SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

40 uutta teesiä globalisaatiosta sekä oikeiston ja vasemmiston rappiosta

 

KAI MURROS

Kirjoitus on jatkoa Kai Murroksen kirjoitukselle ”60 teesiä globalisaatiosta sekä oikeiston ja vasemmiston rappiosta”.

1. Taloudellisen kasvun hiipuessa poliitikot innostuvat ylikansallisesta integraatiosta kasvun kiihdyttäjänä, mutta integraation laki on armoton. Kaikki puolitiehen jäävät yritykset tuottavat aina epätyydyttävän tuloksen ja siksi ainoa looginen tapa korjata integraation mukanaan tuomia ongelmia on syventää integraatiota – muu olisi tappion hyväksymistä.

2. Integraation logiikka on ahnas: Kun mahdollisuus kansalliseen finanssipolitiikan on menetetty, ei budjettipolitiikkakaan voi olla enää itsenäistä – budjettikurista tulee välttämättömyys – ja koska sosiaalimenot ovat budjetin suurin menoerä, myös sosiaalipolitiikka on lopulta harmonisoitava. Avoimessa järjestelmässä paikalliset erot tasoittuvat – aina!

3. Maailmankaupan vapautuessa ja pääomavaltaisen teollisen tuotannon kiemurrellessa irti veroista, tulleista, laeista, säädöksistä sekä muista kustannuksia nostavista tekijöistä, työvoimavaltaisen taloudellisen toiminnan suhteellinen kalleus korostuu. Tämä näkyy ennen kaikkea siinä, että uusien kulutushyödykkeiden tuottaminen on halvempaa kuin niiden korjaaminen.

4. Kulutuksen kiihdyttämiseksi ja voittojen maksimoimiseksi kulutushyödykkeiden käyttöikää lyhennetään, mutta koska kulutushyödykkeiden hinta on globalisaation ansiosta verraten halpa, kuluttaja ei ensin ymmärrä epäillä mitään. On selvää, että ympäristön kannalta juuri tämä globalisaatioon oleellisesti sisältyvä tuotannollinen logiikka – pakko tuottaa alati halvempia mutta myös lyhytikäisempiä kulutushyödykkeitä – on kaikkein tuhoisin.

5. Mikäli kulutushyödykkeiden tuotanto tapahtuisi edelleen Euroopassa, tuotannosta syntyvät voitot olisivat täysimittaisesti valtioiden verotettavissa. Mikäli kulutushyödykkeiden tuotanto tapahtuisi edelleen Euroopassa, tuotantoon voisi soveltaa tiukkaa ympäristölainsäädäntöä. Mikäli kulutushyödykkeiden tuotanto tapahtuisi edelleen Euroopassa, työväestö voisi nauttia kaikista työlainsäädännön suomista eduista.

6. Mikäli kulutushyödykkeiden tuotanto tapahtuisi edelleen Euroopassa on selvää, että se ei työllistäisi yhtä massiivisia ihmismääriä kuin nykyään kehitysmaissa – korkeammat kustannukset pakottaisivat yritykset enenevässä määrin hyödyntämään robotteja tuotannossa, mutta silti jopa pitkälti roboteillakin tapahtuva tuotanto ja ennen kaikkea sen tukitoiminnot työllistäisivät suuria määriä eurooppalaisia.

7. Mikäli kulutushyödykkeiden tuotanto tapahtuisi edelleen Euroopassa, kulutushyödykkeet olisivat toki verrattain kalliita, mutta roboteilla syntyvän tuotannon verotuotoilla voitaisiin korvata työn verotusta ja näin tehdä ihmistyöstä kilpailukykyisempää koneelliseen tuotantoon verrattuna. Näin verrattain kalliita kulutushyödykkeitä olisi edullisempi korjata kuin ostaa aina uusia. Kulutushyödykkeiden käyttöiän pidentäminen parantaisi näin työllisyyttä ja säästäisi luonnonvaroja. On ymmärrettävä, että halvat kulutushyödykkeet muodostuvat meille lopulta tuhoisan kalliiksi.

8. Maksamme erityisen raskaan sosiaalisen hinnan vähän koulutusta vaativien, matalan tuottavuuden työpaikkojen katoamisesta. Näiden työpaikkojen – ja työntekijöiden – väheksyminen ideologisista ja talousteoreettisista syistä on johtanut siihen, että merkittävä osa kansallisesta työvoimasta on tietoisesti ja vakaasti harkiten syrjäytetty ja näin synnytetty pysyvä köyhälistö.

9. Aiemmin vähän koulutusta vaativat, matalan tuottavuuden työpaikat tarjosivat kohtuullisen elannon monille, joilta puuttui mahdollisuus tai kyvyt pitkiin teoreettisiin opintoihin. Vähän koulutusta vaativien, matalan tuottavuuden työpaikkojen katoaminen on myös nuorisotyöttömyyden perussyy: Ensiaskeleita työelämässä on mahdotonta ottaa, koska sopivia töitä ei yksinkertaisesti enää ole.

10. Meidän turha odottaa yrityselämältä ymmärrystä tässä kysymyksessä. Globalisaatio tarjoaa mahdollisuuden suunnattomiin voittoihin – vaikkakin kansantalouksien kustannuksella – toisaalta yritykset ovat myös globalisaation logiikan vankeja: Mikäli ne eivät tartu globalisaation mahdollistamaan kilpailuetuun ne uppoavat. Viime kädessä kyse on siitä, kenellä on näkemys ja tahto: Yritysmaailma on pakotettava alistumaan poliittiseen tahtoon.

11. Mitä vapaammin pääoman sallitaan liikkua, sitä nopeammin pääoma myös alkaa liikkua. Mitä nopeammin pääoma liikkuu, sitä suuremmiksi kasvavat sen tuottovaatimukset. Lopulta ylettömiksi kasvavat pääoman tuottovaatimukset ovat globaalikapitalistisen järjestelmän rappion perussyy. Pääoman kohtuuttomat tuottovaatimukset synnyttävät yllättäen kapitalistiseen järjestelmään saman valheellisuuden kulttuurin kuin mikä aikanaan vallitsi sosialistisissa suunnitelmatalouksissa.

12. Tuotannon robotisaatio tulevaisuudessa voi olla joko siunaus tai kirous riippuen siitä, kenen ehdoilla se etenee ja kuka korjaa hyödyn. Mikäli robotisaatio etenee globalisoituneen yritysmaailman ehdoilla, lopputulos on katastrofi. Robotit korvaavat suurimman osan kaikesta inhimillisestä työstä, syrjäyttäen samalla suurimman osan kaikesta työvoimasta. Veroista, tulleista, laeista, säädöksistä sekä muista rajoituksista vapautuneiden yritysten pitäessä voitot lyhentämättöminä itsellään, valtioiden kyky huolehtia ennennäkemättömän suurista työttömien massoista romahtaa.

13. Mikäli robotisaatio etenee globalisoituneen yritysmaailman ehdoilla yhteiskunnat jakautuvat jyrkästi kahtia. Pohjalla vellovat ihmismassat, joiden työkyky ja osaaminen ovat muuttuneet arvottomiksi ja huipulla eliitti, joka omistaa ja hallinnoi roboteilla tapahtuvaa tuotantoa, rahavirtoja ja yhteiskuntaa.

14. Eliitti käy taloudellista ja sosiaalista sotaa vaarallisena pitämäänsä köyhälistöä vastaan. Valtiollinen väkivaltakoneisto ja media ovat keppi ja porkkana, joilla eliitti hallinnoi kansaa. Ruohonjuuritasolla eliitti kiristää kantaväestöä taloudellisesti, sosiaalisesti ja etnisesti hyödyntäen maahanmuuton seurauksena alati kasvavaa väestöpainetta. Ideologisena keihäänkärkenä eliitti käyttää radikaaleja ”edistyksellisiä” poliittisia liikkeitä, joiden tehtävänä on lietsoa kansallista itseinhoa ja syyllisyydentuntoa.

