Amerikka tuomiolla

GREG JOHNSON (suomentanut Timo Hännikäinen)

–

Poliisi Derek Chauvinia ei olisi pitänyt tuomita murhasta George Floydin kuoleman oikeuskäsittelyssä. Mutta tuomio ei tullut yllätyksenä, sillä se kuuluu pitkään listaan asioita, joiden ei olisi pitänyt tapahtua.

Chauvinin ei olisi ylipäätään pitänyt joutua oikeuteen. Mitään rikosta ei tapahtunut. Chauvin oli vain väärässä paikassa väärään aikaan, kun eräs taparikollinen ja narkomaani otti viimein yliannoksen. Ellei Chauvin olisi tehnyt mitään, Floyd olisi saattanut menettää tajuntansa ajaessaan autoa ja kenties vienyt matkustajat ja satunnaisia sivullisia mukanaan. Chauvin teki työnsä eli suojeli kansalaisia. Hänen elämänsä tuhottiin sen takia, juuri miettimättä viestiä, jonka muut poliisit ja muut rikolliset tästä saavat.

Floydin kuolemasta ei olisi ylipäätään pitänyt tulla rotukiistaa. Ei ole näyttöä, että rotuviha tai rotuennakkoluulot olisivat millään tavoin vaikuttaneet Chauvinin toimintaan. Hän ei päättänyt tappaa satunnaista mustaa miestä. Hän reagoi mustan miehen tekemään rikokseen. Mustat miehet kiinnittävät poliisin huomion niin usein, koska he tekevät äärimmäisen paljon rikoksia suhteessa osuuteensa koko väestöstä. Lisäksi valkoiset joutuvat mustia todennäköisemmin poliisiväkivallan kohteiksi.

Derek Chauvin ei ollut ”rasistikyttä”. Eikä hän käyttäytynyt sellaisen tavoin. On kuitenkin huomioitava, että George Floyd toimi kuin kävelevä stereotyyppi: otti yliannoksen useita eri huumeita, levitti väärennettyä rahaa ja hyppeli ympäriinsä banaani kädessään. Kun poliisi pysäytti hänet, hän valehteli, valitti ja ylipäätään kieltäytyi ottamasta vastuuta teoistaan. George Floyd ei selvästikään pitänyt henkeään kovin suuressa arvossa. Miksi meidän muiden siis täytyisi pitää?

Derek Chauvinin tuomion on tarkoitus lepytellä väkivaltaisia ääliöitä, joiden suu vaahtoaa yliannoksesta median valheita ja valkoisten vastaista vihaa. Hänet lynkattiin yleisen mielipiteen tuomioistuimessa jo kauan ennen kuin hän joutui oikean tuomioistuimen eteen. Amerikassa ei luultavasti ole paikkaa, jossa hän olisi saanut reilun oikeuskäsittelyn, mutta ainakaan häntä ei olisi pitänyt tuomita Minneapolisissa. Valamiehet olisi pitänyt ehdottomasti vaihtaa. Lukemattomien hallintovirkailijoiden – heidän joukossaan sellaiset kävelevät stereotyypit kuten Minneapolisin pormestari Jacob Frey ja kaupunginvaltuutettu Maxine Waters – ei olisi pitänyt luopua syyttömyysolettamasta ja julistaa Chauvinia murhaajaksi. Ja poliisin olisi pitänyt murskata armotta BLM:n ja Antifan kaltaiset sisäiset terroristiryhmät ennen kuin ne saivat tilaisuuden uhata väkivallalla jos Chauvin vapautettaisiin.

Miksi meillä ylipäätään on hallitus? Oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi. Miksi annamme hallintovirkailijoille valtaa ja arvovaltaa? Jotta he varmistaisivat oikeuden toteutumisen, ei vain silloin kun se on helppoa, vaan etenkin silloin kun se on vaikeaa, silloinkin kun se vaatii asettumista vihaisia lynkkaussakkeja vastaan.

Mutta koska koko poliittinen eliitti laiminlöi velvollisuuttaan sanoa ”ei” roskaväelle – silloin kun se ei aktiivisesti rohkaissut sitä tai jopa liittynyt sen joukkoon – oli turha odottaa Minneapolisin kahdentoista valamiehen puolustavan totuutta ja oikeutta.

Koska koko poliittinen järjestelmä teki oikeudenkäynnistä farssin jo ennen sen alkamista, kuinka voisimme odottaa tavallisten kansalaisten toimivan oikein? Koko oikeusjärjestelmähän on olemassa, jottei tavallisten kansalaisten tarvitsisi ottaa oikeutta omiin käsiinsä.

Voidaan tietenkin väittää, että valamiehet ovat osa oikeusjärjestelmää. Heillä oli velvollisuus noudattaa vannomaansa valaa. Mutta oikeudenkäynnin edetessä hidasjärkisimmällekin valamiehelle valkeni, että Derek Chauvin oli oikeuden edessä vain siksi, että oli täyttänyt oman velvollisuutensa oikeusjärjestelmän osana. Ja jos järjestelmä heittäisi poliisin lynkkaussakin käsiin lepytelläkseen sitä, olisiko valamiehistöllä mitään mahdollisuutta?

Chauvinin tuomio on tuomio amerikkalaiselle oikeusjärjestelmälle. Se on epäonnistunut täydellisesti. Sitä voi joko pyrkiä oikeudenmukaisuuteen tai mielistellä ääliöitä, muttei molempia.

Tietenkin Chauvinilla on oikeus valittaa tuomiosta. Mutta se ei muuta tosiasiaa, että häntä ei olisi ylipäätään pitänyt tuomita. Vaikka Chauvin olisi vapautettu, hänen elämänsä olisi sekaisin. Vaikka Chauvinin tuomio peruttaisiin valituksen seurauksena, hän ei koskaan saa oikeutta tässä asiassa. Lukemattomia hallintovirkamiehiä ja lehdistön edustajia pitäisi erottaa ja syyttää oikeudessa ennen kuin Derek Chauvinia ja koko Yhdysvaltain kansaa vastaan tehty jättimäinen petos voitaisiin edes auttavasti korjata.

Derek Chauvin tuomittiin, koska hänen vapauttamisestaan olisi seurannut laajoja BLM:n ja Antifan väkivaltaisuuksia. Vakavasti otettavassa valtiossa tällaista ei olisi koskaan sallittu, sillä Chauvinin tuomio tuottaa enemmän väkivaltaa kuin hänen vapauttamisensa.

Jopa järjettömät luontokappaleet reagoivat ärsykkeisiin. Niin myös terroristit, rikolliset ja poliisit. Chauvinin tuomio palkitsee poliittisen väkivallan. Väkivallan palkitseminen tuottaa sitä lisää. Vakavasti otettava valtio olisi jo kauan sitten murskannut BLM:n ja Antifan sisäisinä terroristiryhminä. Lisäksi BLM:n päätavoite on tehdä rikollisuudesta turvallisempaa mustille ja heidän pidättämisestään vaarallisempaa poliiseille. Seuraus on helppo ennustaa: mustan rikollisuuden räjähdysmäinen kasvu. Ilmiöllä on nimikin: Ferguson-efekti. Sitä pitäisi kutsua BLM-efektiksi.

Sivilisaatio on hauras asia. Se on riippuvainen järjestyksen voimista, jotka jatkuvasti tukahduttavat kaaoksen voimia. Sivilisoituneet ihmiset ovat hellämielisiä. Heistä ei ole mukava nähdä järjestyksen polvea kaaoksen niskan päällä. Mutta vielä epämukavammaksi heidän olonsa muuttuu, kun polvi nostetaan pois.

Haluatteko tuhota sivilisaation? Laillistakaa rikollisuus. Rikolliset hoitavat loput.

Mitä tavallisten valkoisten pitäisi tehdä?

Tiivistäkää rivinne, sillä suuri sekasorron aalto on tulossa, ja ihostanne tulee univormu. Ette kenties halua pitää värillisiä vihollisinanne, mutta joskus viholliset valitsevat teidät. Mielenne saattaa tulvia valkoista syyllisyyttä ja hyviä tarkoituksia, mutta väkijoukko näkee vain ihonvärinne. Väärät hyveet eivät pelasta teitä.

Mitä valkoisten asiaa puolustavien pitäisi tehdä?

Ensinnäkin, ryhtykää järkeviin varotoimiin itsenne ja läheistenne suojaamiseksi, mutta pitäkää mielessä että jopa itsepuolustus johtaa syytteeseen.

Toiseksi, älkää yllyttäkö väkivaltaan tai osallistuko siihen. Mustat ja kommunistit romuttavat Amerikkaa, mutta poliittinen eliitti etsii valkoisia rasisteja syypäiksi. Älkää pelatko heidän peliään.

Kolmanneksi, ottakaa tämä tilaisuutena valistamiseen. En itse tiennyt, tuomittaisiinko Chauvin vai vapautettaisiinko hänet, mutta tiesin että kummassakin tapauksessa seuraisi väkivaltaa. Lisäksi tiesin, että Amerikan on valittava oikeuden ja mustien mielistelyn väliltä. Tämä koko farssi on rakennettu valheille, ja sen mahdollistavat ilkeys ja pelkuruus. Se on murskaava syytekirjelmä monikulttuurisuudelle, sitä edistäville liberaaleille ja pelkurimaisille konservatiiveille jotka sallivat sen. Ellemme osaa käyttää tätä ihmisten herättämiseksi, meistä ei ole mihinkään.

Pysykää kuitenkin rohkeina. Useimmat valkoiset jo tajuavat tämän farssiksi, mutteivät ole aivan varmoja mitä pitäisi tehdä. Toistakaa vain samaa perusmantraa: meidän ei pitäisi joutua elämään näin. Jos valkoisilla olisi oma kotimaansa, tällaista ei tapahtuisi. Emme voi elää näiden ihmisten kanssa, mutta voimme elää ilman heitä. On rodullisen avioeron aika.

–

Greg Johnson on yhdysvaltalainen filosofian tohtori ja Counter-Currents -verkkojulkaisun päätoimittaja.