Transliike itsetuhon tiellä
JUKKA AAKULA
–
Vuosi sitten kerroin sukupuolidysforian hoidon ongelmista referoimalla mm. brittiläistä talousliberaalia Economist-lehteä ja Economistin vuoden kirjaksi 2021 julistamaa Abigail Shrierin Irreversible Damage -kirjaa. Economist puhui lääketieteen skandaalista. Sarastuksessa ilmestyi myös Steve Sailerin arvostelu Irreversible Damagesta.
Sukupuolidysforian hoidot tai “hoidot” vaarantavat Economistin mukaan potilaiden terveyden: hoidoissa käyteyt operaatiot saattavat johtaa mm. hedelmättömyyteen, sukupuolielinten silpoutumiseen, seksuaaliseen kyvyttömyyteen ja haluttomuuteen, sydänongelmiin, kognitiivisiin ongelmiin ja osteoporoosiin. Perustavaa laatua olevampi ongelma on, että sukupuoliklinikat hoitavat sukupuolidysforiaa potilailla, joilla on usein todellisuudessa jokin aivan muu ongelma kuten puberteetti-ikään liittyvät ongelmat, ahdistus, masennus, itsetuhoisuus, ADHD, autismin kirjon ongelmat tms.
Kerroin myös, miten ruotsalainen nuorisopsykiatrian professori Christopher Gillberg ja kuusi muuta Göteborgin yliopistossa ja Sahlgrenin yliopistosairaalassa työskentelevää professoria tai ylilääkäriä kritisoivat Svenska Dagbladetissa hoitokäytäntöjä näin:
Satoja lapsia altistetaan Ruotsissa vuosittain hormonaaliselle ”hoidolle” ja sen jälkeiselle sukuelinten silpomiselle, ilman että hoidoille olisi olemassa minkäänlaista tieteellistä tai kokemukseen perustuvaa tukea.
[…] jos diagnoosi sukupuolidysforasta vahvistetaan, se johtaa toimenpiteisiin jotka aiheuttavat peruuttamattomia muutoksia aivoissa ja sisäisissä sukupuolielimissä, mikä Ruotsin lain mukaan tarkoittaa sukupuolielinten silpomista (joka lain mukaan johtaa 2-6 vuoden vankeuteen).
Lisäongelma on, että homoseksuaalisuuteen taipuvaisia nuoria tyttöjä, joiden sukupuoli-identieteetti on ollut vielä kehittymässä, on ohjattu identifioitumaan trans-mieheksi ja hakeutumaan ns. korjaushoitoihin. Toisin sanoen fyysisesti normaaleja tyttöjä on ohjattu hoitoihin, joissa he mm. menettävät kyvyn saada lapsia ja iloita vanhemmuudesta.
Osa homoseksuaaleista ja feministeistä on syyttänytkin sukupuoliklinikoita homofobiasta ja lesbotyttöjen silpomisesta korjaushoidon nimissä. Heidän mukaansa homoseksuaalien omatkin järjestöt ovat usein pettäneet nuoret homoseksuaalit tytöt ideologisista syistä. Ongelma on heidän mukaansa nimenomaan ns. gender-ideologia, johon suuri osa brittiläisistä terveydenhuollon instituutioista on sitoutunut. Gender-ideologia rohkaisee nuoria vihaamaan kehojaan ja hakeutumaan ns. korjaushoitoihin. Toisin sanoen gender-ideologian nimissä manipuloidaan murrosikäisiä, jotka kokevat usein luonnostaan kehossaan tapahtuvat muutokset epämiellyttäviksi.
Eräät maat kuten Suomi ja eräät sairaalat kuten Karolinska Institutet ovatkin jo muuttaneet hoitokäytäntöjä.
Nyt vuosi Economistin artikkelin jälkeen NHS (National Health Service) eli Yhdistyneen kuningaskunnan julkinen terveydenhuoltojärjestelmä on sulkemassa Britannian ainoaa nuorten ja lasten sukupuolidysforiaa hoitavaa julkista Tavistock-kliniikkaa. Klinikan sulkeminen on seurausta NHS:n vuonna 2021 teetättämästä ulkopuolisesta arviosta, joka kritisoi sekä hoidon saatavuutta että hoitomuotoja voimakkaasti. NHS aikoo korvata Tavistockissa annetun hoidon tavalla, joka “takaa kokonaisvaltaiset tarpeet”.
Tavistock-klinikan ongelmista on tehty aiemmin myös sisäisiä raportteja. Mm. tohtori David Bell varoitti vuonna 2018, että hoidossa on erittäin merkittäviä eettisiä ongelmia ja että klinikalla tehdään hoidettaville peruuttamattomia muutoksia ilman asianmukaista tutkimusta. Raportin mukaan lapsia on klinikalla ohjattu kieltämään alkuperäinen sukupuoli-identiteettinsä ja identifioitumaan trans-identiteetin mukaisesti. Klinikan henkilökunta on tehnyt hoitopäätöksiä osin transaktivistien pelossa, eli he ovat pyrkineet välttämään transfobisiksi leimautumista. Bellin mukaan nuorten ja lasten todelliset ongelmat ovat liittyneet usein autismin kirjoon tai hyväksikäyttöön eikä sukupuolidysforiaan.
–
Sukupuolidysforian hoidon ongelmat
Tarkastelen yksityiskohtaisemmin hoitoon liittyviä ongelmia perustuen lähinnä brittiläisten psykiatrien raporttiin, ruotsalaiseen tutkimukseen ja suomalaiseen tutkimukseen.
1. Hoidettavien määrä on noussut dramaattisesti.
Hoidettavien määrä on lisääntynyt Britanniassa 25-kertaisesti vuodesta 2009. Kun nuoret hoidettavat olivat aiemmin voittopuolisesti poikia, tyttöjen määrä on kasvanut suuremmaksi kuin poikien.
Suomalaisen lääketieteen julkaisun Duodecimin mukaan Suomessa luvut ovat viisinkertaistuneet vuodesta 2011 vuoteen 2017. Duodecim totesi, että syytä tähän ei tiedetä.
Yksi syy lienee kuitenkin tiedossa. Lisa Littmanin tutkimuksen mukaan sukupuolidysforiseksi identifioituminen kasvaa nuorten tyttöjen keskuudessa samaan tapaan sosiaalisena epidemiana kuin aikoinaan anoreksia. Littman toteaa tutkimuksessaan:
Sukupuolidysforian puhkeaminen näytti tapahtuvan vertaisryhmän piirissä, ryhmän jossa yksi, useampi tai jopa kaikki ystävät olivat muuttuneet sukupuolidysforisiksi ja transsukupuolisiksi saman ajanjakson aikana.
Sukupuolidysforian kokemus syntyy esimerkiksi valmennusryhmissä ja somen sosiaalisissa ryhmissä. Someryhmissä niiden, jotka päätyvät sukupuolen “korjaukseen” tai sitä edeltävään puberteettiblokkerien käyttöön, status ryhmissä nousee.
Kuvaavaa on myös hoidettavien nuorten vanhempien profiili: USA:ssa 91% vanhemmista on valkoisia, 95%:lla on akateeminen koulutus ja 86% kannattaa homoavioliittoja. Sosiaalinen epidemia leviää siis nimenomaan liberaalin keskiluokan keskuudessa.
2. Hoitoon ajautuu runsaasti henkilöitä, joiden vaivat ovat muuhun kuin sukupuoldysforiaan liittyviä. Kaltiala-Heino et al tutkivat sukupuoliklinikoihin hoitoon hakeutuneita suomalaisia murrosikäisiä ja totesivat, että näillä nuorilla oli runsaasti mielenterveysongelmia, sosiaalista eristyneisyyttä ja kiusatuksi joutumisen kokemuksia. Kiusaaminen oli alkanut ennen dysforian kokemuksen alkamista eikä liittynyt dysforian kokemukseen. Alla oleva taulukko tarkentaa mielenterveysongelmien profiilia.
3. Hoitopäätökset eivät perustu ensi sijassa asiantuntijan lääketieteelliseen harkintaan vaan potilaan itsediagnoosi hyväksytään lähes automaattisesti. Sukupuolidysforiaa kokevien on todettu iän myötä hyväksyvän alkuperäisen sukupuolensa 60-80%:ssa tapauksista. Toisin sanoen psykiatrinen tuki olisi useimmiten oikea hoitomuoto sen sijaan, että nyt voittopuolisesti ryhdytään kemialliseen ja kirurgiseen hoitoon. Psykiatrisia hoitomuotoja pitäisi edelleenkehittää näiden moniongelmaisten nuorten hoidossa. Keskustelu hoidosta on voimakkaasti politisoitunutta.
4. Annetun hoidon hyödyistä ei ole vahvaa näyttöä ja tehdyn tutkimuksen laatu on heikkoa. Suppeahko tutkimus havaitsi, että hoidon myötä kehonkuvan ongelmat alenivat mutta vastaavasti itsetuhoiset ajatukset lisääntyivät. Tutkimuksen politisoitumista kuvastaa ehkä se, että tutkimuksessa pääteltiin hoitojen olleen muka hyödyllisiä. Tutkimuksessa ei käytetty vertaisryhmää, jolle kemiallisia hoitoja ei ollut annettu. Kun psykiatristen ja kemiallisten / kirurgisten hoitojen tuloksellisuutta arvioidaan, arvioinnin pitäisi perustua tutkimukseen eikä ideologiaan.
Transsukupuolisten ns. tukiryhmät painottavat itsemurhariskiä. Onkin totta, että itsemurhariski sukupuolidysforiaa kokevien kohdalla on merkittävästi korkeampi kuin muulla väestöllä. Tutkimus sukupuolen korjauksen vaikutuksesta itsemurhien määrään on kuitenkin suppeaa. 20-vuotinen ruotsalainen tutkimus osoitti kuitenkin että korjauksen jälkeenkin itsemurhariski on hoidetuilla paljon korkeampi kuin muulla väestöllä.
5. Lääketieteelliset hoidot aloitetaan ns. puberteettiblokkereilla, jotka hidastavat tai pysäyttävät puberteetin ja antavat periaatteessa potilaalle ja lääkärille aikaa harkita, siirtyäkö seuraaviin hoitovaiheisiin eli varsinaiseen sukupuolen korjaukseen hormonaalisella ja kirurgisilla toimenpiteillä. Puberteettiblokkereiden käytössä on havaittu merkittäviä terveydellisiä haittoja. Niiden on havaittu aiheuttavan osteoporaalisia vaurioita ja ne vaikuttavat mahdollisesti aivojen kehitykseen haitallisesti.
6. Koska henkilöt, jotka mieltävät itsensä sukupuolidysforiaa sairastavaksi, ovat suurelta osalta homoseksuaalisia naisia, hoidot voidaan tulkita nuorten homoseksuaalien sukupuolielinten silpomiseksi ja siten tahattomaksi agressioksi homoseksuaaleja vastaan. Brittiläisen tutkimuksen mukaan n. 90% hoitoon tulleista tytöistä oli seksuaalisesti enemmän kiinnostunut tytöistä kuin pojista.
–
Johtopäätös
Steve Sailer totesi arvostelussaan Abigail Shrierin kirjasta, että “transideologia muistuttaa läheisesti vuosisadan takaisia rotuhygieenisiä sterilointeja, tosin nyt yhteiskunnan ylemmät kerrokset suorittavat niitä itselleen”.
Itse uskon, että samoin kuin eugeniikkaliike 1800-luvulla, transideologiakin sai alkunsa ehkä aidosta pyrkimyksestä nostaa yksilöiden tai väestön hyvinvointia. Hyvin menestyneiden poliittisten liikkeiden – yhtä hyvin kuin menestyneiden yksityisten yritysten – menestys synnyttää kuitenkin ylimielisyyttä ja itsekritiikin puutetta. Ja jos ulkoinen kritiikki vaimennetaan demonisoimalla ja sensuurilla, menestys luo lopulta vääjäämättä siemenen tuholle.
Eugeniikkaliike lähti tuhon tielle viimeistään silloin, kun osa liikkeestä alkoi tukea Hitlerin politiikkaa, joka oli äärimmäisessä epäinhimillisyydessään lisäksi kaikkea muuta kuin eugeenista. Euroopan kognitiivisesti korkeatasoisin etninen ryhmä – juutalaiset – tuhottiin.
Transideologia ja sen masinoima nuorten homoseksuaalisten tyttöjen ja mielenterveysongelmista kärsivien nuorten silpominen on ajautumassa ristiriitaan homoseksuaalien oikeuksien kanssa ja sen yleisen periaatteen kanssa, että kaikkien annettujen hoitojen hyöty pitää pystyä osoittamaan. Transideologia lienee itsetuhon tiellä. Transideologia vienee mukanaan ne homoseksuaalien järjestöt ja feministijärjestöt, jotka ovat lähteneet mukaan gender-ideologian nimellä kulkevaan joukkohysteriaan.
–
Lähteitä:
BBC: NHS to close Tavistock child gender identity clinic, Jasmine Andersson & Andre Rhoden-Paul
Times: Staff at trans clinic fear damage to children as activists pile on pressure
–
–
SARASTUS 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.