausparadoksi ilmenee siten, että yhteiskunnan muuttuessa suvaitsevammaksi yhä pienemmät asiat mielletään suvaitsemattomuudeksi ja syrjinnäksi. Ilmiöön liittyy myös tällaisten nyanssien rinnastuminen räikeimpiin mahdollisiin ihmisoikeusloukkauksiin: kadulla huudettua rasistista herjaa verrataan kristalliyöhön. Puhtausparadoksin karnevaali on kesäaikaan järjestettävä Pride-viikko, jolloin seksuaalivähemmistöt ovat niin sorrettuja, että heidän ryhmäkohtaisten etujensa puolesta liputtavat suuret liikeyritykset ja valtion instituutiot väylävirastosta puolustusvoimiin.

–

RAKENTEET

Kirjoittamattomia sääntöjä ja perinteen mukana siirtyviä normeja. Kun puhutaan rakenteista, tarkoitetaan että jokin on tai on ollut tapana. Juhannuksen vietto ja tervehtiminen kättelemällä ovat yhtä lailla ”rakenteellisia” kuin hoitoalan naisvaltaisuus. Rakenteista puhuminen kuitenkin antaa puhujalle yhteiskuntatieteellistä auktoriteettia, joka vastaa entisajan papin tai shamaanin arvovaltaa. Kun rakenteet mainitaan, siirrytään mystisen, metafyysisen ja kaikkialla läsnäolevan piiriin. Rakenteilla ei ole reaalista perustaa eikä biologista tai sosiaalista tarkoituksenmukaisuutta. Kuten pahat henget, perisynti tai Saatana, ne vain ovat eivätkä johdu mistään. Tästä huolimatta rakenteista puhutaan kuin ne voisi kokonaan lakkauttaa ja talossa voisi asua ilman seiniä ja kattoa.

–

ROBOTTIASEET

Sadankomitea-järjestön verkkosivuilla julkaistiin taannoin artikkeli otsikolla ”Sukupuolten tasa-arvo ja tappajarobotit”. Artikkelin anonyymin kirjoittajan mukaan autonomisten asejärjestelmien kohteenvalinta on sukupuolittunutta, koska niiden tekoäly valikoi kohteekseen asepalvelusikäisiä miehiä. Äkkiseltään voisi luulla, että on vain loogista valita kohde, joka todennäköisimmin muodostaa uhan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan autonomisten asejärjestelmien toiminta heijastelee fallosentrisen diskurssin järjestystä. Ongelma on kirjoittajan mielestä selvästikin suurempi kuin se, ettei robottiaseen tekoäly välttämättä toimi suunnitelman mukaisesti vaan saattaa sekoittaa kepillä leikkivän lapsen aseistettuun kohteeseen. Ratkaisuksi hän ehdottaa autonomisten asejärjestelmien kehittämisen ja käyttöönoton kieltämistä. Mutta jonkinlaisia robottiaseita on jo käytössä useissa maissa eikä kielto ainakaan lähitulevaisuudessa toteudu, joten olisi hyvä laatia varasuunnitelma. Autonomisille asejärjestelmille voitaisiin laatia kansainväliset standardit, jotka velvoittavat ne valikoimaan kohteiksi samassa määräsuhteessa naisia ja lapsia. Tällaisia arvokysymyksiä pohdittaessa päädytään lopputulokseen, että tasa-arvoisimpia ovat kemialliset ja ydinaseet, jotka eivät valikoi uhrejaan.

–

SANOITTAMINEN

Alkuperäisessä merkityksessään sanoittaminen on musiikkikappaleeseen sopivan lyriikan kirjoittamista. Myöhemmin sanoittaa-verbin valjastivat käyttöönsä terapeutit, sosiaalivirkailijat, konsultit ja muut ammattiryhmät, joiden edustajia yhdistää suppea verbaalinen ulosanti. Heidän keskuudestaan se on valunut yleisempään käyttöön. Enää ei sanoiteta vain kappaleita, vaan tunteita, ajatuksia, tekemisiä, rakenteita, unelmia, osaamista, tarpeita, katsomuksia, asiantuntijatietoa. Sanoittaminen ei kuitenkaan tarkoita mitä tahansa sanoiksi pukemista (näin asia ilmaistiin ennen psykokulttuuria), vaan sille on ominaista alkuperäisestä kokemuksesta etäännyttävä selittäminen. Sanojen ”vittu” ja ”perkele” käyttäminen ei ole sanoittamista, vaan asia sanoitetaan oikeaoppisesti näin: ”Minua kiukuttaa niin kovasti, että mieleni tekee käyttää voimasanoja.”

–

SEKSI

Asia jota harrastetaan, kuten perhokalastusta tai kirjansidontaa. Verbivalinnalla halutaan ilmaista, että seksi on mielihyvää tuottavaa toimintaa, jonka aikana ei tarvitse sulkea silmiä ja ajatella isänmaata. Erikoista kyllä, itsetyydytystä puolestaan harjoitetaan, kuten ammattia.