15. Mikäli sen sijaan robotisaatio etenee kansallisvaltioiden ja kansallisten työväenluokkien intressien mukaan meillä on mahdollisuus uuteen renessanssiin. Robotisaation mukanaan tuoman tuottavuuden nousun ja siitä syntyneiden voittojen täysimääräinen verottaminen voivat alentaa ihmisten tekemän työn hintaa niin paljon, että käsityö, taide, kierrätys, korjaus, sosiaalinen työ, hoivatyö ja kansalaisjärjestötyö ovat lopulta kilpailukykyisiä robottien tekemän työn kanssa.

16. Historiallisesti ihmiskunnan esteettisesti kauneimmat, ekologisesti kestävimmät ja käyttöiältään pitkäaikaisimmat aineelliset tuotokset ovat syntyneet olosuhteissa, joissa työvoima on ollut suhteellisen halpaa mutta materiaalit kalliita. Yhdistämällä robotisaation mukanaan tuoma tuotannon tehokkuuden kasvu ja viisas veropolitiikka nämä olosuhteet voidaan luoda uudestaan.

17. Kaikki muodikkaat puheet kansalaispalkasta merkitsevät vain alistumista sille ajatukselle, että globalisaatio, massiivinen maahanmuutto ja robotisaatio vääjäämättä syrjäyttävät valtaosan kansallisesta työvoimasta. Kaikki muodikkaat puheet kansalaispalkasta ovatkin pelkkää pikkuporvarillista näennäisradikalismia ja globaalikapitalismin hännystelyä.

18. Työttömyys on kiihdyttävä aihe, joka synnyttää keskustelua. Moraalisesti kiihtynyt keskustelu ajautuu usein harhaan, koska keskustelijoilta – puoluekannasta riippuen – helposti unohtuu jokin seuraavista kolmesta seikasta – tai mahdollisesti ne kaikki:

a) Yritysten tehtävä ei ole työllistää, vaan tuottaa voittoa omistajilleen.

b) AY-liikkeen tehtävä ei ole työllistää, vaan huolehtia niiden jäsentensä ammatillisista eduista, joilla vielä on työpaikka.

c) Työttömien ja työllisten edut eivät ole yhteneväiset.

19. Tarkoitus ei tietenkään ole yrittää korvata tai kieltää robotteja vaan hyödyntää niiden mukanaan tuoma tuotantokyvyn nousu, mikä vapauttaisi ihmiset lopultakin, ensimmäisen kerran historiassa, luovuuden ja sosiaalisten tarpeiden kannalta tyydyttäviin tehtäviin.

20. Tekoälyn ja tavaroiden internetin kehittyminen tarjoavatkin myös teknologisen mahdollisuuden teollisen tuotannon palauttamiseen Länteen. Suurten volyymien ja pitkien sarjojen teollinen tuotanto ei jatkossa enää kykene kilpailemaan edullisuudessa paikanpäällä tapahtuvan lyhyiden sarjojen tuotannon kanssa. Edellytykset Lännen jälleenteollistamiselle kypsyvät – ainoa, mikä puuttuu on näkemys … ja tietenkin tahto.

21. Kansallisvaltiot ovat ajautuneet vakavaan velkakriisiin. Velan määrä on noussut ennennäkemättömän suureksi. Ratkaisuja velkakriisiin näyttää olevan kaksi: leikkauspolitiikka tai elvytys. Poliittinen oikeisto kannattaa leikkauspolitiikkaa kun taas vasemmisto kannattaa elvytystä.

22. Oikeisto jaksaa muistuttaa, että velan määrä on jo niin suuri, että rajusti lisää velkaa ottamalla tilanne ei voi mitenkään ratketa. Vasemmisto taas kykenee osoittamaan, että rajut leikkaukset kurjistavat kansantalouksia, estävät taloudellista kasvua ja pikemminkin lisäävät velkaantumista. Sekä oikeisto että vasemmisto ovat velan suhteen yhtä aikaa sekä oikeassa että väärässä, mutta vain eri tavoin.

23. Kansakunnat, jotka ovat leikanneet kaikkein rajuimmin menojaan, ovat käytännössä halvaannuttaneet kansantaloutensa väestön elintason romahtaessa usein kehitysmaatasolle. Leikkaaminen näyttääkin johtaneen toistaiseksi vain lisääntyneeseen velkaantumisen.

24. Toisaalta raskaasta velkataakasta jo valmiiksi kärsivien valtioiden raju ylimääräinen velkaantuminen taloudellisen noususuhdanteen käynnistämiseksi vaikuttaa uhkapeliltä, sillä massiivinen ylimääräinen velka on silti velkaa ja sen vaikutus kansantalouteen korostuu, mitä enemmän sitä otetaan, olivat syyt siihen kuinka edistyksellisiä tahansa.

25. On selvää, että mitä enemmän velkaa on, sitä suuremmat ovat velan hoitokulut ja sitä pidempi on myös takaisinmaksuaika. Mahdottomaksi yhtälön tekee lopulta se seikka, että nousukausi, jota velkaelvyttäjät tähyilevät velkojen takaisinmaksua varten, jää tulematta.

26. Velan määrä on jo nyt kasvanut niin suureksi, että sen takaisinmaksuun tarvittavan nousukauden kesto ja vaadittavan talouskasvun suuruus ovat lopulta pelkkää unelmaa. On hyvä huomata, että edes 90-luvun laman jälkeisinä nousun vuosina me emme onnistuneet maksamaan kuin murto-osan velastamme takaisin ja joinakin nousun vuosina me onnistuimme olemaan lyhentämättä velkojamme käytännöllisesti katsoen lainkaan. Todellisuus on pikemminkin se, että valtioiden velkaantuminen jatkuu loputtomiin: Nousukausina velkaantuminen hidastuu tai jopa kääntyy hetkeksi laskuun kunnes taas uuden taloudellisen kriisin myötä valtioiden on pakko jälleen velkaantua rajusti lisää.

27. On hyvä muistaa, että on olemassa kolmaskin vaihtoehto: Mitätöidään velat! Ajatus velkojen mitätöimisestä ei ole lainkaan niin radikaali, mikäli ymmärretään, että velan määrä maailmassa on tosiasiallisesti kasvanut jo niin suureksi, että sen takaisin maksaminen on lopulta täysin mahdotonta.

28. Käynnissä on globaali velkapokeri, jossa kaikki uskovat olevansa voittajia. Keskuspankkien ja liikepankkien taikoessa rahaa tyhjästä valtiot täyttävät alati ammottavat budjettivajeensa tällä kuvitteellisella rahalla. Velkapokerin pelaajat, finanssilaitokset ja sijoittajat, katselevat korttejaan luottavaisina, luottaen siihen, että pottiin tulee aina lisää rahaa ja, että muiden pelaajien likviditeetti säilyy. Velkapokerin pelaajat luottavat myös siihen, että rahan arvo pysyy vakaana vaikka sitä syntyykin tyhjästä kiihtyvää vauhtia.

29. Globaalin velkapokerin potti kasvaa, koska finanssitalous on jo ajat sitten irtautunut reaalitaloudesta (lue: todellisuudesta). Globaalin velkapokerin potti saakin kasvaa, koska suuret pelurit tietävät vetäytyvänsä pelistä juuri oikealla hetkellä jättäen Musta Pekka –kortin piensijoittajille, velallisille ja kansantalouksille. Globaalin talouden jokainen kriisi on vain mahdollisuus omaisuuden uusjakoon.

30. Finanssieliitti ei oleta, että velat pystyttäisiin joskus maksamaan pois, finanssieliitti ei edes halua, että velat pystyttäisiin jonain päivänä maksamaan pois – se pikemminkin romahduttaisi järjestelmän. Velan tehtävänä onkin pysyä ja kumuloitua ja näin säilyttää pakotearvonsa.

31. Velka on valtaa. Velka on suuri yhteiskunnallinen muutostekijä – monet ymmärtävätkin velkaantumisen myös mahdollisuutena. Velka tarjoaa mainion tekosyyn moniin asioihin, jotka olisivat muuten voineet jäädä tekemättä: Velkaantumisen varjolla rikkaat ja liike-elämä voivat vaatia verotuksen alentamista, säätelyn purkamista, yksityistämistä, yhteiskunnallisten palveluiden tuotteistamista, kansallisvarallisuuden myymistä, pilkkomista, luovuttamista, ilman ja veden yksityistämistä, köyhien kurjistamista.

32. Velka tarjoaa mahdollisuutta vallan uusjakoon valtioiden sisällä, mutta velka on myös valtaa valtioihin: Todellinen valta maailmassa on tällä hetkellä globaalien pankki ja finanssi-instituutioiden käsissä. Valtioiden raskas ja alati kasvava velkataakka ovat kahle ja pakkopaita, joilla ne alistetaan näiden ylikansallisten voimien tahtoon. Velka on oopiumia kansakunnille.

33. Valtioiden alati kasaantuva velka on globaalikapitalistisen järjestelmän vallankäytön kulmakivi ja siksi velkaantumista on mahdoton välttää. Globaalikapitalistisen järjestelmän kannalta velaton valtio on kummajainen ja uhka.

34. Ajatus velkojen mitätöimisestä ei ole lainkaan niin radikaali, mikäli ollaan tietoisia niistä todella radikaaleista seurauksista, joita velasta koituu läntisille yhteiskunnille ja niistä muutoksista, joita velan varjolla on tarkoitus toteuttaa.

35. Ajatus velkojen mitätöimisestä ei ole lainkaan niin radikaali, mikäli ymmärretään se epäoikeudenmukainen tilanne, mikä on pakottanut valtiot ajautumaan velkakierteeseen. Velkojen mitätöinti on välttämätön ensimmäinen askel läntisten kansakuntien vapauttamiseksi globaalikapitalismin orjuudesta.

36. Meillä on oltava rohkeutta mitätöidä velat, polttaa sillat takanamme ja pyyhkiä pois kaikki ajatteluamme tähän asti hallinneet talousparadigmat. Paradigmojen valta on sanojen valtaa, se ei ole fyysistä, todellista valtaa, vaan pelkkää illuusiota. Myös rahan valta on pelkkää illuusiota, modernia taikuutta. Valitettavasti ihmisten sokea usko ja alistuminen paradigmoihin aiheuttaa tuhoa myös todellisessa elämässä.

37. Etelä-Euroopassa kansat näkevät nälkää, mutta nälkä ei johdu siitä, että ruoka olisi loppunut maailmasta. Etelä-Euroopassa kansat näkevät nälkää, koska annamme sanojen, teorioiden, uskomusten ja väitteiden hallita itseämme. Etelä-Euroopassa kansat näkevät nälkää, koska joku hyötyy siitä ja saa meidät uskomaan, että näin on oltava.

38. Meidän suurimmat vihollisemme ovat väärät, tuhoisat paradigmat sekä monikansalliset suuryritykset, jotka saavat elinvoimansa näistä vääristä, tuhoisista paradigmoista ja taloususkonnoista. Meidän onneksemme monikansalliset suuryritykset ovat kuitenkin vain paperitiikereitä.

39. Monikansalliset suuryritykset eivät ole todellisia yhteisöjä, jotka perustuvat veri – ja tunnesiteisiin, maahan, historiaan ja perinteisiin. Monikansalliset suuryritykset ovat markkinapaikkoja, minne ihmiset kokoontuvat myymään työvoimaansa. Monikansalliset suuryritykset ovat juridisten sopimusten verkostoja, joiden toimintakyky perustuu ahneuden ja luottamuksen herkkään tasapainoon. Kun luottamus katoaa, katoaa myös monikansallinen suuryritys – siksi voimmekin lopulta lyödä ne kumoon höyhenellä.

40. Yritykset tulevat ja menevät, mutta kansakunnat pysyvät. Suurista puheistaan huolimatta monikansalliset suuryritykset eivät selviä ilman perinteisiä, alueellisia yhteisöjä – kansakuntia ja niiden luomia valtioita. Varsinkin vaikeuksiin joutuessaan monikansalliset suuryritykset huutavat valtioita apuun, vaikka muuten väittävätkin valtioista olevan pelkkää haittaa. Onkin selvää, että meidän on lopulta helppo ravistaa monikansalliset suuryhtiöt selästämme. Meidän tulee vain olla rohkeita ja ajatella oikein.

Kai Murros on akateeminen alisuoriutuja. Hän on julkaissut teoksen “Vallankumous ja sen toteuttaminen modernissa yhteiskunnassa” (2001).

%d bloggers like this: