Halpojen kiinalaisten maskien korkea hinta

STEVE SAILER   (suomentanut Timo Hännikäinen)

–

Yhdysvaltain konservatiiviset nationalistit ovat tyhjäpäisesti heittämässä menemään parhaan tähänastisen argumenttinsa maansa teollisuuden uudelleenrakentamisen puolesta: häpeällisen tarinan siitä, miten kiinalaisten annettiin rohmuta itselleen melkein kaikki hengityssuojaimet.

Kuten monet oikeistolaiset ovat jo unohtaneet (”Olemme aina olleet sodassa Itä-Aasiaa vastaan”), vain kaksi kuukautta sitten kansalliset tiedotusvälineet tukivat terveysviranomaisten ristiretkeä tavallisten kansalaisten maskinkäyttöä vastaan. Mutta tuota hilpeää tosiseikkaa ollaan kiireesti työntämässä muistiaukkoon, ja ironista kyllä apuna ovat oikeistolaiset, jotka pelkäävät näyttävänsä nössöiltä hengityssuojain kasvoillaan.

Yksi ensimmäisistä maaliskuun maskienvastaista ortodoksiaa vastaan puhuneista akateemikoista oli Pohjois-Carolinan yliopiston Zeynep Tufekci. Hänen saamassaan nimettömässä Twitter-viestissä huomautettiin:

Se, kuinka nopeasti ”maskeista ei ole hyötyä” -asenteesta siirryttiin ”olet itsekäs mulkku jollet käytä maskia” -asenteeseen, on uskomatonta. Kaikki muistijäljet siitä, että maskin käyttöä puolustavat olivat kriisin alkuvaiheessa altavastaajan asemassa, ovat katoamassa.

Tufekci vastasi:

Kun kirjoitin maskeja puolustavan mielipidekirjoituksen New York Timesiin 17.3., uskoin että se olisi todennäköisesti urani loppu julkisena kirjoittajana… Miksemme kuunnelleet Aasian terveysasiantuntijoita? Miksi oli niin vaikeaa tehdä selväksi, että hengityssuojaimista on yleistä hyötyä (ne suojaavat muita ja kollektiivisesti meitä kaikkia) hengitysteitse leviävän pandemian aikana? Ja kuinka me siirryimme niin nopeasti päinvastaiseen kantaan ja unohdimme mitä tapahtui?

Maaliskuussa oli jo runsaasti todisteita, että Taiwanin kaltaiset Kaukoidän maat, joissa väestö oli tottunut maskien käyttöön tiheästi esiintyvien tartuntatautien ehkäisyssä, pärjäsivät hyvin uutta pandemiaa vastaan tarvitsematta turvautua taloudelle tuhoisiin eristämisoperaatioihin. Itämaat ovat erittäin tiheästi asuttuja, joten asukkaat ovat jo kauan käyttäneet isänmaallisesti hengityssuojaimia flunssakausina ollakseen tartuttamatta muita.

Äskettäinen hongkongilaistutkimus tiivistää sen, mikä oli jo maaliskuussa selvää:

Aineistovertailu osoittaa lähes täydellisen korrelaation varhain aloitetun hengityssuojaimien käytön sekä päivittäisten COVID-19 -tartuntakäyrien pysähtymisen ja/tai laskemisen välillä. Vastavuoroisesti alueiden, joilla hengityssuojaimia ei ole otettu varhain yleiseen käyttöön, on ollut pakko turvautua tiukkaan yhteiskunnalliseen eristämiseen, joka on aiheuttanut valtavia taloudellisia ja sosiaalisia kustannuksia.

Ja kuitenkin amerikkalainen valtavirtamedia oli ennen huhtikuista täyskäännöstään yksimielinen propagandassaan:

– Maskit eivät toimi.

– Ette voi käyttää maskeja, koska lääkärit tarvitsevat niitä.

– Mitä? No… joo, ehkä maskit sitten toimivat lääkäreillä… Mutta se johtuu siitä, että he ovat opiskelleet vuosikausia maskologiaa lääketieteellisessä.

– Sinä olet liian tyhmä osataksesi käyttää maskia oikein.

– Tämä hengitystieinfektio ei tartu hengityksen kautta vaan koskettamalla, joten pese kätesi 100 kertaa päivässä.

– Tämä tauti ei leviä ilman kautta. Tiedätkö edes mitä ”hengitysteitse” tarkoittaa?

– Mitä? Haluat siis käyttää maskia ollaksesi tartuttamatta muita? Häh? En tajua. Miksi olet niin tyhmä?

Jotkut silmäätekevät valehtelivat tuolloin, toivoakseni. Koska Kiinan valtio katkaisi toimitusketjut ja lännessä asuvat kiinalaiset lähettivät maskeja takaisin kotimaahan, käytettävissä oli niin vähän maskeja, varsinkin tehokkaita N95-hengityssuojaimia, että sairaaloilla oli suunnattomia vaikeuksia hankkia henkilökohtaisia suojavälineitä. Kenties jotkut auktoriteettiasemassa olevat tajusivat tilanteen ja siksi tarkoituksella harhaanjohtivat yleisöä säästämään elintärkeät hengityssuojaimet terveydenhuollon työntekijöille.

Mutta Yhdysvaltain eliittien joukosta ei löydy paljonkaan todisteita tällaisesta machiavellilaisuudesta. Sen sijaan julkisen terveydenhuollon asiantuntijat olivat pitkään ennakkoluuloisia maskeja kohtaan (aina huhtikuussa tapahtuneeseen paavalimaiseen kääntymykseensä saakka). He esimerkiksi tuhahtelivat maskeille aiempienkin epidemioiden aikana, ja sanoivat etteivät matkustusrajoitukset voisi koskaan toimia ja että tautitapauksissa todellinen vaara ovat ennakkoluulot ja stigmat.

2000-luvun rajojenvastaisen ajanhengen puitteissa tällaiset ennakkoluulot vain kuulostivat oikeilta kunnianhimoisille uraohjuksille. Se muistuttaa siitä, kuinka Janet Napolitano palkittiin turvallisuusministerin viralla ja Kalifornian yliopiston johtajuudella hänen sanottuaan: ”Näyttäkää minulle 15 metriä korkea muuri, niin näytän teille 16 metriä korkeat tikkaat.” (Jos yritätte kuvitella, kuinka laiton maahanmuuttaja käyttäisi 16-metrisiä tikkaita, huomioikaa että Napolitano on koulutukseltaan valtiotieteilijä, ei koneinsinööri.)

Todellisuudessa ihmisten hyvinvointi riippuu rajojen vetämisestä. On tehtävä väistämätön valinta avoimuuden ja sulkemisen tuomien hyötyjen välillä. Rajaviivat on piirrettävä johonkin, ja on tärkeää vetää ne suunnilleen oikein. Hengityssuojaimet ovat yhdenlainen raja, ja väestön määrääminen pois työpaikoiltaan ja sulkeutumaan koteihinsa koska globalistisen ideologian vuoksi maskeja ei ole tarpeeksi on toisenlainen raja. Kumpi näistä on vähemmän tuhoisa ja kallis?

Ei mikään yllätys, että ne jotka uskovat tietynlaisten rajojen hyödyttävän heitä syistä joita he eivät mielellään tuo ilmi, yrittävät pyhittää sellaisen avoimuuden josta pitävät ja demonisoida sellaisia rajoja joista eivät pidä. Niinpä esimerkiksi Malibun suljetun asuinalueen väki moittii niitä tavallisia amerikkalaisia, jotka haluavat suojella kansallisia rajojaan samalla tavoin kuin malibulaiset suojelevat omaa enklaaviaan. Sellainenhan on sietämätöntä, koska se pakottaisi Malibun julkkikset maksamaan Comptonista tulleille laittomille siirtolaissisäköilleen parempaa palkkaa.

Niin monet viimeisten kolmen vuosikymmenen muodikkaat opinkappaleet nationalismin vanhanaikaisuudesta ja sen korvaamisesta globalismilla ovat räjähtäneet pirstaleiksi, kun meillä on ollut muutaman viikon ajan pulaa N95-hengityssuojaimista, joita sai ennen 99 sentillä rautakaupasta.

Ympäri maailmaa kansalliset hallitukset, huomattavimpana keskeinen tuottajamaa Kiina, katkaisivat omalla maaperällään olevien hengityssuojaimien toimitusketjut. Lisäksi hyväuskoisissa länsimaissa asuvat kiinalaiset kolusivat kaupat ja tukkukaupat ja lähettivät ostamansa maskit kotiin. The Sydney Herald kertoi huhtikuussa, miten Australian kiinalaiset ostivat maan tyhjäksi maskeista:

Tammikuun 24. päivän ja helmikuun 29. päivän välisenä aikana Kiinan tulli [saapuvan tavaran puolella] tutki ja päästi läpi 2,46 miljardia epidemian torjuntaan liittyvää esinettä, mukaan lukien 2,02 miljardia hengityssuojainta ja 25,38 miljoonaa suojavaatekappaletta (…). Pyyntö lähettää maskeja Kiinaan esitettiin maastopalojen vielä raivotessa Australian itäosissa, ja maskit olivat kysyttyjä savusta ja ilmansaasteista kärsivän paikallisen väestön keskuudessa.

En ole koskaan tajunnut, miten globalismi voisi korvata nationalismin todellisessa maailmassa, kun globaaleilla instituutioilla ei ole paljonkaan aseita. Niin kuin Stalin kyynisesti kysyi kilpailijaltaan: ”Kuinka monta divisioonaa paavilla on?”

Kuten olemme viime kuukausina huomanneet, maailma on pohjimmiltaan yhä järjestäytynyt alueellisiksi valtioiksi.

Mitä tulee globalistisen kuumehoureen jälkeen?

Eräs yksinkertainen keino tukea teollisuudenaloja, joita kansakunta saattaa tarvita katastrofin aikana, on sisällyttää tukiaisia puolustusbudjettiin, niin kuin ranskalaiset ennen tekivät hengityssuojainten tapauksessa ja luopuivat käytännöstä (onnettomuudekseen) vasta hiljattain. Varsinkin Charles de Gaullen ja hänen seuraajiensa aikana Ranskan valtio oli tunnettu itsenäisyytensä aineellisen perustan erityisen kiukkuisena suojelijana. De Gaulle oli länsimaiden kenties menestyksekkäin konservatiivinen nationalisti 1900-luvun jälkipuoliskolla, mutta englanninkielinen maailma ei juuri arvosta häntä siitä, koska hän keskittyi erityisesti Ranskan itsemääräämisoikeuden puolustamiseen ”anglosaksisia valtoja” vastaan.

Niinpä Ranska subventoi itselleen laajan puolustusteollisuuden, jonka alaisuuteen kuului myös maskien valmistaminen. New York Times kertoi tällä viikolla:

Vuoden 2003 SARS-epidemian jälkimainingeissa Ranskan viranomaiset analysoivat riskit raporteissaan ja keräsivät kansallisen varaston hengityssuojaimia ja muita kotimaisten tuottajien valmistamia suojavarusteita – näin pidettiin gaullistisen perinteen mukaisesti yllä vahvaa kotimaista puolustusteollisuutta, joka lisäksi toimitti maailmalle Rafale-suihkuhävittäjiä, sukellusveneitä, miinanraivaajia ja fregatteja.

Mutta globalisaation logiikka viekoitteli lopulta jopa ranskalaiset teknokraatit: kiinalaisethan kuitenkin tekevät tavaraa pilkkahintaan. Ja sitäpaitsi, mitä voisi pahimmillaan tapahtua? Jos jotain pelottavaa ilmaantuisi, sitä voisi vain kirjautua Alibaba.comiin ja kiinalaiset lennättäisivät 100 miljoonaa tuotetta seuraavalla viikolla, vai mitä?

Niinpä viimeisen ranskalaisen valmistajan annettiin poistua markkinoilta kaksi vuotta sitten, ja kansallinen hengityssuojainvaranto supistui vuoden 2009 1,7 miljardista kappaleesta tämän vuoden alun 150 miljoonaan kappaleeseen.

Mutta kriisin aikana globalisaation rauhoittavien ihmelääkkeiden vaikutus voi äkisti haihtua. Valta osoittautuu olevan sen käsissä, kuka ikinä hallitseekaan aluetta ja käyttää asevoimia sen valvomiseen – juuri niin kuin nuo vanhanaikaiset nationalistit ovat sanoneet suunnilleen Jeanne d’Arcin ajoista saakka.

–

Steve Sailer on amerikkalainen journalisti ja elokuvakriitikko. Sarastuksessa on julkaistu useita hänen artikkeleitaan. Oheinen kirjoitus on ilmestynyt alun perin Taki’s Magazinessa 20.5.2020.