Muhammad Ali oli rasisti

ALARIK NOTIS

–

Suuri urheilija, kamppailija, suunsoittaja ja miljoonien esikuva Muhammad Ali, syntymänimeltään Cassius Clay, siirtyi ajasta ikuisuuteen 3. kesäkuuta 2016. Aikansa supertähti mutta viimeiset vuodet hiljaiseloa viettänyt Ali ponnahti kuoltuaan jälleen ihmisten mieliin ja moni julkimo pääsi paistattelemaan mediassa edesmenneen suuruuden siivellä. Monelle eläkeikää lähestyvälle entiselle vasemmistoaktivistille Ali tuo varmasti mieleen kultaisen kuusikymmenluvun ja sen suuren edistyksellisen kamppailun, jota he silloin kävivät.

Kaikki eivät kuitenkaan noudattaneet näiden entisten aktivistien ja nykyisten ohjelmapääliköiden asettamaa narratiivia antirasistisesta ihmisoikeusaktivistista. Englantilainen, nykyään Yhdysvalloissa työskentelevä mediapersoona Piers Morgan sai pajattavien luokkien vihat niskoilleen vertaamalla nyrkkeilijää presidenttiehdokas Donald Trumpiin ja väittämällä, että Ali sanoi aikoinaan paljon rasistisempia ja kiihottavampia asioita kuin Trump on sanonut. Piikki osui ja upposi.

Monet kommentaattorit ovat nähneet perustelut tarpeettomina ja tyrmänneet Morganin heiton suoraan puuttumatta itse Alin (tai Trumpin) puheisiin ja näiden keskinäiseen rasismisuhdanteeseen. Eihän Muhammad Ali nyt mikään rasisti ollut! Eihän 60-luvun vastakulttuurin sankari, joka on vieläpä ihonväriltään huomattavan tumma, voi mitenkään olla rasisti. Monet ovat myös sanoneet, ettei Ali mustaihoisena rotuerottelun Yhdysvalloissa voinut olla rasisti – ilmeisesti siksi, ettei maailmankuululla nyrkkeilijäsuurudella ollut ihonvärinsä vuoksi valtaa ja rasismi liittyy vasemmistolaisten mukaan vallankäyttöön. Tosin välillä epäilyttää, että se sittenkin liittyisi enemmän yksilön edustamaan ryhmään kuin hänen yksilölliseen valtaansa. Oli miten oli.

Kaikesta tästä selittelystä huolimatta on vaikea ymmärtää, miten joku, joka kuuntelee tai lukee Alin puheita rodusta ja rotusuhteista voi edelleen ajatella, että ne sopivat kuin uppari leukaan nykyiseen antirasistiseen ohjelmaan ja antirasismin perinteeseen. Eivätkö he ymmärrä lukemaansa? Ehkä he ajattelevat, että Ali ei oikeasti tarkoittanut mitä sanoi? Muuten on vaikea käsittää, miten Alin selkeät rotujen erillisyyttä ja segregaatiota puolustavat puheenvuorot voidaan ohittaa. Hyvänen aika, mieshän puolusti ja kannusti valkoisten naisten kanssa makaavien mustien lynkkaamista!

Toisessa haastattelussa BBC:n vieraana Ali otti kantaa rotujen sekoittumista vastaan. Hieman John Lennonia muistuttavan haastattelijan ilme on näkemisen arvoinen kun hänen eksoottinen ja coolisti radikaali roolimallinsa papattaa menemään retoriikalla, joka voisi melkein yhtä hyvin olla Ku Klux Klanin suurvelhon suusta.

Muhammad Ali ja Malcolm X.

Todellisuudessa Ali ei ollut antirasisti vaikka mustana vastustikin valkoisen vallan sortavia aspekteja. Hän oli liittolainen lännen marxilaisille opiskelija-aktivisteille, niin kuin kaikki kolmannen maailman imperialisminvastaiset nationalistitkin. Mutta Ali ei itse ollut marxilainen. Hän ystävystyi 60-luvun alussa tunnetun mustan nationalistin Malcolm X:n kanssa ja kiinnostui Nation of Islamista, johon myöhemmin liittyi. Nation of Islam ei nimestään huolimatta ole erityisen islamilainen, ainakaan Islamin valtavirran näkökulmasta. Se muistuttaa pikemminkin niitä Pohjois-Amerikan ja Etelä-Afrikan pieniä valkoisia protestanttisia lahkoja, jotka ovat sekoittaneet rotuajattelua uskonnollisiin tulkintoihinsa.

Rasismi ja rotuajattelu on Nation of Islamin teologian ytimessä, siitä ei pääse yli eikä ympäri, ei vaikka kuinka ottaisi huomioon ajan ja paikan ja olosuhteet. Se oli ja on edelleen radikaali mustien nationalistien uskonnollis-poliittinen liike. Rotuajattelun häivyttäminen Alista on Alin vähättelyä, ikään kuin hän ei itse olisi ymmärtänyt mitä teki ja ajatteli ja siksi muiden, yleensä valkoisten antirasistien, on nyt selitettävä kaikki parhain päin.

Myös Amerikkalainen verkkolehti Radix pani merkille huvittavan ristiriidan, jossa median hehkuttama anti-rasistinen sankari paljastuukin varsin rasistiseksi. Artikkellissaan Muhammad Alin rodullinen harhaoppi (The Racial Heresies of Muhammad Ali) Hannibal Bateman nostaa esiin sen paradoksin, että media keskittyy Ali-jutuissaan rotuun, muttei siihen mitä mieltä Ali itse oli aiheesta:

Koko viikonlopun ajan on odotettavissa Muhammad Alin “perinnön” juhlistamista. Juhlistaminen keskittyy luultavasti enemmän rotuun kuin nyrkkeilyyn. Mutta niille Alia ylistäville vasemmistohyväkkäille mies itse seisoo vastalauseena heidän rakastamalleen “rodunjälkeiselle” utopialle.

Vaalikauden aikana esiin noussut katuväkivalta ei yllätä. Ali olisi voinut ennustaa sen, sillä aivan kuten nykypäivän valkoiset identitaarit hänkin ymmärsi, että moniarvoisuus synnyttää konflikteja.

Jos lukijalle jäi syystä tai toisesta väärä käsitys, tämän kirjoituksen tarkoitus ei missään nimessä ole Muhammad Alin parjaaminen. Hän oli yksi kaikkien aikojen suurimmista urheilutähdistä ja hallitsi raskaansarjan nyrkkeilyä vuosien ajan, mutta hän oli myös paljon enemmän. Ali oli rohkea, periaatteellinen, vahva, huumorintajuinen ja älykäs mies, joka halusi auttaa kansaansa ja omiaan. Sellainen mies kelpaa varmasti esikuvaksi kenelle hyvänsä.

–

–

Alarik Notis on silmät ja korvat auki maailmaa seuraava
media-alan opiskelija pääkaupunkiseudulta. Harrastuksiin kuuluvat
kirjallisuus, historia, politiikka, urheilu ja yleinen ihmettely.