Islamistista terrorismia ei voi vaieta kuoliaaksi

MAGNUS STENLUND   (suomentanut Olli Virtanen)

–

Vetlandassa vallitsevat suru ja järkytys. Näin uutisoi Dagens Nyheter päivää veitsi-iskun jälkeen. ”Oletko huolissasi siitä, että tapahtunut saattaisi aiheuttaa suuttumusta?”, toimittaja tiedustelee sosiaalidemokraattiselta kunnanhallituksen jäseneltä. Poliitikkomme väittää kuitenkin, että kaikki, joiden kanssa hän on asiasta keskustellut, ilmaisevat ainoastaan huolta tapahtuman johdosta.

Tämä on sovelias reaktio. Näin meidän odotetaankin vastaavan. Uhreille tulee osoittaa kristillistä lähimmäisenrakkautta, tekijöille puolestaan pitää kääntää toinenkin poski. Se, että artikkelissa mainitaan myös pelko, kuuluu niin ikään asiaan. Kaikki tämä johdattelee meitä samaan suuntaan: kohti alistumista. Sehän on sattumoisin myös islam-sanan tarkka käännös.

Taas on nimittäin yksi muslimi tehnyt jotakin mielipuolista. Hän oli järjiltään, täynnä inhoa ruotsalaisia kohtaan ja radikalisoitunut ruotsalaisen käsityskyvyn ylittävällä tavalla. Kuitenkaan valtamediasta ei hakemallakaan löydä yhtä ainoata artikkelia, joka vastaisi ilmeiseen kysymykseen: mikä tekijä oikeastaan on miehiään?

Jos hänellä olisi ruotsalaiselta kuulostava nimi, olisimme saaneet vastauksen tähän kysymykseen. Hänen nimensä on kuitenkin Tamim Sultani. Ja millainen mies Tamim Sultani sitten on? Tämänkaltaisissa kysymyksissä vaihtoehtomediat ovat vakiintunutta propagandamediaa valovuosia edellä sekä uutisoinnin paikkansapitävyydessä että olennaisten yksityiskohtien esiin tuomisessa. Lukijoita saattaa nimittäin kiinnostaa esimerkiksi sellainen yksityiskohta, että mies on lukutaidoton. Lukutaidoton, vaikka hän on viettänyt Ruotsissa kolme vuotta. Lukutaidoton, vaikka hän on saanut jäädä Ruotsiin lukiolain perusteella. [Suom. huom. lukiolaki (gymnasielagen) viittaa Ruotsin punavihreän hallituksen vuonna 2017 säätämään lakiin, jonka mukaan yksin maahan tullut alaikäinen turvapaikanhakija saa jäädä Ruotsiin, mikäli hän opiskelee lukiossa, vaikka turvapaikan myöntämisehdot eivät täyttyisikään.]

Entä miten Dagens Nyheter uutisoi aiheesta? Ainoastaan pienessä sivuartikkelissa mainitaan ohimennen, että mies on tullut Ruotsiin vuonna 2018 ja puhuu ruotsia huonosti. Eräs miehen tuttava väittää, että mies on voinut ”erittäin huonosti” jo pitkään, eikä teossa ole kyse terrorismista.

Kommentointimahdollisuutta artikkelissa ei ole, eikä siinä etenkään puhuta islamista mitään. Vapaa media sen sijaan puhuu. On näet olennaista tietää, että mies pitää ”islamistisista videoista” ja ”The voice of Afghans” -Facebook-ryhmästä, jonka kansikuvassa on sinkoa pitelevä mies. Suojelupoliisin olisi suotavaa tietää tällaisesta ennen tekoa, meidän muiden sitten pahimmassa tapauksessa teon jälkeen.

Tällainen tieto voi nimittäin auttaa meitä vähän paremmin ymmärtämään tanskalaisten varoitusta, että Ruotsista on tulossa islamisoitumisen pesäpaikka. Se saa myös käsittämään, että pääministeri Löfvenin lausunto, jonka mukaan teolla ei ole mitään tekemistä maahanmuuton kanssa, on täydellistä hölynpölyä.

Lisää Dagens Nyheteriä: vuorossa on nyyhkyartikkeli, jonka mukaan tekijä kannatti ääri-islamismia ja puukotti ihmisiä, koska hän voi niin huonosti. Tämä tiedostava, korrekti asenne – joka on iskostettu kaikkien ruotsalaisten mieliin – paimentaa meitä kohti jotakin sellaista, jota voisi lähinnä kutsua suureksi anteeksiannoksi. Edes erikseen julkilausutut terroristisympatiat eivät tee teosta ”oikeaa” terrorismia, jos tekijä ”voi huonosti”. Kyllähän tuomarin ja syyttäjänkin tämä täytyy ymmärtää? Sitä paitsi mieshän on nuori (tai ainakin väittää olevansa), joten hänhän saa lievemmän rangaistuksen, eikö totta? Ai että karkotus takaisin Afganistaniin? Älä nyt hulluja höpise. Siellähän on vaarallista.

Ja tekijähän voi joka tapauksessa yksinkertaisesti kieltäytyä koronatestistä, se riittää karkotuksen välttämiseksi. Tällaisesta hyvästä neuvosta hän on varmasti riittävän fiksu ottamaan vaarin, vaikka nyt ilmeisesti kärsiikin masennuksesta. Ja psykiatrisessa hoidossa on sitä paitsi joka tapauksessa aivan liian vähän paikkoja. Joten, Vetlanda, nähdään taas parin vuoden kuluttua.

Puoluejohtajien kommentit ovat kaikki samanlaisia. Porvaripuolueiden edustajat varovat tarkasti menemästä asioiden edelle. Ruotsidemokraattien Jimmie Åkesson lienee kaikkein pidättyväisin: teko ”muistuttaa meitä siitä, kuinka haavoittuvainen yhteiskunta on”, mutta on ”aivan liian aikaista tehdä varmoja johtopäätöksiä”.

Pääministeri Löfven ei tietenkään säästele sanojaan: ”Tällaisiin halveksittaviin tekoihin vastaamme yhteiskunnan koko voimalla!” Ajatelkaapa, jos Åkesson olisi sanonut jotakin samankaltaista. Media olisi teilannut hänet, ja itse veriteosta olisi tullut pelkkä lööppien sivujuonne.

Hallitus toisin sanoen teeskentelee olevansa valmis koviin otteisiin. Se ei tahdo menettää äänestäjiä oikeistolle tällaisen takia. Ja sanathan ovat loppujen lopuksi kuitenkin vain sanoja. Niitä lahjoitetaan mieluusti kaikille sureville; ei ainoastaan uhrien omaisille, vaan koko loukatulle Ruotsin kansalle. Ne ovat ilmaisia eleitä, jotka edistävät alistumista entisestään.

Tuoreen tilaston mukaan vakava rikollisuus lisääntyi viime vuonna 15 prosentilla – siis edellisvuoden luvuista. Eikä vuoden 2019 lukuihin olisi enää oikein suonut kasvua, sillä nekin olivat ennätyskorkeat. Tällä hetkellä vakavan rikollisuuden määrä kaksinkertaistuu Ruotsissa viiden vuoden välein.

Se poliisi, joka taltutti veitsimiehen ampumalla häntä jalkaan, joutuu nyt hyvin todennäköisesti erityistarkkailuun, uppoaa loputtoman byrokratian suohon ja saa pahimmassa tapauksessa vielä huomautuksen papereihinsa. Näytelmän ainoa todellinen sankari saa vielä tuta nahoissaan, mikä on hintana sille, että toimii esimerkillisellä tavalla.

Mikäli Vetlandan asukkaat tahtovat, että joku oikeasti tekee asioille jotakin, tarvitaan vihaa. Ei mielipuolista raivoa, vaan tyyntä, harkittua vihaa, joka ei anna tapahtuneen vaipua unohduksiin ilman toimenpiteitä ja päättäjien asettamista vastuuseen. Tarvitaan toisin sanoen jotakin sellaista, joka on poliitikoillemme täysin vierasta.

–

Magnus Stenlund on ruotsalainen kirjailija ja ekonomisti. Kirjoitus on julkaistu Fria Tider -lehdessä 11.3.2021.