Monikulttuurisuutta ei halua kukaan
OLLI VIRTANEN
–
Vastavalittu demarikansanedustaja Hussein al-Taee joutui heti vaalien jälkeen myrskyn silmään, kun hänen vanhat Facebook-päivityksensä nousivat julkisuuteen [1]. Al-Taee on 2010-luvun alkupuolella tekemissään päivityksissä esimerkiksi rinnastanut Israelin valtion terroristijärjestö Isisiin sekä kirjoittanut halventavaan sävyyn muun muassa homoista ja sunnimuslimeista. Hän väitti kirjoituksia aluksi mustamaalausyritykseksi, mutta joutui skandaalin paisuttua lopulta myöntämään niiden todella olevan lähtöisin hänen näppäimistöstään. Poliisikin ehti jo tutkia, onko kirjoituksista aiheellista aloittaa esitutkinta, ja al-Taee puolestaan on sairaalassa lepuuttamassa hermojaan.
Al-Taee ei suinkaan ole ainoa eurooppalaisia viime aikoina puuhillaan kohahduttanut muslimi. Ruotsalainen Solnan käräjäoikeus aiheutti viime vuoden helmikuussa länsinaapurissamme tyrmistystä, kun se vapautti perheväkivallasta epäillyn muslimimiehen kyseenalaisin perustein [2]. Miehen vaimo oli ilmoittanut poliisille puolisonsa pahoinpidelleen häntä muun muassa kasvoihin lyömällä ja hiuksista vetämällä, mutta oikeus ei pitänyt naisen kertomusta uskottavana, koska mies tuli ”paremmasta perheestä” kuin vaimonsa. Lisäksi oikeus katsoi, ettei naisen olisi pitänyt ilmoittaa asiasta poliisille, vaan yrittää selvittää asia miehensä suvun kanssa.
Juttua oli tuomitsemassa laamanni ja kolme lautamiestä. Laamanni ja yksi lautamiehistä olivat syytetyn tuomitsemisen kannalla, kun taas kaksi muuta lautamiestä kannattivat hänen vapauttamistaan. Äänten mennessä tasan syytetty pitää ruotsalaisen käytännön mukaan vapauttaa (mikä sinänsä on toki aivan järkeenkäypää), joten syytettynä ollut mies päästettiin vapaalle jalalle.
Kaksi kohutuomion takana ollutta lautamiestä olivat Jordaniasta Ruotsiin muuttanut Ebtisam Aldebe ja palestiinalaistaustainen Hasan Fransson, alkuperäiseltä sukunimeltään Abou-Dabous (musliminimet eivät useinkaan kerro länkkäreille mitään, joten lukijalle selvennettäköön, että ensin mainittu oikeusekspertti on siis naispuolinen). Aldebe on aikaisemminkin aiheuttanut Ruotsissa polemiikkia muuan muassa vaatimalla, että avioero- ja perimysasioissa muslimeihin pitäisi soveltaa islamilaisia tapoja Ruotsin lainsäädännön sijaan. Molemmat lautamiehet kuuluivat Ruotsin keskustapuolueeseen, mutta avoimia rajoja ja laajamittaista maahanmuuttoa kannattava keskustapuolue ei syystä tai toisesta innostunutkaan jäsentensä edesottamuksista, vaan heidät erotettiin puolueesta yksin tein. Samoin heidät potkittiin pois käräjäoikeuden tehtävistä, ja joulukuussa Svean hovioikeus muutti käräjäoikeuden päätöstä ja tuomitsi miehen kolmen kuukauden vankeuteen ja vahingonkorvauksiin.
Ranska puolestaan sai oman, kansainvälistäkin huomiota herättäneen muslimikohunsa vähän Ruotsin jälkeen. Algerialaiselta naiselta oli vuonna 2016 evätty Ranskan kansalaisuus hänen kieltäydyttyään kansalaisuuden myöntämisseremoniassa (!) uskonnollisista syistä kättelemästä miespuolista virkailijaa [3]. Nainen oli valittanut päätöksestä, mutta Ranskan korkein hallinto-oikeus päätti viime vuoden huhtikuussa pitää tuomion voimassa. Kansalaisuuden epäämistä perusteltiin kättelemisestä kieltäytymisen osoittamalla kotoutumisen puutteella.
Nämä pintapuolisesti toisiinsa liittymättömät tapaukset ovat kaikki esimerkkejä eräästä vähälle käsittelylle jääneestä tosiasiasta: suvaitsevaisetkaan eivät oikeasti halua sitä kulttuurista moninaisuutta ja arvomaailmojen kirjoa, jota he juhlapuheissaan kovasti ylistävät. Kun Eurooppaan rahdatut kehitysmaalaiset tekevät juuri sitä, mistä heitä virallisessa liturgiassa suitsutetaan, eli toimivat oman kulttuurinsa sanelemalla tavalla, maailmanhalaajaleiristä ei kuulukaan kättentaputusta vaan pöyristyneisyyttä ja kauhisteluja. Tosiasiassa globalistit tahtovatkin ainoastaan noukkia rusinat monikulttuurisuuden pullasta: he hyväksyvät kyllä kivat ja ongelmattomat kulttuuripiirteet, he syövät mielellään eksoottisia ruokia ja fiilistelevät etnomusiikin tahtiin, mutta vieraiden arvomaailmojen syvätasolle siirryttäessä heiltä nousevat oitis karvat pystyyn. On selvää, etteivät tulokaskulttuurit tällä tavalla olennaisista elementeistään kuohittuina luo mitään todellista monikulttuurisuutta, vaan niiden tehtävä on ainoastaan toimia silkkana yltäkylläisyydessään elostelevien länsimaalaisten fetissinä.
Se, mitä kansainvälisyysintoilijat monikulttuurisuudesta puhuessaan tarkoittavat, ei oikeasti ole mitään kulttuurien vaan etnisyyksien moninaisuutta. He tahtovat yhteiskunnan, jossa kyllä elää kaikenkarvaisia ihmisiä, mutteivät suinkaan sellaista yhteiskuntaa, jossa elettäisiin näiden kaikkien ryhmien arvomaailmojen mukaan. Heidän utopiassaan noudatetaan tarkasti liberaaleja läntisiä arvoja: siellä valkoiset, ruskeat, mustat ja keltaiset ihmiset kävelevät käsi kädessä pride-kulkueissa ja hunnutetut naiset johtavat feministisiä kiroiluiltamia. Nykyinen monikulttuurisuus onkin eräänlaista laiskan miehen (ja naisen) kulttuuri-imperialismia: sen sijaan, että lähdettäisiin levittämään omaa kulttuuria toisten kansojen keskuuteen, kutsutaan ne toiset kansat omaan maahan ja yritetään saada heidät kääntymään läntiseen kulttuuriin täällä.
Monikulttuurisuuden ihanne on ajatuksena jo lähtökohtaisesti järjenvastainen. Jokaisella ihmisellä, olipa hän syntynyt mihin kulttuuriin hyvänsä, on syvään juurtunut käsitys ihmisyhteisön pelisäännöistä. Hän ei suinkaan halua yhteiskuntaansa väkeä, joka pelaa tätä peliä aivan toisenlaisilla säännöillä. Liberaalit eivät ole tässä suhteessa minkäänlainen poikkeus, minkä he osoittavat kyllin selvästi jo suhtautumisellaan erimielisiin maanmiehiinsä. On jotenkin surkuhupaisaa seurata jonkun vaahtoavan moninaisuuden arvostamisesta ja erilaisuuden rikastavasta vaikutuksesta ja samalla yrittävän kaikin keinoin vaientaa vääriä mielipiteitä esittävät. Jos suvaitsevaiset eivät siedä edes oman väkensä toisinajattelijoita, miten he ikäpäivänä kuvittelevat pärjäävänsä kokonaan toisenlaisten kulttuurien kanssa?
Virallisessa narratiivissa kulttuurien törmäysten synnyttämiä ristiriitoja on tapana nimittää arvomaailmaerojen aiheuttamiksi ”haasteiksi” tai kuitata ne maailmankylän kasvukivuiksi. Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa: kyseessä ei ole mikään ohimenevä vaihe tai ratkaistavissa oleva ongelma, vaan itse monikulttuurisuuteen ilmiönä elimellisesti liittyvä asiaintila. Kolmannen maailman maista tulevien maahanmuuttajien arvot ovat omiemme kanssa yhteensovittamattomassa ristiriidassa, eikä tätä tosiasiaa voida yhteiskunnallisin toimenpitein muuksi muuttaa. Maahanmuuttajia on yritetty kotouttaa läntisiin yhteiskuntiin kohta ihmisikä, mutta tulokset voi tiivistää ytimekkääseen sananlaskuun ”ei tule lasta eikä paskaa”. Ihmisen aivot kun eivät ole mikään tietokoneen kovalevy, jonka voi tarpeen vaatiessa pyyhkiä puhtaaksi ja ohjelmoida uudestaan.
Sukupuolten välinen tasa-arvo, seksuaalivähemmistöjen oikeudet, sekularismi ja muut liberaalien hellimät arvot ovat kaikkea muuta kuin universaaleja; ne ovat leimallisesti länsimaisessa kulttuuripiirissä muutaman viime vuosikymmenen aikana syntyneitä ilmiöitä, kaikkialla muualla maailmassa edelleen täysiä anomalioita. Tämä asettaa näiden arvojen kannattajat valinnan eteen: he voivat haalia loputtomasti väkeä kehitysmaista ja hyväksyä, että heidän arvonsa korvautuvat vähitellen tulokkaiden arvomaailmalla, siis sillä oikealla monikulttuurisuudella, tai he voivat päättää suojella omaa kulttuuriaan ja rajoittaa vieraiden vaikutteiden tulvaa. Molempia ei voi saada.
–
Lähteet:
2. https://www.aftonbladet.se/nyheter/a/xR7yBV/solna-tingsratt-friade-make-i-misshandelsfall–for-han-var-av-god-fam
3. https://www.bbc.com/news/world-europe-43839655
–
–
Olli Virtanen on nykymenoon kriittisesti suhtautuva nojatuolifilosofi.
SARASTUS 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.