–

SOSIAALINEN KONSTRUKTIO

Mikä tahansa asia, jonka merkitys ja arvo ovat sopimuksenvaraisia. Vesi ei ole sosiaalinen konstruktio, raha sen sijaan on. Rajatapauksiin kuuluu rotu, joka on sosiaalinen konstruktio sikäli, että kulttuurien ja yhteiskuntien suhtautuminen rotueroihin vaihtelee. Mutta rodun indikaattoreina toimivat ihonvärin ja kallonmuodon kaltaiset fyysiset tosiseikat, jotka ulkoavaruuden vierailijakin havaitsisi ja jotka tutkija voi jäljittää geeniperimään. Sen sijaan rotuviha eli rasismi on puhtaasti sosiaalinen konstruktio. Neoliittiselta kaudelta säilyneistä metsästäjä-keräilijän jäännöksistä pystytään DNA-testin avulla päättelemään hänen rodulliset piirteensä, muttei sitä, oliko hän rasisti. Termin merkitys vaihtelee käyttäjän ja tilanteen mukaan: rasismia voi olla erirotuisten lynkkaaminen, haluttomuus seksiin heidän kanssaan, hoitajanuran suositteleminen huivipäiselle opiskelijalle, piknik-sanan käyttäminen, tummasävyisten laastarien puuttuminen apteekin valikoimasta, aiemmin mainittujen fyysisten erojen havaitseminen tai pelkästään kieltäytyminen häpeämästä omaa (valkoista) rotuaan. Kuten monista sosiaalisista konstruktioista, rasismista puhutaan kuin se olisi merkitykseltään yksiselitteinen tosiasia. Sana viittaa pahimpaan kuviteltavissa olevaan asiaan, ja sen tunnelataus on niin väkevä, että tarkempaa merkitysanalyysiä pidetään empatiakyvyttömyyden merkkinä.

–

SPEKTAAKKELI

Teorian spektaakkelin yhteiskunnasta loi ranskalainen situationisti Guy Debord. Hänen mukaansa yhteiskunnassa tapahtuva kommunikaatio latistetaan tekemällä kaikesta brändejä ja mediailmiöitä. Mikä tahansa tapahtuma taidenäyttelystä terrori-iskuun on muutettavissa tuotemerkiksi, jolla voi myydä t-paitoja, siideriä, pelikortteja ja hieromasauvoja. Vastarinta järjestelmää kohtaan käy mahdottomaksi, koska sekin on tuotteistettava ja saatava kaupaksi.

Teoria kaipaisi päivittämistä, sillä spektaakkelin luonne on muuttunut. Tänään olennaiset yhteiskunnalliset ongelmat pikemminkin häivytetään näkyvistä keskittymällä tunteita nostattaviin merkityksettömiin kiistakapuloihin kuten translakiin, talouselämän epätasaiseen sukupuolijakaumaan, dopingiin ja mietojen huumeiden laillistamiseen. Kannat tällaisiin kysymyksiin määrittävät identiteetin, ystäväpiirin, äänestyskäyttäytymisen, esteettiset mieltymykset, kulutustottumukset. Niistä riitelemiseen käytetään valtava määrä aikaa ja energiaa, ja debatteihin osallistuvat tuntevat kantavansa oman kortensa elintärkeään yhteiseen kekoon. Kiihkeä osallistuminen tiedostamisen spektaakkeliin työntää taka-alalle tajun siitä, kuinka olemattomiin niin yksilöiden kuin hallitusten vaikutusmahdollisuudet ovat kutistuneet luonnonvarojen ehtymisen, maailmantalouden ja massasiirtolaisuuden kaltaisissa kysymyksissä.

Viime aikojen huomattavimpiin spektaakkeleihin kuuluu Greta Thunberg -ilmiö. Pitkän teatteriuran tehneet vanhemmat brändäsivät 16-vuotiaan tyttärensä ilmastoliikkeen maskotiksi. Media innostui ja seurasi Gretan matkoja maailman poliittisten johtajien luo puhumaan ilmastonmuutoksesta. Spektaakkelissa itse ilmasto jäi sivuseikaksi, kun kaikki keskittyivät puhumaan Gretasta. Joillekin hän oli moderni lapsipyhimys, joka kykeni havaitsemaan ilman hiilidioksidin paljaalla silmällä. Toiset haukkuivat häntä autistiksi ja tekivät internetmeemejä hänen aggressiivisista ilmeistään. Osapuolet syyttelivät toisiaan lahkolaisiksi ja lastenvihaajiksi. Greta-villitys hiipui kun koronavirus alkoi levitä ja syntyi tarve uudenlaisille spektaakkeleille.

–

TABU

Tabuaiheita ovat aiheet, joista ei puhuta. Tabuaiheen tunnistaa viikottain ilmestyvistä kolumneista ja artikkeleista, joissa kerrotaan, että siitä ei puhuta. Esimerkkejä: Suomen liittolaissuhde Saksaan toisessa maailmansodassa, naisten masturbaatio, maahanmuutto, itsemurhat, lähisuhdeväkivalta.

–

TÄYSIN

Adverbi, jonka käyttäjä ei luota adjektiivien ilmaisuvoimaan. On outoa sanoa jotakin asiaa ”täysin yhdentekeväksi”, sillä yhdentekevyys on lähtökohtaisesti kokonaisvaltaista. Sama pätee esimerkiksi ilmauksiin ”täysin alasti” ja ”täysin aivoton”. Voidaan toki puhua laimeasta mielenkiinnosta, puolialastomasta ihmisestä tai osittain tuhoutuneista aivoista. Mutta tällöin juuri osittaisuus vaatii erillisen adverbin ilmaisemaan eroa varsinaiseen tilaan.

–

Timo Hännikäisen ”ABC-kirja” on saatavilla Kiukaan verkkokaupasta.

–

–