Trumpista opittua

Z MAN  (suomentanut Anonyymi)

–

Vanha viisaus sanoo, ettei koskaan tulisi yrittää huijata huijaria. Tämä neuvo ei ole huijareille tarkoitettu, tietenkään, vaan kunniallisille ihmisille. Huijarit ovat intuitiivisesti epärehellistä väkeä, mikä tarkoittaa, että he vaistonvaraisesti etsivät itseään hyödyttävän kulman joka tilanteessa. Tavalliset ihmiset ovat kykenemättömiä toimimaan samalla tavalla edes yrittämällä. He kompastuvat omaan epäröintiinsä koettaessaan kieroilla. Donald Trumpin olisi ollut syytä pitää tämä asia mielessään ottaessaan virkansa vastaan neljä vuotta sitten. Tämä oli hänen ensimmäinen virheensä.

Trump saapui Washingtoniin uskoen olevansa fiksumpi, viekkaampi ja sitkeämpi kuin ne, joita hän oli pitkään pilkannut kotisohvaltaan. On itsestään selvää, että suurin osa politiikkaan osallistuvista on tyhmiä. Ilman hallinnon hillotolppia he kulkisivat ovelta ovelle kaupittelemassa ikkunaremontteja. Mutta liberaali demokratia ei valikoi ihmisiä älyn perusteella. Se valikoi viekkaat ja häikäilemättömät. Washington on kaikkein viekkaimpien ja häikäilemättömimpien mestaruussarja.

Trumpin kunniaksi on sanottava, että hän päihitti vastustajansa aika ajoin, mutta lopulta nämä selvittivät hänen pelityylinsä ja oppivat olemaan terävämpiä. FBI-skandaali [Hillary Clintonin sähköpostit, sepitteet Venäjän vaalivaikuttamisesta, suom.huom.] on hyvä esimerkki siitä, kuinka he yksinkertaisesti toimivat taitavammin ja saivat hänet hidastamaan asian selvittämistä. Ja mikä merkittävämpää, he saivat hänet pudottamaan tapauksen pois kampanjoinnistaan. Se tarina, jonka olisi pitänyt olla avainasemassa hänen roolissaan populistisena sankarina ja esitaistelijana, jäi kertomatta. Trump yritti toistuvasti pelata toisten valitsemaa peliä, ja joka kerta hän päätyi häviämään.

Samalla tapaa Trump saapui Washingtoniin olettaen virheellisesti, että hänen vastustajansa noudattaisivat sääntöjä ja toimisivat oman retoriikkansa mukaisesti. Olihan hän voittanut vaalit, kansa oli puhunut, ja voittajan oli aika nauttia voiton hedelmistä. Näinhän asian demokraattisessa yhteiskunnassa kuuluisi mennä. Alusta alkaen hän oletti näiden ihmisten pelaavan rehdisti, vaikka hyvin tiesi heidän vakoilleen häntä kampanjoinnin aikana ja yrittäneen huiputtamalla viedä voiton hänen käsistään.

Kyseessä on erinomainen esimerkki liberaalinationalismin [usein käytetty käännös käsitteelle civic nationalism, suom.huom.] taudinkuvasta, sairaudesta, jonka oireet piinaavat erityisen voimakkaasti juuri Trumpin sukupolven ihmisiä. Liberaalinationalisti rakastaa sääntöjä ja vilpittömästi odottaa vihollistensa pelaavan sääntöjen mukaan. Todellisuudessa vasemmiston mentaliteetti, jossa tarkoitus pyhittää keinot, on myrkyllisyydellään turmellut koko hallitsevan luokan. Nämä ihmiset ovat täysin vailla kunniaa ja hyveellisyyttä. Sääntöjen mukaan pelaaminen, varsinkin heidän sääntöjensä, on hölmön hommaa, eikä Trump koko neljän vuoden kautensa aikana ymmärtänyt tätä.

Huolimatta siitä kuinka monta kertaa politiikan hallitseva luokka potki Trumpia nivusiin, tämä kieltäytyi hyväksymästä todellisuutta sellaisena kuin se oli. Oli ihmeellistä, kuinka hän kampanjoi omalaatuisella tavallaan suosien suuria puhetilaisuuksia poliittisen koneiston vakiintuneiden toimintamallien sijaan. Hän oli raikkaan epätavallinen poliitikko kampanjoidessaan, mutta täysin tavanomainen poliittisessa toimessaan. Presidenttinä hän pelasi Washingtonin säännöillä samalla kun Washington muutteli niitä asioiden edetessä.

Virheistä varmaankin suurin oli olla näkemättä FBI-skandaalia puhtaasti poliittisena selkkauksena juridisen sijaan. Trump pitäytyi ajatuksessa, että ongelma tulisi ratkaista oikeussalissa rikosasiana, vaikka tapahtumasarjaa olisi paremminkin tullut käyttää poliittisena astalona virallisen Washingtonin nuijimiseen. Vaalien alla kaikki salaiseksi luokiteltu aineisto olisi pitänyt vuotaa julkisuuteen. Tämä olisi jähmettänyt Washingtonin pelosta, mitä seuraavaksi saatetaan paljastaa, jos heidän hyökkäyksensä presidenttiä vastaan käy liian aggressiiviseksi.

Mainittu lähestymistapa olisi lisännyt polttoainetta kampanjoinnin sivujuoneen, jossa Trump näyttäytyy uudistajana vastapuolenaan koko poliittinen sääty. Sen sijaan, että hän työskenteli republikaanien kanssa kuin olisi yksi heistä, Trumpin olisi pitänyt käsitellä heitä osana ongelmaa. Trumpin olisi pitänyt Harry Trumanin tavoin hyökätä korruptoituneita vallanpitäjiä vastaan. Hän olisi saavuttanut enemmän ja antanut äänestäjille selkeän syyn kannattaa häntä vuoden 2020 vaaleissa. Sen sijaan hän yritti saada hyväksyntää niiltä, jotka pohjimmiltaan inhosivat häntä.

Tyylillisesti kauppamies Trump oli koominen kevennys vuoden 2016 vaaleissa, minkä vuoksi hän sai paljon anteeksi. Ongelma vain oli, että hän jatkoi myymistä vielä voittonsakin jälkeen. Kampanjat koostuvat lupauksista, kun taas hallinnossa tehtävänä on toteuttaa annettuja lupauksia. Trump saavutti monia hienoja asioita virassaan, muttei koskaan puhunut niistä, vaan lupasi jatkuvasti tarttua uusiin asioihin tai ehkä puuhailla jotain muuta. Äänestäjien silmissä touhu alkoi pian vaikuttaa tyhjänpäiväiseltä.

Merkittävä opetus Trumpin aikakaudesta on se, että suuren yleisön voittaminen omalle puolelle on hyödytöntä, ellei valmiina ole jotakin selkeää suunnitelmaa. Trump ei ollut ideologi, mikä antoi hänelle mahdollisuuden olla pragmaattinen. Tämä on oiva vahvuus politiikassa, kunhan omasta päästä löytyy salainen lista valtaannousun jälkeen toteutettavista asioista. Tästä syystä vasemmisto on tehokas yhteiskunnallinen toimija. He eivät koskaan harhaudu tavoitteistaan. He ymmärtävät, miksi tavoittelevat poliittista valtaa, joten he sopeutuvat ja etenevät.

Trump ei koskaan tuntunut tietävän, mitä virassaan haluaa saavuttaa. Kuten kaikilla liberaalinationalisteilla, myös hänellä on jäsentymätön kuva siitä, millainen Amerikan tulisi olla, muttei kykyä saattaa haaveitaan käytäntöön. Lähimmäksi tätä utuista näkemystä hän pääsi hallinnollisilla muutoksillaan maahanmuuttosääntöihin. Hän ei kuitenkaan koskaan kertonut niistä ääneen, sillä kuten kaikki liberaalinationalistit, hän mieluummin unelmoi myyttisestä Amerikasta, jossa kaikki noudattavat iloisesti tasavaltalaisia sääntöjä.

Trumpin nelivuotisella kaudella tehtiin lukuisia muitakin virheitä, mutta pääasia on tämä: Trump ei historiallisena hetkenään kertaakaan noussut vähäpätöisten käytännön seikkojen yläpuolelle. Kuten kellään muullakaan Washingtonissa, hänellä ei ollut näkemystä tulevaisuudesta. Tämän seurauksena hän päätyi pelaamaan politiikan pelejä, nahistelemaan pikkuasioista ja uppoamaan suohon, jonka lupasi kuivata. Ajan henki kutsui miestä, jolla on visio, mutta se saikin helppoheikin New Yorkin Queensista.

–

Z Man on yhdysvaltalainen blogisti. Hänen bloginsa löytyy täältä.