Länsi polvillaan

AXEL VONTARGIER   (suomentanut Mika Keränen)

–

”Historiallisesti ajatellen poliittisella korrektiudella on kolme pääasiallista ilmenemismuotoa. Ensinnäkin se on anakronistista: menneisyyttä tuomitaan tämän päivän poliittisilla, moraalisilla, mentaalisilla ja kulttuurisilla kriteereillä. Toiseksi se on manikealaista: historia ymmärretään hyvän ja pahan välisenä taistelutantereena, mutta hyvä ja paha määritellään tänä päivänä vallitsevien normien mukaisesti. Kolmanneksi se on hengeltään reduktiivista: menneisyyden kaikki mutkikkuus pyritään supistamaan yhteen tai kahteen kaiken selittävään tekijään, jotka koko inhimillisen tietämyksen kenttää hallitessaan väistämättä vääristävät todellisuuden tulkintaa.” (Jean Sévillia teoksessaan Historiquement incorrect).

Kaikissa lännen tiedotusvälineissä alkaen CNN:stä ja BBC:stä aina Ranskan televisioon saakka leviävät kuvat tuhansia ihmisiä kokoavista mielenosoituksista Washingtonissa, Lontoossa, Berliinissä, Roomassa, Pariisissa… Televisioruudut ovat täynnä Black Lives Matter -kylttejä ja äänentoistolaitteista kaikuvat rytmikkäät iskulauseet, kaikkialla.

Toteennäytettyä tai väitettyä poliisiväkivaltaa taustoitetaan viittauksilla orjakauppaan, kolonisaatioon, rotuerotteluun tai valkoisen ylivallan ideologiaan. Kyseessä on kaikki länsimaiset yhteiskunnat läpäisevä liike, mutta siitä ei näy vihiäkään Kiinassa, Venäjällä eikä juuri Afrikassa tai arabimaissakaan. Länsimaisten yhteiskuntien modernit perustuslait painottavat kansalaisten yhdenvertaisuutta ja kieltävät kaikenlaisen syrjinnän. Koskaan aikaisemmin ei mustilla olekaan mennyt lännessä yhtä hyvin kuin nyt, ei ainakaan sen jälkeen, kun he lähtivät Afrikasta, missä keskinäiset heimosodat ja islamin nousu yhdessä länsimaiden kolmikantakaupan kanssa johtivat neekeriorjuuden syntyyn.

Mielenosoituksissa on tavallista nähdä, kuinka miehet ja naiset polvistuvat katuakseen ”valkoisia etuoikeuksiaan” ja anelevat niille synninpäästöä. Heidän rinnallaan seisovat ”rodullistetut” puolestaan julistavat komplekseitta rotuylpeyttään ja esittävät myös vaatimuksia tavalla, joka viitaa siihen, että vastedes pelkkä simppeli tasa-arvo ei heille riitä. Tämä kommunitaristinen paine, joka saa voimakasta sivustatukea militanteilta vasemmistoverkostoilta, tulee kaiken todennäköisyyden mukaan jättämään omat jälkensä niin poliittisiin ja juridisiin rakenteisiin kuin mediaankin. Jo nyt lukuisat eturivin poliitikot USA:ssa, Kanadassa, Australiassa ja Englannissa ovat laskeutuneet polvilleen joko kirjaimellisesti tai vähintään kuvaannollisesti antamalla nöyristeleviä julkilausumia…

Ranska ei tietenkään ole poikkeus. Samaan aikaan, kun väkivalta raaistuu ja rikostilastot rumenevat muutenkin, sisäministeri Christophe Castaner ei näytä keksivän parempaa tekemistä kuin ryhtyä saarnaamaan virkamiehilleen rasismista. Eikä siinä kaikki: hän kaavailee itsekin polvistuvansa tänään [tiistaina, 9.6.] kello 18:00 liittyen näin yleismaailmalliseen mielenilmaukseen, jossa kunnianosoitukseksi George Floydille keskeytetään kaikki toiminta kahdeksan minuutin ja neljänkymmenenkahdeksan sekunnin ajaksi.

Oikeusministeri Nicole Belloubet puolestaan on esittänyt kutsun Adama Traorén perheenjäsenille ja hänen asiaansa ajavan kansalaisjärjestön edustajille ”keskustelua” varten. Kutsusta kuitenkin kieltäydyttiin. Siinä oli taas uusi nöyryytys, mutta presidentti Emmanuel Macronin viesti näyttää menneen perille: valtiovalta alistuu, se heittäytyy rähmälleen, se katsoo nöyrästi läpi sormien [koronarajoitusten takia] kiellettyjä mielenosoituksia ja muita massiivisia kansankokouksia; järjestysvalta vetäytyy, nuo pahennusta herättävät mellakantorjunta-aseet pysyvät kaapeissa. Halutaan ”liennyttää jännitteitä”, kuohunnasta viis.

Vallitsevan uuden oikeinajattelun, katuaktivismin ja median manipulaation edessä länsi hajoaa päivä päivältä pahemmin, kun sen identiteettiä murjotaan moukarilla; lännen historia on redusoitunut katkeamattomaksi dekonstruktio- ja rekonstruktioprosessiksi, joka on kokonaan vähemmistöryhmien ja globalistiälymystön käsissä. Länsimainen sivilisaatio esitetään sorron ja väkivallan jatkumoksi, josta sen nykyisten jälkeläisten on lakkaamatta tehtävä tiliä. On sanomattakin selvää, että tämä hyökkäys ei ole vielä lähelläkään loppuaan. Kaikki tekosyyt tullaan ottamaan käyttöön lännen kansakuntien ja niiden symbolien kertakaikkiseksi hävittämiseksi. Hyökkäyksen kohteina ovat järjestysvoimat, liput, patsaat, kasvavassa määrin myös kirjallisuus ja taide. Meneillään on valtava autodafee, missä noiden kerettiläisten arvojen ja symbolien puolustajat nousevat intellektuaaliselle roviolle uuden edistyksellisen totalitarismin ja ”monimuotoisuuden” kannattajien katsellessa.

Tässä ideologisessa ja demografisessa sodassa USA:n keskilännen tasankojen, Pohjois-Englannin Yorkshiren tai autioituvan Keski-Ranskan maaseudun ihmiset joutuvat hiljaisina ja hiljaisuuteen pakotettuina katselemaan sivusta, kuinka heidän isiensä sivilisaatio hitaasti mutta varmasti katoaa maan päältä.

Lännen toinen polvi on jo maassa. On vain ajan kysymys, milloin toinenkin seuraa perässä.

–

Axel Vontargier on ranskalainen kirjailija ja toimittaja. Kirjoitus on julkaistu Boulevard Voltaire -verkkolehdessä 9.6.2020.