Laura Towlerin haastattelu

Englantilainen Laura Towler toimii vuonna 2019 perustetun Patriotic Alternative-kansanliikkeen varapuheenjohtajana. Hänet tunnetaan erityisesti suosituista YouTube-videoistaan. Haastattelun on tehnyt Tuukka Kuru. Towler on yksi huhtikuussa 2020 järjestettävän kolmannen Awakening-konferenssin puhujista.

–

Tervehdys neiti Towler! Haluaisitko esitellä itsesi suomalaiselle yleisölle?

Nimeni on Laura Towler. Olen kotoisin Yorkshiresta pohjoisesta Englannista. Toimin Patriotic Alternativen varapuheenjohtajana, minkä lisäksi teen videoita Youtubeen ja kirjoitan.

–

Tunnut olevan hyvin ylpeä pohjoisenglantilaisista juuristasi! Kertoisitko hieman Englannin sisällä esiintyvistä kulttuurillisista eroista. Onko pohjoisessa vielä nähtävissä viikinkien historiallinen vaikutus?

Olen hyvin ylpeä pohjoisista juuristani, kuin myös työväenluokkaisesta taustastani. Tarkemmin ottaen tulen läntisestä Yorkshiresta, mutta itse York (joka on pohjoista Yorkshirea) on täynnä viikinkien historiaa. Teollisen vallankumouksen aikana Yorkshiren alue oli suurin tekstiilituotannon keskittymä maailmassa. Niinkin hienolta kuin se voi kuulostaa, todellisuudessa minunkin esivanhempani kärsivät suuresti tästä ajanjaksosta. Koneiden ja tehtaiden käyttöönotto tarkoitti sitä, että heidän työpanoksensa muuttui tarpeettomaksi ja heidän täytyi muuttaa maaseuduilta ylikansoitettuihin ja saastuneisiin kaupunkeihin tekemään töitä valtavissa ja likaisissa tehtaissa mitättömällä palkalla. Sama juttu tapahtui Brittiläisen imperiumin aikana ja uudestaan Thatcherin hallituksen aikana, jolloin tehtaamme siirtyivät ulkomaille. Mielestäni tämä on se syy, mistä meidän ”pohjoinen sisukkuutemme” kumpuaa. Hallitus on aina yrittänyt vaikeuttaa asioitamme, mutta me olemme vain keskittyneet olennaiseen ja yrittäneet parhaamme.

–

Britit käyttävät lukuisia eri nimityksiä itsestään, kuten ”anglosaksi”, ”englantilainen” ja ”britti”. Miten nämä termit eroavat määritelmällisesti toisistaan?

Anglosaksit olivat niitä germaanisten kansojen muuttoaaltoja, jotka saapuivat saarillemme viidennellä vuosisadalla jälkeen Kristuksen. Englantilaisena olen näiden muuttoaaltojen, mutta myös täällä jo valmiiksi asuneiden kelttiläisten heimojen jälkeläinen. Olen etnisyydeltäni englantilainen, joka on luoteiseurooppalaisten kansojen yhdistelmä. ”Brittiläisyys” on sateenvarjotermi lukuisille eri etnisyyksille, joita asuu Britteinsaarilla. Näitä etnisyyksiä ovat mm. englantilaiset, skotit, walesilaiset, pohjoisirlantilaiset, kornit ja orkneylaiset. Me olemme samanlaisia, mutta joissakin meissä on muita enemmän kelttiläistä, anglosaksista tai viikinkien geeniperimää. Olen englantilainen, mutta kun puhumme koko maatamme koskevista asioista, kutsun itseäni joskus myös britiksi.

–

Muutama vuosi sitten Skotlannissa järjestettiin kansanäänestys itsenäisyydestä, ja äänestäjien enemmistö kannatti unionissa pysymistä. Mikä on oma mielipiteesi kansanäänestyksestä? Tulisiko Yhdistynyt Kuningaskunta purkaa ja jakaa pienempiin kansallisvaltioihin?

Mielestäni meidän tulisi pysyä yhdessä, sillä yhdessä me kestämme, mutta erillään me murrumme. En kuitenkaan ole skotti, joten asia ei sinänsä kuulu minulle. Jos skotit päättävät tulevaisuudessa haluavansa itsenäisyyden, olkoon sitten niin.

–

Mitä mieltä olet monirotuisesta ja monikulttuurisesta Brittiläisestä imperiumista? Koetko sen edustavan oman maasi historiallista huipentumaa, vai pidätkö sitä enemmänkin ongelmallisena menneisyyden välivaiheena?

Minulla on hyvin ristiriitaisia tuntemuksia Brittiläistä imperiumia kohtaan. Tunnen tietenkin suurta ylpeyttä siitä, miten pieni saareni kykeni pitämään hyppysissään niin suurta valtaa. Teimme myös mielestäni paljon hyvää, kuten jaoimme tietämyksemme terveydenhuollosta, tieteestä, teknologiasta ja koulutuksesta neljäsosalle maailman ihmisistä. Sivistimme monia kansoja, jotka hyötyvät siirtomaa-ajasta tänäkin päivänä. Toisaalta herää myös kysymys, oliko meillä oikeutta toimia niin? Mielestäni kenenkään ei pitäisi tulla toisen maahan kutsumatta. En pidä siitä, kun muut kansat tekevät meille nyt samoin. Pitää myös huomioida, että maailma oli hyvin erilainen silloin kun imperiumi oli voimissaan. Näyttääkin siltä, että englantilaiset olivat vain parempia siinä, mitä kaikki muutkin siihen aikaan tekivät. On syytä myös huomioida, kuten sanoin aiemmassa vastauksessani, että brittiläinen työväenluokka kärsi tästä kehityksestä ja tuotannon siirtämisestä ulkomaille. Sitä minä tietenkin vastustan. Joten kaiken kaikkiaan kysymys on sen verran monimutkainen, etten voi antaa siihen yksinkertaista vastausta.

–

Monet ihmiset ovat väittäneet, että Britteinsaaret olisivat aina olleet monikulttuurisia, ellei peräti monirotuisiakin. Kuinka vastaat näihin väittämiin? Onko saarillanne aina asustanut mustia afrikkalaisia rinnakkain valkoisten eurooppalaisten kanssa?

Iso-Britannia oli rodullisesti homogeeninen valtio aina Empire Windrushin saapumiseen asti vuonna 1948. Tämä laiva saapui Tilburyn satamaan mukanaan karibialaisia maahanmuuttajia. Meille kerrottiin, että heidän läsnäolonsa oli tarpeen, jotta voisimme jälleenrakentaa maamme sodan jälkeen, mutta tämä väite on myöhemmin kumottu. Vuosi 1948 on siten se hetki, jona massasiirtolaisuuden voidaan katsoa alkaneen, ja josta lähtien tätä maata on voitu kutsua ”siirtolaisten maaksi”, mutta tämä tapahtui paikalliselta väestöltä kysymättä. Ennen vuotta 1948 me emme olleet maahanmuuttajien valtio. Ennen sitä siirtolaisten määrä oli käytännössä merkityksetön, vaikka historialliset invaasiot otettaisiinkin lukuun.

–

Kerro lisää Euroopan ulkopuolisten siirtolaisten saapumisesta Britanniaan. Aiemmin lähes valkoisesta maasta olette päätyneet pisteeseen, jossa valkoiset englantilaiset muodostavat vähemmistön Lontoon asukkaista. Mitä on tapahtunut?

Kuten totesin aiemmassa vastauksessa, sen voidaan katsoa alkaneen vuonna 1948. Me toimme laivalasteittain karibialaisia maahamme (sillä meillä oli muka huutava työvoimapula) ja samaan aikaan kannustimme valkoisten brittien siirtymistä Australiaan ”kymmenen punnan muutto” -ohjelman avulla! Kaikki, mitä meille on opetettu maahanmuutosta, on valhetta. Me emme koskaan tarvinneet heitä, me emme koskaan halunneet heitä. Heitä on täällä vai siksi, että muutamat poliitikot ovat olleet kiinnostuneempia täyttämään omat taskunsa kuin varmistamaan oman kansansa hyvinvoinnin ja koko kansakuntansa menestyksen.

–

Kuinka selvä historiallinen yhteys on mielestäsi nähtävissä anglojohtoisen maailmanvallan ja juutalaisuuden välillä? Ymmärrätkö niitä eurooppalaisia nationalisteja, jotka käyttävät puheissaan herjaavaa termiä ”anglosionistinen”?

Ymmärrän kyllä mihin he viittaavat. On kuitenkin tärkeää nähdä ero maamme eliitin ja tavallisen tallaajan välillä. Ajattelen usein niin, että suurin osa kansastamme on hyviä ihmisiä, toisin kuin maamme eliitti. Meillä on brittiläisten keskuudessa kieltämättä monia ongelmia ratkaistavina, mutta samaa voidaan sanoa suurimmasta osasta Euroopan maista.

–

Olet tehnyt videon syistä, joiden vuoksi erosit vastajihadistisesta liikkeestä. Haluaisitko avata aihetta enemmän suomalaiselle yleisölle ja samalla kertoa, mitkä ovat vastajihadismin ja nationalismin merkittävimmät erot? Tulisiko meidän näyttää vastajihadisteille ovea?

Vastajihadistit ovat kulttuurinationalisteja, jotka haluavat keskittää huomiomme pelkästään islamiin. Mielestäni suurin osa heidän jäsenistään on hyviä tyyppejä, mutta liikkeenä he eivät välitä Englannin väestön koostumuksesta lainkaan, ainoastaan islamista. Heidän liikettään voidaan käyttää porttina aitoon nationalismiin, mutta merkittävä osa heidän johtajistaan tosiasiassa vastustaa nationalismia ja soveltaa vasemmiston taktiikkaa meidän mustamaalaamiseksemme. Britanniassa on tällä hetkellä merkittävä jakolinja vastajihadistisen ja nationalistisen liikkeen välillä. Olen kuitenkin iloinen siitä, että meidän lukumäärämme on kasvussa ja heidän vähentymässä.

–

Mitä mieltä olet Winston Churchillista ja toisesta maailmansodasta? Meidän valtiommehan sotivat tuolloin vastakkaisilla puolilla.

En ole Churchillin suuri fani ja mielestäni meidän osallisuutemme sotaan oli tarpeetonta. Eurooppalaisten tulisi tehdä yhteistyötä keskenään, ei tappaa toisiaan.

–

Valkoisten hedelmällisyys on laskenut vaarallisen matalalle tasolle kaikissa länsimaissa, Irlantia lukuun ottamatta. Kuinka tämä äärimmäisen vaikea tilanne on ratkaistavissa? Olemmeko todistamassa ydinperheen kuolemaa?

Se on tärkeä aihe, muttei mielestäni niin tärkeä kuin jotkut antavat ymmärtää. Mielestäni todellinen ongelma ei ole se, että meitä on liian vähän, vaan se, että niitä muita on niin paljon. Meidän tulee pyrkiä rajojen sulkemiseen, muukalaisten kotiuttamiseen ja valkoisten hedelmällisyyden kasvattamiseen yhtä aikaa. Viktor Orbánilla on ollut hyviä ideoita kokonaishedelmällisyyden kasvattamiseen Unkarissa. Nähdäkseni suurin haaste Britanniassa on kuitenkin kulttuurimme, sillä me emme ole enää perinteisiin sitoutunut kansakunta. Meidän tulee hylätä feminismi, tasa-arvo, sekä hedonismin ja nihilismin muodot yhteiskunnassamme. Sen korjaaminen tulee olemaan pitkä ja kivinen tie.

–

Mikä on oma suhtautumisesi uskontoon? Tulisiko meidän hyväksyä sekularismi osana modernia maailmaa, vai tulisiko meidän pyrkiä muuttamaan nykyistä trendiä?

Mielestäni ihmisten tulisi olla vapaita harjoittamaan mitä tahansa uskontoa tai hengellisyyden muotoa oman halunsa mukaan. Jos keskitymme korjaamaan demografiaamme pelkästään etnisyyden perusteella, päädymme muutenkin siirtämään pois suurimman osan niistä, joita emme muutenkaan maahamme haluaisi. Uskonto on asia, jonka kanssa kamppailen toistuvasti. Uskon että jonkin asteinen hengellisyys on välttämätöntä, mutta kaikista yrityksistäni huolimatta en vain pääse vaaditulle taajuudelle.

–

Britannia muuttuu seuraavien vuosikymmenten aikana entistä värikkäämmäksi, samaan aikaan kun hallintonne suhtautuu äärimmäisen vihamielisesti nationalistiseen liikkeeseen. Onko Britannialla mitään toivoa selviytyä?

Tietysti, aina on toivoa! Niin kauan kun on olemassa vastarintaa tekeviä brittejä, myös Britannialla on toivoa.

–

Enemmistö maanne muslimeista äänestää työväenpuoluetta ja suurin osa juutalaisista vastavuoroisesti konservatiiveja. Onko maassanne yhtään poliittista puoluetta valkoisille briteille? Mikä on mielipiteesi UKIP:sta ja Faragen Brexit Partysta?

UKIP ja Brexit Party eivät ansaitse yhtään ylimääräistä huomiota. Olen Mark Collettin kanssa perustanut Patriotic Alternativen, joka on tarkoitettu saarivaltiomme alkuperäisille asukkaille. Me toivomme, että olisimme lähitulevaisuudessa poliittinen puolue, vaikka olemme jo nyt suuri liike, jolla on useita tuhansia jäseniä. Meillä on vuoden aikana useita konferenssi- ja aktivistipäiviä, ja tapaamme säännöllisesti vaellusretkillä ja yhteisillä aterioilla yms. Päämäärämme on kulkea poliittista tietä niin pitkälle kuin se kantaa, ja vaikka se lopulta katkeaisikin, meillä on jäljellä yhteisömme, jonka jäsenet tukevat toisiaan.

–

Kerro lisää aktivismistasi. Kuinka kaltaisesi hieno neiti muuttui nationalistiseksi YouTube-tähdeksi? Onko julkinationalistina eläminen vaikeaa Britanniassa? Onko sillä ollut esim. vaikutusta työnsaantiisi?

Inhoan koko ”nettijulkkis”-ilmiötä! Tämä on myös syy, miksen mielelläni tule kameran eteen YouTubessa. Haluan tehdä oman osani, sillä välitän Englannista, mutta en halua kaikkea sitä huomiota, joka toiminnasta syntyy. Suuri osa työstäni on todellisuudessa anonyymia! En pidä liiasta huomiosta varmaankin sikis, että olen hyvin introvertti ihminen. Välillä tunnen tukehtuvani ihmisten seurassa. Toisaalta ymmärrän myös sen, että olen hyvää optiikkaa liikkeelle. Yritän siten löytää oikean tasapainon, jotten joutuisi tuomaan itseäni liikaa esiin, mutta kykenisin silti tarttumaan tilaisuuksiin, jotka saattaisivat edistää aatettamme.

Aloitin aktivismini kirjoittamalla Defend Europaan, jonka jälkeen päätin lopulta aloittaa oman videotuotannon, jotta voisimme tavoittaa suuremman yleisön. Asiat vain lopulta aaltoilivat nykyiseen pisteeseen. Muodostin kontakteja muiden nationalistien kanssa ja lopulta meistä tulikin oikean elämän kansanliike.

Nationalistina eläminen ei ole vaikeaa. Suurin osa normaaleista ihmisistä on nationalisteja. Teimme katukyselyä Patriotic Alternativen nimissä, ja seitsemän kymmenestä vastaajasta sanoi, että brittien ajautuminen vähemmistöön omassa maassaan on huono juttu. Meidän täytyy vain saada heidät edistämään omia intressejään. Projekti löytyy verkosta nimellä We Were Never Asked, jos haluat tietää asiasta enemmän.

–

Olet aiemmin maininnut olevasi Kai Murroksen suuri fani! Koetko olevasi yhtä vallankumouksellinen kuin Murros?

Hah, en toki! Olen vain tavallinen kaduntallaaja. Kai Murros on taas uskomaton ihminen.

–

Tulevan konferenssimme teema on ”Nova Europa”, joka viittaa uuteen eurooppalaiseen järjestykseen nykyisen yksilöllisyyteen ja liberalismiin pohjautuvan demokratian romahtaessa. Haluaisitko kertoa jotain tulevasta puheestasi?

Pelkäänpä, etten ole vielä kirjoittanut sitä! Onhan minulla silti kolme kuukautta aikaa sen viimeistelyyn. Ideoita minulla jo on, muttei vielä mitään konkreettista.

–

Mitä mieltä olet Brexitistä ja Euroopan Unionista? Tulisiko Suomen seurata samaa tietä? Miksi Brexit oli loppujen lopuksi niin vaikea operaatio?

Se on ollut kivulias operaatio, koska valtaapitävät eivät odottaneet, että me äänestäisimme lähdön puolesta (mahdollisesti siksi, etteivät he ole koskaan kuunnelleet meitä). He varmasti luulivat, ettemme todellisuudessa haluaisikaan lähteä. Itse äänestin lähdön puolesta. Mielestäni yhteistyö muun Euroopan kanssa on välttämätöntä, mutta EU on perusteitaan myöten niin mätä, että se pitäisi polttaa maan tasalle ja rakentaa jotain muuta tilalle.

–

Kuka on suurin kansallinen idolisi?

Sir Mosley!

–

Kerro itsestäsi kolme asiaa, joita yleisö ei todennäköisesti tiedä!

Kun opiskelin politiikkatieteitä yliopistossa, luin kolmen vuoden ajan japania. Suosikkiyhtyeeni on Arctic Monkeys. Teini-ikäisenä toimin kuusi vuotta armeijan nuoriso-osastossa (Army Cadet Force). Kun täytin 18 vuotta, yritin liittyä armeijaan, mutta astmani takia minua ei hyväksytty.

–

Ilmoittaudu konferenssiin sähköpostilla osoitteeseen awakeningfinland@protonmail.com.