SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Huominen ilman oikeutta erilaisuuteen

green 2ALARIK NOTIS

Kun kansalaisten sananvapautta ja kansalaisoikeuksia halutaan rajoittaa, se harvemmin ilmoitetaan suoraan. On helpompaa verhota yritys vaikkapa heikomman puolustamiseksi tai yhteisen hyvän suojelemiseksi. Mutta omista perusteluistaan huolimatta näiden yritysten tavoite on sama: sulkea pois, kaventaa ja rajoittaa kansalaisten puhetta, ajattelua ja toimintaa. Esimerkkejä löytyy maailman sivu. Joissakin maissa historiallisten kipupisteiden harkitsematon sorkkiminen tuo sakkoja tai selliä, muualla kuninkaalliset ja hallitsijat ovat koskemattomia.

Myös Suomessa on vireillä “keskustelua herättävä” kampanja ja lakialoite kieltää “järjestäytynyt rasismi”. Vihreän puolueen nuorisosiiven masinoima ja risuaita-prefixein varustettu kampanja perustelee tarkoitustaan mm. Suomea velvoittavilla kansainvälisillä sopimuksilla, vaikka aloitteelle myötämielisetkin asiantuntijat huomauttavat, että laki olisi ainoa laatuaan maailmassa. Vihreät nuoret näkevät tämän tietysti kunniana, kuten kunnon pikku pioneerit ainakin.

Tarkemmin aloitteen ja sen alullepanijoiden ideologisia motiiveja ja taustaa setvii kirjoituksessaan Tapio Linna, joka näkee aloitteessa yhtymäkohtia 70-luvun taistolaisuuteen. Tuolloin vasemman äärilaidan huolena oli “fasismi”, joka tuli sekin kieltää kansainvälisten sopimusten nojalla. Käytännössä tavoite oli kaventaa neuvostovastaisten tai sellaisiksi kuviteltujen henkilöiden ja järjestöjen poliittista liikkumavaraa. Jos nykyinen lakialoite “keskustelua herättelevästä” luonteestaan huolimatta päätyy jossain muodossa lakiin, voi se merkitä konkreettisia uhkia nykylain mukaan toimivia järjestöjä vastaan. Vaikka aloitteen puolestapuhujat ovat tähän mennessä nimenneet ainoastaan Suomen vastarintaliikkeen esimerkkinä järjestäytyneestä rasismista, on hyvin tiedossa että heidän silmissään “järjestäytynyt rasistinen liikehdintä” koostuu myös muista toimijoista, joihin he luokittelevat mm. Sarastuksen.

antifaHuolimatta siitä, käsittävätkö aloitteen alullepanijat asian tai eivät, on aloitteessa loppujen kyse kansalaisoikeuksien rajoittamisesta maailmankatsomuksen perusteella. He ehkä ajattelevat, että suomalaiset “rasistit” rajoittavat universaaleja ihmisoikeuksia vaatimalla Suomea suomalaisille. Samansuuntaista ajattelua edustivat viime itsenäisyyspäivänä Helsingin kantakaupungissa riehuneet äärivasemmistolaiset, jotka ottivat oikeuden omiin käsiinsä ja pyrkivät rajoittamaan muiden kansalaisoikeuksia 612-tapahtuman oletettujen poliittisesti epäkorrektien motiivien takia. Kun poliisi sitten aivan oikein antoi pamppua, älähtivät monet mm. Vihreitä Nuoria poliittisesti lähellä olevat kommentaattorit pamputtamisen ongelmallisuudesta ja tappelupukareihin kohdistetuista ihmisoikeusloukkauksista.

Heidän ajattelunsa perustuu samaan filosofiseen virhepäätelmään, jota ranskalainen intellektuelli Alain de Benoist kuvaa kirjassaan Beyond Human Rights. Ihmisoikeuksien nimeen uskonnollisesti vannovat pitävät niitä kyseenalaistamattomina ja universaaleina. Siten ne tai heidän tulkintansa niistä nousevat kaikkien kontekstien yläpuolelle ja tarjoavat samaa standardia paikasta ja ajasta riippumatta. Näin ollen on kaikkien ihmisten ihmisoikeus pyrkiä Suomen sosiaalihuollon piiriin, mutta suomalaisilta pitää kieltää sellainen poliitinen toiminta, joka tähtää esimerkiksi Suomen pitämisenä demografisesti mahdollisimman yhtenäisenä. Kun ajatusta jatketaan hieman pidemmälle, muuttuu koko viime vuosisadan alun suomalainen kansallisvaltioprojekti rasistiseksi hankkeeksi tai “rasistiseksi illuusioksi” kuten silloinen Akuliina, nykyinen Atlas Saarikoski vuosia sitten polemisoi. Onko kansallisvaltio vihreiden nuorten tarkoittamaa “järjestäytynyttä rasismia” vai onko meillä oikeus suomalaiseen kansallisvaltioon?

De Benoist puhuu usein oikeudesta erilaisuuteen kun taas vihreät ja heidän hengenheimolaisensa tuntuvat haluavan kieltää koko suomalaisen kansallisuuden olemassaolon tai redusoida sen joksikin sosiaaliseksi konstruktioksi. Ajatus, että on rasistista määritellä suomalaisuus etnisesti on melko yleinen vihreiden ja punaisten keskuudessa. Suomalaisilla ei siis ole oikeutta erilaisuuteen, vaan kaikilla pitää olla oikeus olla suomalainen. Ja suomalainen kulttuuri, sehän on vain kaikkien Suomi-nimisen verofarmin asukkaiden kulttuurien summa. Ranskalaisfilosofi kiinnittää myös huomiota ihmisoikeusaatteen dogmaattiseen luonteeseen:

Sitä ei voi kyseenalaistaa. Tästä johtuen ihmisoikeuksien kritiikki tuntuu nykyään yhtä rienaavalta ja sopimattomalta kuin Jumalan olemassaolon epäily entisaikaan. Kuten kaikki uskonnot, ihmisoikeusdiskurssi esittää opinkappaleensa niin absoluuttisina, että niiden kyseenalaistaminen voi olla vain osoitus äärimmäisestä typeryydestä, epärehellisyydestä tai pahantahtoisuudesta.

Liberaaleille periaatteille perustunut sananvapausihanne on kokenut muodonmuutoksen ajoista, jolloin asioista saatettiin riidellä mutta ei oikeudesta ilmaista mielipidettään. Nykyään mielipiteen tulee täyttää tietyt universaalin standardin asettamat kriteerit, jotta se voidaan päästää sananvapauden piiriin. Tiedostavatko aloitteen alullepanijat millään tasolla edustavansa maailmankatsomusta, jonka nimissä he yrittävät rajoittaa muiden oikeuksia rajaamalla tietyt aiheet keskustelun tuolle puolen? Rasismi rikoslakiin -kampanjan kotisivulla kuulutetaan ensi alkuun, että he eivät suostu pelkäämään erilaisuutta, ja että “rasistisella toiminnalla” ei ole sijaa yhteiskunnassamme. Täysin vailla ironiaa.

Alarik Notis on silmät ja korvat auki maailmaa seuraava media-alan opiskelija pääkaupunkiseudulta. Harrastuksiin kuuluvat kirjallisuus, historia, politiikka, urheilu ja yleinen ihmettely.

Alarik Notis on silmät ja korvat auki maailmaa seuraava
media-alan opiskelija pääkaupunkiseudulta. Harrastuksiin kuuluvat
kirjallisuus, historia, politiikka, urheilu ja yleinen ihmettely.

Information

This entry was posted on elokuu 24, 2016 by in Politiikka ja ideologia and tagged , , , , , , .
%d bloggers like this: