Pekka Siitoin ja provokaation politiikka. Jiri Kerosen haastattelu

Pekka Siitoin (1944-2003) oli okkultisti, uusnatsi ja elämäntaiteilija. Nykyään hän on kulttihahmo, jonka eksentriset toilailut ja omalaatuiset salatieteelliset kirjoitukset ovat pysyvä osa suomalaista alakulttuurihistoriaa. Poliitikko ja okkultismin harrastaja Jiri Keronen julkaisi tänä syksynä teoksen ”Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä” (Kiuas, 2020), joka on ensimmäinen laaja yleisesitys Siitoimen elämästä ja maailmankatsomuksesta. Kerosta haastatteli kirjan tiimoilta Timo Hännikäinen.

–

Olet pitkän linjan Pekka Siitoin -harrastaja. Mistä ja miten kiinnostuksesi herraan sai alkunsa?

Olin nuorempana kovan luokan okkultismi- ja satanismiharrastaja. Suomalaisena alan miehenä olin luonnollisesti tietoinen Pekan olemassaolosta, vaikkakaan en ollut tutustunut häneen henkilönä mitenkään syvemmin. Ensimmäinen lukemani kirja häneltä oli Paholaisen Katekismus, minkä seurauksena aloin – valitettavasti – teinivuosinani karsastaa hänen muita kirjojaan ja pitää Pekkaa jopa turhana. Tämä todistaa, että teinit osaavat olla tyhmiä.

Varsinainen innostus Siitoimeen syntyi ehkä kymmenisen vuotta sitten, kun uuden kirjani kannenkin taiteillut Jarkko Pesonen oli käymässä luonani Turussa. Joimme runsaasti kaljaa ja Pesonen laittoi YouTubesta tulemaan Kansallisen Liittoneuvoston. Se oli menoa siltä seisomalta. Sana ”seisomalta” voidaan käsittää tässä kirjaimellisesti.

–

Haastattelitko kirjaasi varten Siitoimen entisiä yhteistyökumppaneita tai muita hänet läheisesti tunteneita?

Jonkin verran kyllä, vaikkakin suurin osa ”haastatteluista” tapahtui jo ennen kuin kirja oli edes suunnitteilla. Oikeastaan voisi sanoa, että nuo keskustelut Siitoimen aikalaisten kanssa toimivat jopa jonkinlaisena inspiraationa kirjan kirjoittamiselle. Jos tässä saa kiittää, niin eritoten kiitoksia komentaja Kai Michael Aallolle sekä Mesikämmenelle, ilman heidän asiantuntemustaan kirja ei olisi varmastikaan koskaan valmistunut.

–

Jiri Keronen Kai M. Aallon seurassa. (Kuva: E. Kallio)

Sanot kirjasi esipuheessa, ettei nykyistä suomalaista kansallismielisyyttä voisi kuvitella ilman Siitointa. Kansallismielisisten keskuudessa Siitoin on loputon sisäpiirihuumorin lähde, mutta onko hänen poliittisella ajattelullaan mitään relevanssia nykyhetkenä? Muodostiko Siitoimen poliittinen ajattelu ylipäätään johdonmukaista kokonaisuutta?

Riippuu paljon siitä, miten asiaa katselee. Toisaalta hänen poliittinen toimintansa oli usein hyvinkin reaktiivista, eli hän ryhtyi varta vasten provosoimaan joillakin asioilla, koska tiesi sen järkyttävän. Tästä seurasi, että kaikki hänen toimintansa tai sanomisensa eivät olleet kovin johdonmukaisia. Toisaalta itse provosointi oli johdonmukaista.

Tavallaan tämä johdonmukainen provosointi, järjestelmän haastaminen järjestelmän haastamisen ilosta, liittyi olennaisesti myös hänen uskonnollisiin ja hengenfilosofisiin näkemyksiinsä. Saatana on aina kapinallinen. Jos yhteiskunta on kommunistinen, Saatana on liberaali. Jos yhteiskunta on kansallissosialistinen, Saatana on juutalainen. Suomettuneessa Suomessa Saatana oli neuvosto- ja Kekkos-vastainen.

Siitoin oli hyvin vahvasti aikansa tuote, eikä monia hänen aikakauttaan leimanneita poliittisia ilmiöitä enää edes ole olemassa. Hyvänä esimerkkinä juurikin Neuvostoliitto ja Kekkonen. Tässä mielessä Siitoin ei ole relevantti. Toisaalta kansallismielisyys – häpeilemätön sellainen – on tänä alistumisen aikakautena tärkeämpää kuin koskaan. Lisäksi kommunistien, humanistien ja hippien kurmottaminen on aina ajankohtaista.

–

Siitoin-kiinnostus tuntuu nykyään ylittävän tavanomaiset poliittiset rajat. Häntä fanitetaan niin vasemmalla kuin oikealla laidalla. Olisiko Pekka Siitoimen hahmosta kansan yhdistäjäksi polarisaation aikakaudella?

Ei tietenkään ole mitään sellaista, johon Siitoin ei pystyisi. Tästä huolimatta epäilen, ettei edes siitoinlaisuus voi yhdistää oikeistoa ja vasemmistoa. Olemme jo niin polarisoituneessa pisteessä, että luultavammin Siitoinkin muuttuu piakkoin jonkinlaiseksi tabuksi vasemmistolaisissa piireissä.

Veikkaan, että muutaman vuoden kuluttua edes Mitä Pekka Siitoin tarkoittaa? -kirjan toimittanut ja Hypnoottis-magneettisen katseen SM:ään osallistunut Mike Pohjola ei uskalla enää heittää vitsiä Siitoimesta. Vasemmistolainen moraalipurismi on väkevää, eikä se jätä edes huumoria rauhaan.

–

Käyt laajalti läpi Siitoimen hengentieteellistä maailmankuvaa. Nationalismi ja okkultismi ovat aina risteytyneet jossakin määrin. Mistä katsot tämän johtuvan?

Luulen, että nationalistiset ryhmät ovat niitä harvoja poliittisia ryhmiä, jotka sopivat okkultistille. Nationalismi kytkeytyy sellaisiin poliittisiin ilmiöihin, jotka sopivat okkultismiin, kuten esimerkiksi oikeistolaiseen politiikkaan, klassiseen liberalismiin ja niin edelleen. Vastaavasti taas nationalismin vastaiset aatteet liittyvät sellaisiin poliittisiin ilmiöihin, jotka eivät sovi okkultismiin, kuten esimerkiksi sosialismiin ja vasemmistolaisuuteen.

Vasemmistolaisuus on lähtökohtaisesti materialistista ja jopa kieltää hengellisyyden. Marxin mukaan uskonto on oopiumia kansalle, ja tämä näkyy vasemmistolaisessa hengellisyydessä edelleen. Vasemmistolaiset hengentieteet pelkistyvät wiccalaiseen kristalliterapiaan ja LSD-huuruisiin unelmiin siitä, miten kaikki on yhtä universaalia rakkautta. Vasemmistolaisuus on kollektiivista, mikä on vastoin okkultismin perusideoita.

Asiaan liittyvät myös myytit, jotka ovat tärkeä osa okkultismia. Lähestulkoon kaikki myytit kuuluvat tavalla tai toisella kansallisiin kulttuuripiireihin. Kalevala kertoo aina jotain kansallismielisyydestä ja sen kertomukset liittyvät olennaisesti suomalaisuuteen. Samalla tavalla taas ruotsalaiseen ja norjalaiseen kansallismielisyyteen liittyvät Odin ja Tor, kreikkalaiseen liittyvät Herkules ja Akhilleus, slaavilaiseen Perkunsos ja Tšernobog, ja niin edelleen. Myyttien tutkiminen antaa helposti lisää ymmärrystä ja arvostusta kansallista kulttuuria kohtaan. Osaltaan kansallinen henki rakentuu yhteisistä kulttuurillisista tarinoista.

Kaikki okkultistit eivät tietenkään ole kiinnostuneita politiikasta, mutta jos joku heistä sattuu olemaan – niin kuin tietysti pitäisi olla – hän luultavasti löydä paikkaansa mistään vasemmistolaisesta ryhmittymästä, vaan oikeistolaisuus on hänelle paljon luontevampaa.

–

Olen aina pitänyt Siitointa jonkinlaisena YYA-Suomen pimeänä alitajuntana. Hän sanoi ja teki kaikkea, mikä tuolloin oli poliittisesti paheksuttua tai jopa kiellettyä. Poliittisten tabujen rikkojia on nykyäänkin, mutta Siitoin oli sellaisena harvinaisen johdonmukainen ja äärimmäinen. Onko tämän hetken Suomessa ketään, jota häneen voisi verrata?

Ei ole. Olen itsekin koittanut miettiä tätä ja oikein väkisin keksiä jonkin modernin Siitoimen, mutta en ole keksinyt. Nykyiset äärimmäiset tabujen rikkojat eivät ole yhtä karismaattisia tai fiksuja kuin Siitoin oli. Karismaattiset ja fiksut eivät puolestaan riko tabuja yhtä järjestelmällisesti ja radikaalisti kuin Siitoin.

Siitoin saattoi olla tapaus, jollaisia ei voi olla kuin yksi kansakunnan historiassa. Kun se on kerran tehty, sitä ei voi jäljitellä. Parhaansa voi yrittää, mutta se ei koskaan ole samaa kuin alkuperäinen.

Siitoin oli MM-95. Sen kokeneille 2011 ja 2019 eivät tuntuneet enää miltään, eikä mikään tuleva voi olla enää -95. Siitoin oli Lordin Euroviisu-voitto.

–

Kirjassasi käyt läpi laajasti ja perusteellisesti Siitoimen maailmankuvan eri osa-alueet. Samalla kokonaisuuteen on mahdutettu melkoinen määrä yleisempää tietoa esimerkiksi salatieteiden, uskontojen ja äärioikeistolaisten liikkeiden historiasta. Jäikö kirjan ulkopuolelle jotakin, jota olisit halunnut vielä käsitellä?

Kyllä, ja vaikka kuinka paljon. Sain kirjaa varten valtavan määrän asiantuntijoiden kommentteja, Siitoimen ja hänen lähitahojensa materiaalia, lehtileikkeitä ja koko Mesikämmenen blogin arkiston. Oli pakko rajata aiheita, välillä varsin mielivaltaisesti. Kirjan julkaisun jälkeen asiasta innostuneet harrastajat ovat myös ottaneet yhteyttä ja tarjonneet paljon täysin uutta materiaalia ja tarinoita, joiden olemassaolosta en ollut aikaisemmin edes tietoinen.

Etenkin Siitoimen henkilöhistoriasta olisi yksinään voinut kirjoittaa kokonaisen eepoksen. Kenties sellainen tulee joskus kirjoitettua, kenties ei.

Henkilökohtaisesti tahtoisin tehdä sen puolidokumentaarisena, puolifiktiivisenä elokuvana, jonka tuottajana on Blood Ceremony Films tai joku muu vastaava suomalainen Ö-luokan alakulttuuriryönään keskittynyt lafka, jolla on syvä ymmärrys alan asioista ja silmää tällaisen projektin vaatimalle estetiikalle.

–

Näkökulmasta riippuu, pitääkö Siitointa klovnina vai alakulttuurisankarina. Minusta hän oli molempia, ja siihen hänen viehätyksensä pitkälti perustuu. Hän ei näyttänyt piittaavan, naurettiinko hänelle – luultavasti hän jopa tavoitteli sitä. Onko valtavirtaisessa politiikassa ja kulttuurissa nyt tarvetta tällaiselle asenteelle? Ainakin itseäni vaivaa vallitseva yksitotisuus, loukkaantumisherkkyys ja moralismi.

On. Ehdottomasti. Nykyinen yhteiskunta on kastroitu ja ihmisistä on tullut kesyjä puudeleita, jotka eivät koskaan kasva aikuisiksi. Ihmiset loukkaantuvat sanavalinnoista, uhriutuvat jäätelöpuikoista, eivät uskalla sanoa miestä mieheksi ja naista naiseksi ja kauhistelevat ja järkyttyvät, jos joku on eri mieltä tai heittää liian törkeän läpän.

Tällainen yhteiskunnallinen munattomuus on omiaan tappamaan kaiken luovan ja aidon henkisen ja älyllisen kehityksen. Se on suora tie idiokratiaan, jossa valta on niillä, jotka ulisevat eniten, ja tuota valtaa vahtivat ne, jotka eivät uskalla sanoa ulinan olevan typerää, vaikka tietävät sen varsin hyvin itsekin.

Jopa lapset ovat aikuismaisempia kuin monet median, politiikan tai yhteiskunnallisen keskustelun edustajat, joiden selkärangattomuus saa miettimään, ansaitseeko näin typerä laji olla edes olemassa. Välillä tuntuu, että ydinsota tekisi hyvää tälle yhteiskunnalle. Silloin olisi tyhjästä ulisijoilla, uhriutujilla ja muilla herkkähipiäisillä lumihiutaleilla ainakin jotain oikeaa tekemistä.

Kannustan ehdottomasti kaikkia inspiroitumaan Siitoimen anteeksipyytelemättömästä asenteesta. Tehkää, mitä tahdotte. Älkää alistuko, älkää polvistuko. Tämä moraalipuritanismi on kaiken inhimillisen, hyvän ja hauskan antiteesi, jota ei pidä koskaan hyväksyä.

–

Pekka Siitoin poistui tuntemastamme maailmasta vuonna 2003. Missä hän on nyt?

Tästä asiasta on keskusteltu paljon muun muassa siitoinlaisuutta harrastavissa häröryhmissä, vanhassa Mesikämmenen blogissa sekä nykyisessä Turun Hengentieteen Seurassa. Vahva konsensus tuntuu olevan, että Siitoin elää tällä hetkellä vampyyrinä, ja tulevaisuudessa hän jälleensyntyy Yhdysvaltain presidentiksi.

–

Jiri Kerosen ”Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä” on saatavilla Kiukaan verkkokaupasta.