SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Viron itsenäisyyspäivä ja Etnofutur 2020 -konferenssi

FULLMOON ANCESTRY   (suomentanut Jarno Alander)

Mielessäni virolaisuus yhdistyy Friedrich Reinhold Kreutzwaldin laatimaan Viron kansalliseepokseen Kalevipoegiin. Minulle tämä eepos edustaa parhaiten Viron kansaa, ja kaikkea sitä, joka tekee virolaisten historiasta, kielestä ja mytologiasta ainutlaatuisia. Viron itsenäisyysjulistuksessa, jonka päiväys on 24. helmikuuta 1918, lainataan jopa katkelma Kalevipoegin viimeisestä luvusta. Osallistuessani neljänteen vuosittaiseen Etnofutur-konferenssiin ja itsenäisyyskulkueeseen mietin jatkuvasti, miten tämän eeppisen runon päähenkilö ja teemat ovat vaikuttaneet virolaisiin nationalisteihin ja virolaiseen identiteettiin.

Sinine Äratus (Sininen herääminen) on Viron konservatiivisen ja kansallispopulistisen puolueen Eesti Konservatiivne Rahvaerakond (EKRE) nationalistinen nuorisojärjestö. Vuodesta 2014 lähtien Sinine Äratus on järjestänyt Tallinnassa soihtukulkueen Viron itsenäisyyspäivänä 24. helmikuuta, juhlistaakseen itsenäisyyspäivää ja kunnioittaakseen kaikkia itsenäisyyden puolesta henkensä antaneita.

Vuodesta 2017 lähtien Sinine Äratus on järjestänyt myös vuotuista Etnofutur-konferenssia, jonka kohderyhmänä eivät ole ainoastaan Viron vaan koko Euroopan kansallismieliset. Osallistuin ensimmäistä kertaa konferenssiin ja soihtukulkueeseen viime vuonna, ja minulla oli kunnia tutustua moniin kansallismielisiin Virosta ja muualta Euroopasta. Tänä vuonna tapasin useita viime vuodelta tuttuja ihmisiä, mukaan lukien kansallismielisiä aktivisteja Virosta, Suomesta, Latviasta, Liettuasta, Saksasta, Unkarista ja Belgiasta. Tämän vuoden konferenssissa oli seitsemän puhujaa, joista osa osallistui Etnofuturiin jo toista tai kolmatta kertaa.

Ensimmäinen puhuja oli Ruuben Kaalep. Hänet valittiin Viron eduskuntaan viime vuonna, ja hän antoi puheessaan nopean katsauksen tapahtumarikkaaseen ensimmäiseen vuoteensa parlamentissa. Kaalep oli ylpeä siitä, että hänen puolueensa ja etenkin hänen kampanjansa oli ensimmäinen Viron historiassa, joka käytti ns. memeettistä sodankäyntiä avoimesti vaaleissa. Luonnollisesti tämä teki hänestä maalitaulun, ja sekä paikalliset että kansainväliset tiedotusvälineet mustamaalasivat häntä ja joissain tapauksissa kertoivat hänestä silkkoja valheita. Kaalep korosti, että hänen strategiansa näitä hyökkäyksiä vastaan oli kieltäytyä anteeksipyytelemästä ja perääntymästä, ja kuitata herjat naurulla. Kun häntä syytettiin mukamas ”valkoisen ylivallan” salaisena tunnuksena pidettävän ”OK” -merkin antamisesta parlamentissa, hän kieltäytyi pyytämästä anteeksi ja pyysi myös EKRE-kollegoitaan tekemään saman eleen. Henkilökohtaisen vaalimenestyksen lisäksi Kaalepin puolue tuli vaaleissa kolmanneksi ja tällä hetkellä heillä on 19 Viron eduskunnan 101 paikasta.

Seuraavaksi vuorossa oli Toni Jalonen, Perussuomalaisten nuorisojärjestön varapuheenjohtaja. Jalonen esitteli itsensä ja kuvasi punapilleröitymistään liberaalista taiteilijasta nationalistiksi. Kuten monilla muillakin, hänen heräämisensä tapahtui vuoden 2015 siirtolaiskriisin aikana, jolloin yli 30 000 ”turvapaikanhakijaa” saapui Suomeen ja muutti suomalaisen kulttuurin, yhteiskunnan ja demografisen rakenteen käytännössä yhdessä yössä. Hänen puheensa keskittyi hänen pahamaineisiin Twitter-viesteissä, joissa hän uskalsi ilmaista sellaisenkin ajatuksen, että Suomen tulisi kuulua suomalaisille. Silti nämä viestit aiheuttivat järkytystä tiedotusvälineissä ja synnyttivät kansallisen kohun. Yhteiskunnallisen paineen edessä hän pyysi nopeasti anteeksi. Hän päätti kuitenkin myöhemmin perua anteeksipyyntönsä ja seistä tviittaustensa ja mielipiteidensä takana. Jalonen on edelleen aktiivinen erilaisilla sosiaalisen median alustoilla. Nokkelan huumorin ja vilpittömän rehellisyyden ryydittämä puhe aiheutti yleisössä naurunremakoita, mutta se tarjosi myös hyödyllisiä ajatuksia siitä, miten parhaiten edistää asiaamme ja esittää viestimme muille.

Kolmas puhuja oli Fróði Midjord. Puheessaan hän loi kontrastin Viron rodullisesti homogeenisen yhteiskunnan ja massamaahanmuuton runteleman Länsi-Euroopan välille. Hän selitti, että liberalismi vaatii meitä naiivisti pitämään kaikkia sekä tyhjänä tauluna että myös korvattavana osana globaalia koneistoa. Midjord vastusti tätä näkemystä, käyttäen Heideggerin käsitettä geworfenheit, jonka mukaan meidän pitäisi hyväksyä syntymässä saamamme ja etniset ja rodulliset identiteetit ja pitää niistä kiinni. Hän huomautti myös, että koska emme voi väestörakenteessa kääntää kelloa taaksepäin, meillä on oltava ADL: n kaltaiset omat organisaatiomme, jotka taistelevat valkoisten eurooppalaisten etnisten ja rodullisten etujen puolesta.

Konferenssin puhujia.

Viihtyisän lounastauon ja vapaan seurustelun jälkeen vuorossa oli seuraava puhuja Martin Helme. Helme on ollut EKREn jäsen 2015 lähtien ja nimitettiin Viron valtionvarainministerin virkaan viime vuonna. Helme käsitteli kiireettömään ja käytännölliseen sävyyn haasteita, joita kansallismielinen politiikka kohtaa liberalismin ja globalismin aikakaudella parlamentarismin puitteissa. Hän huomautti, että vaikka nationalismi on ollut seurauksena hajonneista imperiumeista läpi historian, tie kohti nationalismia on usein epäselvä ja epäintuitiivinen. Lisäksi hän selitti, että monet ihmiset ja maa-alueet jäävät historian myllerryksissä ”sovittujen” rajojen väärälle puolelle. Hän antoi omaan kokemukseensa perustuvia käytännön neuvoja, kehottaen meikäläisiä välttämään viimeiseen asti valehtelua, puolustamaan sitä mihin todella uskomme ja rakentamaan organisaatioita, jotka tukevat kansallismielisiä poliitikkoja ja aktivisteja.

Tomas Skorupskis piti seuraavan puheen. Skorupskis on Etnofutur-konferenssien veteraani, joka on perustanut Kryptis-nuorisoliikkeen kotimaassaan Liettuassa. Hän puhui kokemuksistaan mennessään mukaan nationalistiseen politiikkaan ensi kertaa vuosia sitten, jolloin Liettuan kansallissymboleja ja jopa sanaa ”nationalismi” pidettiin tabuina. Skorupskis kertoi myös kokemuksistaan kampanjoinnista aikaisemman nationalistisen puolueen puolesta. Kaikesta kovasta työstä ja ponnisteluista huolimatta puolue sai ensimmäisissä vaaleissa vain yhden prosentin äänimäärästä, kun taas seuraavat vaalit tuottivat kolme prosenttia. Pettymyksestä huolimatta hän oppi paljon ja totesi, että taaksepäin katsottuna pieni äänimäärän kasvu oli merkittävä saavutus. Skorupskis puhui myös eri tavoista, joilla jokainen yhteisömme jäsen voi auttaa: vaihtoehtomedioihin kirjoittamisesta aina muunlaiseen aktivismiin ja taloudelliseen tukeen. Lopuksi hän muistutti meitä syklistä, jossa ihmiset vaikuttavat kulttuuriin, kulttuuri vaikuttaa politiikkaan ja politiikka ihmisiin.

Gemma Kits on nuori virolainen nainen, joka puhui virolaisen musiikin mystiikasta ja kansallisesta identiteetistä. Hän aloitti puheensa esittelemällä itsensä ja kertoen matkastaan kohti kansallismielisyyttä ja liittymisestään Sinine Äratukseen. Hän kertoi saaneensa munniharpun lahjaksi eräältä ystävältään, Sinine Äratuksen jäsen hänkin. Hän kertoi soittimen taustahistoriasta ja sen roolista sekä viron musiikissa, sekä siitä miten munniharpun soittaminen on luonut hänelle henkilökohtaisen yhteyden virolaiseen etniseen identiteettiin. Kits kuvaili myös, kuinka monella nuorella virolaisella kansallismielisellä on myös vastaavanlaisia taiteellisia ja luovia kykyjä.

Viimeinen puhuja oli Laszlo Toroczkai. Hän on unkarilaisen Asotthalomin (Serbian rajaa lähellä oleva pikkukaupunki) kaupunginjohtaja. Kun vuoden 2015 siirtolaiskriisi oli alkamaisillaan, ja ”kansalaisjärjestöt” toivat tuhansittain kehitysmaalaisia Eurooppaan, Toroczkai päätti käyttää kaupunginjohtajan asemaansa ja organisoi pienen aseistetun joukon Unkarin viranomaisia suojelemaan rajaa. Hän sai nopeasti mediahuomiota julkaistuaan viiden minuutin videon, jossa hän kehotti siirtolaisia välttämään kaupunkiaan ja mielellään koko Unkaria. Luonnollisesti video levisi hallitsemattomasti ja media ryhtyi tapansa mukaan solvaamaan häntä. Toroczkai ehdotti myös, että Fidesz, Unkarin keskioikeistolainen puolue, vahvistaisi Serbian vastaista rajaa piikkilangalla. Fidesz ottikin käyttöön Toroczkain neuvot ja toteutti piikkilankaidean, joka osoittautui erittäin tehokkaaksi ja suosituksi. Suosionosoitusten jälkeen Toroczkain puhe keskittyi ajatukseen, että viime vuosina on kuultu aivan liikaa puhetta ja valitusta. Hän totesikin yksinkertaisesti, että nyt on aika toimia. Hän puhui yleisluontoisesti, mutta sanoi myös, että jokaisen ihmisen on tultava pois mukavuusvyöhykkeeltään ja tehtävä osansa. Lopuksi hän kuvasi, kuinka oli perustanut Unkarin poliittiselle kentälle uuden puolueen nimeltä Mi Hazank Mozgalomin (kotiseutumme-liike) ja kuinka hän aikoo jatkossakin suojella kansaansa, maataan ja rajojaan.

Kalevipoeg-patsas Tallinnassa.

Viron kansalliseepoksen päähenkilö on nimeltään yksinkertaisesti Kalevipoeg (Kalevin poika). Hän on jättiläinen, joka paiskoo kiviä vihollisiaan päin. Hän matkustaa ympäri maailmaa koston ja seikkailujen perässä, mutta lopulta palaa suojelemaan Viron maata ja kansaa. Monien voittojen ja häviöiden, menestysten ja murheiden jälkeen Kalevipoeg lopulta kuolee. Kuitenkin hänen nyrkkinsä on edelleen kiinni Tuonelan portin kivissä ja hän odottaa aikaa, jolloin hänen on palattava suojelemaan Viroa.

Kaikki konferenssin virolaiset ja eurooppalaiset kansallismieliset muistuttivat minua suuresta Kalevin pojasta. Kun harjoitamme memeettistä sodankäyntiä verkossa, torjumme vihollisiamme ja heidän propagandaansa paljastamalla ihmisluonnon perustotuudet, ja siten kyseenalaistamme vastustajiemme koko maailmankuvan. Kuten rohkea jättiläinen, myös nämä kansallismieliset matkustavat ympäri maailmaa levittääkseen viestiään etnisestä nationalismista ja rodullisesta yhteenkuuluvuudesta. Olen henkilökohtaisesti nähnyt, että monet näistä aktivisteista ja puhujista riskeeraavat yksityisyytensä, toimeentulonsa ja turvallisuutensa puolustaessaan sitä, mihin he uskovat. Ja aivan kuten uudelleensyntynyt jättiläinen odottaa Tuonelan porteilla valmiina nousemaan jälleen, myös nämä kaikki virolaiset ja eurooppalaiset nationalistit ovat valmiita nousemaan ja marssimaan kaduilla. Minulla on ollut suuri kunnia marssia heidän kanssaan kahtena vuonna peräkkäin, ja aion marssia heidän kanssaan myös tulevina vuosina. Toivon sinun liittyvän joukkoomme ensi vuonna. Kansojemme, Euroopan ja Viron puolesta. Eesti eest!

Fullmoon Ancestry on kotoisin Yhdysvalloista. Hänen sukujuurensa ovat Karjalassa ja Tanskassa. Alkuperäinen teksti on julkaistu Counter Currents -verkkojulkaisussa.

 

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: