SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Euroopan väestökatastrofi

OLLI IMMONEN

Kirjoitus on katkelma Olli Immosen kirjasta ”Kansallinen kipinä”, joka ilmestyy Kiuas Kustannukselta 17.10. Kiukaan tämän syksyn ohjelmasta ja viime aikojen tapahtumista voi lukea lisää täältä.

Suurin maapalloa uhkaava tekijä tämän päivän maailmassa on väestön liikakasvu. Toisena tulee henkeä kohden kasvava luonnon kuormitus ihmisen tyydyttäessä toissijaisia tarpeitaan muiden lajien ensisijaisten tarpeiden kustannuksella. Huoli maapallon ekologisesta tilasta on yhteinen, jolloin myös väestönkasvun hillitsemiseksi tehtyjen toimenpiteiden tulisi olla yhteisiä. Väestönkasvun hillitsemiseksi on tärkeää edistää kehitysmaiden asukkaiden taloudellista toimeliaisuutta, sivistystasoa, naisten asemaa ja hyvää hallintoa.

Vuonna 1900 koko maailman väkiluku oli noin 1,7 miljardia ihmistä. Neljännes väestöstä eli noin 422 miljoonaa henkeä asui tuolloin Euroopassa. Ensimmäisessä maailmansodassa kuoli noin 8,5 miljoonaa sotilasta ja 13 miljoonaa siviiliä, minkä vuoksi maanosan väkiluku kasvoi muuta maailmaa hitaammin. Vuonna 1950 Euroopassa asui 548 miljoonaa ja vuonna 2000 727 miljoonaa ihmistä. Population Reference Bureaun (PRB) vuonna 2011 julkaiseman artikkelin ”Fact Sheet: World Population Trends 2012” mukaan vuonna 2011 ylittyi maailman väkiluvun seitsemän miljardin raja. Tästä kasvusta 97 prosenttia johtui kehitysmaiden syntyvyydestä. Maailman väkiluvun on vuonna 2017 arvioitu olevan 7,6 miljardia. YK:n vuoden 2017 ennusteen mukaan maailman väkiluku olisi vuonna 2030 jopa 8,6 miljardia ja vuonna 2050 peräti 9,8 miljardia. YK:n vuoden 2011 raportin ”World Population Prospects: The 2010 Revision” mukaan lähes kaiken väkiluvun kasvun on arvioitu tapahtuvan kehitysmaissa.

Monien väestötieteilijöiden mukaan Eurooppaa uhkaa 2000-luvulla ennennäkemätön väestökatastrofi. Eurooppalaisen kantaväestön syntyvyys laahaa pohjalukemissa, kun taas korkean syntyvyyden köyhistä maista Eurooppaan saapuneiden maahanmuuttajien syntyvyys on kantaväestöä korkeampaa. Aiemmin homogeenisten Länsi-Euroopan maiden väestö on alkanut viime vuosikymmenten aikana muuttua radikaalisti sekä maahanmuuton että maahanmuuttajien korkeamman syntyvyyden seurauksena. Länsi-Euroopan maihin on syntynyt lukuisia uusia maahanmuuttajavähemmistöjä, ja vakiintuneet vähemmistöt ovat vahvistuneet. Globalisaatio, vapaa liikkuvuus ja Euroopan yhdentyminen ovat luoneet edellytykset uusien maahanmuuttajavähemmistöjen syntymiselle Euroopan eri maihin.

Maahanmuuttajaryhmistä erityisesti muslimien määrän räjähdysmäinen kasvu on kiistaton tilastollinen tosiasia. Muslimien osuus Euroopan väestöstä ei ole ollut koskaan aiemmin yhtä suuri. Osa väestötieteilijöistä on arvioinut, että monissa Länsi-Euroopan maissa tulee olemaan muslimienemmistöinen väestö kuluvan vuosituhannen aikana, mikäli muslimien muuttoliike Eurooppaan jatkuu aktiivisena ja heidän syntyvyytensä pysyy nykyisellä tasolla tai kasvaa. Maltillistenkin arvioiden mukaan muslimien määrä kasvaa lähitulevaisuudessa nopeasti. Esimerkiksi Pew Research Centerin vuonna 2015 tekemästä tutkimuksesta ”Religious Composition by Country, 20102050″ käy ilmi, että vuonna 2050 muslimien määrä olisi jo kymmenen prosenttia Euroopan kokonaisväestöstä, kun se vuonna 2010 oli 5,9 prosenttia.

Suomessa muslimien määrän on arvioitu kasvavan monia muita Euroopan maita hitaammin. Pew Research Centerin mukaan vuonna 2010 islaminuskoisia oli prosentuaalisesti Suomen väestöstä 0,7 prosenttia, ja vuonna 2050 heitä arvioidaan olevan 3,4 prosenttia. Määrän siis ennustetaan lähes viisinkertaistuvan 40 000:sta noin 190 000:een.

Euroopassa asuvien muslimien korkeamman syntyvyyden on nähty yleisesti johtuvan uskonnosta sekä kantaväestöä huonommasta taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta asemasta. Kun eurooppalaisilla olisi nyt varaa hankkia lapsia aiempaa enemmän, niitä hankitaan sen sijaan huomattavasti vähemmän. Tutkijoiden mukaan syitä kantaväestön syntyvyyden laskuun Euroopassa ovat esimerkiksi ehkäisyvälineiden käyttö, naisten kokopäivätyö ja työuraan panostaminen, yksilökeskeisyyden voimistuminen ja perheinstituution arvostuksen romahtaminen.

Yhdeksi keskeiseksi syyksi maahanmuuton lisäämiseksi Eurooppaan eliitti on kertonut kantaväestön alhaiset syntyvyysluvut, väestön ikääntymisen ja väestön määrän vähenemisen. Omien sanojensa mukaan se on pykinyt maahanmuutolla ennaltaehkäisemään tulevaisuuden vinoutunutta ikäjakaumaa, jossa vanhusten osuus väestöstä kasvaisi ja lasten ja nuorten osuus pienenisi. Eliitin toimet ovat kiistämättä tässä mielessä tuottaneet tulosta. Ruotsissa, Saksassa ja monissa muissa Euroopan maissa maahanmuuttajat ovat 1980-luvulta lähtien vastanneet pääasiassa yksin maiden väestönkasvusta. Esimerkiksi Ruotsissa valloilleen päästetty demografinen katastrofi on johtanut siihen, että nykyisin maan väestöstä jo lähes joka neljäs on ulkomaalaistaustainen.

Vielä 1800-luvulla eurooppalaiseen perheeseen kuului keskimäärin viisi lasta. Ennen ensimmäistä maailmansotaa syntyvyys oli Euroopan suurissa maissa laskenut jo alle 2,1:een, mikä on alle väestön uusiutumistason. Luku tarkoittaa vuosittain syntyneitä lapsia tuhatta asukasta kohti. Toisen maailmansodan jälkeen syntyvyysaste jälleen nousi kaikissa Euroopan maissa yli 2,1:n. Syntyvyys on jatkanut laskuaan Euroopassa 1950-luvun lopusta saakka, ja nykyään syntyvyys on maasta riippuen 1,31,85. Euroopan komission vuonna 2005 julkistaman raportin ”The Economic Impact of Ageing Populations in the EU – 27 Member States” mukaan vuonna 2004 syntyvyysaste koko Euroopan unionin alueella oli keskimäärin 1,5. Jotta väestömäärä pysyisi vakiona, syntyvyyden pitäisi siis olla 2,1. Komission vuoden 2009 raportista ”Ageing Report: Economic and Budgetary Projections for the EU – 27 Member States (20082060)” käy ilmi, että vuodesta 2015 lähtien EU:n väestö ei enää kasva luonnollisen uusiutumisen voimin, ja ainoa väestönkasvun lähde on positiivinen nettomaahanmuutto.

Monikultturistit ovat usein vähätelleet Euroopan väestökatastrofista varoittelevien väestötieteilijöiden arvioita väittämällä, että kolmansista maista tulleiden maahanmuuttajien syntyvyys merkittävästi vähenisi heidän muuttaessaan Eurooppaan. Jossain määrin se on toki vähentynytkin. Kun esimerkiksi Ranskaan 1970-luvulla Pohjois-Afrikasta tulleet musliminaiset synnyttivät tullessaan keskimäärin viisi lasta, nykyään he synnyttävät noin 3,5 lasta, mikä sekin on edelleen kaksi kertaa enemmän ranskalaisiin naisiin verrattuna. Väestöliiton lehdistötiedotteen (5.6.2008) mukaan Ruotsissa toisen polven maahanmuuttajien syntyvyys on lisääntynyt. Toisen polven maahanmuuttajat ovat nähneet lastenhankinnan vaihtoehtoisena ”urana” erityisesti silloin, kun he ovat kohdanneet vaikeuksia työmarkkinoilla. Vuonna 2008 Pohjoismaisessa väestötieteen symposiumissa Helsingissä tutkijat Kirk Scott ja Maria Stenfors Lundin yliopistosta selvittivät, että tutkimusten mukaan ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajat päätyivät lähtömaataan alhaisempaan syntyvyyteen, kun he saivat vakiinnutettua asemansa työmarkkinoilla uudessa kotimaassaan.

Suomen tilastokeskuksen julkaiseman artikkelin ”Maahanmuutto kasvattaa nuorten määrää” (Tieto & Trendit -verkkosivu, 14.3.2017) mukaan Suomessa toisen polven ulkomaalaistaustaisten määrä on kasvanut koko 2000-luvun keskimäärin noin 9 prosenttia vuodessa, ja nuorten määrä kaikissa ikäluokissa kasvaa jatkossakin. Vuonna 2015 Suomessa oli ulkomaalaistaustaisia nuoria 78 800, joista 69 400 oli ensimmäisen polven ja 9 400 toisen polven ulkomaalaistaustaisia. Toisen polven ulkomaalaistaustaisille syntyneiden lasten määrä on toistaiseksi ollut melko pieni, koska he ovat itse vielä nuoria, mutta määrä on noussut joka vuosi 2010-luvulla. Artikkelin mukaan jää nähtäväksi, mille tasolle toisen polven ulkomaalaistaustaisten syntyvyysluvut Suomessa asettuvat, kun aiempaa suurempi osa tästä ryhmästä tulee hedelmällisyysikäiseksi.

Euroopassa maahanmuuttajat solmivat avioliittoja usein samasta lähtömaasta tulevien kanssa. Yleisintä tämä on muslimitaustaisten maahanmuuttajien keskuudessa. Arvioiden mukaan muslimeista joka toinen solmii avioliiton omaa taustaansa vastaavan henkilön kanssa. Mikäli kantasuomalainen nainen solmii avioliiton muslimimiehen kanssa, tämä yleensä tarkoittaa sitä, että nainen joutuu kääntymään islaminuskoon tai vähintäänkin muulla tavoin alistumaan miehen käskyvallan alle.

Pew Research Centerin vuoden 2015 tutkimuksessa arvioidaan maapallon väestön olevan tulevaisuudessa yhä uskonnollisempaa. Tutkimuksen ennusteen mukaan eniten maailmassa kasvaa islaminuskoisten määrä, jonka arvioidaan kasvavan vuoden 2010 1,6 miljardista 2,76 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Muslimit muodostavat tuolloin lähes kolmasosan maailman väestöstä, jos arvio maailman 9 miljardin väestömäärästä pitää paikkaansa. Mikäli demografinen kehitys jatkuu nykyisenlaisena, islaminuskon edustajien määrä ohittaa kristittyjen määrän vuoden 2070 jälkeen, jolloin siitä tulee maailman suurin uskonto. Tähän vaikuttavat tutkimuksen mukaan muslimien korkea syntyvyysaste ja nuori väestörakenne.

Maahanmuutto ja maahanmuuttajien korkea syntyvyys ohjaavat merkittävällä tavalla Euroopan maiden väestörakennetta ja kulttuurista kehitystä. Nopeasti muuttuva väestörakenne ja -ennusteet osoittavat, että maahanmuuttoa on tarkasteltava ensisijaisesti yhteiskunnallisena ja kulttuurisena ilmiönä, ei pelkästään yksilöllisestä näkökulmasta. Suomessa ja muualla Euroopassa tarvitaan poikkeuksellisen voimakkaita poliittisia toimenpiteitä, jotta kantaväestön jääminen tulevaisuudessa vähemmistöön omassa maassaan voitaisiin estää. Maahanmuuttoon liittyvien ongelmien ratkomisen ohella väestö- ja perhepoliittiset kysymykset tulisi nostaa keskeiseen asemaan.

Olli Immonen on perussuomalaisten kansanedustaja ja Suomen Sisun puheenjohtaja.

Information

This entry was posted on syyskuu 26, 2017 by in Politiikka ja ideologia and tagged , , , , , , , , .
%d bloggers like this: