SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Trumpin jälkeen

 

OLLI HUOVINEN

Kuudentena päivänä tammikuuta Donald Trumpin kannattajat valtasivat Capitol-kukkulalla sijaitsevan Yhdysvaltain kongressirakennuksen. Presidentinvaalien tuloksen vahvistaminen jouduttiin keskeyttämään. Valtaus oli tietenkin syöttö vastustajalle, ja sitä alettiin välittömästi käyttämään konservatiiveja vastaan. Black Lives Matter -mellakoita ja väkivaltaisia antifasisteja varauksetta tukeneet liberaalit tuomitsivat kongressin valtaajat terroristeiksi ja vallankaappaajiksi. Trump ja monet muut konservatiivit puhdistettiin Twitteristä. Twitterin vaihtoehto Parler onnistuttiin ainakin toistaiseksi sulkemaan. On puheita terrorismilakien kiristämisestä, ja näitä lakeja epäilemättä käytettäisiin konservatiiveja vastaan.

Tähän yksittäiseen tapahtumaan keskittymisen sijaan on mielekkäämpää pohtia, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jotta voimme ennustaa tulevaisuutta täytyy ymmärtää, miten nykytilanteeseen on tultu.

Aloittakaamme saaga vuoden 1992 republikaanien puoluekokouksesta. Patrick Buchanan oli hävinnyt George Bushille republikaanien esivaaleissa ja saanut kokonaisuudessaan hieman alle kolme miljoonaa ääntä. Buchanan oli kampanjoinut samankaltaisilla teemoilla kuin Donald Trump: maahanmuuton rajoittaminen, monikultturismin vastustaminen ja vapaakaupan turmiollisuus. Buchanan ymmärsi, että hallitseva liberaali eliitti oli viemässä Amerikkaa kohti tuhoa. Puheessaan vuoden 92 puoluekokouksessa Buchanan julisti, että Yhdysvalloissa on meneillään kulttuurisota, jossa taistellaan Amerikan sielusta.

Buchanan yritti vielä uudestaan republikaanien seuraavissa esivaaleissa, ja vuonna 2000 asettui ehdolle reformipuolueen presidenttiehdokkaaksi. Joka kerta republikaanien eliitti vastusti häntä aivan kuten Trumpiakin. Vaikka Buchanan ei voittanutkaan, sai hän merkittävää kannatusta. Oli selvää, että merkittävä osa amerikkalaisista konservatiiveista ei pitänyt siitä suunnasta, jonka konservatiiviliikkeen valtavirta oli omaksunut. Vuosikymmenien aikana konservatiiviliike oli perääntynyt ja alistunut liberaalimmaksi muuttuneeseen uuteen normaaliin. Enää ei ollut korrektia puhua maahanmuutosta tai maan muuttuvasta demografiasta. Konservatiivit keskittyivät lähinnä verotuksen vastustamiseen, ja todellinen arvokonservatismi jäi vain vaalipuheisiin. Sivuhuomiona mainittakoon, että Buchanan kirjoittaa edelleen varsin osuvia kolumneja, joita voi lukea hänen kotisivuiltaan.

Buchananin ja Donald Trumpin välissä republikaanipuolueessa valtaa käyttivät niin sanotut neokonservatiivit. He kannattivat avoimia rajoja, matalia veroja, globalisaatiota ja sotilasoperaatioita ulkomailla. Vastavoimana tälle toimi libertaristinen teekutsuliike, joka ei kuitenkaan koskaan pystynyt vakavasti haastamaan neokonservatiivien valtaa.

Rivikonservatiivit olivat turhautuneet poliittiseen korrektiuteen. He halusivat jonkun, joka puhuisi heille tärkeistä asioista suoraan ja kaunistelematta. Sitten ehdolle republikaanien esivaaleissa asettautui liikemies ja televisiopersoona Donald J. Trump. Trump oli aikoinaan haukkunut Buchanania rasistiksi ja antisemiitiksi, mutta vuonna 2011 hän oli soittanut Buchananille ja pyytänyt puheitaan anteeksi. Trump lähtikin vaaleihin pitkälti samoilla teemoilla kuin Buchanan, ja häntä voi monessa mielessä pitää rääväsuisempana versiona Buchananista.

Trumpin ehdokkuuden taakse muodostui valtava täynnä energiaa oleva kansanliike. Turhautuneet konservatiivit saivat vihdoinkin ehdokkaan, joka puhui suoraan eikä välittänyt siitä mitä media hänestä sanoi. Myös niin sanottu vaihtoehtoinen oikeisto asettui Trumpin taakse. Pitkälti internetissä toiminut ”alt-right” kävi Trumpin puolesta meemisotaa sosiaalisessa mediassa.

Valtamedian ja monien republikaanipuolueen neokonservatiivienkin kannattaman Hillary Clintonin häviö oli valtava järkytys liberaalille eliitille. Kansa oli äänestänyt väärin. Rasistiksi leimattu ehdokas oli voittanut, ja republikaanipuolueen vanha eliitti oli kärsinyt nöyryyttävän tappion.

Yksi Trumpin kauden mielenkiintoisimmista ilmiöistä on ollut uuden ruohonjuuritason Amerikka Ensin -konservatiiviliikkeen nousu. Tämä liike on rakentunut pitkälti Nick Fuentes -nimisen nuoren internetpersoonan ympärille. Voisi sanoa, että Fuentes on tuonut paleokonservatismin nykyaikaan sellaisessa muodossa, että nuoretkin ovat omaksuneet sen. Olennainen osa Fuentesin sisältöä on huumori ja meemit. Fuentesin America First -liikkeen lippuja näkyi runsaasti Washington DC:n mielenosoituksissa ja myös vallatun Capitolin sisällä. Ehkäpä tämän takia Fuentes saikin porttikiellon Dlive-striimauspalveluun, jonka suosituin sisällöntuottaja hän oli.

Nick Fuentes

Fuentesin seuraajia kutsutaan myös nimellä ”groypers” tai ”groyper-armeija”. Nimi tulee Pepe-sammakkoa muistuttavasta Groyper-meemistä. Heidän viihdyttävin tempauksensa oli mietoa valtavirtakonservatismia edustavan Turning Point USA -järjestön tilaisuuksiin soluttautuminen. He tulivat paikalle kysymään kiusallisia kysymyksiä mm. homoseksuaalisuudesta ja valtion tuesta Israelille. Tämä niin sanottu groyper-sota johti muutamien Turning Pointin paikallisjärjestöjen hajoamiseen, ja osoitti että uusi arvokonservatiivinen liikehdintä kykenee muuhunkin kuin pelkkään meemisotaan internetissä.

Capitolin valtauksen jälkeen kävi hitaimmallekin konservatiiville selväksi, että suuret teknologiayritykset, valtamedia ja demokraattinen puolue toimivat yhdessä konservatiiveja vastaan. Trump potkittiin samanaikaisesti pois kaikilta merkittäviltä sosiaalisen median alustoilta, ja samoin kävi monille hänen kannattajilleen. Kilpaileva alusta Parler saatiin pois verkosta, kun Amazon vei heiltä palvelimet. Suurten teknologiayritysten boikotin jälkeen Parlerin on ollut hyvin vaikea saada vastaavia palveluita mistään muualtakaan, mikä kertoo suurten teknologiakorporaatioiden voimasta. Jopa Parlerin juristit lopettivat yhteistyön heidän kanssaan.

Gab-niminen Twitterin kilpailija on vielä pystyssä, sillä he omistavat omat palvelimensa, ja ovat muutenkin rakentaneet omaa infrastruktuuria. Gab onkin saanut parhaimmillaan yli puoli miljoonaa uutta käyttäjää päivässä ja vaikuttaa siltä, että tästä palvelusta tulee Parlerin sijaan konservatiivien uusi somealusta. On tärkeää, että konservatiiveilla on jatkossakin alusta, jossa verkostoitua ja jakaa tietoa.

Tällainen ennennäkemättömän röyhkeä toiminta johtaa ja on jo johtanut konservatiivipuolen radikalisoitumiseen. Joulukuussa tehdyssä gallupissa 68 % republikaaneista uskoi, että Donald Trump todellisuudessa voitti vaalit. Osavaltioissa järjestetyissä kuulemisissa on esitetty valtava määrä uskottavia väitteitä erilaisista epämääräisyyksistä, jotka viittaavat vahvasti vaalivilppiin. Demokraatit eivät ole suostuneet tutkimaan näitä väitteitä, vaan ovat kuitanneet ne trumpilaisten valheelliseksi propagandaksi. Riippumatta siitä, onko vilppiä todellisuudessa ollut riittävästi vaalituloksen kääntämiseen, demokraattien, valtamedian ja teknologiayritysten yhteistoiminta vaalivilppiväitteiden suhteen on jättänyt vaalien ylle vahvan epäilyksen varjon.

Seuraavaksi republikaanisessa puolueessa alkaa sisällissota. Trumpia vastaan kääntyneet kongressiedustajat nähdään pettureina, ja esimerkiksi Nick Fuentes kehottanut haastamaan nämä republikaanien vuoden 2022 esivaaleissa. Trump itse tulee varmasti tekemään kaikkensa, jotta hänen vastustajansa häviävät, ja kongressivaaleihin valitaan ehdokkaiksi hänen linjansa edustajia. Republikaanit eivät palaa vanhaan neokonservatismiin. Kansallispopulismi on puolueen ja amerikkalaisen konservatiiviliikkeen tulevaisuus.

Seuraava suuri kysymys on vuoden 2024 presidentinvaalit. Republikaanien ehdokkaasta on jo käyty spekulointia. Tietenkin yksi vaihtoehto on Trumpin asettuminen uudelleen ehdolle, ja lisäksi Teksasin senaattori Ted Cruzin nimi on mainittu. Kiinnostavin näissä spekulaatioissa esiintynyt nimi on kuitenkin Tucker Carlson.

Tucker Carlson

Tucker Carlson on omaa konservatiivista uutisohjelmaansa Fox News -kanavalla juontava mediapersoona. Vuoden 2020 toisella neljänneksellä hän saavutti kaapelitelevision katsojaennätyksen 4,3 miljoonalla katsojallaan. Ideologisesti Carlson oli ensin libertaari, mutta sittemmin hän on siirtynyt kansallispopulismin suuntaan. Carlson on jo pitkään ollut valtavirtatelevision poliittisesti epäkorrektein ääni ja vaihtoehto-oikeiston suosikki. Ohjelmissaan hän kritisoi teknologiayritysten valtaa, demokraattien valkoisia syrjivää identiteettipolitiikkaa, BLM-mielenosoituksia ja valtavirran pelkurimaisia konservatiiveja. Carlson on joutunut liberaalin median vihan ja mainosboikottien kohteeksi, mutta siitä huolimatta hänen ohjelmansa on pysynyt katsojalukujen kärjessä.

Carlson on itse aiemmin kertonut, ettei pyri ehdokkaaksi mutta viimeaikaiset tapahtumat ovat saattaneet muuttaa hänen mielensä. Mikäli hän lähtisi kisaan, olisi hän republikaanien esivaalien vahvin ehdokas, ja hän saisi taakseen samanlaisen kansalaisliikkeen kuin Trump vuonna 2016. Carlson on persoonaltaan hyvin rauhallinen ja selvästi Trumpia sivistyneempi. Hän on kuitenkin ideologisesti Trumpia radikaalimpi, ja selvästi johdonmukaisempi ja strategisempi ajattelussaan. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Carlson olisi paras ehdokas republikaaneille, mikäli hän vain lähtee ehdolle.

Republikaanien suurin haaste on se, että demokraateilla on täysi valta Yhdysvaltain hallinnossa. He todennäköisesti muuttavat senaatin sääntöjä niin, että lait voidaan hyväksyä yksinkertaisella enemmistöllä. Tällöin demokraatit pystyisivät tekemään esimerkiksi Washington DC:stä osavaltion, josta he saisivat käytännössä pysyvästi yhden senaattorin lisää. Lisäksi demokraatit voivat lisätä korkeimman oikeuden tuomarien määrää ja saamaan näin liberaalin enemmistön. Korkeimman oikeuden liberaalienemmistön turvin olisi mahdollista esimerkiksi rajoittaa sananvapautta ja aseenkanto-oikeuksia. Republikaanit eivät voi kuin toivoa, että demokraattiedustajat eivät saa keskuudestaan tarpeeksi tukea näin radikaalien muutosten taakse.

Demokraatit voivat vaikeuttaa Republikaanien vaalivoittoa myös myöntämällä laittomasti maassa oleville valtavan määrän kansalaisuuksia. Nämä ihmiset äänestävät demokraatteja, ja kansalaisuuksien myöntäminen saattaisi pahimmillaan kääntää tärkeän Teksasin vaa’ankieliosavaltion demokraateille. Teksasin menettäminen tekisi republikaanien vaalivoiton presidentinvaaleissa lähes mahdottomaksi.

Demokraattien radikaali ja avoimesti valkoisia syrjivä politiikka saattaa toisaalta kääntää maltillisempia demokraattien valkoisia äänestäjiä republikaanien puolelle. ”Maltillisena” demokraattina pidetty Joe Biden sanoi puheessaan, että koronatukea saavat vähemmistöjen omistamat pienyritykset. Jos maltillisetkin demokraatit kannattavat tällaista rasistista politiikkaa, voisi kuvitella ainakin osan valkoisista demokraattiäänestäjistä heräävän.

Tässä vaiheessa ei voi kuin seurata tilannetta ja toivoa parasta. Vuoden 2022 republikaanien esivaaleissa näemme, mihin suuntaan puolue lähtee, ja kuinka paljon kannatusta kansallispopulistisella linjalla on. Esivaaleja seuraavissa kongressivaaleissa ja presidentinvaaleissa nähdään, toteutuuko konservatiivien vastaisku vai jääkö liberaali hegemonia voimaan. Joka tapauksessa on vaikea uskoa konservatiivien vain alistuvan ja antautuvan, kun heille rakas tasavalta ja perustuslaki tuhotaan. Aika näyttää ratkaistaanko, kansleri Bismarckia mukaillakseni, aikamme suuret kysymykset äänestyksillä vai raudalla ja verellä.


Olli Huovinen on filosofian harrastaja ja kauppatieteiden opiskelija pääkaupunkiseudulta.

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: