SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Eugeniikan uudelleenarviointi

OLLI HUOVINEN

Eugeniikan käsite on johdettu kreikasta ja tarkoittaa ”hyvää syntymää”. Eugeniikalla tarkoitetaan ihmisen jalostamista paremmaksi, eli väestön geneettisen laadun parantamista. Suomen kielessä eugeniikkaa kutsutaankin joskus nimellä rodunjalostusoppi. Eugeniikan vastakohta on dysgeniikka, joka tarkoittaa kaikkia niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat populaation geneettisen laadun heikkenemistä.

Ensimmäinen kuvaus eugeniikasta löytyy jo Platonin Valtiosta [1, 459e] , joka kirjoitettiin noin 370 eaa. Teoksessaan Platon kuvaa valtiota, jonka hallitseva luokka pyrkii lisääntymistä sääntelemällä parantamaan kansalaistensa laatua. Platonin mukaan parhaiden pitää lisääntyä mahdollisimman paljon parhaiden kanssa, ja huonoimpien mahdollisimman vähän huonoimpien kanssa. Platonin esittämä periaate kuvaa yksinkertaistettuna vuosituhansien ajan käytetyn valintajalostuksen periaatteen.

Eugeniikan varsinaisena isänä voi pitää englantilaista Francis Galtonia. Hän keksi termin ja kehitti tieteenalan perustan. Vuonna 1869 julkaistussa kirjassaan Hereditary Genius Galton pyrki todistamaan älykkyyden perinnöllisyyden englantilaisten merkkihenkilöiden sukuja tutkimalla. Galton kirjoitti kirjansa esipuheessa, että ihmisten jalostaminen olisi käytännössä mahdollista samoin kuin eläimienkin. Kymmenen vuotta aiemmin julkaistun ja Galtonin inspiraationa toimineen Lajien synnyn kirjoittaja Charles Darwin kehui Galtonin kirjaa vuolaasti [2].

Galton oli huolissaan siitä, että luonnonvalinta ei enää toiminut kuten ennen. Teollisen vallankumouksen seurauksena nousseen elintason vuoksi hengissä selviytyi paljon sellaisia ihmisiä, jotka olisivat aiemmin kuolleet. Lisäksi hän huomasi, että vähemmän älykäs alaluokka lisääntyy älykkäitä enemmän. Pitkällä aikavälillä nämä kehityskulut johtaisivat tyhmempään, sairaampaan ja moraalisesti huonompaan yhteiskuntaan.

Francis Galton (1822-1911)

Eugeniikan kannatus oli lännessä kasvanut laajaksi 1900-luvun alkuun mennessä, ja tutkimusta erilaisten ominaisuuksien perinnöllisyydestä harjoitettiin runsaasti. Yhä useampien ominaisuuksien havaittiin periytyvän, mikä tukevoitti eugeniikan tieteellistä perustaa. Esimerkiksi monilla sairauksilla ja rikollisuudella havaittiin olevan selvä perinnöllinen komponentti. Useat omien alojensa johtavat tiedemiehet, heidän joukossaan useita nobelisteja, kannattivat eugeniikkaa. Muutamia tunnettuja esimerkkejä ovat John Maynard Keynes, Karl Pearson, Francis Crick, Hermann Muller ja F.A Fisher.

Maailman ensimmäinen pakkosterilisaatiolaki otettiin käyttöön Yhdysvaltain Indianan osavaltiossa vuonna 1907 [3], ja pian monet muut osavaltiot seurasivat Indianan esimerkkiä. Euroopassa ja Japanissa säädettiin lakeja älyllisesti kehitysvammaisten, rikollisten ja mielisairaiden steriloimiseksi. Myös Suomessa otettiin käyttöön sterilointilaki vuonna 1935. Eugeniikan käytännön sovellukset keskittyivät pitkälti niin sanottuun negatiiviseen eugeniikkaan eli huonojen ominaisuuksien vähentämiseen. Sen sijaan yhteiskunnan parhaimmiston syntyvyyden lisäämiseen ei löydetty juurikaan toimivia keinoja.

Toisen maailmansodan jälkeen eugeniikan suosio alkoi laskea suurelta osin sen takia, että eugeniikka yhdistettiin natsien hirmutekoihin. Lisäksi yhteiskunta muuttui arvoiltaan individualistisemmaksi, minkä seurauksena pakkosterilisaatio ja sitä myötä koko eugeniikka alettiin nähdä ihmisoikeusrikkomuksena ja yksilönvapauden periaatteiden vastaisena. Tiedemaailmassa ominaisuuksien perinnöllisyyttä painottavan hereditarismin rinnalle alkoi nousta näkemys ympäristövaikutusten suuresta voimasta.

Ajan hengen muuttuessa eugeniikkaa alettiin pitää moraalisesti tuomittavana. Tämän seurauksena eugeniikka siirtyi yhteiskunnallisen keskustelun polttopisteestä marginaaliin. Nykyään suuri yleisö yhdistää sanan lähinnä kansallissosialistien politiikkaan, eikä kukaan valtavirtapoliitikko lännessä enää kannata julkisesti eugeniikkaa. Eugeniikan perustana olevia käsityksiä älykkyyden ja muiden tärkeiden ominaisuuksien perinnöllisyydestä ei kuitenkaan koskaan kumottu, ja viimeisten vuosikymmenien aikana on todistusaineisto hereditarismin puolesta vahvistunut entisestään uusien tutkimusten ansiosta. Hereditarismin puolesta puhuminen on kuitenkin poliittisesti varsin epäkorrektia, vaikka eugeniikasta ei mainittaisi sanaakaan.

Tavoitteena parempi ihminen

Galton määritteli eugeniikan tavoitteeksi älykkyyden, luonteen ja terveyden parantamisen. Läpi eugeniikan historian nämä ovat säilyneet pääpiirteittäin eugeniikan keskeisinä tavoitteina. Näiden lisäksi on esitetty välillä myös muita tavoitteita kuten kauneus, mutta näistä kolmesta ovat lähes kaikki eugeenikot olleet yhtä mieltä. Esimerkiksi vuonna 1939 julkaistussa Geneetikkojen manifestissa [4], jonka monet aikansa johtavat perinnöllisyystieteilijät allekirjoittivat, nämä tavoitteet pidettiin voimassa lähes sellaisenaan.

Älykkyyden, luonteen ja terveyden parantamista voi pitää mielekkäänä tavoitteena, sillä näillä kaikilla kolmella on merkittävä vaikutus yksilön ja sitä kautta myös yhteiskunnan hyvinvointiin ja tuottavuuteen. Lisäksi ne ovat piirteitä, joiden objektiivinen mittaaminen on melko helppoa. Tavoitteiden mielekkyydestä on vaikea olla eri mieltä. Kukapa ei haluaisi olla älykkäämpi, ahkerampi tai terveempi?

Ihmisen älykkyyden tärkein komponentti on yleisälykkyys eli niin sanottu g-tekijä. Älykkyyttä ja muita psykologisia piirteitä mittaamaan pyrkivää tiedettä kutsutaan psykometriaksi. Yleisälykkyyden mitta-asteikkona käytetään älykkyysosamäärää ja sitä mitataan älykkyysosamäärätesteillä. Älykkyysosamäärä on psykologian alan ennustusvoimaisin mittari ja se korreloi vahvasti akateemisen menestyksen ja tulotason kanssa. Älykkyysosamäärä on normaalijakautunut väestössä, ja jakauman keskiarvoksi määritetään 100 pistettä keskihajonnan ollessa yleensä 15. Tämä tarkoittaa sitä, että noin 68 prosenttia väestöstä sijoittuu älykkyysosamäärien 85 ja 115 välille. Sekä nerot että idiootit ovat harvinaisia.

Erilaisten ominaisuuksien perinnöllisyyttä mitataan heritabiliteetti-nimisellä luvulla. Se kertoo, kuinka monta prosenttia tietyn ominaisuuden vaihtelusta väestössä johtuu geneettisistä eroista. Tätä on pystytty tutkimaan esimerkiksi kaksostutkimusten avulla, joissa on verrattu keskenään ja erillään kasvaneita identtisiä ja tavallisia kaksosia. Tutkimusten perusteella älykkyysosamäärän heritabiliteetti lännessä on noin 0,7 eli 70 prosenttia älykkyyseroista väestössä selittyy geneettisillä syillä [5]. Koska älykkyys on voimakkaasti perinnöllinen ominaisuus, siihen voi vaikuttaa eugeniikan keinoin. Vähemmän kehittyneissä maissa voi heritabiliteetti olla pienempi, sillä ympäristövaikutukset kuten aliravitsemus ovat voimakkaampia.

Älykkäämpi kansakunta on, muiden tekijöiden ollessa yhtäläisiä, taloudellisesti, tieteellisesti ja sotilaallisesti vahvempi kuin vähemmän älykäs. Tällaisessa yhteiskunnassa on huomattavasti enemmän normaalijakauman oikealla laidalla olevia neroja jotka vievät tiedettä ja teknologiaa eteenpäin. Lisäksi älykkäämmät yksilöt ovat tyhmempiä tuottavampia missä tahansa työtehtävissä. Älykkäämmät tekevät myös vähemmän rikoksia, joten rikollisuudesta aiheutuvat taloudelliset kustannukset ja inhimillinen kärsimys ovat vähäisempiä.

Persoonallisuus on älykkyyden lisäksi toinen tärkeä tekijä yksilön menestyksessä. Nykyään laajalti käytetty malli persoonallisuudesta on Big Five -malli, jossa on viisi kyselyn avulla mitattavaa persoonallisuuspiirrettä. Erityisesti tunnollisuudella on havaittu empiirisen tutkimuksen perusteella olevan merkittävä, vaikkakin älykkyyttä selvästi pienempi, vaikutus menestymiseen. Persoonallisuuden heritabiliteetin on havaittu olevan noin 0,5 [6], mikä tarkoittaa perimän selittävän puolet persoonallisuuden vaihtelusta väestössä.

Eugeniikka jaetaan perinteisesti positiiviseen ja negatiiviseen. Negatiivisella eugeniikalla tarkoitetaan epätoivottujen ominaisuuksien vähentämistä väestössä. Esimerkiksi perinnöllisten sairauksien vähentämiseen tähtäävät toimet ovat negatiivista eugeniikkaa. Positiivinen eugeniikka tarkoittaa toivottujen ominaisuuksien lisäämistä väestössä. Älykkyyden nostaminen kognitiivisen eliitin syntyvyyttä lisäämällä on esimerkki positiivisesta eugeniikasta.

Vanha eugeniikka: eläinten jalostuksesta ihmisen jalostukseen

Vanhalla eugeniikalla tarkoitetaan eläinten ja kasvien jalostamisessa vuosituhansien ajan käytetyn valintajalostuksen periaatteiden soveltamista ihmisiin. Käytännössä siis pyritään säätelemään eri väestöryhmien syntyvyyttä, niin että hyviä ominaisuuksia ilmentävät lisääntyvät enemmän ja huonoja ominaisuuksia ilmentävät lisääntyvät vähemmän. Ennen nykyistä bioteknologiaa tämä oli ainoa tapa jolla eugeniikkaa voitiin harjoittaa.

Vanhan eugeniikan keinoista tunnetuin, laajimmin käytetty ja pahamaineisin on pakkosterilisaatio. Tätä menetelmää sovellettiin mielisairaisiin, vammaisiin ja rikollisiin. Näiden ominaisuuksien havaittiin olevan selvästi periytyviä, joten yksinkertainen ratkaisu oli estää niitä ilmentäviä henkilöitä lisääntymästä. Menetelmän etuna on sen kustannustehokkuus ja pysyvyys. Sterilisaatio täytyy tehdä vain kerran ja sen luotettavuus on hyvin suuri.

Lisääntymislupa on yksi keino estää huonomman aineksen lisääntyminen. Tässä mallissa lisääntymiseen tarvittaisiin erityinen lupa, jota ei myönnettäisi eugeenisesta näkökulmasta huonoille vanhemmille. Tällainen malli olisi byrokraattisesti raskas, mutta täysin toteutettavissa. Valtio jakaa jo nyt valtavan määrän erilaisia lupia, joiden saamiseen tarvitaan jonkinlainen koulutus tai testin suorittaminen. Esimerkkeinä näistä toimikoot vaikkapa aselupa, tulityökortti, järjestyksenvalvojakortti ja hygieniapassi.

Eugeniikan kannalta lisääntymislupa olisi hyvin tehokas, mutta se olisi ymmärrettävästi hyvin vaikea saattaa voimaan poliittisten syiden takia edes autoritaarisessa valtiossa. Ihmiset eivät halua, että heidän täytyy pyytä lupa lisääntymiseen valtiolta. Lähin lisääntymistä näin radikaalisti rajoittanut malli oli Kiinan yhden lapsen politiikka, josta Kiina on jo luopunut.

Syntyvyyttä voi säädellä myös erilaisilla rahallisilla kannustimilla. Negatiivisen eugeniikan kohdalla tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sosiaalietuuksien alentamista, mikäli tulonsiirtojen varassa elävä saa lapsen. Tulonsiirroilla elävät ihmiset ovat eugeniikan näkökulmasta keskimäärin huonompaa ainesta muun muuassa älykkyyden kannalta, joten heidän lisääntymisensä on epätoivottavaa.

Toisaalta negatiivista eugeniikkaa voidaan harjoittaa kepin lisäksi myös porkkanan avulla. Voidaan esimerkiksi maksaa suurehko kertakorvaus siitä, että tietyt ehdot täyttävä ihminen suostuu vapaaehtoiseen sterilisaatioon. Esimerkiksi matalan koulutustason pitkäaikaistyöttömät, päihdeongelmaiset ja mielisairaat voitaisiin lukea tähän rahasummaan oikeutetuiksi.

Positiivista eugeniikkaa taas olisi eugeniikan näkökulmasta laadukkaan väestön kannustaminen lisääntymään erilaisilla taloudellisilla kannustimilla. Kuten negatiivisenkin eugeniikan tapauksessa, voivat kannustimet olla keppejä tai porkkanoita. Lapsista voidaan maksaa rahaa tai antaa esimerkiksi verovähennyksiä. Toisaalta lapsettomille voidaan asettaa lisävero tai jokin muu taloudellinen haitta.

Rahasummien täytyy tässä tapauksessa olla huomattavia, sillä lisääntymään kannustettava väestö on keskimäärin melko varakasta, joten pienellä rahasummalla ei olisi tällaisen henkilön varallisuuteen suurta merkitystä. Lisäksi jälkikasvun hankkiminen ja sen kasvattamiseen sitoutuminen on huomattavasti suurempi asia kuin sterilisaatio, joka on nopea ja helppo toimenpide. Rahallisten kannustimien lisäksi tarvittaneen sosiaalista painostusta, ja kulttuurin muuttamista yleisesti perhemyönteisemmäksi.

Esimerkkinä rahallisista kannustimista mainittakoon Unkarin politiikka [7], jossa kolme lasta synnyttäneet äidit vapautetaan kokonaan tuloverosta. Verovapaudesta hyötyvät eniten suurituloiset, sillä heidän verovapaudesta saamansa rahallinen hyöty on suurempi kuin vähemmän tienaavilla. Suurituloiset ovat keskimäärin kouluttautuneita ja älykkäitä, ja tällaisten yksilöiden lisääntyminen on suotuisa asia. Politiikkaa ei tietenkään perustella eugeniikan näkökulmasta, mutta sen vaikutukset ovat käytännössä eugeniikan kannalta suotuisia.

Uusi eugeniikka: bioteknologia avaa uusia mahdollisuuksia

Uudella eugeniikalla tarkoitetaan bioteknologian mahdollistamia uusia tapoja harjoittaa eugeniikkaa. Vanhassa eugeniikassa pyritään saamaan parhaat lisääntymään mahdollisimman paljon ja huonoimmat mahdollisimman vähän. Uudessa eugeniikassa pystytään karkean syntyvyyteen vaikuttamisen sijaan parantamaan syntyvien yksilöiden laatua. Uusi ja vanha eugeniikka eivät ole keskenään ristiriidassa, ja niitä voidaan soveltaa rinnakkain.

Laajalti nykyään käytössä oleva uuden eugeniikan menetelmä on sikiöseulonta. Tässä menetelmässä syntymättömiä sikiöitä tarkastellaan kehityshäiriöiden ja perinnöllisten sairauksien varalta. Sikiöseulonnassa sovelletaan muun muuassa ultraäänitutkimuksia ja lapsivesinäytteitä. Mikäli sikiöllä todetaan olevan jonkinlainen kehityshäiriö tai sairaus, tarjotaan raskaana olevalle naiselle mahdollisuutta abortoida sikiö. Sikiöseulonnan yleistyminen on vähentänyt monien geneettisten sairauksien esiintyvyyttä merkittävästi, sillä suuri enemmistö naisista abortoi epänormaalit sikiöt. Esimerkiksi Downin syndroomasta kärsivistä sikiöistä abortoidaan Euroopassa yli 90 prosenttia [8]. Sikiöseulontaa ei ajatella eugeniikkana, mutta se vähentää merkittävästi perinnöllisesti sairaiden yksilöiden syntymistä, mikä on täysin linjassa eugeniikan terveyden edistämistavoitteen kanssa.

Tulevaisuudessa luultavasti hyvin tärkeä menetelmä on alkiovalinta. Tässä tekniikassa tuotetaan laboratoriossa useita alkioita, ja sen jälkeen niistä valitaan haluttu määrä ominaisuuksiltaan parhaita yksilöitä siirrettäväksi kohtuun. Alkiovalinta perustuu siihen, että polygeneettisesti eli useiden geenien perusteella määräytyvät ominaisuudet ovat likimain normaalijakautuneita. Näin ollen kun tuotetaan suuri määrä alkioita, osa näistä on tarkasteltavien ominaisuuksien näkökulmasta parempia ja osa huonompia. Tällöin voidaan alkioista valita vain parhaat, toisin kuin tavallisessa lisääntymisessä, joka on kuin nopanheittoa.

Alkioiden ominaisuuksia arvioidaan niiden genotyypin eli perimän perusteella. Alkioita voidaan arvioida esimerkiksi genotyyppisen älykkyyden, terveyden, persoonallisuuden ja fyysisen suorituskyvyn perusteella. Tutkimus erilaisia ominaisuuksia koodaavien geenien tunnistamiseksi etenee jatkuvasti, ja lähitulevaisuudessa tulee alkiovalinta olemaan siksi hyvin käyttökelpoinen uuden eugeniikan menetelmä.

Kloonaamisessa eliöstä tuotetaan geneettisesti identtisiä yksilöitä, jolloin nämä yksilöt ovat perimältään kuten identtiset kaksoset. Identtiset kaksoset ovat perimänsä takia hyvin samanlaisia esimerkiksi älykkyydeltään ja luonteeltaan. Hyviä yksilöitä kloonaamalla voidaan siis tuottaa lisää hyviä yksilöitä. Tämä tekniikka on osoitettu kokeellisesti toimivaksi useaan kertaan. Ensimmäinen nisäkäs, Dolly-lammas, kloonattiin jo vuonna 1996 ja tämän jälkeen on kloonattu mm. kissoja, koiria ja kädellisiä. Kloonauksen etu on se, että tarkasteltavia ominaisuuksia koodaavista geeneistä ei tarvitse tietää mitään. Riittää että haluttujen ominaisuuksien on havaittu olevan ainakin jossain määrin perinnöllisiä.

Eläinten kloonausta käytetään jo kaupallisesti karjanhoidossa ainakin Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston tekemän selvityksen [9] mukaan terveitä klooneja ei voi erottaa perinteisesti tuotetuista eläimistä. Lisäksi näiden kloonattujen eläinten jälkeläisissä ei ollut eroavaisuuksia verrattuna tavallisten eläinten jälkeläisiin. Toisaalta saman selvityksen mukaan kloonausprosessista johtuvista syistä suurempi osa klooneista kärsii erilaisista terveysongelmista kuin tavallisesti tuotetuista eläimistä. Näitä samoja ongelmia esiintyy myös muissa karjanhoidossa käytettävissä ei-luonnollisissa lisääntymisteknologioissa, joten ne eivät johdu itse kloonauksesta, ja ne voidaan kloonausprosessin kehittämisellä saada minimoitua. Lisäksi suuri enemmistö klooneista on täysin terveitä, joten kovin suuri ongelma tämä ei ole.

Ihmisen kloonaus on teknisesti jo täysin mahdollista, eikä sen toteuttamista estä mikään muu kuin lait ja moraaliset asenteet. Yhteiskuntaan voitaisiin tuottaa lisää huippuyksilöitä kloonaamalla esimerkiksi parhaita tutkijoita ja akateemikkoja. Neroiksi luokiteltavia yksilöitä on hyvin vähän, ja heidän määränsä lisääminen kloonaamalla todennäköisesti edistäisi tieteen ja teknologian kehitystä merkittävästi. Kun kloonattujen yksilöiden potentiaali tiedetään, heille voidaan antaa heti lapsuudesta lähtien paras mahdollinen koulutus, joten kloonit saattaisivat yltää keskimäärin parempiin suorituksiin kuin alkuperäiset henkilöt.

Geenimuuntelu tarkoittaa ihmisen perimän keinotekoista muuntelua. Tämä on uusista menetelmistä luultavasti ajankohtaisin vuoden 2018 lopussa maailmaa puhuttaneen tiedeskandaalin vuoksi. Tällöin kiinalainen tutkija Hu Jiankui tiedotti Youtube-videolla kahden geenimuunnellun kaksostytön syntymästä. Jiankui oli muokannut näiden alkioiden DNA:ta tarkoituksenaan luoda syntyville yksilöille geneettinen vastustuskyky HI-virukselle. Käytetty menetelmä oli CRISPR, joka perustuu muokattuun versioon bakteerien ja arkkien immuunijärjestelmästä. Tämä varsin uusi menetelmä on verrattuna aiempiin keinoihin halvempi, tarkempi ja yksinkertaisempi, ja on mullistavuutensa [10] vuoksi saanut viime vuosina paljon huomiota mediassa.

Mikäli geenimuuntelu otetaan käyttöön ihmisten kohdalla, tulee sen ensimmäisiä sovelluksia todennäköisesti olemaan yksittäisten perinnöllisiä sairauksia aiheuttavien geenien muokkaus. Esimerkiksi Huntingtonin tauti on tallainen yhden virheellisen geenin aiheuttama sairaus. Toinen todennäköinen sovellus on vastustuskykyjen lisääminen erilaisille sairauksille, mistä oli kyse vuoden 2018 kohussa. Kun geenien ja niiden aiheuttamien ominaisuuksien välisiä yhteyksiä ymmärretään yhä paremmin, on sairauksien poistamisen lisäksi mahdollista lisätä esimerkiksi korkeamman älykkyyden, paremman fyysisen suorituskyvyn tai miellyttävämmän ulkonäön aiheuttavia geenejä.

Uuden eugeniikan menetelmät tarjoavat edellä käydyn lyhyen yleiskuvan perusteella suuria mahdollisuuksia parantaa väestön geneettistä laatua. Perinteiseen eugeniikkaan verrattuna tärkeä ero on se, että valtion ei tarvitse vanhan eugeniikan menetelmiin verrattuna juurikaan ohjata kansalaistensa toimintaa. Siinä missä perinteisessä eugeniikassa joudutaan ihmisten vapauksia rajoittamaan tai käyttämään huomattavia summia erilaisiin kannustimiin, tulevat ihmiset luultavasti omaksumaan uuden eugeniikan menetelmät pienen totuttelun jälkeen vapaaehtoisesti.

Monet varakkaat vanhemmat olisivat varmasti valmiita ostamaan esimerkiksi alkiovalinta- tai geenimuuntelupalveluita saadakseen paremmat menestymisen edellytykset omistavia jälkeläisiä. Vapaassa markkinataloudessa kysyntä loisi tarjontaa. Alan kasvaessa, kilpailun lisääntyessä ja tekniikoiden kehittyessä tulisivat nämä palvelut halvemmiksi ja siten suurempien kansanjoukkojen ulottuville. Valtio voisi tukea toimintaa esimerkiksi sallimalla vanhempien vähentää palveluihin käytetyt summat verotuksessa tai asettamalla tällaisen liiketoiminnan arvonlisäveroprosentin alhaiseksi.

Eugeniikka moraalisena imperatiivina

Olen käynyt läpi eugeniikan historiaa ja erilaisia menetelmiä, joista osa on tunnettu jo Platonin ajoista lähtien ja osa on taas tullut mahdolliseksi vasta viimeisen vuosikymmenien aikana. Varsinkin bioteknologian kehityksen mahdollistamat uudet menetelmät vaikuttavat erittäin lupaavilta. Eugeniikkaa ei kuitenkaan vastusteta sen takia, ettei sen uskota toimivan. Eugeniikan huono maine johtuu ennen kaikkea sitä vastaan suunnatuista eettisistä argumenteista. Pyrin perustelemaan lyhyesti, miksi eugeniikka on moraalisesti oikein, ja miksi sen harjoittaminen on suoranainen moraalinen velvollisuus.

Eugeniikan yleiset tavoitteet terveemmästä, älykkäämmästä ja luonteeltaan paremmasta väestöstä ovat intuitiivisesti hyviä ja yleisesti hyväksyttyjä. Tästä kertoo valtava rahamäärä, joka budjetoidaan väestön terveyden parantamiseen ja koulutukseen. Luonne on näistä tavoitteista kenties hankalimmin määriteltävissä, mutta ainakin luonnehäiriöiden kuten psykopatian ja sosiopatian kitkeminen sekä ahkeruuden lisääminen ovat varmasti yleisesti hyväksyttävissä olevia tavoitteita. Jokainen täysijärkinen vanhempi haluaisi lapsensa olevan mieluummin terve, älykäs ja ahkera kuin sairas, tyhmä ja laiska.

Positiivisen eugeniikan ja erityisesti uuden eugeniikan menetelmiin ei pääsääntöisesti liity vaikeita eettisiä kysymyksiä. Näiden menetelmien käyttö voi olla täysin vapaaehtoista, eikä kenenkään yksilönvapauksia tarvitse rajoittaa. Uuden eugeniikan menetelmien käyttö ei johda yksilön tai yhteiskunnan kannalta haitallisiin lieveilmiöihin, mikäli lainsäädännöllä rajoitetaan käyttöä ja kielletään selvät väärinkäytökset. Uskonnollisten ja muiden vakaumuksellisten syiden ei tulisi sekulaarissa yhteiskunnassa johtaa eugeniikan kieltämiseen. Jokainen voi kieltäytyä käyttämästä näitä menetelmiä omaan vakaumukseensa vedoten.

Geneettisesti hyvälaatuisten yksilöiden kannustaminen lisääntymään rahallisesti ja muutoin ei periaatteellisesti eroa yhteiskunnan harjoittamasta muusta ohjauksesta. Tällaisia kannustimia voidaan pitää epäoikeudenmukaisina sen takia, että ne koskevat vain tiettyä geneettisesti määriteltyä osaa väestöstä. Näitä kannustimia ei kuitenkaan käytetä ensisijaisesti niistä hyötyvien yksilöiden eduksi, vaan tarkoitus on edistää yhteiskunnan kokonaisetua. Suurempi määrä älykkäitä, ahkeria ja terveitä kansalaisia edistää kaikkien etua. Pitkällä aikavälillä kannustimista hyötyvät myös ne, jotka eivät ole niihin oikeutettuja.

Varakkailla olisi tietenkin paljon paremmat mahdollisuudet näiden palveluiden käyttöön, mikä saattaa pahimmillaan johtaa jonkinlaiseen geneettiseen kastiyhteiskuntaan. Mikäli yhteiskunta näkee tämän vakavana epäkohtana, voi valtio kustantaa kaikille maksuttomia eugeniikkapalveluita samaan tapaan kuin se tarjoaa Suomessa kaikille terveydenhuollon ja koulutuksen.

Varsinkin ihmisen kloonaamista pidetään yleisesti moraalittomana, ja se onkin useassa maassa kielletty lainsäädännöllä. Argumentit kloonausta vastaan pohjautuvat usein käsitykseen siitä, että kloonilla ei olisi omaa identiteettiä, jonka katsotaan olevan perusoikeus. Tämä argumentti ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua. Identtisillä kaksosillakin on omat erilliset identiteetit, eivätkä he ole vähemmän onnellisempia kuin muukaan väestö. Lisäksi kloonit olisivat erilaisen ympäristön seurauksena selvästi erilaisempia kuin yhdessä kasvaneet identtiset kaksoset. Halutessaan yhteiskunta voisi lisäksi rajoittaa yhdestä henkilöstä luotavien kloonien määrää.

Geenimuuntelussa ongelmaksi voivat käydä holtittoman muuntelun seurauksena syntyvät sairaat tai henkisesti epävakaat yksilöt. Tähän voidaan puuttua lainsäädännön keinoin. Lainsäätäjä voi esimerkiksi vaatia uusille muunnoksille huolellisen hyväksymisprosessin samaan tapaan kuin lääkkeille tehdään nykyään. Mikäli geenimuuntelua tuottaisivat yksityiset yhtiöt, virheistä seuraavat suuret vahingonkorvaukset ja sakot kannustaisivat yrityksiä toimimaan vastuullisesti. Virheitä varmasti silti sattuisi aivan kuten terveydenhuollossakin sattuu hoitovirheitä, mutta missään inhimillisessä toiminnassa ei päästä täydelliseen virheettömyyteen. Punnittaessa geenimuuntelun haittoja ja hyötyjä, ovat hyödyt selvästi suuremmat.

Negatiivinen eugeniikka on suurin syy sille, miksi eugeniikkaa vastustetaan. Negatiivinen eugeniikka on kuitenkin eettisenä periaatteena perusteltavissa yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Yhteiskunta rajoittaa monentyyppistä haitallista toimintaa. Esimerkiksi autolla ajaminen vaatii ajokortin suorittamisen, mistä kaikki eivät suoriudu. Samoin yhteiskunta voi määrätä itselleen tai muille vaarallisen ihmisen pakkohoitoon mielisairaalaan. Samojen periaatteiden mukaisesti voidaan geneettisesti huonompilaatuisia yksilöitä kannustaa olemaan lisääntymättä.

Yksilönvapauteen rankasti kajoavat toimet, eli lähinnä pakkosterilointi, ovat moraalisesti huomattavasti ongelmallisempi tapaus kuin pelkät rahalliset kannustimet. Uuden eugeniikan kehityksen myötä tähän ei liene tarvetta ryhtyä, joten valtion vallan rajoja ja yksilön ja yhteisön edun tasapainoa ei tarvitse tämän osalta pohtia. Huomioitavaa on kuitenkin se, että Suomessa valtio vaatii miehiä käymään asepalveluksen, joka on käytännössä pakkotyötä. Tarvittaessa reserviläiset määrätään tappamaan ja kuolemaan yhteisön edun puolesta. Jos tällaista järjestelmää pidetään eettisesti hyväksyttävänä, ei pakkosterilisaatio kuulosta enää niin suurelta rikokselta.

Mitä tapahtuu, jos emme harjoita eugeniikkaa? Edellisinä vuosikymmeninä on havaittu älykkyysosamäärän olevan länsimaissa laskussa. Älykkyystutkijoiden keskuudessa suosittu selitys on dysgeeninen lisääntyvyys. Tämä tarkoittaa sitä, että älykkäämmät yksilöt lisääntyvät vähemmän kuin älykkyysosamäärältään matalammat, mikä johtaa populaation keskimääräisen älykkyyden laskuun. Mikäli tämän kehityksen annetaan jatkua, tulee yhteiskunnan tuottavuus ja vauraus ja näin ollen myös elintaso laskemaan. Ihmiset ovat yleensä varsin vastentahtoisia luopumaan saavutetuista eduista ja elintasostaan, joten kehityksen pysäyttämisen luulisi nauttivan suurta kannatusta.

Vaikka me Suomessa ja lännessä emme harjoittaisi eugeniikkaa, muut kyllä harjoittavat. On odotettavissa, että bioteknologian kehittyessä eugeniikkaa aletaan harjoittaa tähän myötämielisesti suhtautuvissa maissa. Tämä johtaa tietysti siihen, että maan keskimääräinen älykkyysosamäärä ja siten myös tuottavuus kasvaa. Suomi ja länsi jäävät jälkeen ja menettävät asemiaan maailmassa. Mikäli esimerkiksi jo valmiiksi vahva ja väestöltään älykäs Kiina aloittaa laajamittaisen valtiollisen eugeniikkaohjelman, jäämme lännessä auttamattomasti jalkoihin taloudellisesti ja sotilaallisesti.

Kaiken sanomani perusteella katson eugeniikan olevan suorastaan moraalinen velvollisuus. Erityisesti uuden bioteknologian avaamien mahdollisuuksien avulla voidaan yhteiskuntaa parantaa valtavasti. Terveempi, älykkäämpi ja henkisesti vakaampi väestö on vauraampi ja onnellisempi. Rikollisuus vähenisi, mikä poistaisi valtavan määrän inhimillistä kärsimystä. Erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikokset, joiden tekijät ovat usein luonnehäiriöisiä, vähenisivät huomattavasti. Yhteiskunta muodostuu yksilöistä, ja paremmat yksilöt luovat paremman yhteiskunnan. Pitkällä aikavälillä eugeniikalla saataisiin aikaan lähes utopialta vaikuttava yhteiskunta.

Kun meillä kerran on mahdollisuus tehdä näin paljon hyvää, onko meillä edes oikeutta olla tekemättä niin? Olisi moraalisesti kestämätöntä riistää tulevilta sukupolvilta kaikki nämä hyödyt kieltämällä eugeniikka. Eugeniikan omaksuminen yhteiskuntamme keskeiseksi periaatteeksi on velvollisuutemme. Lopetan kirjoituksen Francis Galtonin viisaisiin sanoihin:

Olemme tietämättömiä ihmiskunnan lopullisista kohtaloista, mutta olemme täysin varmoja, että on yhtä jaloa nostaa sen tasoa aiemmin esitetyllä tavalla kuin olisi häpeällistä alentaa sitä.”[11]

Lähteet

Tämän artikkelin innoituksena on toiminut tohtori Richard Lynnin kirja Eugenics: A reassessment (Praeger Publishers. 2001. ISBN 9780275958220.)

[1] Platon, Valtio, käännös Desmond Lee, Penguin Books, 2007

[2] Charles Darwin, kirje Francis Galtonille, 23.12.1869, Saatavilla:
http://galton.org/letters/darwin/correspondence.htm

[3] Indiana General Assembly. H. 364, Chapter 215 (1907), Saatavilla: https://en.wikisource.org/wiki/1907_Indiana_Eugenics_Law

[4] Muller, H. J. (1939). The geneticists’ manifesto. Eugenical News, 24, 63-64. Saatavilla:
https://web.archive.org/web/20150203200454/https://sniadecki.wordpress.com/2015/01/19/the-geneticists-manifesto-1939/

[5] Bouchard Jr, Thomas & Lykken, David & Mcgue, Matt & Segal, Nancy & Tellegen, Auke. (1990). Sources of Human Psychological Differences: The Minnesota Study of Twins Reared Apart. Science (New York, N.Y.). 250. 223-8. Saatavilla: http://web.missouri.edu/~segerti/1000H/Bouchard.pdf

[6] Bouchard Jr, Thomas & Lykken, David & Mcgue, Matt & Segal, Nancy & Tellegen, Auke. (1990). Sources of Human Psychological Differences: The Minnesota Study of Twins Reared Apart. Science (New York, N.Y.). 250. 223-8. Saatavilla: http://web.missouri.edu/~segerti/1000H/Bouchard.pdf

[7] Sarnoy S. (13.02.2019) Hungarian Gov’t Aims to Create Baby Boom with Generous Financial Help. Hungary Today. Saatavilla:
https://hungarytoday.hu/hungarian-govt-aims-to-create-baby-boom-with-generous-financial-help/

[8] Mansfield, C & Hopfer, Suellen. (1999). Termination rates after prenatal diagnosis of Down syndrome, spina bifida, anencephaly, and Turner and Klinefelter syndromes: a systematic literature review. European Concerted Action: DADA (Decision-making After the Diagnosis of a fetal Abnormality). Prenatal diagnosis. 19. 808-12. Saatavilla: https://www.researchgate.net/publication/12778383_Termination_rates_after_prenatal_diagnosis_of_Down_syndrome_spina_bifida_anencephaly_and_Turner_and_Klinefelter_syndromes_a_systematic_literature_review_European_Concerted_Action_DADA_Decision-making_

[9] USFDA. (2008). A Primer on Cloning and Its Use in Livestock Operations. Saatavilla: https://www.fda.gov/animal-veterinary/animal-cloning/primer-cloning-and-its-use-livestock-operations

[10] Ledford, Heidi. (2015). CRISPR, the disruptor. Nature. 522. 20-24. Saatavilla: https://www.nature.com/news/crispr-the-disruptor-1.17673

[11] Galton, Francis (1904). Eugenics: Its Definition, Scope and Aims, The American Journal of Sociology. Volume X; July, Number 1. Saatavilla:
http://galton.org/essays/1900-1911/galton-1904-am-journ-soc-eugenics-scope-aims.htm

Olli Huovinen on filosofian harrastaja ja kauppatieteiden opiskelija pääkaupunkiseudulta.

%d bloggaajaa tykkää tästä: