SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Pentti Linkolan haastattelu (osa 2)

pena 5Sarastus julkaisee kolmessa osassa kalastaja Pentti Linkolan syvähaastattelun. Haastattelun ovat tehneet Linkolan kotona Mikko Kuronen ja Timo Lampila, ja sen englanninkielinen versio on ilmestynyt Quadrivium-lehdessä joulukuussa 2014. Haastattelun ensimmäinen osa löytyy täältä.

POLITIIKKA

Onko tämän päivän vihreässä liikkeessä mitään hyvää vai onko siitä tullut pelkkä monikulttuurisuuden, tasa-arvon ja kaupunkikulutuksen tekopyhä äänitorvi?

Jos näitä vaalimainoksia katsotaan – parlamentaarinen demokratia on kehnointa mitä yhteiskuntajärjestyksiä avaava ihmiskunta on koskaan pystynyt synnyttämään, mutta kyllä minä sitä seuraan kovasti. Nukkuvien puolueessa äänestää ne jotka on parhaiten perillä: ne ovat niin hyvin perillä politiikasta, että ne eivät äänestä. Olen katsonut ja todennut, että sekä Vihreät että Vasemmistoliitto, kyllähän niillä enemmän on ympäristönsuojelulauselmia kuin siellä toisten joukossa. En ole aivan vapaa siitä katteettomasta optimismista, helposti ajattelee että ehkä tämä on palaamassa jossain määrin… Perussuomalaiset vastustavat aborttia ja ovat hirvittävän pimeitä taas niissä asioissa. Mikään ei tule muuttumaan, vaikka ne saisivatkin kolmekymmentä kansanedustajaa. Maahanmuutto on taas oma väestökysymyksensä. Siinähän he ovat oikeassa, että maahanmuuttoa kannattaa vähentää, ei tänne kannata lisää ihmisiä tuoda työntekijöiksi tai ollenkaan. Pantaisiin suomalaiset poimimaan mustikoita ja puolukoita – tai herneitä Kokemäelle. Vetelehtivä kansa. Tietokonemaailma, se on todellista tyhjää ilmaa suitsuava tila.

Lampila: Eero Paloheimo on antanut ymmärtää, että se on tulijoiden kannalta siellä lähtömaassa järjetön juttu, mutta on se myös meidän kannalta järjetön juttu.

Paloheimo ajattelee, että tulijat on niitä eniten koulutettuja. Kyllähän se lähtömaassa toisaalta helpottaa ja tekee tilaa, vaikka se syntyvyydellä seuraavassa kuussa kurotaan umpeen. Aivan varmasti joku ottaa heti sen paikan, kun toinen lähtee. Paloheimo tarkoittaa kuitenkin sitä, että lähtijät ovat näitä aloitekykyisempiä ja koulutetumpia. Siis samoja kuin koko Amerikan väestö on, mikä totisesti näkyy ja tulee aina näkymään. Yhdysvallat on sitten se roistovaltio vailla vertaa. Ne ovat juuri näitä onnenonkijoita, joista se väestö on syntynyt.

Onko ihanne se että kaikki belgialaiset muuttaa Ranskaan tai Hollantiin ja hollantilaiset Saksaan taikka Belgiaan? Kukaan ei asu siinä maassa, missä on syntynyt. Sekö siinä on se periaatteellinen perusajatus vihreillä? Sitä sopii kysyä edelleenkin. Mikä hirmuinen hohto siinä on, että ihmiset eivät asu siellä missä ne ovat syntyneet ja kasvaneet vaan niiden täytyy välttämättä muuttaa toiseen maahan? Kysymyshän aina puuttuu. Yleensä ei missään asiassa kysytä, että miksi. Tai sitten kysymykseen, miksi näin tehdään, vastataan: koska niin tehdään. Tyhjentävä vastaus!

Yleensähän semmoinen sääntö on, että jos väittelet jonkun kanssa ja edustat järkeä, olet jo lähtöasetelmassa hävinnyt sen väittelyn.

Onko aina silloin tällöin nousevista ääriekologisista liikkeistä mihinkään?

Tämänhetkinen merkityshän on äärimmäisen vähäinen. Kyllä vihreillä ja Vasemmistoliitolla on näitä ympäristönsuojeluihmisiä paljon, eikä kaikilla välttämättä mene ristiin maahanmuutto- ja homoseksuaaliriehunnan kanssa. Se on kanssa yksi todellinen tragikomedia: yksi tai kaksi prosenttia väestöstä on homoseksualisteja, ja siitä on tehty valtava numero. Noin sadanneksi tärkein kysymys! Se on sitä paitsi siinäkin turha, että eihän se ihmistä määritä. Pekka Haavisto ja Oras Tynkkynen on tiettävästi homoseksualisteja, mutta eiväthän he ole ensi sijassa homoseksualisteja. Heillä on hirmuisen paljon poliittista linjaa ja aikaansaannoksia, enimmäkseen hyviä, jossain määrin huonoja, mutta kuitenkin! He ovat erittäin paljon ajattelevia ja monessa toimivia ihmisiä. On aivan yksi lysti, onko hetero vai homoseksualisti. Sehän on väestön rajoittamisen kannalta keskeistä, vaikkakin pientä kaikkiaan. Lesboparit kumminkin hommaavat lapsia, vaikka eivät varmaankaan yhtä paljon kuin heteroparit. Se aina vesittää sitä.

Olet kirjoituksissasi tuonut esiin kansallissosialismin ja fasismin edullisia puolia väestön- ja talouskasvun ehkäisemisen kantilta. Entäpä niiden luontosuhde? Teollisuus kukoisti, ihminen nostettiin luonnon yli. Toisaalta luontoa romantisoitiin, toivottiin paluuta luonnonmukaisempaan yhteiskuntaan, eläinsuojelulainsäädäntö oli tiukkaa.

Kansallissosialismi oli viimeinen yritys länsimaissa tätä amerikkalaislähtöistä markkinataloutta vastaan. Tietysti toisessa maailmansodassa lopputulos oli kammottava. Ilman muuta akselivallat eli Saksa, Italia, Unkari, Romania, Japani ja Suomi olisivat voittaneet ne kisat ellei Amerikka olisi päättänyt varustaa puna-armeijaa ja Normandian maihinnousua. Kyllähän maailma olisi jonkun aikaa ollut toisen näköinen silloin. Venäjäähän ne eivät olisi pystynyt miehittämään millään. Ne olisivat joutuneet jonkinmoista kompromissia ja aluehallintoa tekemään siellä. Käsistähän se Venäjä olisi mennyt. Mutta muuten Eurooppa olisi ollut kauan järjestyksen kourissa. Mauno Koivistolla on tiettävästi joku kirja, jossittelu että jos olisi tapahtunut noin niin mitä sitten. Sitä ei välttämättä pidetä ihan typeränä, vaikka se on tietysti joutavaa. Joillakin on niin selviä ennustuksia, vaikka ei voida varmasti tietää että joissakin asioissa olisi käynyt niin.

Talvisota oli Neuvostoliiton kannalta oikeutettu. Se oli niin ilmiselvä se Saksan uhka ja tämä maa oli niin äärettömän vihamielinen suojeluskuntineen kaikkineen. AKS oli sitten ihan erikseen, halusivat sen Suur-Suomen, mutta se nyt oli jossain ylioppilaspiireissä. Taatusti tämä kaikki oli Neuvostoliiton tiedustelun tiedossa.

pena 6Eiväthän voittajat koskaan riehu sillä lailla, ne on hävinneet jotka jälleenrakentavat. Siitähän se kauhu tulee. Niin kuin olen kirjoittanutkin, sodassa sinänsä ei ole mitään pahaa, vaan sodan jälkeisissä seurauksissa kuten jälleenrakentamisessa. Siitähän se Suomessakin alkoi tämä teollistuminen ja maatalouden tuhoaminen. Sitten tietysti ne suuret ikäluokat, jotka syntyvät yhtä lailla kuin jonkun kadon jälkeen viirupöllölle ja sammakoille. Ihan luonnonlain voimalla. Nehän on sitten niin suuret että kymmenen vuotta sodan jälkeen väkimäärä on suurempi kuin se olisi ollut ilman sotaa. Sodan seuraukset on hirveät.

Nykyinen kansainvälinen politiikka, liittovaltioistuminen ja ihmisoikeusajattelu tekevät sodista väestönkasvun tukahduttamisen kantilta mitätöntä näpertelyä, jota seuraavat usein varsin mittavatkin luonnontuhot. Millä tavoin ja millaisissa tilanteissa ekologisten asioiden puolesta pitäisi käydä sotaa?

Sota on näpertelyä niin kauan kuin se ei ole todellista. Kai siinä viimeiseksi otetaan sitten puukot ja pistimet jos ei saada aikaan sitä ydintalvea, jolloin tuhoutuu muukin elämä sitten. Mutta tavallisen leipää ja sirkushuveja -ihmisen aikaskaala ulottuu muutenkin vain seuraavaan viikonloppuun. No, kyllähän ne talveksi kerää, mutta vähemmän sitäkin enää. Varastoon, kellariin ja pakastimeen jonkun verran. Joka sitten jäätyy sinne. Kun ihminen on pannut jotain pakastimeen, niin sinnepähän jäätyy sitten. Hamstraaminen on jäänyt.

Tässä kalanmyynnissä sen näkee, että vielä loppiaisen aikaan tammikuun alussa ihmiset puhuvat, että kun niillä on vielä niin paljon jouluruokia jäljellä. Kerran oli yksi semmoinen yksinasuva, oliko sitten leski vai poikamies, jolle kauppasin kuhaa vähän loppiaisen jälkeen, olisko ollut siinä kymmenes päivä tammikuuta. Se sanoi että ”Voi, voi kun tekisi hirveästi mieli, mutta kun minulla on tuota kinkkua vielä. Itse erehdyin ostamaan seitsemän kilon kinkun jouluksi. Sitten työnantaja oli laittanut vielä yhdeksän kilon kinkun!” Se itki kun siinä ei ollut edes yhtään luuta! Sillä lailla vanhanaikainen ihminen mietti, että se piti syödä loppuun. Se oli kolmatta viikkoa syönyt sitä kinkkua ja olisi niin tehnyt mieli sitä kalaa välillä, mutta ei voinut ostaa kun kinkkua oli vielä niin paljon jäljellä. Kyynel silmässä valitti, että olisi ollut edes vähän luuta siinä, mutta kun oli kuustoista kiloa täyttä tavaraa. Tosi hauskaa. Mutta yleensäkin ostetaan jouluksi ihan hirvittävästi, vaikka on tapaninpäivän jälkeen jo kaupat auki. Hukkaan menee. Ne on pitkällä tammikuussa nämä kalanostot.

Eihän tämä maailma rauhoitu. Nämä ehtymiset tietysti aiheuttavat sen, että kun luonnonvarat ehtyy, sieltä lähdetään rynnistämään muualle. Ensin kehitysapu panee alulle tämän onnettoman kehityksen. Sillä lailla ne sieltä sitten tulee.

Teksteistäsi käy selväksi, että kansa ei tiedä parastaan ja demokratia on luonnon kannalta tappoisku. Miten muodostaa valtion päättävä elin toisin, jos vallassa ei ole demokraattisesti valittu joukko ihmisiä?

Niin, jos saa tyhjältä taululta aloittaa, niin hirmuisen vahva johtaja tarvitaan, jotta kansa on kurissa. Ihminen on mahdoton, jollei se ole köysillä kiedottu ympäriinsä. Se törsää, tuhlaa, tuottaa, törsää ja tuhlaa, mikä ei ole pitkällä tähtäimellä mahdollista ollenkaan ilman että on vahva, vastuuntuntoinen johto, on se sitten yksi henkilö, oligarkki, tai useamman henkilön vahva hallitus. Kun poliitikko kuuntelee kansaa, peli on heti pelattu. Yleensähän poliitikot on hirveän sidottuja tässä järjestelmässä. Heidän on sanottava niin, että eivät pelota vaan houkuttelevat äänestäjiä. Tämä systeemi ei toimi ollenkaan. On äärettömän naurettavia piirteitä, kuten että parlamentarismi perustuu siihen että näiden pyrkijöiden – on suurenmoinen ihme että on näitä eduskuntaan pyrkiviä – on tehtävä itsensä näkyväksi, että tiedetään että tommoinen on sinne nyt pyrkimässä. Täytyy televisiossa, kaduilla, linja-autojen seinissä ja lehdistössä mainostaa itseään. Sitten kun he keräävät tätä tarkoitusta varten rahaa, se on kauhea synti ja rikos. Sehän on ihan mieletöntä. Eihän Vanhaset ja muut, jotka keräsivät rahaa säätiöiden kautta tähän tarkoitukseen jotta ne ja niiden liittolaiset pääsisivät eduskuntaan, olisi voineet mitenkään muuten menetellä. Rikos on koko tämä järjestelmä, ei suinkaan nämä yksittäiset ehdokkaat. He koittavat vain saada itseään näkyville ja tunnetuksi. Omat rahat eivät koskaan riitä niin pitkälle, joten sitä täytyy yrittää kerätä mistä vain löytää. Jos täytyy olla omat rahat, sittenhän sinne ei pääse kuin vuorineuvoksia. Toivoton tämä parlamentaarinen järjestelmä. Miksi ihmeessä se on yleensä keksitty? Se on ihmiskunnan historiassa viimeisten vuosikymmenten neronleimauksia. Jos parlamentaristinen demokratia on valjastettu vapaan markkinatalouden käyttöön, mille markkinatalous sitten on valjastettu? Suomessa se on tehty leivän ja sirkushuvien näkökulmasta. Kun Kreikassa ja Irlannissa tämä demokraattisesti valittu hallitus on koittanut ryhdistäytyä sen verran että ovat esitelleet näitä säästöbudjettejaan, heti on sadattuhannet ihmiset kadulla raivokkaissa mielenosoituksissa: ”Ei säästöjä! Ei mitään etuja pois!” Kyllä huonoinkin hallitus on sentään aina parempi kuin kansa. Ei niin huonoa hallitusta olekaan etteikö se pystyisi olemaan edes jonkin verran kansaa vastuuntuntoisempi. Sekin on jonkinlainen luonnonlaki, että kun ihmisestä tulee johtaja, se saa jonkinmoisen vastuuntunnon. Toisella korvalla se silti kuuntelee näitä mylviviä kansanjoukkoja.

pena 7Onko sananvapaus yhä oikeus, josta pidät yhteiskunnallisella tasolla kiinni? Millaisia näkemyksiä nykyinen sananvapauskeskustelu herättää?

Ei missään tapauksessa saa mitä tahansa sanoa. Jos se menee semmoiseksi mistä media – jolla on tämä sananvapaus, nämä tylsimyksethän ovat sananvapauden ritareita – kirjoitti kun ne islamistit loukkaantui tanskalaisesta pilapiirroksesta, jossa Muhammed oli piirretty kai koiran pääksi. Se oli minusta niin tahallista toiselle pyhien arvojen häpäisemistä ja rienaamista, että se tanskalainen pilapiirtäjä olisi pitänyt pistää linnaan. Ei pidä rienata, pitää kunnioittaa vieraita, joillekin pyhiä asioita. Se on se kysymys: onko olemassa absoluuttista pahaa? Leena Krohn, jolle olen antanut epiteetin kansakunnan omatunto, mietti pitäisikö vieraita kulttuureita hyväksyä vain sen takia että ne ovat siellä vanhoja kulttuureita ja perinteitä, vai onko todella olemassa ylikansallisesti pahoja asioita. Homoseksuaalisuus ei ole enää rankaistavaa, eläinten kohtelu on parantunut kovastikin, tai olisi parantunut ellei olisi tätä tehotaloutta, siinä se on ottanut takapakkia. Onhan niitä tämmöisiä voittoja ihmiskunnassa.

Islamin opetus voi olla historiallinen totuus siinä kulttuurissa. Ateenalaiset ylimykset ottivat aina joitain poikia ja opettivat niille sukupuolikäyttäytymistä. Ja se kuului siihen kulttuuriin, vaikka he olisivat nykykatsannossa pedofiileja jos ketkä. Lapsivaimoja ja miespuolisia puolisoita on varmaan ollut jo Muhammedin aikana. Tässä kulttuurissa se on tuomittavaa.

Jokainen on omalla reviirillään. Jotkut tutkimusmatkailijat ja hyvät reportterit riittävät. Ne käyvät kertomassa, miltä milläkin maailman äärellä näyttää. Ei tarvitse lähteä täältä pällistelemään eikä sieltä tulla tänne.

Mikä olisi kalastaja-filosofille toivotuin äänestystulos tulevissa eduskuntavaaleissa?

Joitain yksittäisiä kansanedustajia sinne toivoisin. Vaikka merkitys on olematon, ne ovat kuitenkin näitä luonnonsuojeluihmisiä. (Pentti) Tiusanen jos pääsisi Kotkasta, sehän on Vasemmistoliiton jäsen ja luonnonsuojeluhenkinen. Sitten kokoomuksen (Pertti) Salolainen, ja puolittainen Pertti Pulliainen. Yhdessä tilaisuudessa tapasin Timo Juurikkalan, kansanedustajan joka pääsi varasijalta eduskuntaan kun toinen edustaja lähti muihin tehtäviin, aika lyhyeksi kaudeksi. Se oli perustamassa Ekovihreitä, josta ei kuitenkaan tullut mitään. Se olisi halunnut keskustella luonnonsuojelusta. Kun sanoin, että tunnen nämä kaksi täyttä luonnonsuojeluihmistä ja puolittaisen Pulliaisen, se halusi lisätä sinne vielä Jacob Södermanin. Se oli myös puolittainen ympäristönsuojelija. Saatiin täyteen kolme. 1+1+½+½. En tiedä onko se Söderman enää edes ehdokkaana. Nämä Tiusanen ja Salolainen ovat kyllä.

Luin juuri, että Pekka Haaviston yksi suuri intohimo on formula-ajot. Se tietysti huvittaa minua suuresti. Heh, että ihmisillä voi olla tämmöisiä! Se on tietysti erittäin typerä harrastus muutenkin. Olen kerran tuttavan luona seurannut formula-ajokilpailua televisiosta, samaa ympyrää kiersivät ajoneuvot, jotka eivät muistuttaneet autoa ollenkaan. Semmoisia härveleitä kiersi ja kiersi ja kiersi. Mitään muuta ei tapahtunut. Sitä katsotaan televisiosta ja se on hirmuisen jännittävää. Että Pekka Haavistolla, jonka älynlahjoja en epäile ollenkaan, on tällainen todella pölhö harrastus! Ei se tietysti sen kokonaispersoonallisuuteen paljon vaikuta. Huvittuneen pienen miinuksen laittaa sinne. Siitä että se on homoseksualisti voi laittaa pikkuisen plussan, koska se ei luultavasti tee lapsia. Sen olen pannut merkille, lukenut testejä Vihreästä langasta ja muualta, että Vasemmistoliitto menee melkein ohi Vihreästä liitosta ympäristönsuojelumyönteisyydessään. Vihreässä langassa oli saimaannorpan kaltaisia detaljeja myöten näitä kysymyksiä luonnon- ja ympäristönsuojelusta. Perussuomalaiset sai puoli pistettä sen takia että ne vastasivat kyselyissä niin rehellisesti. Kepu sai vissiin yhden pisteen jostakin. Kokoomus sai 2-3. Vihreä liitto ja Vasemmistoliitto saivat molemmat täydet kahdeksan pistettä. Voihan niihin vastata milloin mitenkin. Mitään lisä-ääniä ei tällaisista ympäristömyönteisistä kannanotoista saa. Päinvastoin.

IHMINEN

Olet huomioinut humanismin aatteellisen pohjan aiheuttamat näkymäväärentymät ihmislajin jatkuvuuden osalta. Toisaalta olet todennut paheeksesi pinnallisen ihmisrakkauden, sittenkin eräänlaisen humanismin. Kuka voisi toteuttaa hallitun tulevaisuuden mallisi vaatimat ratkaisut, jos julmatkin vaatimukset tunnustava on liian heikko toteuttamaan ne? Onko ihmisen lajirakkaus liian syvällä biologiassamme?

Eihän se kaikin ajoin pelaa. Onhan sodatkin ihmisen verissä niin kuin lajisolidaarisuuskin, vastakkaiset asiat. Kyllähän sodat on hirmuisesti ihmistä elähdyttävä ilmiö – kun pääsee tappamaan. Aina kun nuoret pojat lähtevät rintamalle niin naiset totisesti liinojaan heiluttavat ja ompelevat niille lumipukuja niin kuin Suomessa. Rakastavien naisten pakettien virta sinne rintamalle on ollut huikea. Nuori ihminen voisi toteuttaa tulevaisuuden mallin vanhojen ihmisten komennuksessa, mutta niinhän se on ollut muutenkin. On ollut yksi hyvä hallitsija, Marcus Aurelius Roomassa. Ei ne muita kai tuntenut. Jos toinen haluaa että vierivä kivi sammaloituu ja toinen haluaa aina muutosta, kyllähän molemmissa toinen on sitten se tuhoisa. Mutta se on eri aikakausina. Ei monestikaan voi sanoa että ihminen on sellainen ja sellainen. Se on jossain eri kulttuureissa aivan olennaisissa asioissa toisenlainen. Eihän tätä hirvittävää ryntäyskulttuuria ole aina ollut, ainakaan tässä määrin. Kun lukee kirjallisuuslehtiä, kuten paljon luen, aina mainitaan että ”tämä runoilija ei ole kyennyt uudistumaan”. Se on voinut kirjoittaa hirvittävän hyviä runokokoelmia, mutta kun se on kirjoittanut ne uudestaan, se ei ole uudistunut. Tiedetään liike-elämästä, että jos ei kasva tai uudistu, se on yhtä kuin tuho. Älyttömät huulet höpäjää mantraa uudistu, uudistu, uudistu, uudistu, uudistu, uudistu! Silloin kun tekninen kehitys on mitä on, uudistus on aina negatiivinen ja menee koko ajan hullumpaan suuntaan. Minulle jo koko sana ja adjektiivi ”uusi” on aivan kammottava, hirvittävä. Kyllähän se yleensä on ollut tarkoitus, että löydetään se täydellinen ihmiselämä ja kulttuuri ja kirjallisuus ja musiikki. Tiedetään, mihin uudistus on musiikissa ja maalaustaiteessakin johtanut. Koko ajan kauheampaan ja huonompaan. Sen täytyy olla uutta! Epätoivoista.

Miten voidaan varmistaa, että yhtä ahnetta, teknisesti kyvykästä ja lisääntymishaluista otusta kuin ihminen ei synny uudestaan?

Niin, se olisi mielenkiintoinen kokeilu. Lainsäädännöllä, kurilla ja kielloilla, pakolla ja sorrolla sitä voisi kokeilla.

pena 8Suomessa on tällä hetkellä kasvavaa nuorisotyöttömyyttä ja työkyvyttömyyttä. Työn tekeminen sellaisessa merkityksessä että tekisi jotain itselle merkittävää on monille vaikeaa ellei mahdotonta. Työ on ihmiselle mielenterveydellisesti kuitenkin tärkeää. Missä menee tuhoisan, vältettävän työn raja?

Minä lasken työstä, mikä sen ekotase on. Näillä on hirveän vaikeaa spekuloida. Ihanneratkaisu voisi löytyä ihan toisesta yhteiskunnasta kuin tästä yhteiskunnasta juuri tällä vuosikymmenellä ja tänä vuonna. Koko ajanhan työtä keksitään, jotta ihmisen elämä helpottuisi. Sehän on se tekniikan johtoajatus, että ihmisen elämän pitää helpottua. Fyysisesti se ei ole ollut liian vaikeata koskaan. Sen pitääkin olla vaikeaa. Sen takiahan meillä on kehot täynnä jänteitä ja lihaksia. Ihminen on tarkoitettu ruumiillista työtä tekemään ja elämään kohtuullisen vaikeaa elämää. Elämän pitää olla mielekästä, mutta ei missään tapauksessa helppoa.

Yhteiskunnassa joka korostaa maskuliinisuutta ja puhuu yksisilmäisesti kettutytöistä ovat tekstisi naisista elämän suojelijoina, niin miesten kuin luonnon, olleet liikuttavia. Mikä on naisen olemus ja tarkoitus tämän päivän Suomessa?

Naisethan ovat aina kärjessä kaikissa äänestyksissä. Jos joissain gallupeissa eritellään ydinvoiman vastustusta sukupuolittain, aina siellä on naisten prosentit korkeammalla, kun on suojelemisesta ja säilyttämisestä kyse. Sitten on tietysti nämä naiset jotka ovat päässeet johtopaikoille – joku Paula Lehtomäki, joka on ollut huonoin ympäristöministeri mitä meillä on ollut – ne ovat kuriositeetteja. Ennen puhuttiin siitä, kuinka avulias aatu on kaikkein pahin rakennustyömailla, menee kaikki pilalle kun sellainen tulee auttamaan.

Sehän on merkillinen ilmiö tässä ajassa, että ihmiset eivät osaa olla yhdessä. Muunkinlaisia aikakausia on ollut. Minun äitini joutui isän kuoleman jälkeen menemään töihin, kotirouvana hän ei ollut vaan opiskeli sitä ennen. Hän meni Nobel-palkitun kemistin A.I. Virtasen laboratorioon laborantiksi. Hän oli kuullut siitä, mutta ei ollut itse koskaan kokenut, että ihmiset voivat riidellä. Hän sanoi, ettei heillä kotona tai suvun kesken koskaan riidelty millään tavalla. Isästäni hän sanoi, ettei se yhtään pahaa sanaa sanonut koskaan. Sille oli aivan uusi asia, että ihmiset voivat riidellä. Kyllähän se on tietysti harvinaista, mutta enemmänhän tuollaista oli ennen aikaan. Vanhan sivistyneistön normit olivat ankarat. Ei sopinutkaan riidellä. Kokemuksena on tietysti paljon mukavampi, kun ei riidellä. Kyllä meillä oli riitoja, mutta ei niin usein, vaimon kanssa. Minä olin uutta, huonompaa sukupolvea. Neljätoista vuotta olimme yhdessä.

Ihmisellä on liian hyvät vanhemmat. Vaikka olen terroristi jollekin, minulla oli sanomattoman hyvä, lempeä ja valoisa äiti.

Näkeehän sitä esimerkkejä rakkauden onnistumisesta. Helsingin Sanomissa on joka numerossa kolme-neljä paria, jotka viettävät kultahäitään, siinä sivussa niiden nuoruudenkuvat sitten. Se edellyttää korkeaa ikää, mutta näitä on tapahtunut. Nämähän ovat yhteiskunnallisia ilmiöitä. Muutokset ovat niin suuria. Myös luonto on samanlainen. Ihmisten eleet ja ajatukset ovat hitaita. Vaaditaan pitkä sukupolvi ennen kuin vähän ymmärtää. Yhteiskunnistahan nämä seuraavat, se on se sama uudistuminen ja hermostuminen mitä koko yhteiskunnassa on. Länsimaissa ja tietysti Suomessa, joka on aina kärjessä kaikessa negatiivisessa erityisesti. Siitähän nämä erot johtuvat. Syyt ovat lähitarkastelussa hirveän erilaisia mutta johtoajatus ja -selitys on sama. Kaikki ovat niin hermostuneita. Ihminen ei muutu mukana.

Erot ovat enemmän tai vähemmän, yleensä tietysti enemmän, valtavia suruja asianomaisille. Joskus vain toiselle, joskus molemmille. Kaiken kaikkiaan se on negatiivinen asia, vaikka naistenlehdet aina julistavatkin, kuinka se uusi on löytynyt ja kaikki entiset on unohdettu. Todellinen rakkaus on parin vuoden päästä uusi todellinen rakkaus. Mutta milloin siitä voi selvitä? Se vaikeutuu koko ajan, luo uudet pelot ja odotukset seuraavaan. On ihmisiä, jotka eivät luota siihen toimivuuteen ja haluavat säästää itsensä uudelta pettymykseltä. Sehän on todella negatiivinen seuraus avioeroista, että se lisää väestöä. Jos vanha liitto olisi kestänyt, ei olisi enää tehty lapsia. Sitten tehdään kuitenkin vähintään yksi sen uuden kanssa, jotta se liitto vahvistuisi, ja siitä seuraa vaikka kuinka suuri syntyvyyden lisäys, mikä on tietysti pirullinen asia.

Syntyvyys on kasvanut tällä vuosituhannella Suomessa, kun perinteiset perhearvot ovat nouseet uudestaan suosioon. Mitkä ovat realistiset keinot tämän suuntauksen kääntämiseksi?

Ennen kaikkea tietysti syntyvyyden säännöstely. Yksi lapsi hedelmällistä naista kohti. Miehiä ei tarvitse ottaa huomioon ollenkaan. Nainenhan on se lisääntymisyksikkö. Sillä ei ole väliä mitkä miehet siellä siittää. Jos tulee toinen raskaus niin pakkoabortti tietysti. Sitten kun väkiluku on joskus tällä systeemillä vähentynyt niin, että puhutaan mieluummin miljoonista kuin miljardeista, sitten voi tulla vapautta vähän suuremmille perheille.

%d bloggers like this: