Päivä, jona Avara luonto kiellettiin

M. A. MERETVUO

–

Vaikka monikaan ei kiinnittänyt asiaan tuolloin huomiota, muistan sen päivän, jona Avaran luonnon esittäminen televisiossa kiellettiin. Kielto ei oikeastaan tullut kenellekään yllätyksenä, eikä herättänyt yleistä keskustelua. Tosin julkisesta keskustelusta oli tuolloin jo käytännössä kielletty kaikki vallitsevaa ideologiaa kritisoivat näkemykset, ja algoritmit hoitivat niiden poiston somealustoilta sekunnin murto-osassa. Näin ollen mitään todellista keskustelua ei enää edes olisi voinut syntyä.

Kaikki oli alkanut siitä, kun joku keksi, että on vaarallista jos lapset ja nuoret sattuvat näkemään kuvauksia villistä luonnosta, jossa eläimet saalistavat toisiaan ja jossa urokset ja naaraat parittelevat. Koska biologinen sukupuolimäärittely oli kiellettyä, olisi ollut kyseenalaista näyttää siihen perustuvaa eläinmaailman käyttäytymistä. Ihmisten lisääntyminen sukupuoliyhdynnän avulla oli jo kauan sitten kielletty patriarkaalisia arvorakenteita sisältävänä ääriliikehdintänä. Samoin lihansyönnin kieltämisen jälkeen olisi ollut epäilyksiä herättävää näyttää, kuinka petoeläimet mässäilevät saalistamiensa kasvissyöjien lihalla. Joku oli kyllä ehdottanut, että tekoälyn videokuvanmuokkausta käyttäen ohjelmasarjaa manipuloitaisiin siten, että leijonatkin söisivät heinää, ja samaa sukupuolta olevat eläimet lisääntyisivät keskenään. Tämä herätti kuitenkin kritiikkiä, koska samaa sukupuolta olevienkin lisääntyminen pitäisi yllä taantumuksellista mielikuvaa, että sukupuolia oli kaksi. Samoin kasvissyönnin esittäminen oli ongelmallista, sillä esimerkiksi kukat lisääntyivät heteiden ja emien kaltaisten sukusolujen avulla, pölytyksen ja hedelmöittymisen kautta. Näin ollen lapsi saattaisi ihmetellä, miksi kasveja tulee aina lisää vaikka eläimet syövät niitä. Vastauksen esittäminen saattaisi johtaa ajatusketjuun binäärisestä sukupuolesta fyysisenä ja biologisena eikä kokemuksellisena asiana, mikä saattaisi johtaa edelleen vaaralliseen ääriajatteluun ja jopa terrorismiin.

Myös eläinrotujen moninaisuus oli nähty ongelmana jo pitkään, sillä sen pelättiin pitävän yllä käsitystä ihmisrotujen olemassaolosta. Tästä syystä esimerkiksi kissoja ja koiria oli alettu geneettisesti manipuloida siten, että enää oli olemassa vain yksi kissa- ja koirarotu. Joku oli kyllä pitänyt tätäkin ongelmallisena, sillä se piti edelleen yllä mielikuvaa eläinlajien olemassaolosta. Tämän ratkaisemiseksi oli ehdotettu, että kaikki maailman eläimet yhdistetään geeniteknologian avulla yhdeksi ainoaksi eläinlajiksi. Ehdotus ei kuitenkaan ollut saanut kannatusta niiden joukossa, joiden mielestä tämä loukkasi heikompien eläinlajien ihmisoikeuksia. Tämä ainoa eläinlaji olisi tietenkin ollut hermafrodiitti kasvissyöjä. Tämä oli kuitenkin ongelmallista, sillä kasvimaailman ihmisoikeuksia vaativat olivat jo pitkään taistelleet kasvissyöntiä vastaan. Ainoastaan synteettisesti valmistettua hometta oli heidän mukaansa hyväksyttävää syödä, vaikka ylipäätään oli kyseenalaista se, että yksi elämänmuoto käyttäisi toista ravintonaan.

Painavin syy ohjelman lopettamiseen oli kuitenkin sen herättämä mielikuva olemassaolon kamppailusta, jossa vahvat selviävät heikkoja paremmin. Tämähän oli juuri ihmisyyden vastakohta, sillä kukaan ei saanut olla toista vahvempi, vaan kaikkien tuli olla tasa-arvoisesti yhtä heikkoja. Samasta syystä urheilukilpailuistakin oli jo ajat sitten poistettu voittajan ja häviäjän taantumuksellinen dikotomia, ja kilpailla sai vain, jos kaikki voittivat. Alkujaan oli yritetty järjestää urheilukilpailuita, joissa häviäjä olisikin voittaja, mutta nyt kilpailtiin siitä, kuka häviäisi kilpailun. Esimeriksi juoksukilpailuissa kaikki jäivät seisomaan lähtöviivalle, ja jääkiekkopelissä kumpikaan joukkue ei halunnut tehdä maalia. Lopulta päädyttiin siihen, että jokainen osallistuja oli voittaja ja kaikille tuli jakaa kultamitalit.

Jos lapset ja nuoret näkisivät, kuinka luonnossa toinen voittaa ja toinen häviää, toinen elää ja toinen kuolee, heidän maailmankuvansa saattaisi järkkyä ja pahimmillaan koko yleinen järjestys ja turvallisuus saattaisivat vaarantua. Sen jälkeen kun ihmisestä oli 3D-tulostettujen elinsiirtojen myötä tullut kuolematon, oli kuolemasta puhuminen ollut virallisesti kiellettyä. Myös kuoleman ajattelu oli vaarallista ääriajattelua, jota valvottiin aivoihin kytketyn neuralink-yhteyden avulla. Koska kukaan ei enää kuollut mutta kaikilla oli oikeus tehdä koeputkilapsia, maapallon väkiluku oli jo 30 miljardia. Liikakansoituksen ongelmasta ei kuitenkaan saanut puhua, vaikka luonnon kestokyvystä oltiin huolissaan, sillä se olisi voinut herättää ihmisarvon vastaista ajattelua. Ylikulutuksesta oltiin yhä huolissaan, mutta samalla piti luoda talouskasvua, joka edellytti yhä suurempia hyödykkeiden tuotantomääriä.

Avara luonto oli siis kaikin tavoin ongelmallinen ohjelma, jota olikin pitkään esitetty K-18 – rajoituksella. Sen kieltämisen jälkeen oli kuitenkin syntynyt eräänlainen alakulttuuri, joka levitti vanhojen jaksojen tallenteita pimeillä markkinoilla. Nämä toisinajattelijat järjestivät myös salaisia kokoontumisia, joissa Avaraa luontoa ja muita luonto-ohjelmia katseltiin porukalla. Verkon kaikennäkevien valvontatyökalujen takia tallenteita levitettiin vain kädestä käteen, ja niitä pystyi katsomaan vain vanhoilla, tietoverkoista irti kytkettävillä laitteilla. Viranomaiset olivat kuitenkin poliittisen ohjauksen alla ja yleisen mielipiteenvalvonnan nimissä tehneet näyttäviä operaatioita tallenteita hallussaan pitävien koteihin. Kiellettyjä ajatuksia herättävien luontoohjelmien levittämisestä ja hallussapidosta sekä luonnon lakeihin viittaavasta keskustelusta oli jopa säädetty erillinen, niin sanottu ”luontopuhelaki”.

Kyse ei siis ollut vain Avarasta luonnosta, vaan luonnosta ylipäätään. Väkimäärän kasvun myötä kaupungit olivat kasvaneet jättimäisiksi megaslummeiksi, ja lopulta kaikki maaseudulla asuvat oli määrätty tasa-arvon nimissä muuttamaan kaupunkeihin. Maalla asumisen oli myös havaittu rohkaisevan ihmisessä vaarallisia, ns. ”tervehenkisiä” elämäntapoja, joista oli lyhyt matka natsismiin ja holokaustiin. Luontoretkeily oli kielletty lailla ja luontoalueet eristetty piikkilanka-aidoilla, jotta kenelläkään ei heräisi ajatuksia ”luonnollisesta” ja ”luonnottomasta”. Toisinaan jotkut harhaoppiset karkasivat aitojen läpi vielä jäljellä oleville metsäalueille, ja huhujen mukaan metsissä saattoikin elää sivistyksen taakseen jättäneitä ääri-ihmisiä. Koska he olivat hylänneet yhteisen sopimuksen ihmisyyden sisällöstä, heitä ei näin ollen pidetty varsinaisesti ihmisinä, vaan eräänlaisina paholaisina ja demoneina. Ääri-ihmiset saattoivat luontoa havainnoimalla päätellä kyseenalaisella tavalla, että kesää seuraa talvi, päivää yö, ja jos ihminen ei kykene huolehtimaan itsestään, hän saattaa menehtyä.

Ja niin sivilisaatio jatkoi kulkuaan. Mutta jonakin päivänä, kun kaupunkien viimeiset valot sammuisivat, saattaisi metsistä nousta uusi ihmisen suku. Sekaravintoa syövinä, olosuhteiden karaisemina, biologisesti lisääntyvinä ja luonnon havainnoimisesta syntyneen elämänkatsomuksen ohjaamina he edustaisivat tuntemamme ihmisen täydellistä vastakohtaa. Varmastikin tämä maailma olisi silloin paholaisen käsissä!

–

–