Kiovan muinainen perintö ja Itä-Euroopan nousu

JURIJ GRIGORJEV

–

Historian rakenne on spiraalimainen, sillä on tapana tuoda ihmiset tuttujen tilanteiden ja ilmiöiden pariin korjaamaan virheet ja taistelemaan uudelleen menettämiensä asioiden puolesta. Tämän hetken Kiova ei kenties heijasta Kiovan Rusin ruhtinasajan suuruutta, mutta se on vain ajan kysymys. Jokaisella vuosisadalla on myrskyisät hetkensä, eivätkä ne ole heikentäneet ”venäläisten kaupunkien äidin” arvovaltaa, sillä Kiova on edelleen Ukrainan valtion ja kansakunnan keskipiste.

Aikoinaan Kiova yhdisti monet Itämeren ja Mustanmeren välisellä alueella eläneet heimot. Jos nämä lukuisat kansallisuudet nyt kiistäisivät historialliset yhteytensä Kiovaan, ne erehtyisivät pahasti. Vihollisemme tietävät hyvin, ettei Kiovan suuruutta ole lukuisista yrityksistä huolimatta saatu tuhottua, joten he jatkavat sen sabotointia monin tavoin. Yhtäältä he häpäisevät Ukrainan pääkaupunkia, joka kerran oli kristinuskon keskus, Pyhän Olgan ja Pyhän Vladimirin asuinpaikka, väittämällä sitä kaikentyyppisen riettauden pesäpaikaksi. Toisaalta he tyrkyttävät Kremlin barbaarisuutta internethyökkäyksillään ja puolustamalla neuvostovallan aikaisia rikollisia. Tällaiset ilmiöt ovat vain pisara meressä. Sekä idän että lännen globalistiset keskukset toivovat heikentävänsä Kiovaa ja estävänsä sen nousun täyteen kukoistukseen.

Lyhyesti sanottuna, Kiova on ukrainalaisille sama kuin Rooma italialaisille. Myös kaikki meidän tiemme johtavat Kiovaan. Aikoinaan Rooman heikkoutta ja rappiota pyrittiin syventämään niin kuin nyt Kiovan. Rikollinen hallitus kokosi yhdisti ennen kaikki Kiovaa riistävät voimat, mutta tulevaisuudessa ukrainalaiset yhdistyvät taistelemaan valtionsa puolesta. Jos Petšerskin kukkuloilla syntyy isänmaallinen liike, Moskovaa sopii silloin nimittää ”Kiovan juntaksi”, joksi Venäjän media virheellisesti kutsuu Ukrainan hallituksen liberaaleja oligarkkeja. Silloin Kiova ottaa, tarvittaessa vaikka asein, oman roolinsa koko itäisen Euroopan muovaamisessa. Näin tapahtuu vielä väistämättä. Tarvitaan vain uskoa, jotta taistelumme saavuttaa kiehumispisteen, joka mahdollistaa irtautumisen globalistien syleilystä.

Ratkaistavanamme on tänään sama ongelma kuin menneinäkin aikoina. Pinnallinen ”kansakunnan rakentaminen”, joka kiskoo meidät syvyyteen, vai perinpohjainen kansallinen ja sosiaalinen vallankumous, joka nostaa meidät johtavien kansakuntien joukkoon? Miehityksenjälkeinen oligarkkivalta vai uusi kansallinen eliitti? Ukrainan nationalistit tietävät jo vastauksen ja seuraavaksi se on toteutettava käytännössä.

Tällä hetkellä meidän on tehtävä kaikkemme voittaaksemme Venäjän ja Ukrainan välinen sota. Ainoa keino vapauttaa Krim, Transnistria, Abhasia, Etelä-Ossetia, Tšetšenia, Königsberg, Inkeri, Kuban, Karjala ja muut alueet ja kansat vihollismiehityksestä on lyödä Moskova! Ainoa keino palauttaa historiallinen oikeus ja tuomita neuvostovallan verinen perintö on tuhota paha imperiumi, joka on alkanut elpyä Moskovassa.

Venäjä itsessään ei uhkaa muiden valtioiden ja niiden kansalaisten turvallisuutta, mutta Putinin hallinto on kaadettava. On toivottavaa, että venäläiset itse tekisivät sen. Saadakseen muun maailman kunnioituksen venäläisten pitäisi lakata valehtelemasta – ennen kaikkea itselleen. Totuus on väkevin huume. Tämän kansan voivat pelastaa itsetuholta vain rehelliset uutiset, todet kertomukset, vilpittömät johtajat… Aikoinaan roomalaiset keksivät iskulauseen ”Karthago on tuhottava!”, ja toimivat sen mukaisesti. Nyt koko sivistyneen maailman tulisi panna ”Karthagon” paikalle ”Kreml”.

Tulevaisuus on Kiovan käsissä. Jokainen pala Ukrainan maata, jokainen kylä ja jokainen isänmaallinen ukrainalainen tekee siitä voittamattoman. Jos Intermarium eli Itämeren-Mustanmeren unioni syntyy, minkä kaupungin tulisi olla liiton keskipiste? Ehdottomasti Kiovan, muttei kuitenkaan nykyisen oligarkkien johtaman Kiovan. Kun pohdimme Itä-Euroopan tulevaisuutta, tunnustakaamme tosiasiat: vielä muutama vuosikymmen sitten Kiovaa miehitti totalitaarinen Neuvostoliitto, mutta ukrainalaiset taistelivat itsenäisyytensä takaisin. Mikään ei ole mahdotonta, kaikki on omissa käsissämme ja Jumalan tahto toteutuu lopulta.

–

Jurij Grigorjev on ukrainalaisen Oikea sektori -liikkeen kansainvälisten suhteiden vastaava.