It’s the intelligence, stupid

HÅKAN JOHANSSON (suomentanut Olli Virtanen)

–

Bill Clintonin presidentinvaalikampanjan aikaan kampanjatiimin PR-väki keksi joukon sloganeita, joiden tarkoituksena oli saada kansa antamaan äänensä demokraateille. Yhdeksänkymmentäluvun alun laman inspiroimana yksi näistä lausahduksista oli ”It’s the economy, stupid”.

Kun ruotsalaistoimittaja Ivar Arpi vastikään Ruotsin demografista kehitystä käsittelevässä tekstissään lainasi iskulausetta muodossa ”Kyse on demografiasta, pölvästi”, hän sai välittömästi vastaiskuja etenkin vasemmistovaikuttajilta, joiden mielestä massamaahanmuuton seurauksien kyseenalaistaminen oli räikeän rasistista.

Arpi ei kuitenkaan ollut ensimmäinen iskulausetta tuossa muodossa käyttänyt: kanadalainen kirjailija ja kommentaattori Mark Steyn otsikoi erään tekstinsä näin jo vuonna 2006. Silläkin uhalla, että minua syytetään pitkäveteisyydestä ja plagioinnista, ajattelin muuttaa lausahduksen tämän kirjoituksen otsikon muotoon – sillä kyse ei ole yksinomaan taloudesta ja demografiasta.

–

Kognitiiviset kyvyt ratkaisevat

Pohjimmiltaan kyse on siis älykkyydestä – tai pikemminkin sen puutteesta. Melkein kaikki ongelmat, joiden parissa jälkiteollinen tietoyhteiskunta painiskelee, vaikuttavat selittyvän melko suuren väestönosan kognitiivisten kykyjen puutteella. Matala koulutustaso, työttömyys, kansantaudit, rikollisuus, päihdeongelmat ja yleinen kulttuurin rappio voidaan usein selittää vajavaisella älykkyydellä. Tätä asiaintilaa ei (saa) huomioida yksisilmäisessä, poliittisesti korrektissa keskustelussa huolimatta siitä, että asiayhteys on tutkimuksessa kohtuullisen varmasti toteennäytetty.

Viimeksi tästä aiheesta kirjoitti tutkija, lääketieteen tohtori Emma Frans Svenska Dagbladetissa. Fransin mukaan ympäristön vaikutusta on voimakkaasti yliarvioitu suhteessa perintötekijöihin, ja hän antaa ymmärtää, että taustalla saattaa olla poliittisia syitä. Teoriaa, jonka mukaan ihminen on syntyessään tabula rasa eli tyhjä taulu, ei koeta yhtä kiistanalaiseksi kuin sitä, että edellytyksemme ovat geenien määrittämiä. Jälkimmäinen väite johtaa ajatukset rotubiologiaan ja työntää kapuloita rattaisiin sille, joka tahtoo uskoa kaiken, mukaan lukien sukupuolen, olevan vain sosiaalinen konstruktio.

Mikäli Fransin esiin nostamat huomiot saavuttaisivat laajempaa hyväksyntää, useat päättäjät pitäisivät sitä aivan liian deterministisenä ja ajattelisivat sen näin ollen kumoavan suuren osan niistä toimenpiteistä, joita hyvää tarkoittavat yhteiskuntainsinöörimme ovat suunnitelleet yhteiskunnallisten ongelmien peittoamiseksi. Genetiikka selittäisi päättäjille epämieluisalla tavalla, minkä vuoksi toimenpiteet useimmiten ovat niin tehottomia.

–

PISA-tulosten manipulointia

Ruotsin romahdus kansainvälisessä PISA-tutkimuksessa on huolestuttava kehityskulku, johon Ruotsin koululaitos kuumeisesti mutta tuloksetta on yrittänyt puuttua. Jättämällä heikoimmat oppilaat sääntöjenvastaisesti kokeen ulkopuolelle ja näin kaunistelemalla tuloksia vallanpitäjät väittävät trendin nyt kääntyneen.

Mutta kun tarkastusviranomaiset tutkivat vuoden 2018 PISA-tuloksia, havaittiin Opetusviraston sulkeneen kokeesta suuren määrän etenkin Ruotsin ulkopuolella syntyneitä. Samalla viranomaiset toteavat, että etnisesti ruotsalaiset oppilaat ovat testissä edelleen suhteellisen korkealla tasolla.

Minkä takia maahanmuuttajaoppilaat sitten menestyvät keskimäärin huonommin kuin ruotsalaiset oppilaat? Eräs vastaus on, että heikko ruotsintaito ja vähäinen koulunkäynti aikaisemmassa kotimaassa luovat kehnot edellytykset opetuksessa mukana pysymiseen.

Sanotaan myös, että neljännes yläastelaisista ja lukiolaisista ei suoriudu tavallisen sanomalehtiartikkelin luetunymmärtämisestä. Vaikka tässä joukossa epäilemättä on joitain ruotsalaisiakin oppilaita, edellä mainittu maahanmuuttajaoppilaiden puutteellinen ruotsintaito selittänee suurelta osin, miksi osuus on niin suuri. 

–

Kaikki mukaan lukupäästä riippumatta

Tilastojen mukaan kolmannes lukiolaisista joko jättää lukion kesken tai saa vajaan päättötodistuksen, minkä voisi tulkita tarkoittavan, että aivan liian moni käy koulua aivan liian pitkään. Aikaisemmin lukio oli tarkoitettu niille, joilla oli niin sanottua lukupäätä – jos ei ollut, mentiin joko ammattikouluun tai jo teini-iässä palkkatöihin. Nykyään vallitsevana käsityksenä on, että kaikkien pitää osallistua korkeampaan teoreettiseen koulutukseen riippumatta siitä, onko edellytyksiä sellaisen omaksumiseen vai ei.

Niin kutsuttuina hyvinvointivuosina Ruotsissa ei käytännössä ollut työttömyyttä, ja nuorilla, jotka mieluummin tekivät töitä kuin opiskelivat, ei tavallisesti ollut ongelmia ansiotyön löytämisessä. Ketään ei kiinnostanut, vaikka olisi menestynyt älykkyystestissä vähän huonommin; sillä ei ollut mainittavaa merkitystä, sillä progressiivisen verotuksen vuoksi nettopalkkaerot eivät olleet yhtä suuria kuin ne nykyään akateemisesti ja matalasti koulutettujen välillä ovat.

Vieläkin kaukaisemmassa menneisyydessä, agraariyhteiskunnassa, oli täysin merkityksetöntä, oliko peltoaan auraavalla talonpojalla vähän matalampi tai korkeampi älykkyysosamäärä kuin naapurillaan, tulos oli kuitenkin molemmille suurin piirtein sama.

–

Ei koulutusta, ei työtä

Aikamme tietoyhteiskunnassa koulutus merkitsee melkein kaikkea. Kohtuullisen hyväpalkkaisen työn saamiseen vaaditaan usein lukion lisäksi myös lukion jälkeistä koulutusta ammattikorkeassa tai yliopistossa, ja näin ollen kilpailu halutuista töistä tasaisesti supistuvilla työmarkkinoilla on kivenkovaa. Joskus sadat korkeasti koulutetut voivat hakea samaa virkaa, mikä suo työnantajalle mahdollisuuden valita ja karsia pätevyyden mukaan.

Kouluttamattomalle työnhakijalle jäävät vaihtoehdoiksi siivoojan, tiskaajan, ruokakuskin tai hoitoapulaisen kaltaiset matalapalkkatyöt. Tällaisia töitä tekevät yhä useammin maahanmuuttajat, eivät ainoastaan vasta maahan tulleet vaan myös aikaisemmin saapuneet.

Monet massamaahanmuuton puolestapuhujat käyttävät tätä maahanmuuttajien yliedustusta välttämättömissä matalapalkkatöissä argumenttina väittäessään, että ”ilman maahanmuuttoa Ruotsi pysähtyisi”. Tähän väitteeseen liittyy kuitenkin muutamia ongelmakohtia: ensinnäkin juuri matalapalkka-alojen määrä paljolti automatisoitumisen myötä vähenee eniten, mikä tarkoittaa, että laajamittainen maahanmuutto tulee lisäämään työttömyyttä. Ja toiseksi, haluavatko etniset ruotsalaiset todellakin yhteiskunnan, jossa muinaisaikojen orjia muistuttava ulkomainen ryysyproletariaatti palvelee heitä, jottei heidän tarvitse liata käsiään epämiellyttävissä töissä?

–

Huippuosaajien virta on silkka myytti

Ruotsiin saapuvat turvapaikanhakijat eivät ole ”huippuosaajia”, kuten joskus kuulee väitettävän. Useimmat maahanmuuttajat tulevat Lähi-idästä ja Afrikasta, ja vain harvoilla heistä on mahdollisuus kilpailla Ruotsin työmarkkinoilla. Näistä ”epäonnistuneista valtioista” tulevien rakettitieteilijöiden ja aivokirurgien tarvitsee harvoin hakea turvapaikkaa täältä, he voivat sen sijaan kilpailla kansainvälisten työmarkkinoiden huippupaikoista. Ruotsin työperäistä maahanmuuttoa koskeva lainsäädäntö on äärimmäisen avokätinen.

On vielä toinenkin syy vähentää myös huippuosaajien maahanmuuttoa. Voiko Ruotsi hyvällä omallatunnolla ryöstää kehitysmaista niiden tärkeimmän resurssin, nimittäin taidon ja älykkyyden? Vaikuttaa siltä, että runsaat luonnonvarat eivät tosiaan ole hyvinvoinnin luomisessa yhtä tärkeitä kuin korkea koulutus ja korkea älykkyys.

–

Aivovuoto on uutta kolonialismia

Aivovuoto on resurssien riistämisen uusi muoto, vanhan kolonialismin manttelinperijä. Vasemmisto vaikuttaa täysin unohtaneen tämän postkolonialismiretoriikassaan. Ruotsin kaltaisen kehittyneen valtion pitää kaiken järjen mukaan pystyä kouluttamaan oma älykäs väestönsä ja olemaan kyllin moraalinen ollakseen riistämättä tätä resurssia maailman köyhistä maista.

Vaikka aivovuoto onkin lähtömaille suuri uhka ja takaisku, Ruotsiin kohdistuvasta maahanmuutosta se muodostaa vain murto-osan. Maahanmuuttajien ylivoimaisen enemmistön koulutustaso sen sijaan on huomattavasti ruotsalaisen keskiarvon alapuolella. Tämän matalan koulutustason syy on arka kysymys. Osaltaan se voidaan tietysti selittää tulijoiden lähtömaiden huonommilla kouluttautumismahdollisuuksilla, mutta osaselitys voi olla myös huonompi lukupää.

–

Älykkyystestit kiistanalaisia

Kansainväliset vertailututkimukset viittaavat siihen, että lukupäällä voi tosiaan olla asian kanssa tekemistä. Älykkyystestit ovat kiistanalaisia, joidenkin mukaan ne eivät kerro muusta kuin henkilön kyvykkyydestä menestyä juuri älykkyystesteissä. Toisten mielestä testit ovat vinoutuneet suosimaan länsimaalaisia, mikä ei tosin sovi yhteen sen kanssa, että esimerkiksi aasialaiset menestyvät niissä länsimaalaisia paremmin. Vielä toiset väittävät syyn olevan koulutuksessa; heidän mukaansa korkeamman koulutusasteen maissa väestö saa korkeampia pistemääriä. Tutkimus ei kuitenkaan juuri tue tätä väittämää.

Jotkut kuitenkin tunnustavat, että erot ovat todellisia eivätkä johdu testien puutteellisuudesta. Heidän mukaansa älykkyys on ominaisuus, jonka perusta syntyy aikaisin elämässä ja joka perintötekijöiden lisäksi määräytyy suurelta osin sen mukaan, saako ihminen kaikki ne ravintoaineet, joita ruumis – ja aivot – tarvitsevat kehittyäkseen oikein. Laajamittainen köyhyys ja nälänhätä voivat siis vaikuttaa väestön keskimääräiseen älykkyyteen.

Riippumatta siitä, mikä selitys pitää paikkansa, älykkyystestit ovat joka tapauksessa paras työkalu mittaamaan sitä, mitä kutsutaan yleisälykkyydeksi. Ne perustuvat lisäksi yli vuosisataiseen tutkimukseen. Koulussa oppilaita arvostellaan menetelmällä, jonka luomisen lähtökohtana on käytetty väestön keskimääräistä älykkyyttä.

Mitä älykkyystesteissä sitten ikinä mitataankin, voidaan älykkyysosamäärän väittää ennustavan sitä, miten hyvät tai huonot edellytykset ihmisellä on modernissa yhteiskunnassa ja siinä kohtaamiensa haasteiden kanssa pärjäämiseen. Nämä edellytykset ovat pitkään olleet varsin erilaiset sen mukaan, missä päin maapalloa ihminen on elänyt. Ei siis voida sulkea pois sitä, että evoluutiolla on ollut sormensa pelissä ja että se on antanut ihmisille osittain erilaiset henkiset kyvyt sen mukaan, millaisia ominaisuuksia näiden elinympäristö on edellyttänyt.

–

Huono-osaisuutta ehkä mahdoton poistaa koulutuksella

Ruotsi on avannut ovensa suurelle määrälle tulokkaita, joiden yleinen koulutustaso on matala ja joilla mahdollisesti on lisäksi heikko keskimääräinen kyky omaksua tyypillinen länsimainen koulutus. ”Haaste” löytää heille töitä maassa, jossa ilman koulutusta on kaiketi vaikeampi työllistyä kuin missään muualla maailmassa, on näin vielä suurempi kuin päättäjämme ovat kuvitelleet. Tässä tapauksessa niin sanottua huono-osaisuutta on ehkä käytännössä mahdotonta korjata koulutuksella ja muuttaa segregaatio integraatioksi.

Sille, joka ei selviydy koulusta – ja jolla ei ehkä ole edellytyksiä selviytyä siitä, vaikka hän yrittäisi kaikkensa – ja jolla näin ollen ei ole mahdollisuuksia Ruotsin työmarkkinoilla, rikollisen ura saattaa vaikuttaa houkuttelevalta.

Tutkimukset osoittavat, että matala älykkyys korreloi osittain myös puutteellisen syy-seuraus-suhteiden tajun, huonon impulssikontrollin ja suuremman väkivalta-alttiuden kanssa. Nämä ominaisuudet eivät ole etu tavallisessa yhteiskuntaelämässä, mutta ne voivat soveltua sille, joka puuhailee rikollisten aktiviteettien parissa. Toinen mahdollisuus sille, jolta työmarkkinoiden ovi on suljettu, on elinikäinen tukiriippuvuus. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei edistä ihmisen integraatiota, molemmat ovat yhteiskunnalle tuhoisia. 

–

Erilaisuus ei ole rikkaus

”Erilaisuus on rikkaus” on mantra, jota alati toistellaan perusteena Ruotsin kansainvälisesti katsoen poikkeuksellisen suurimittaiselle maahanmuutolle. Fraasi perustuu kuitenkin ennemmin toiveajatteluun kuin tosiasioihin. Hyvinvointitilastojen kärjessä olevat maat ovat lähes järjestään  etnisesti suhteellisen homogeenisia, hajanaisen klaanikulttuurin maat sen sijaan ovat usein tilastojen häntäpäässä. 

Vuonna 1990 Ruotsissa oli noin 800 000 ulkomailla syntynyttä, joista sitä paitsi yli 300 000 tuli muista pohjoismaista. Tällä hetkellä Ruotsissa asuvista tuskin 70 prosenttia on etnisiä ruotsalaisia, ja jäljelle jäävistä 30 prosentista valtaosa on peräisin tyystin toisenlaisesta kulttuuriympäristöstä.

Voi kysyä, missä monikulttuurisuuden rikastavan vaikutuksen raja kulkee – onko monimuotoisuuspolitiikkaa ajavilla päättäjillä jokin tietty tavoite, jokin prosenttiluku, jota heidänkään mielestään ei pidä ylittää? Yksinkertainen ekstrapolointi tämän päivän luvuista osoittaa, että nyt syntyvät ruotsalaiset tulevat aikuisina olemaan vähemmistönä omassa maassaan. Södertäljen ja Malmön kaltaisissa kaupungeissa ruotsalaiset ovat vähemmistössä jo nyt, ja sellaisia asuinalueita, joissa asuu tuskin yhtäkään ruotsalaista, tulee vuosi vuodelta lisää.

–

Ruotsalaiset vähemmistönä aidattujen asuinalueiden yhteiskunnassa?

Ehkäpä lopullisena tavoitteena on täysin eriytynyt ja balkanisoitunut yhteiskunta, jossa ei ole yhtä valta-asemassa olevaa enemmistökulttuuria; sirpaloitunut, monietninen valtio, jossa suuri osa vähemmistöryhmästä nimeltä ”ruotsalaiset” tulee asumaan barrikadien takana eristäytyneenä tarkasti valvottuihin, aidattuihin yhteisöihin suojellakseen itseään monikulttuurisen yhteiskunnan seurauksilta. Tämä saattaa kuulostaa mielikuvitukselliselta dystopialta, mutta se on jo todellisuutta monissa muissa maissa, joissa yhteiskunnan yhtenäisyys on rapautunut ja korvautunut etnisillä tai uskonnollisilla konfikteilla ja sosioekonomisilla kuiluilla.

Ne, jotka käyttävät väestönvaihdon käsitettä nykyisten kehityskulkujen kuvailuun, saavat kuulla olevansa salaliittoteoreetikkoja, joilla on piilevä rasistinen agenda. Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että jopa YK käyttää käsitettä ”replacement migration” toimenpite-ehdotuksena maille, joiden väitetään kärsivän aivan liian alhaisesta syntyvyydestä ja ikääntyvästä väestöstä? Jos sen sijaan uskoo ”magic dirt” -ilmiöön, toisin sanoen siihen, että jokaisesta Ruotsin kamaralle jalallaan astuvasta tulee automaattisesti ruotsalainen, ei saa hullun leimaa otsaansa, vaan tällainen henkilö otetaan vieläpä vakavasti.

–

Demokratia saattaa olla vaarassa

Mikäli jatkamme nykyiseen tahtiin tulijoiden vastaanottamista maista, joissa on matala keskimääräinen koulutustaso ja ehkä myös matala keskimääräinen kyvykkyys omaksua Ruotsin kaltaisessa kehittyneessä maassa vaadittava koulutus, myös demokraattinen hallintotapamme voi olla vaarassa. Tiettyjen tutkimusten mukaan väestön keskimääräisen älykkyyosamäärän pitää olla vähintään noin 90, jotta maassa vallitsisivat demokraattiset normit ja arvot, ei esimerkiksi teokratia tai klaanijärjestelmä.

Ehkä tässä on osaselitys siihen, minkä takia esimerkiksi muslimimaissa suuri osa väestöstä halveksii länsimaisia demokratioita ja miksi monet näistä kulttuureista tulevat maahanmuuttajat lännessäkin asuessaan katsovat demokratian olevan ”haram”. Sillä, että yhä suurempi osa väestöstä sysätään pysyvään matalan koulutuksen aiheuttamaan segregaatioon, on toinenkin demokratiaan liittyvä aspekti: tällä ryhmällä on selkeä taipumus äänestää sosiaalitukipuolueita, jotka yleensä suhtautuvat kielteisesti vapaaseen markkinatalouteen, ainoaan talousjärjestelmään, joka tähän mennessä on osoittanut kykenevänsä tuottamaan todellista hyvinvointia.

Normaalijakauma sille, mitä arkikielessä kutsumme lukupääksi ja mitä tutkijat nimittävät yleisälykkyydeksi, on brutaalin rehellinen – puolet väestöstä on fiksumpaa kuin toinen puoli. Jos laskemme älykkyystasoa Ruotsin kaltaisessa maassa, vieläkin useammat joutuvat työttömiksi ja yhteiskuntaa halkovat kuilut lisääntyvät. Tämä kehitys on juuri päinvastainen kuin vallanpitäjien ylevät lupaukset yhdenvertaisuudesta ja kaikkien tasa-arvosta. 

–

Tutkimuksella voi olla vastaus aivan kulman takana

Muuan amerikkalainen psykologi ja älykkyystutkija leikitteli eräässä haastattelussa ajatuksella, että globaali älykkyystaso kuin taikaiskusta nousisi viidellä tai kymmenellä pisteellä. Hänen mukaansa se riittäisi luomaan täysin toisenlaisen maailman kuin se, jossa nykyään elämme. Nykyinen kehitys viittaa siihen, että tällainen muutos on todella tulossa mahdolliseksi – ilman taikavoimia.

Älykkyys on useimpien muiden ihmisen ominaisuuksien tapaan perinnöllinen. Geenitutkimus edistyy ripein askelin, ja melko läheisessä tulevaisuudessa vanhemmat voinevat valita jälkeläisilleen paitsi hiusten ja silmien värin kaltaisia kosmeettisia ominaisuuksia, myös näiden älykkyystasoon vaikuttavia tekijöitä. Todennäköisesti vanhemmat tulevat valitsemaan lapsilleen sellaisia ominaisuuksia, jotka auttavat näitä menestymään koulussa, saamaan kovapalkkaisen työn ja hyvän elämän. Meidän pitää vain toivoa, että tämä valinta tulee mahdolliseksi maailman koko väestölle, ei vain harvoille ja valituille.

–

Håkan Johansson on ruotsalainen kirjailija ja journalisti. Kirjoitus on ilmestynyt Samnytt-verkkojulkaisussa 1.8.2021.