Myyjän markkinoilla

Z MAN   (suomentanut Jarno Alander)

–

Eräs politiikan perustotuus, jota monet päättävät olla ymmärtämättä, on että politiikka ei koske tosiseikkoja tai syy-seuraussuhteita. Poliittisessa pelissä on kyse vakuuttelusta. Monarkiassa tarkoitus on tavoitella hallitsijan suosiota ja pyrkiä vakuuttamaan hänelle, että tietty toimintamalli olisi hyödyksi kansalle. Jos hallitsija on despootti, hänet täytyy sen sijaan saada vakuuttuneeksi siitä, että on hänen omaksi edukseen toimia tietyllä tavalla. Demokratiassa tavoite on ainakin teoriassa saada viisikymmentäyksi prosenttia äänestäjistä vakuuttuneiksi jonkin toimintatavan hyödyllisyydestä.

Saadakseen joku vakuuttuneeksi jostain on ymmärrettävä hänen tarpeensa ja motivaationsa. Vain näin vetoomus voidaan laatia tarkoituksenmukaisella tavalla. Hyvä myyjä aloittaa aina selvittämällä yleisönsä potentiaaliset tarpeet ja miksi he saattaisivat uskoa tarvitsevansa mitä myyjällä sitten onkaan tarjolla. Asiakas ostaa paljon todennäköisemmin härpäkkeen 1, joka tekee pomon tyytyväiseksi kuin härpäkkeen 2, joka toimii hieman paremmin kuin muut härpäkkeet. Hänen tavoitteensa on, että on jonkinlainen härpäke ja että pomo on tyytyväinen.

Samanlaista lähestymistapaa on käytettävä sellaisten ihmisten kohdalla, joita me toisinajattelijat pyrimme saamaan vakuuttuneiksi poliittisella areenalla. Nk. normo on universaali valkoinen kaveri, jonka kaikki sanovat haluavansa houkutella omalle puolelleen aikamme suurta sosiaalista railoa. Kuten presidentti Barack Obama kerran sanoi, hän on tyypillinen valkoinen äänestäjä. Kaveri, joka äänestää republikaaneja ja kuuntelee radiosta Rush Limbaughia työmatkallaan. Hänen unelmansa on voida elää elämäänsä niin kuin hän itse parhaaksi katsoo, kenen kanssa hän sitten haluaakin.

Normo päätyisi ennen pitkää luonnostaan tulemaan meidän puolellemme, mutta hän on vakuuttunut muutamista seikoista, jotka kytkevät hänet kuin talutushihnalla vasemmiston juoksuvaijeriin. Normo on esimerkiksi vakuuttunut markkinatalouden suuresta merkityksestä. Nähdessään suuryritysten okigarkkien lietsovan mustien mellakointia, hän mutisee itsekseen : ”get woke, go broke” [jonka voisi suomentaa vaikkapa ”valveutuneisuudesta vararikkoon”, suom. huom.] Hän uskoo vilpittömästi, että markkinatalous rankaisee vielä yrityksiä hyvesignaloinnista. Hän uskoo, että palloiluliigat kärsivät pokkuroinnista mustille pelaajille. Että fanit rankaisevat niitä.

Toisinajattelijoiden virhe, mitä tulee markkinoiden kuvitteellisiin taikavoimiin, on olettaa että normoista pitäisi tehdä markkinoiden vastaisia. Normon on nimittäin uskottava, että markkinat ratkaisevat taianomaisesti nämä ongelmat, koska hänellä itsellään ei ole motivaatiota ilmaista vihaansa ja turhautumistaan. Hänen mielestään ainoa vaihtoehto markkinauskovaisuudelle on lopettaa kätevä shoppailu Amazonilla tai luopua urheilun seuraamisen ilosta. Jotta saamme normon hylkäämään kuluttajan roolin, hänelle on tarjottava jotain tilalle.

Rotukeskustelu normon näkökulmasta toimii täsmälleen samalla tavalla. Normolle on kerrottu koko hänen elämänsä ajan, että kunhan hän vain yrittää tarpeeksi kovasti, mustat lakkaavat pitämästä häntä rasistina. Tätä ei tietenkään koskaan sanota suoraan, mutta tämä kuitenkin on hallitsevien luokkien rotuviestinnän ydinsanoma. He haluavat valkoisten juuttuvan eräänlaiseen maolaiseen julkiseen itsekritiikkiin, käyvän loputtomiin läpi kaikkea tekemäänsä, jotta he lopulta kuin taikaiskusta vapautuisivat rasismista. Koska sellaista tilaa ei ole mahdollista saavuttaa, itsekritiikki ei voi koskaan päättyä. Näin ollen myöskään rotumellakat eivät lopu koskaan.

Siksi avoimen rasistinen kieli johtaa normojen kanssa umpikujaan. Sellainen vain vahvistaa hänen haluaan lakata olemasta rasisti. Julkeat tabujen rikkojat provosoivine puheineen saarnaavat lähes yksinomaan jo käännytetyille. Tällaisellakin puheella on toki oma aikansa ja paikkansa, mutta kun tavoite on perehdyttää normo roturealismiin, avoimen rasistinen kieli ja symboliikka saavat kaupat peruuntumaan välittömästi. Sitä on kuin matkustava kauppias, joka menee uskovaisten yritykseen puhujen rivoja ja haisten viinalta.

Normo haluaa myös tuntea olevansa vanhurskas ja hyveellinen. Tämä pätee jossain määrin kaikkiin ihmisiin. Me kaikki haluamme olla hyviä, mutta ennen kaikkea haluamme, että ympärillämme olevat tunnustavat hyvyytemme. Kuten John Derbyshire selitti jo joskus neoliittisella kaudella, yhteisöllisyyden tunne on ihmisen perusta. Kun kyse on politiikasta, normolle helpoin tapa tuntea itsensä hyväksi on triangulaatio. Hän torjuu vasemmistolaiset, mutta myös ne pahat, vihan täyttämät äärioikeistolaiset.

Sama periaate näkyy liiketoiminnassa. Usein ostaja perustelee päätöksensä vastinetta rahalle -periaatteella, ja valitsee vaihtoehdon, joka ei ole ehdottomasti kaikkein paras (ja siten myös huomattavan kallis), mutta ei myöskään halvin. Kyseessä on eräs itsetyytyväisyyden muoto, jota hyvä myyjä voi hyödyntää. Hän ymmärtää, että ostaja haluaa tuntea olevansa järkevä kaveri, joka ei juokse muotivirtausten perässä ja joka perehtyy asioihin syvällisesti. Normo noudattaa samanlaista lähestymistapaa politiikan monimutkaisissa kulttuurikysymyksissä. Hän etsii luonnostaan kultaista keskitietä voidakseen sitten teeskennellä olevansa moraalinen.

Tästä syystä normo on edelleen ihastunut maahanmuuton ideaan. Maahanmuuttokysymys on aina kehystetty hänelle valintana avoimien rajojen ja muukalaisvihan välillä. Normon on todella uskottava, että maahanmuuttajat haluavat olla hänen kaltaisiaan. Normolle uskomuksen hylkääminen on kuin hylkäisi itse itsensä. Huomatkaa, kuinka ns. konservatiivit myyvät maahanmuuttoa normolle. He puhuvat maahanmuuttajista, jotka perustavat yrityksiä ja ovat luonnostaan konservatiiveja, jotka rakastavat Jeesusta ja ydinperhettä.

Toisaalta normo mielellään puhuu siitä miten maahanmuuton on oltava laillista ja kontrolloitua, koska hän uskoo näin antavansa kohtuullisen ja järkevän vaikutelman itsestään. Hän torjuu avoimien rajojen kaaoksen, koska hän on realistinen ja vastuuntuntoinen. Hän haluaa selvät rajat, mutta niihin on sisällyttävä laillinen maahanmuuton prosessi, jotta hän voi hyväksyä maahanmuuton rajoitukset. Nykyinen maahanmuuton taso on hänen lähtökohtansa. Hän ei halua täysin avointen rajojen halvinta vaihtoehtoa, muttei myöskään ole valmis sitoutumaan kaikkein kalleimpaan vaihtoehtoon, eli maahanmuuton panemiseen kokonaan jäihin.

Lisäksi on huomioitava normon outo fatalismi. Hän katselee nyt valloillaan olevaa järjettömyyttä ja miettii: ”He ovat menneet liian pitkälle. Vastaisku on tulossa.” Tämä on täsmälleen samanlainen reaktio kuin hänen uskonsa markkinoiden taikavoimiin. Normo vain yksinkertaisesti olettaa, että hänen näkemänsä ylettömyydet saavat hiljaisen enemmistön (jonka hyvämaineinen jäsen hän itse on) siirtymään kalaparven tavoin vastakkaiseen suuntaan. Miljoonat pienet yksittäiset päätökset, jotka vasemmiston tolkuton toiminta saa aikaan, palauttavat järjestyksen.

Siksi puheet valkoisten jäämisestä vähemmistöksi tehoavat normoihin niin hyvin. Ei niinkään siksi, että hän pelkäisi jäävänsä värillisten armoille. Hän pelkää menettävänsä asemansa hiljaisena enemmistönä. Hän pelkää, että hiljainen enemmistö ei enää olekaan taikavoima, joka korjaa kaikki vääryydet. Toisin sanoen, hyvin suuri osa normon valtavirtapolitiikan mukaisesta ajattelutavasta riippuu viime kädessä siitä, uskooko hän tulevaisuudenkin hiljaisen enemmistön koostuvan hänen kaltaisistaan hyvistä valkoisista.

Siksi kohtaukset, joissa valkoiset pesevät mustien jalkoja ja polvistuvat heidän edessään, ovat niin tehokkaita, varsinkin yhdistettyinä demografiseen todellisuuteen. Kun normo ymmärtää olevansa pian vähemmistössä ja että se ei tarkoita hiljaista paheksuntaa vaan jalkojen pesemistä, hänestä tulee yhtäkkiä motivoitunut ostaja uudelle poliittiselle ideologialle. Hyvä myyjä on aina valmis ottamaan vastaan motivoituneen asiakkaan. Hän ei pitkästytä asiakasta pitkillä myyntipuheilla. Hän vain painelee asiakkaan kipupisteitä, kunnes tehdään kaupat.

Jokainen myyjä tietää, että on hyviä ja huonoja aikoja. Hyvä myyjä kestää huonot ajat ja ottaa hyvistä ajoista kaiken hyödyn irti. Juuri nyt on ennennäkemättömän hyvä aika tarjota toisinajattelijoiden näkemyksiä ideoiden markkinoilla, eikä markkinoilla ole koskaan ennen ollut näin paljon jotakin uutta etsiviä normoja. Kaikki eivät ole motivoituneita ostajia. Jotkut eivät koskaan päästä irti menneisyydestä. Emme voi pelastaa kaikkia, mutta tällä hetkellä ympärillämme on paljon valkoisia, jotka ajattelevat: ”Jonkun on voitava tarjota meille jotain parempaa.”

–

Z Man on yhdysvaltalainen blogisti. Hänen bloginsa löytyy täältä.