SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Helsingin Sanomat ja journalistin etiikka

TIMO HÄNNIKÄINEN

Helsingin Sanomien kotimaansivuilla ilmestyi eilen uutinen Sarastus-lehden kirjoitusta käsittelevästä poliisitutkinnasta. Uutisen teksti on peräisin STT:ltä ja sen on kirjoittanut toimittaja Elina Korkee. Esimerkiksi Ilta-Sanomat julkaisi saman uutisen ilman nimeäni ja Sarastuksen nimeä, mutta HS:n uutisessa nimet oli mainittu. Olin ainoa kirjoituksessa nimeltä mainittu henkilö, vaikka tutkinnan kohteena oleva kirjoitus ei ole minun kirjoittamani. Tästä huolimatta minulta ei oltu pyydetty minkäänlaista kommenttia asiaan, eikä viime viikolla Sarastuksessa julkaisemaani tapausta käsittelevää kirjoitusta myöskään mainittu.

Lähetin eilen Helsingin Sanomiin sähköpostiviestin, jonka liitteenä oli vastine uutiseen. Osoitin viestin vastaavalle päätoimittajalle Kaius Niemelle, toimituspäällikkö Ari Kinnarille ja kotimaantoimitukselle. Vetosin siinä journalistin ohjeisiin ja vastineoikeuteen ja pyysin mahdollisimman pikaista vastausta. Tässä vastineen teksti kokonaisuudessaan:

Helsingin Sanomat julkaisi uutisen Sarastus-verkkolehden kirjoitukseen liittyvästä poliisitutkinnasta (”Valtakunnansyyttäjä määräsi esitutkinnan joukkotuhoamisella fantasioivasta nettikirjoituksesta”, HS 23.8.2021). Vaikka nimeni ja päätoimittajuuteni mainittiin tekstissä, minulta ei pyydetty kommenttia tapaukseen. Myöskään viime viikolla Sarastuksessa julkaisemaani artikkelia, jossa kommentoin tapausta, ei mainittu.

Uutisessa poliisitutkintaan johtanutta Ilkka Auran ja Hannes Possanderin kirjoitusta referoitiin vääristelevästi. Toisin kuin uutinen väitti, kirjoitus ei ”fantasioi joukkotuhoamisella”. Siinä esitellään kuvitteellisia skenaarioita, jotka saattavat toteutua Euroopan maiden kantaväestön ja muslimisiirtolaisten välien kiristyessä äärimmilleen.

Väkivaltainen etninen puhdistus esitetään kirjoituksessa äärimmäisenä vaihtoehtona, joka saattaa toteutua sisällissodan kaltaisissa olosuhteissa. Sellaiseen kirjoittajat eivät kannusta eivätkä yllytä. He erikseen korostavat, ettei kirjoitusta ole tarkoitettu ohjeeksi tai suunnitelmaksi, vaan varoittavaksi tulevaisuudenkuvaksi.

Oman näkemykseni mukaan viisi vuotta sitten ilmestynyt kirjoitus ei sisällä mitään laitonta. Päätoimittajana en julkaisisi väkivaltaan yllyttävää tai muuten lainvastaista aineistoa. En myöskään kannata väkivaltaisia ratkaisumalleja yhteiskunnan ongelmiin. Sananvapauteen kuitenkin kuuluu mahdollisuus käsitellä epämiellyttävimpiäkin tulevaisuudennäkymiä.

Timo Hännikäinen

Päätoimittaja

Verkkolehti Sarastus

Minulle vastasi jo samana iltana päätoimittaja Antero Mukka. Hänen pitkästä vastauksestaan voi päätellä, että toimituksessa oli hieman säikähdetty ja konsultoitu juristeja. Mukan mielestä vastineoikeus ei täyttynyt, koska STT:n uutinen oli ”varsin tavanomainen poliisi- ja oikeusuutinen”. Uutinen ei hänen mielestään ollut sisällöltään eikä sävyltään loukkaava, ja hän huomautti sananvapauslakiin sisältyvän vastineoikeuden koskevan vain luonnollisia henkilöitä eikä organisaatioita.

Vastasin Mukalle, että uutinen ei ole tavanomainen poliisi- ja oikeusuutinen, vaan näkyvän asenteellinen teksti joka sisältää avoimen pahansuopia tulkintoja. Sanoin sen rikkovan journalistin ohjeiden kohtia 12, 21, 32 ja 35. Ne ovat seuraavat:

12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

32. Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.

35. Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.

Muitakin rikottuja kohtia saattaa löytyä, mutta nämä ovat nähdäkseni keskeiset. Kaikille paitsi Mukalle itselleen luulisi olevan selvää, että kirjoituksen sävy on asenteellinen ja että sen sisältämät tiedot jo itsessään asettavat minut kielteiseen julkisuuteen. Organisaatioista puhuminen tässä yhteydessä on perin outoa, sillä minut mainitaan kirjoituksessa nimeltä ja siinä mainitaan minusta myös itse asiaan liittymättömiä tietoja, kuten kustannustoimittajan työni Kiuas Kustannuksella sekä kolmen vuoden takainen kirjamessukohu. Myös vastineen olin tehnyt omissa nimissäni, en Sarastuksen tai sen toimituskunnan nimissä.

Lisäsin vastaukseni loppuun, että mikäli vastine jää julkaisematta, alan valmistella kantelua Julkisen Sanan Neuvostoon. Tämän jälkeen Mukka ainoastaan kiitti minua vastauksesta kommentoimatta asiaa enempää. Tästä päättelen, että vastinetta ei julkaista ja siirryn kantelun laatimiseen. Apunani on joitakin oikeustieteellistä koulutusta saaneita ja sananvapauslainsäädäntöön perehtyneitä henkilöitä.

Luottamukseni Julkisen Sanan Neuvostoon on tunnetusti olematon. Elin, jonka suomalainen lehdistö on perustanut syyttäjäksi, tuomariksi ja valamiehistöksi itseään koskevissa asioissa, on jo lähtökohtaisesti korruptoitunut, enkä varmasti löisi vetoa langettavan tuomion puolesta. Tämä elin on kuitenkin ainoa, johon voi tällaisissa tapauksissa vedota, ja asian jättäminen silleen olisi tappioon alistumista.

Kanne on myös vastalause sille roolille, jonka tiedotusvälineet, etenkin Helsingin Sanomat ja Yleisradio, ovat ottaneet sananvapauteen liittyvissä tutkinnoissa ja oikeudenkäynneissä. Ne tekevät juuri sitä, mistä Päivi Räsästä on tekopyhästi syytetty: yrittävät käydä oikeutta etukäteen julkisuudessa. Helsingin Sanomat päästää ääneen ainoastaan syytettyjä moralisoivia kommentaattoreita ja näyttää kykenemättömältä jopa uutisoimaan tapauksista neutraalisti.

Lopuksi haluan vielä lähettää henkilökohtaiset terveiseni STT:lle ja uutisen julkaisseille medioille yleisesti sekä Elina Korkeelle ja Antero Mukalle erikseen. Olette lipeviä vallanpitäjien satraappeja. Olisitte häpeäksi omalle ammattikunnallenne, jos sitä vielä voisi enemmän häpäistä. Te säälittävät piileskelijät olette niin tottuneita puolitotuuksienne tympeään lemuun, ettette edes kykene itse tunnistamaan sitä. Haistakaa pitkä paska.

Timo Hännikäinen (s. 1979) on Helsingissä asuva kirjailija ja suomentaja. Tuorein teos ”ABC-kirja” (2021). Kiinnostuksen kohteita taide, historia ja antimoderni ajattelu.