SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Välimeren kriisi ja suomalaisen maahanmuuttokeskustelun pyhät yksinkertaistukset

medi 1TUULA KOMSI

Viime aikoina suomalaisia ja eurooppalaisia on puhuttanut humanitaarinen maahanmuutto ja erityisesti Välimereltä Eurooppaan suuntautuva siirtolaispaine. On tehtävä ratkaisuja niin EU:n kuin Suomen osalta. Valitettavasti median ja poliitikkojen keskusteluissa tuodaan esiin vain osatotuuksia. Kannanottojen takaa pilkottavat itsekkäät päämäärät turhauttavat.

Keskustelua vääristävät piilomotiivit, silmien ummistaminen todellisilta ongelmilta ja älyllis-moraalinen mukavuudenhalu.

Piilomotiiveja löytyy eniten puoluekentän oikealta laidalta. Piilomotiivien kuningas on tietenkin Alexander Stubb ja koko lännettynyt, halpa- ja orjatyövoimaa halajava federalistileiri. Stubbin näkemys ”on yhdentekevää, mitä Suomen hallitus sanoo…” kertoo tärkeimmän. Federalistit ja ylikansallistajat saavat hukkuvista ihmissalakuljettajien uhreista tekosyyn mitätöidä suvereenin maan itsemääräämisoikeus. Silloin se on aina helpompaa mitätöidä muissakin asioissa.

Silmien ummistaminen taas tarkoittaa sen tietoista sivuuttamista, että pakolaisten pakkosiirtojen hyväksyminen ja siirtolaisten Eurooppaan pääsyn kaikenlainen suosiminen tai epäsuorakin tukeminen tarkoittaa salakuljettajien rikastumista, heidän asiakasmääriensä moninkertaistumista – ja näin ollen myös hukkumiskuolemien. Silmien ummistajat, joita löytyy vanhojen puolueitten leipäpapeista ja joka suuntaan kumartelevista opportunisteista, puhuvat mielellään vain rajatusta, tähän asti sovitusta Eurooppaan tulleiden turvapaikanhakijoiden lukumäärästä, ja Suomen tulevasta osuudesta siitä. Ja sehän on laskelmissa aika vähäinen. Kukaan ei esitä arviota, miten se määrä tulee kasvamaan, jos pakkosiirrot kerran hyväksytään.

Älyllis-moraalinen mukavuudenhalu on ehkä kaikkein ikävintä tässä keskustelussa. Ilmiö on kaikkein voimakkain Vihreiden ja Vasemmistoliiton kannattajien keskuudessa. Tällaiseen syyllistyvää ohjaa ensisijassa oman sädekehänsä kiillottaminen ja oman ”hyvyyden” tuoma narsistinen mielihyvä. Nämä hurskastelijat myös mielellään esittävät vastapuolen argumentit väritettynä siten, että vastapuoli mukamas ei lainkaan välitä ihmisten kärsimyksestä, vaan ”jättäisi ihmiset hukkumaan Välimereen”. Kukaanhan ei halua ihmisten hukkuvan Välimereen! Jokaisen oikeasti vastuullisen keskustelijan pitäisi miettiä, miten ihmisten lähtö salakuljettajien surmanpaatteihin voitaisiin pysäyttää tehokkaimmin ja ihmishenkiä säästäen. Kuten tiedämme, Australia sai lopetettua hukkumiskuolemat kieltämällä paperittomien pääsyn maahan.

medi 2Pelkkä australialaismalli ei tietenkään sellaisenaan tyydytä meitä maailmanparantamiseen taipuvaisia. Se on vain tehokkain tapa estää hukkumiskuolemat, mutta jos ihmisiä halutaan globaalisti auttaa, pitää tietenkin miettiä, mitkä ovat ne syyt, jotka saavat ihmiset lähtemään kodeistaan Afrikassa ja Lähi-idässä, ja mitä tälle asialle voitaisiin tehdä. Niin kauan kuin ongelman alkusyyt ovat pimennossa, hoidamme, tai pahennamme, pelkkiä oireita. Näkisin noita alkusyitä useampia:

1. Islamismi, ja ennen kaikkea ne syyt, jotka terrorismia ruokkivat – suurvaltapolitiikka ja siihen liittyvät taloudelliset intressit (öljy). Toki osuutensa on ihan islamilla itselläänkin, ja islamin nurinkurisimpia opinkappaleita ja jihadisteja myötäkarvaan esittelevät tiedotusvälineemme ovat siten osasyyllisiä.

2. Liikakansoitus. Kaikissa populaatioissa liiallinen kasvu aiheuttaa vaelluspaineen.

3. Suuryritykset ja niiden intressejä palvelemaan luodut vapaakauppasopimukset, jotka estävät kehitysmaiden oman tuotannon pääsyä markkinoille.

4. Tiedonvälitysteknologian leviäminen kehitysmaihin yhdistettynä inhimilliseen kateuteen: kehittyvissä maissa on tiedostettu valtava elintasoero rikkaisiin teollisuusmaihin, jonka mukavaan elintasoon sitten pyritään oikotietä. Kaikkihan eivät lähde kotimaistaan hengenhätää vaan pikemminkin köyhää elämää pakoon.

5. Historian painolasti. (laaja aihe, todettakoon tässä vain jälkiviisaasti, ettei Afrikan asioihin olisi pitänyt lähteä ”ylhäältä käsin” sekaantumaan – ja kannattaako niin tehdä edelleenkään? Tähän liittyen listaan voisi lisätä myös epäonnistuneen kehitysavun, ja lopuksi on todettava, että yllämainitut seikat kytkeytyvät toisiinsa ja muodostavat kehitysmaiden kannalta kurjuuksien kehän.

Mutta kannattaako Suomen poliittisessa kulttuurissa ryhtyä noita edes miettimään, kun voidaan irtopisteitä keräillen keskittyä helppoihin patenttiargumentteihin, kuten ”Suomen on kannettava vastuunsa” – ks. yllä.

Lopuksi totean, että keskustelussa on edelleen pidettävä erillään kiintiöpakolaiset, joita en tässä suoraan käsittele, ja joiden vastaanottamista Suomeen en vastusta, mikäli tänne valikoituvat ne, jotka eniten apua tarvitsevat, ja ne, jotka suurimmalla todennäköisyydellä sopeutuvat maamme lakeihin, eivätkä halua nostaa toisenlaista lakijärjestelmää omamme rinnalle tai sen yli.

Kirjoitus on alunperin ilmestynyt Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissa 30.6.2015.

Tuula Komsi on helsinkiläis-kangasalalainen kääntäjä, kriitikko ja kirjoittajakouluttaja.

Tuula Komsi on helsinkiläis-kangasalalainen kääntäjä, kriitikko ja kirjoittajakouluttaja.

 

Information

This entry was posted on heinäkuu 9, 2015 by in Politiikka ja ideologia and tagged , , , , .
%d bloggers like this: