Elämä myytissä

RUUBEN KAALEP   (suomentanut Timo Hännikäinen)

–

Puhe Awakening-konferenssissa Helsingissä 8.4.2018

–

Esivanhempamme tiesivät, että elämme myytissä. Tämä myytti ei ole päättynyt heidän kuolemansa myötä; tämä myytti ei ole koskaan päättynyt. Syvällä sisällämme me tunnemme magian, joka on kansamme, heimomme, rotumme, kulttuurimme, etnoksemme. Olemuksemme on maaginen, sillä kaikki kansanlaulumme, legendamme, mytologiamme, kaikki esivanhempiemme mysteerit osoittavat johonkin. Ne osoittavat paikkaan, josta tulemme ja johon palaamme. Herääminen tarkoittaa sen ymmärtämistä, ettemme ole koskaan poistuneet sieltä. Kansallinen herääminen, tämä kevät joka on koittamassa Euroopassa, joka on koittanut Virossa ja joka koittaa Suomessa, tämä kansallinen herääminen jonka toteuttaminen on elämäntehtävämme, on myytti itse.

Kun moderni ihminen kiinnostuu henkisyydestä, hänelle on jatkuvasti vakuuteltava, että tämä maailma ei ole kaikki. Hän ei voi koskaan olla läsnä, sillä häneltä puuttuvat kiinnekohdat; hän on tässä maailmassa, muttei tätä maailmaa. Me ylitämme tämän esteen. Etnisen tietoisuuden avulla me kiinnitymme tähän maailmaan; voimme kokea olemisen paljon syvemmällä, ajattomalla olemassaolon tasolla.

Oikealle nationalistille kansa on aina enemmän kuin siihen kuuluvien ihmisten summa. Nationalismi on lähtökohtaisesti essentialistinen näkökulma. Meille kansa on olemus itsessään. Niinpä visiomme tulevaisuuden Euroopasta ei koostu vain ihmisistä – se koostuu etnisistä hengistä. Vastustamme kaikkia materialismin muotoja. Meille kansa on transsendentti. Etninen henki on perimmäinen poliittinen auktoriteetti.

Ja tämän vuoksi todellinen nationalismi on oikeistolaista sanan varsinaisessa, filosofisessa merkityksessä – sen täytyy tunnistaa hierarkia, sen täytyy tunnistaa eliitti. Erityisesti tänä liberaalin, globalistisen hegemonian aikana etnistä henkeä edustaa parhaiten pieni etujoukko. Ketkä siis muodostavat tämän esoteeris-nationalistisen eliitin?

Esoteerista etujoukkoa eivät voi koskaan muodostaa poliitikot, eivät kauppiasluokan jäljittelijät, eivät ne jotka eivät puhu rehellisesti. He eivät puhu rehellisesti, koska pelkäävät saavansa ”rasistin”, ”natsin” tai ”antisemiitin” leiman. Mutta luopuessaan rehellisyydestä he luopuvat myös rakkaudesta, velvollisuudesta, kunniasta ja jopa seikkailusta, kaikesta mikä johtaa meidät käymäämme kamppailuun. Sillä ilman niitä kamppailua ei ole olemassa.

Kysyin eräältä virolaiselta, joka halusi liittyä liikkeeseemme, miksi hän vastustaa maahanmuuttoa.

”Maahanmuuttajat tuovat mukanaan levottomuutta ja konflikteja, he ovat haitaksi taloudelle.” – Onko tämä sinun ainoa argumenttisi?

”No, islamilaiset maahanmuuttajat tuovat mukanaan pakettiautohyökkäykset, Sharia-lain ja sen sellaiset.” – Onko tämä edelleen ainoa argumenttisi?

”Katsos nyt, tässä on raiskaustilastoja, rikostilastoja, katso näitä lukuja.” – Oletko sinä edes nationalisti?

”No tietenkin olen, minähän vastustan maahanmuuttoa.” – Entä sitten ahkerat japanilaiset siirtolaiset? Ei terrorismia, ei Shariaa, ei raiskausjengejä, ÄO keskimääräistä korkeampi. Argumenttisi eivät selitä, miksi vastustat maahanmuuttoa. Mitä ajattelet siitä, että siirtolaiset eivät ylipäätään ole eurooppalaisia? Että he eivät ole meikäläisiä? Kävisikö se argumentiksi?

Liberaali paradigma saa meidät häpeämään sitä mitä olemme, häpeämään etnonationalistiksi tunnustautumista, vaikkemme edes huomaa sitä. Tämä meille vieras ideologia on hukuttanut monen ihmisen sisäisen äänen. Tunnemme, että meidän pitää takertua ajatteluun ja rationaalisuuteen, vaikka nationalismissa on kyse silkasta olemisesta. Olemisesta itsestään. Keitä me olemme? Te ette ole tämä tai tuo ideologia. Jopa nationalismi on pelkkä termi, joka ilmaisee omistautumista. Liberalismin synnyttämät hälyäänet eivät tuo kansakuntaa yhteen; ne jakavat kansakunnan luokkien, makumieltymysten ja alakulttuurien perusteella. Mutta kansakunta yhdistyy juuri siinä pisteessä, jossa esivanhemmat ja heistä polveutuvat kohtaavat. Se piste on fyysisesti ja spirituaalisesti teidän sisällänne. Herätkää siihen.

Poliitikko ajattelee hänelle kuuluvien asioiden ehdoilla. Vaurauden, aseman, kontaktien, vihollisten, leimojen, arvovallan ja kaiken sellaisen. Asioiden, jotka voi omistaa. Etninen tietoisuus ei kuulu niihin. Sen voi löytää, kun lakkaa tavoittelemasta itselleen kuuluvia asioita ja sen sijaan tavoittelee jotakin mihin itse kuuluu.

Te kuulutte kotiinne; se on kodin alkuperäinen merkitys. Jos teillä on luja yhteys johonkin paikkaan, kotikyläänne, maatilaanne jossa esivanhempanne elivät, taloonne jonka isoisänne rakensi, tai vaikkapa johonkin lapsuuden leikkipaikkaan, se on helppo löytää. Saatatte pitää rationaalista ajattelua suuressa arvossa, mutta kun menette sellaiseen paikkaan, kohtaatte esivanhempanne ja näette itsenne oikeasti uudesta näkökulmasta, te olette tyhjiä; ette edes pidä itseänne yksilöinä. Tämä on ajatonta etnistä tietoisuutta.

Liikkeemme etujoukolla kaikkialla Euroopassa on tämä tietoisuus. Olemme päihittäneet ajan, sillä sekä esivanhempamme että jälkeläisemme elävät meissä. Tämä on kulttuurinen etujoukko, jonka on toteutettava eurooppalaisten kansallinen herääminen. Me menemme mukaan politiikkaan, emme siksi että haluamme poliitikoiksi, vaan siksi että politiikka tarvitsee ihmisiä jotka eivät ole poliitikkoja. Ja tämän vuoksi me menestymme loistavasti tulevina vuosikymmeninä.

Tulevaisuus on etninen, sillä ihminen on heimo-olento. Ja meistä tulee osa globaalia etnistä tulevaisuutta. Kohtalomme on aloittaa uusi spengleriläinen sykli, uusi eurooppalainen sivilisaatio, joka tietenkin on hieman vähemmän sivistynyt ja hieman barbaarisempi kuin edeltäjänsä. Kohtalomme on kylvää sen siemenet, enkä usko että se on kohtalo jonka voi valita. Esivanhempamme ja jälkeläisemme pakottavat meidät pelastamaan Euroopan vaikkemme edes haluaisi.

En voi koskaan ottaa vakavasti tätä degeneroitunutta länsimaista sivilisaatiota tai surra sen tuhoa, koska virolaisena – ja sama pätee suomalaisiin – kansani henki ei koskaan ole ollut osa tätä länttä. Emme koskaan menettäneet kosketustamme luontoon, maahamme, omaan mytologiaamme. Länsieurooppalaiset menettivät sen kauan sitten. He tulivat pois metsästä, alkoivat pelätä metsää, pakenivat kaupunkeihin. Me tuomme heidät takaisin.

Me olemme tulevaisuuden mahti. Me emme pysäytä historian kulkua; tarkoituksenamme ei ole palata johonkin aiempaan ajankohtaan. Emme seiso uhmakkaina menetetyissä asemissa, kuten Spengler sanoi, vaan olemme puhkeava myrsky. Se tuo mukanaan suuren etnisen tulevaisuuden.

2000-luvun uuden etnonationalismin ilmaantumista on nopeuttanut länsimaisen oikeiston kyvyttömyys peruuttaa kansojensa tuhoisa kehitys ikääntyvän länsimaisen sivilisaation paradigman sisällä. Se, mitä on jäljellä Rooman valtakuntaan, keskiaikaan ja valistukseen juurensa juontavasta sivilisaatiosta, on tiukasti valjastettu globalistisen agendan palvelukseen. Länsimainen sivilisaatio itsessään ei tarjoa edellytyksiä todellisen etnisen tietoisuuden heräämiseen. Se tehtävä jää voimille, jotka ovat samanaikaisesti paljon arkaaisempia ja nuorekkaampia.

Uudessa, etnisyydelle perustuvassa Euroopassa ihminen on yhtä paljon luontoa kuin luonnossa. Sillä kun teillä on juuret, ja juuret antavat teille siivet, katsotte ympärillenne ja näette kokonaisuuden, nationalismin orgaanisen kokonaisuuden joka yhdistää kansanne, maanne ja kaikki siihen kuuluvat elämänmuodot. Meidän näkökulmastamme on käsittämätöntä, että moderni ihminen voi väittää tuntevansa yhteenkuuluvuutta toisella puolen maailmaa asuvaan ihmislajin edustajaan, muttei kotimetsänsä eläimeen tai puuhun.

Esivanhempamme, joilla oli sekä juuret että siivet, tunsivat epäilemättä suurempaa yhteenkuuluvuutta ympärillään olevaan elämään kuin tuhansien kilometrien päässä asuviin ihmisiin.

Henkisessä mielessä ja yhteenkuuluvuuden kannalta olemme paljon lähempänä koiriamme ja karhujamme ja liito-oraviamme – ja osaamme ystävystyä paremmin jopa puiden kanssa – kuin afrikkalaisia tai eteläamerikkalaisia. Tästä näkökulmasta ihmisyydellä ei ole paljon merkitystä. Kotimaa on kaikki.

Euroopan pelastaminen on meidän harteillamme. Ja oikeasti siihen on vain yksi keino: Euroopan globalisminvastaisen, etnonationalistisen osan pitää yhdistyä ja nousta kaikkia kansakuntiamme uhkaavia vaaroja vastaan ja aloittaa etnofuturistinen kevät jokaisessa Euroopan maassa. Tämä osa ulottuu Itämereltä Mustallemerelle, ja me kutsumme sitä Intermariumiksi.

On tärkeää ymmärtää, että Intermarium on paljon enemmän kuin pelkkä geopoliittinen projekti, ja selvää on ettei se ole pelkkä taloudellinen projekti. Ajatuksen pohjalla oleva esoteerinen virtaus tähtää Euroopan uudelleensyntymiseen. Uudelleensyntynyt Eurooppa on sikäli vapaa sitä edeltävän sivilisaation paradigmasta, että ajatuksen ja muodon materialistisen korostamisen korvaa autenttinen perusolemus. Ja tämä perusolemus löytyy yhtä lailla suomalais-ugrilaisten kuin balttilaisten, slaavilaisten ja germaanisten esivanhempiemme yhteydestä heimoon ja maahan. Baltian, Ukrainan, Puolan ja Unkarin nationalistit, jotka puhuvat Intermariumista, pitävät sitä maailmanhistoriallisena projektina jolla on selkeä päämäärä: luoda uuden sivilisaation rakennusainekset.

Ennen kaikkea meidän täytyy muistaa yksi asia kun haaveilemme tulevaisuuden Euroopan luomisesta. Tulevaisuuden Euroopan on perustuttava etnisyydelle. Etninen ulottuvuus on olennaisinta uudessa Euroopassa, juuri se ulottuvuus määrää kaikkia muita. Koko taistelumme palautuu siihen – etniseen selviytymiseemme ja etnisyyden ensisijaisuuteen, sillä tunnemme sen merkityksen ja kaikki vihollistemme toimet tähtäävät tuon merkityksen sammuttamiseen.

Tästä syystä meidän on tulevaisuuden Euroopassa asetettava etniset kysymykset kaiken muun edelle. Yhteisten etnisten etujemme – eurooppalaisten etnisten etujen – on mentävä talouden, sosiaalipolitiikan, jopa uskonnon edelle, sillä mitä muuta uskonto on kuin tietyn kansallisen hengen ilmaus? Vasta kun ymmärrämme tämän, voimme olla nationalisteja; vasta silloin voimme herätä.

Euroopan kansat ovat elossa; ne ovat elossa siellä missä niiden henki elää. Suomen henki on elossa, ja huomaamme sen siitä kuinka omistautuneita asialleen tämän konferenssin järjestäjät ovat. Jos miljoonien ihmisten muodostaman kansakunnan keskuudessa on vain tuhatkunta asialleen omistautunutta nationalistia, kansakunnan henki elää juuri näiden tuhannen joukossa. Tietyssä mielessä he ovat kansakunta. Kansakunta elää niiden keskuudessa, jotka ovat jo heränneet.

Millainen sitten on tulevaisuuden Eurooppa? Ensisijaisesti se on meidän etnisten henkiemme kooste. Sillä etnisen hengen kautta me aistimme kodin, jonne kuulumme. Sen myötä me aistimme itse Olemisen. Etninen henki on huippupiste kokemuksellemme maailmankaikkeudesta. Ja sen avulla olemme voittaneet materialismin rajoitukset.

Päivä päivältä saavumme lähemmäs nationalismin täydellistä ylösnousemusta. Joka päivä ajatuksemme leviävät eteenpäin, järjestömme ja liikkeemme kasvavat, rakenteemme lujittuvat. Ja päivä päivältä vastustajamme ovat epätoivoisempia ja käyvät yhä naurettavammiksi vaistotessaan aikansa loppuvan. Heidän maailmansa on murtumassa. Ja tulevaisuus on taottu muinaisista hengistämme. Me, jotka olemme täällä tänään, olemme jo osa tuota tulevaisuutta.

–

Ruuben Kaalep on Viron konservatiivisen kansanpuolueen (Eesti Konservatiivne Rahvaerakond) nuorisojärjestön Sinisen herätyksen (Sinine Äratus) puheenjohtaja. Sarastuksessa on aiemmin julkaistu Kaalepin haastattelu.