SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Ämmien planeetta

bitchMATT FORNEY   (suomentanut Timo Hännikäinen)

Naiset, aion kertoa teille jotakin, mikä järkyttää ja suututtaa teitä ja saa teidät nimittelemään minua vaikka miksi, mutta ette voi kiistää sen paikkansapitävyyttä.

Halutessaan kuka tahansa mies voisi raiskata ja/tai tappaa teidät, ettekä mahtaisi sille yksinänne mitään.

Ei ole väliä, kuntoiletteko joka päivä ja onko painoindeksinne normaali. Mies kykenee päihittämään teidät, koska luonto on antanut hänelle suuremmat raamit ja ylivertaiset lihakset vain siksi, että hän on sattunut syntymään mieheksi. Entä kansanopistossa käymänne itsepuolustuskurssit? Täysin hyödyttömiä. Voin torjua minkä tahansa ”itsepuolustusmenetelmän” pelkästään iskemällä alakoukun leukaanne.

Jos omistatte käsiaseen, saatatte kyetä torjumaan hyökkääjän. Mutta pahaksi onneksi asutte todennäköisesti jossakin ”sinisessä osavaltiossa” kuten New Yorkissa tai Kaliforniassa, missä aseen kantaminen julkisella paikalla ei tule kuuloonkaan ja pistooliluvan saaminen on lähestulkoon mahdotonta, ellette asu keskellä korpea. Ja vaikka teillä olisikin mutka, mies voisi vain ottaa oman aseensa ja taas oltaisiin lähtöpisteessä. Pippurisumute on samojen rajoitusten alainen.

Usko pois: naisena olet lähes tyystin avuton raa’an miehisen voiman edessä. Paras puolustuskeinosi, useimmissa tapauksissa ainoa puolustuskeinosi, on panna kova kovaa vastaan – poliisin, poikaystäväsi / aviomiehesi, veljesi tai isäsi avulla.

Vain mies voi päihittää toisen miehen.

Kaikki tietävät, että sukupuolten tasa-arvo on huijausta. Todistamme sen omilla teoillamme, sanoilla ei ole väliä. Jos haluat sinua suojeltavan väkivaltaiselta, vaaralliselta rikolliselta, millaisen poliisin haluat turvaksesi: rotevan lihaksikkaan miehen vai hennon aasialaisen naisen jonka virkalakki on liian iso hänen päähänsä?

On julkinen salaisuus, että Yhdysvaltain armeijan kuntotestit ovat paljon löyhempiä naisille kuin miehille, sillä useimmat naiset eivät kykene samoihin fyysisiin suorituksiin kuin miehet. Jos kiinalaiset hyökkäisivät huomenna, kumpien haluaisit puolustavan maatasi etulinjassa: miesten vai naisten?

Tytöt väittävät haluavansa ”mukavia kundeja”, sellaisia jotka kohtelevat heitä kunnioittavasti, mutta suosituin kirja amerikkalaisten naisten keskuudessa on 50 Shades of Gray, sadomasokistinen fantasia jossa naispäähenkilön rakastaja alistaa häntä kaikilla kuviteltavissa olevilla tavoilla.

Aivan, miehet ja naiset eivät ole samanlaisia eivätkä tasa-arvoisia. Jos joku väittää muuta, hän ei ole pelkästään valehtelija vaan ämmä.

”Ämmä” on yleinen haukkumasana, mutta kukaan ei tosissaan mieti mitä se tarkoittaa. Mielenkiintoista tuossa sanassa on se, että sen merkitys riippuu kohdehenkilön sukupuolesta.

  • Naispuoliset ämmät ovat riidanhaluisia, ilkeitä, viheliäisiä ja määräileviä. Toisin sanoen he ovat maskuliinisia.
  • Miespuoliset ämmät ovat kissamaisia, passiivis-aggressiivisia, valittavia ja juoruilevia. Toisin sanoen he ovat feminiinisiä.

Kun loukkaa jotakuta sanomalla häntä ”ämmäksi”, silloin syyttää häntä kyvyttömyydestä elää oman sukupuolensa ihanteen mukaisesti. Jos hän on nainen, hän on epänaisellinen. Jos mies, hän on epämiehekäs. Mutta molempien sukupuolten ämmien välillä on myös paljon yhtäläisyyksiä:

  • Ämmät ovat epäluotettavia ja kyvyttömiä pitämään lupauksiaan.
  • Ämmillä ei ole henkilökohtaista vastuuntuntoa ja he syyttävät aina jotakuta muuta ongelmistaan: patriarkaattia, kusipäistä poikaystävää, ex-vaimoa, vanhempiaan, jne.
  • Ämmät valittavat koko ajan ja ovat haluttomia tekemään mitään ongelmilleen.
  • Ämmät ovat teatraalisia ja pitävät omia tunteitaan maailman keskipisteenä.
  • Ämmät ovat itseriittoisia eivätkä voi kuvitella, että joku ajattelee eri tavalla kuin he. Ks. naispuolisen mielen ikuinen solipsismi.

Ja lopuksi, ämmillä ei ole selkärankaa. Pienimmänkin ongelman ilmaantuessa he taittuvat kuin Sveitsin armeijan linkkuveitset.

Tämä on länsimaiden ongelma tällä hetkellä: ämmien ylitarjonta. Tämä on ämmien planeetta.

Jos olet syntynyt vuoden 1946 jälkeen, olet mitä todennäköisimmin ämmä. Se ei ole pelkästään oma vikasi: yhteiskuntamme rohkaisee ihmisiä ämmyyteen halventamalla ja rankaisemalla autenttista maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä. Ollaksesi jotain muuta kuin ämmä sinun pitää asettua kaikkia yhteiskunnan vaatimuksia vastaan. Osan miesliikkeestä tarkoitus on auttaa miehiä juurimaan pois ämmämäinen käytöksensä ja viljelemään maskuliinisia hyveitä.

femJos olet Y-sukupolven mies, sinua on lääkitty ja sidottu lastentarhasta saakka. Kun oikeutetusti kyllästyit kuvottavan tylsämielisiin opettajiisi ja tyttökeskeiseen opetussuunnitelmaan, sinulla diagnosoitiin jokin keksitty oireyhtymä kuten ADD ja sinut pumpattiin täyteen lääkkeitä joiden tarkoitus oli tehdä sinusta tottelevainen pikku kuhnuri. Opettajat, professorit ja vanhemmat kertoivat, että valkoiseksi mieheksi syntyminen teki sinusta kaiken pahan alkujuuren: potentiaalisen raiskaajan, siirtomaiden riistäjän, rasistin. Sinut saatiin uskomaan, että hyvä mies tukahduttaa maskuliinisuutensa, voimansa ja älynsä ja on ”mukava”, itseensä keskittynyt ja ”ritarillinen”.

Jos olet Y-sukupolven nainen, asiasi ovat melkein yhtä huonosti. Sinulle on valehdeltu koko elämäsi ajan, käsketty ponnistelemaan ollaksesi yksi jätkistä, kerrottu että on hyvä asia olla konsumeristinen lutka ja että miessuhteet ovat shakkipeliä jossa se, joka osoittaa tunteensa voimakkaammin (tai ylipäätään osoittaa tunteita), häviää.

Ämmämäisyys on sosiaalinen sairaus, jonka aiheuttaa liian suuri aineellinen hyvinvointi.

Kun elät kehdosta hautaan tarvitsematta kamppailla mistään, pehmenet. Alat kehittää draamaa viihdyttääksesi itseäsi, huijataksesi itsesi uskomaan että olet suurella moraalisella ristiretkellä: rasisminvastaisuus, seksisminvastaisuus, homofobianvastaisuus, blaa blaa blaa. Tietyssä kehitysvaiheessa huomaat epäonnistuneesi, mutta sen sijaan että yrittäisit nousta ylöspäin, sinä yrität vetää kaikki muut alas ja naamioit paheesi hyveiksi.

Esimerkiksi ajatus, että amerikkalaiset naiset ovat maskuliinisia ja epäviehättäviä on tuskin mikään uutinen meille miesblogien lukijoille. Kun heille kertoo heidän lukuisista vioistaan, kaikenlaiset jakorasiat ja muut ”voimaantuneet” naiset tiuskaisevat: ”Tuo tarkoittaa vain sitä, ettet osaa käsitellä itsevarmaa ja itsenäistä naista.”

Niinkö tosiaan?

Keskiverto amerikkalainen nainen on kaikkea muuta kuin itsevarma. Hän on neuroottinen hylky, vain yhden peruuntuneen terapiasession päässä itsemurhasta. Hän nielee masennuslääkkeitä kuin karkkia, hän tunkee ruokaa naamaansa kuin nälkiintyvä etiopialainen, hän viettää tuntikausia katsellen aivottomia TV-ohjelmia jotka tukevat kaikkia hänen tekemiään huonoja valintoja, laajenevan sielullisen aukkonsa hän täyttää harrastamalla merkityksetöntä seksiä miesten kanssa joita ei voi sietää selvinpäin ja omanarvontuntonsa hän saa pyörittämällä papereita suojatyöpaikassaan. Ja hänellä on otsaa sanoa itseään ”itsevarmaksi”, sillä hän ei koskaan ole kohdannut ainuttakaan niistä oikeista kriiseistä ja koettelemuksista, joita itsevarmuuden kehittyminen edellyttää.

Itäeurooppalaiset, eteläamerikkalaiset, kiinalaiset ja muunmaalaiset naiset, joita monet miehet ylistävät (ja jakorasiat pilkkaavat) ovat itse asiassa kohdanneet nuo koettelemukset asuessaan korruptoituneissa, väkivaltaisissa ja köyhyyden riivaamissa maissa, ja niiden seurauksena heidän pikkurilleissään on enemmän itsevarmuutta ja voimaa kuin keskiverron amerikkalaistytön koko ruumiissa.

Ei, neiti uranainen, sinä et ole vahva, itsenäinen etkä itsevarma. Olet vain narttu kultaisessa talutusketjussa.

Miesämmiä on myös riittämiin. Yleensä heidän näkee soimaavan itseään valkoisuudestaan ja/tai miespuolisuudestaan ja nöyristelevän yleisesti. Jopa naisämmät halveksivat heitä.

Meidän onneksemme ämmyyden aikakausi on päättymässä.

Ämmät ovat loisia: heitä on olemassa vain siksi, että he uskovat oikeiden miesten ja naisten pitävän heidät hengissä. He tarvitsevat naisia hoitamaan ja kasvattamaan heidät ja miehiä korjaamaan heidän vessansa, vartioimaan heidän katujaan ja puolustamaan heidän rajojaan maahantunkeutujilta. Sivilisaatio voi sietää tietyn määrän ämmämäisyyttä, mutta liian monen punkin imiessä verta isäntäeläin kuolee.

Länsimaista ämmämäisyyttä ruokkinut ennennäkemätön vauraus on kuivumassa kokoon. Älkää kuunnelko valtamediaa; taantuma ei ole kadonnut mihinkään ja muuttuu vain pahemmaksi. Nuoret amerikkalaiset on alennettu raatamaan palveluammateissa ja maksamaan opintolainojaan yli kolmikymppisiksi. Atlantin toisella puolella on vielä huonommin. Kun nationalistinen Kultainen aamunkoitto voitti parisenkymmentä paikkaa Kreikan tämän kuun vaaleissa, koko muun maailman ämmät vääntelivät käsiään epäuskoisina. Kuinka kreikkalaiset saattoivat kannattaa pahoja rasisti-fasisti-natsi-homofobeja? Mutta kuten Jim Goad kirjoitti Takimagissa, Kultaisen aamunkoiton suosio kumpuaa sen halukkuudesta auttaa tavallisia hädänalaisia kreikkalaisia:

Viime viikon vaaleissa Kultainen aamunkoitto menestyi parhaiten rikollisuuden vaivaamilla asuinalueilla Ateenan keskustassa ja sai jopa neljäsosan äänistä joissakin poliisipiireissä. Mitä sellaista nuo äänestäjät tiesivät, mikä jäi pimentoon ahtaissa harmaissa hypoallergeenisissä kuutioissaan asuvilta Brysselin eurokraateilta?

Entä joiltakin alueilta tulleet raportit, joiden mukaan Kultainen aamunkoitto toimii eräänlaisena Robin Hoodina, joka jakaa vaatteita ja ruokaa heikossa asemassa oleville Kreikan kansalaisille? Tietyillä Ateenan alueilla vaaraan joutuneet kreikkalaiset soittavat mieluummin Kultaisen aamunkoiton suojelemaan heitä fyysisesti ennen kuin harkitsevatkaan soittavansa poliisille. Voiko joistakin kreikkalaisista tuntua siltä, että vain Kultainen aamunkoitto piittaa heidän eloonjäämisestään ja on valmis vuodattamaan verta sen puolesta?

Vaikka tiedotusvälineet valottavat ankarasti Kultaisen aamunkoiton väkivaltaa maahanmuuttajia kohtaan, ne eivät kiinnitä läheskään yhtä paljon huomiota puolueen kritiikkiin ”globaaleja koronkiskureita”, ”pankkidiktaattoreita” ja ”kansainvälisiä keinottelijoita” kohtaan, jotka ”myyvät meidät ja elävät Kreikan kansan hiestä.”

Kreikan hallitus, kuten kaikki länsimaiset hallitukset, on ämmien hallitus joka palvelee ämmien tarpeita. Valtapuolueet ovat jättäneet maahanmuuttajien terrorisoimat kansalaiset tuuliajolle rasismisyytösten pelossa. Koska valtaapitävät ämmät eivät osaa tai halua auttaa omaa kansaansa, Kultainen aamunkoitto on ottanut homman hoitaakseen.

Ämmät hajaantuvat kuin torakat kriisin koittaessa. Kun yhteiskuntamme murenee oman typeryytensä painosta, ämmät eivät ratsasta avuksemme. ”Oikeuksista” naukuvat ämmät eivät pelasta meitä. Historiaa tekevät miehet, rohkeat vakaumuksen miehet.

Tämä pätee myös yksilötasolla. Miehet alkavat tajuta, etteivät he halua puolisokseen äijämäistä, housupukuun sonnustautunutta työkaveria. He haluavat söpön tytön, joka hymyilee heille ja tuo kupin kahvia kun he tulevat kotiin kovan työpäivän jälkeen. Sellaisen, joka kannustaa ja hoivaa riidanhaastamisen ja jurottamisen sijaan. Naiset alkavat tajuta, etteivät he halua puolisokseen herkkää, feminiinistä, ”kunnioittavaa” trendipelleä. He haluavat hallitsevan, päättäväisen miehen joka johtaa heitä ja suojelee vaaroilta.

Ämmä ei koskaan ole muuta kuin huono kopio aidosta. Jos olet ämmä, päiväsi ovat luetut. ”Bitches get stitches,” kuten sanotaan. Tulevaisuus kuuluu niille, jotka ovat tarpeeksi vahvoja ja päättäväisiä ottamaan sen omiin käsiinsä.

Matt Forney on yhdysvaltalainen kirjailija ja journalisti. Oheinen artikkeli ilmestyi alunperin In Mala Fide -verkkolehdessä toukokuussa 2012 ja julkaistiin muutamaa päivää myöhemmin myös Alternative Right -lehdessä. Forneyn blogi löytyy osoitteesta www.mattforney.com.

Information

This entry was posted on maaliskuu 17, 2014 by in Politiikka ja ideologia and tagged , , , , , , .
%d bloggers like this: