Sananvapaus

GREG JOHNSON   (suomentanut Timo Hännikäinen)

–

Minulla on hyviä uutisia ja huonoja uutisia.

Hyvät uutiset ovat, että kaikki haluavat kuulla hyviä uutisia. On helppoa kertoa ja vastaanottaa sellaisia.

Huonot uutiset ovat, että kukaan ei halua kuulla huonoja uutisia. Sellaisia on vaikea kertoa ja vastaanottaa. Huonot uutiset herättävät levottomuutta, ja siksi niiden kertominen on vaikeaa. Joskus on pakko kestää kyyneliä ja suuttumusta.

Mutta huonot uutiset ovat aina tärkeämpiä kuin hyvät, sillä jos jokin on vialla, siitä täytyy kertoa. Huonot uutiset eivät ole ongelma. Huonot uutiset tarkoittavat tietoisuutta ongelmasta. Ja riippumatta siitä, kuinka vakava ongelma on, siitä on yleensä parempi tietää kuin olla tietämättä, sillä tietoisuus ongelmasta on ensimmäinen askel sen ratkaisemiseksi. Ainoa tilanne, jossa saattaa olla parempi olla tietämättä, on sellainen jossa ongelma on mahdoton ratkaista, ja tieto pikemminkin pahentaa ongelmaa kuin auttaa lievittämään sitä.

Koska huonot uutiset aiheuttavat levottomuutta, niihin reagoidaan usein irrationaalisesti. Usein ihmiset pitävät tietämättömyyttä parempana vaihtoehtona, vaikka on mahdoton ratkaista ongelmaa josta ei ole tietoinen. Joskus he käyttävät tunteitaan väärin. Sen sijaan että hermostuisivat ongelmasta ja yrittäisivät ratkaista sen, he hermostuvat ja rankaisevat viestintuojaa. Mutta se on hölmöä, koska yhteiskunta toimii parhaiten kun informaatio saa kulkea vapaasti, ja tärkeintä informaatiota ovat huonot uutiset.

Koska huonojen uutisten vastaanottaminen herättää levottomuutta ja niiden kertominen on riskialtista, huonot uutiset ovat luonteen koettelua. Vastaanottaja joutuu hallitsemaan tunteensa, sillä kyynelehtiminen tai raivokohtaus tekevät huonojen uutisten kertomisesta vaikeampaa tulevaisuudessa, ja niinpä tieto ongelmasta ei kenties tule perille ennen kuin on liian myöhäistä. Huonojen uutisten kertominen koettelee sekin luonnetta, koska silloin on vaarassa joutua vaikeuksiin, mutta joskus lyhyen aikavälin henkilökohtaiset riskit ovat välttämättömiä suuremman hyvän vuoksi. Koska huonojen uutisten tuojat tekevät meille kaikille palveluksen, velvollisuutenamme on rajoittaa riskit minimiin. Siksi jokaisen maan lainsäädännön pitäisi turvata sananvapaus perusoikeutena.

Sananvapautta ei tarvita sen kertomiseen, mitä ihmiset haluavat kuulla. Sananvapaus on vapautta kertoa se, mitä ei haluta kuulla, mutta mikä täytyy siitä huolimatta kuulla. Sananvapautta ei myöskään tarvita huonojen uutisten kertomiseen niille, joilla ei ole valtaa, kuten vaikkapa lapsille, oppilaille tai työntekijöille. He kun eivät voi rangaista siitä. Sananvapautta tarvitaan silloin, kun kerrotaan huonoja uutisia niille, joilla on enemmän valtaa kuin itsellä – niille, jotka tarvitsevat huonoja uutisia tehdäkseen tärkeitä päätöksiä ja joilla on valta rangaista viestintuojaa. Mutta he eivät voi rangaista, jos oikeus sananvapauteen on turvattu. Meidän oikeutemme päihittävät heidän suuttumuksensa.

Valkoisten nationalistien tärkeimmät tehtävät tällä hetkellä ovat:

1. Murtaa tabu valkoisesta identiteettipolitiikasta, so. ajatus että valkoiset – ja vain valkoiset – ovat epämoraalisia puolustaessaan omiaan etnisissä konflikteissa.

2. Pitää yllä sananvapauttamme niin kauan kuin tämä tabu saadaan murrettua.

Valkoiset nationalistit tuovat huonoja uutisia: monimuotoisuus ei ole voimaa, vaan vieraantumisen, konfliktin ja väkivallan lähde; modernit käsitykset politiikasta ja moraalista ovat vieneet rotumme sukupuuton tielle; ainoa ratkaisu on hylätä liberalismi, hedonistinen individualismi, globalisaatio ja monikulttuurisuus ja palauttaa terveet, valkoisille hyödylliset käytännöt ja arvot. Muutamme ihmisten mielipiteitä, ja vallanpitäjät eivät kykene palauttamaan niitä ennalleen. Niinpä he yrittävät sensuroida meitä.

Kuinka tämän uhan kanssa pitäisi menetellä?

Lyhyellä aikavälillä tarvitsemme internetiä koskevan sananvapausjulistuksen, joka suojelee toisinajattelijoita sensuurilta ja alustojen viemiseltä. Sen lisäksi tarvitaan kaikenkattava kielto käyttää poliittisesti korrekteja palvelu- ja palkkausehtoja, jotta voisimme vapaasti esittää eriäviä mielipiteitä vaarantamatta elantoamme ja sosiaalista pääomaamme. Jos sellainen laki saadaan voimaan, olen vakuuttunut että voitamme, ja vieläpä pian. Saamme aikaan niin laajan mielipiteiden muutoksen, että saavutamme keikahduspisteen. Valkoiseen identiteettipolitiikkaan liittyvä tabu sulaa pois itsestään. Valkoisille hyödylliset arvot leviävät koko kulttuuriin. Lopulta saamme mobilisoitua niin paljon kannatusta, että saamme kaadettua tämänhetkiset vallanpitäjät ja korvattua heidät sellaisilla, jotka puolustavat meidän etujamme.

Mutta kuka väitti, että siitä tulisi turvallista ja helppoa? Valkoiset nationalistit taistelevat historian kaikenkattavinta pehmototalitaarista järjestelmää vastaan. Järjestelmä ei pyri sen vähempään kuin valkoisten kansanmurhaan. Sen tavoitteet ovat niin pahat, että Platonin ja Aristoteleen olisi ollut mahdoton käsittää niitä kun he laativat määritelmiään huonoista hallinnoista. Kumotaksemme tämän järjestelmän joudumme kenties riskeeraamaan paljon enemmänkin kuin elantomme. Saatamme joutua riskeeraamaan henkemme.

Pitkällä aikavälillä saatamme kuitenkin voittaa vaikkemme saisikaan koko internetin kattavaa sananvapautta. Sensuuri voi hidastaa meitä, muttei pysäyttää meitä. Tälläkin hetkellä luodaan perustuksia uudelle internetille, joka on vapaa sensorien pullonkauloista. Viime kädessä ainoa keino estää meitä saamasta viestiämme leviämään verkossa on sulkea koko internet. Mutta siihen vallanpitäjät eivät pysty, koska globaali poliittis-taloudellinen järjestelmä on riippuvainen internetistä.

Vallanpitäjillä – tai ainakin sillä pienellä vallanpitäjien kerrostumalla, joka todella käsittää valkoisen identiteettipolitiikan aiheuttaman uhan – on internetiin samanlainen suhde kuin narkomaanilla huumeeseen. Hän tietää, että se tappaa hänet ennen pitkää. Mutta hyvin harvat narkomaanit pääsevät eroon riippuvuudestaan, koska he eivät kestä lyhyen aikavälin tuskaa, vaikka se olisi pitkällä aikavälillä eloonjäämisen ehto.

Kenties paras ihmisen määritelmä on ajoittain rationaalinen eläin, ja yksi sitkeimmistä irrationaalisuuden muodoista on hetkellisen mielihyvän tavoitteleminen pitkäaikaisen hyvinvoinnin kustannuksella. Sen vuoksi kansat ja yksilöt velkaantuvat, ja sen vuoksi taloudelliset, demografiset ja ekologiset kriisit syntyvät. Meidän onneksemme se on myös syy, miksi järjestelmä ei kykene siihen ainoaan toimenpiteeseen, joka voisi pysäyttää valkoisen nationalismin nousun ennen kuin on liian myöhäistä.

Olkaa siis hyvillä mielin. Jos saamme viestimme leviämään jatkossakin, me voitamme. Eikä internetsensuuri voi pysäyttää tätä prosessia. Se voi vain hidastaa ja vaikeuttaa sitä.

Kun olemme voittaneet, miten meidän tulisi suhtautua sananvapauteen? Jotkut valkoiset nationalistit pitävät sananvapautta pelkkänä välineenä vallan saavuttamiseen. Haluan korostaa, että sananvapaus on jotakin sellaista, minkä haluamme säilyttää voittomme jälkeenkin.

Sananvapaus on arvo sinänsä, koska me kaikki olemme erehtyväisiä ja haavoittuvaisia. Erehtyväisyys tarkoittaa, että teemme virheitä. Meillä saattaa olla maailmasta virheellinen tai riittämätön käsitys, jota voidaan kehittää. Haavoittuvaisuus tarkoittaa, että ennakoimattomat epävarmuustekijät voivat pilata parhaatkin suunnitelmamme. Tämän vuoksi tarvitsemme vapautta kertoa huonoja uutisia. Tarvitsemme sananvapautta, koska se mahdollistaa aidon älyllisen ja yhteiskunnallisen kehityksen.

Yhteiskunta, joka ei kykene muuttumaan, ei kykene suojelemaan itseään. Eikä yhteiskunta kykene muuttumaan, jos siltä puuttuu kyky välittää huonot uutiset johtajilleen. Tämän vuoksi meidän pitäisi suojella sananvapautta silloinkin, kun olemme itse vallassa.

Miksi sananvapautta vastustetaan? Keskeisiä syitä on kaksi:

Ensiksi, jotkut uskovat pitävänsä jo totuutta hallussaan. Tämä totuus on heidän mielestään absoluuttinen: se on täydellinen eikä vaadi uudelleenarviointia. Kaikki vastakkaiset näkemykset ovat siis virheellisiä. Tämän takia abrahamilaisen tradition uskonnot – mukaanlukien marxilaisuus – ovat vastustaneet sananvapautta. Ne väittävät olevansa absoluuttisesti totta. Niiden näkökulmasta kaikki muut uskonnot ovat vääriä – tai parhaimmillaankin näennäisesti tosia – ja ne täytyy tukahduttaa.

Toiseksi, ne joiden intressit ovat kiinni tietyssä poliittisessa tai taloudellisessa järjestelmässä, eivät pidä kritiikistä koska se uhkaa heidän valtaansa ja mielenrauhaansa.

Molemmat näkemykset ovat irrationaalisia.

Me kaikki teemme virheitä. Me kaikki kohtaamme vastoinkäymisiä. Mutta vain jotkut meistä tuhoutuvat niiden takia. Toiset oppivat niistä ja voittavat ne. Mutta, edelleen, ensimmäinen askel ongelman ratkaisemisessa on myöntää sen olemassaolo.

Yksi vahvimmista Platonin Valtiossa esittämistä ajatuksista on se, että poliittisilla järjestelmillä ja persoonallisuustyypeillä on toisiaan vastaava rakenne. Valtio voi valottaa sielua ja sielu valtiota.

Vuosia sitten luin listan merkeistä, joiden perusteella pomosi saattaa olla narsisti. Suurimman vaikutuksen minuun teki kohta: narsisteilla on tapana rangaista huonojen uutisten tuojia.

Narsismin määrittely on mutkikasta, koska tämänhetkisessä yhteiskunnassa kaikki kunnian ilmentymät, erityisesti miehisen kunnian, on patologisoitu narsismiksi. Siinä, että arvostaa itseään ja odottaa muilta kunnioitusta, ei ole mitään väärää. Ei ole väärin iloita saamastaan ylistyksestä. Hyvässä itsetunnossa ei ole mitään väärää, kunhan se perustuu oikeisiin ansioihin.

Narsismista tulee kuitenkin ongelma, kun yksilö asettaa positiivisen omakuvan korkeammalle kuin positiivisen itsetoteutuksen.

Kaikki tekevät virheitä. Itsetoteutus vaatii, että myönnämme virheemme, otamme niistä vastuun, opimme niistä mitä voimme, ja nousemme sitten niiden yläpuolelle. Narsisti puolestaan pyrkii säilyttämään positiivisen omakuvansa hinnalla millä hyvänsä. Kun häntä vaaditaan vastuuseen virheistään, hän kiistää ne tai syyttää niistä muita. Tai sitten hän ryhtyy vastahyökkäykseen huonojen uutisten tuojaa vastaan. Mitä tahansa, kunhan hänen ei vain tarvitse kantaa vastuutaan ja myöntää, että hänelläkin saattaa olla oppimisen ja kasvun varaa.

Narsistit saattavat olla ihmisinä hyvin puoleensavetäviä. Heillä voi olla suunnaton potentiaali. Valitettavasti he kuitenkin uskovat olevansa täydellisiä juuri sellaisina kuin ovat, ja sellainen itsetyytyväisyys on tuhoisaa henkiselle kasvulle. Ajan mittaan käy ilmi, että narsistit harvoin toteuttavat potentiaaliaan. Sen sijaan heistä tulee sujuvasti puhuvia harrastelijoita. Vanhetessaan narsistit vaikuttavat yhä lapsellisemmilta muihin ikäisiinsä verrattuina.

Narsisteilla on myös vaikeuksia pitää yllä ystävyyssuhteita. Ystävät kertovat mitä sinun täytyy kuulla – vaikka se olisi tuskallista. Ystävät edistävät itsensä toteuttamista, koska he kertovat huonoja uutisia. Imartelijat lisäävät itsetyytyväisyyttä, koska he vain kertovat, kuinka ihmeellinen olet. Ystävät uhkaavat narsistin positiivista omakuvaa, imartelijat vahvistavat sitä.

On selvästi tuhoisaa panna narsisteja valta-asemiin, koska siellä he tekevät tärkeitä päätöksiä imartelijoiden heille syöttämän väärän tai puutteellisen informaation pohjalta. Niin ei hallita yhteiskuntaa.

Tämänhetkisten vallanpitäjien harjoittama sensuuri on narsismia laajassa mittakaavassa.

Sensuroimalla ja tukahduttamalla valkoisten nationalistien ajatuksia vallanpitäjät eivät muuta juuri mitään. Meillä on tapana imarrella itseämme pitämällä valkoisten nationalistien liikettä valkoisen tietoisuuden nousun käyttövoimana. Vihollisillamme on sama illuusio. Mutta keskeinen syy valkoisen tietoisuuden nousuun on monikulttuurisuuden moraalinen vararikko ja katastrofaaliset seuraukset. Ihmiset eivät tule joukoittain luoksemme niinkään siksi, että liikkeemme vetää heitä puoleensa kuin siksi, että järjestelmä työntää heitä luotaan. Mikä tarkoittaa, että valkoinen tietoisuus jatkaisi vahvistumistaan vaikka valkoiset nationalistit vaiennettaisiin tyystin.

Sortajamme eivät tietenkään näe asiaa niin, koska se uhkaisi heidän positiivista omakuvaansa. Valkoisen identiteettipolitiikan nousu ei voi olla heidän syytään. Niinpä sen täytyy olla meidän syytämme. Heidän mielestään valkoista identiteettipolitiikkaa on olemassa vain siksi, että Jared Taylorin ja Millennial Woesin kaltaisilla liukaskielisillä harhaanjohtajilla on Twitter-tilit. Ja niinpä he päättelevät, että meidät voidaan pysäyttää sensuurin avulla. Mutta valkoiset nationalistit eivät ole aiheuttaneet etnistä konfliktia. Me olemme vain huonojen uutisten tuojia – ja toimivan vaihtoehdon puolestapuhujia.

Valkoisten nationalistien sensurointi ei estä ihmisiä huomaamasta asioita, tekemästä johtopäätöksiä ja muodostamasta epäkorrekteja näkemyksiä. Se ei estä ihmisiä kommunikoimasta kasvokkain tai järjestäytymästä tosielämässä. Sensuuri vain peittää toisinajattelun todellisen laajuuden näkyvistä. Tämä tekee rationaalisten poliittisten päätöksen tekemisestä hankalaa järjestelmälle. Sensuuri ei vahvista järjestelmää; se vain tekee siitä sokeamman, hauraamman ja haavoittuvaisemman. Sensuurin puolestapuhujat muistuttavat niitä, jotka poistavat patterit palovaroittimestaan koska ovat kyllästyneet vääriin hälytyksiin. Mutta tulipalon syttyessä siitä pitää saada tieto mahdollisimman pian.

Jos itse johtaisin yhteiskuntaa, haluaisin tietää keitä toisinajattelijat ovat ja mitä he ajattelevat. Niinpä tekisin sananvapaudesta perusoikeuden. Jos toisinajattelijat ovat oikeassa, voimme ottaa heistä oppia. Jos he ovat vaarallisen ja itsepintaisen väärässä, voimme pitää heitä silmällä.

Mutta jos me voitamme, aiommeko todella antaa vihollistemme vapaasti järjestää joukkonsa ja brändätä itsensä uudelleen, ja sitten johtaa kansamme jälleen sukupuuton tielle? Eikö meidän pitäisi tukkia heidän likaiset, valehtelevat turpansa lopullisesti?

Tässä on otettava huomioon kaksi asiaa.

Ensiksi, jos me pääsemme valtaan, meidän on puhdistettava vallitsevat instituutiot. Emme aio jättää vaurautta, vaikutusvaltaa ja poliittista valtaa vankkumattomien vihollistemme käsiin. Viemme heiltä asemat politiikassa, mediassa ja tiedemaailmassa. Annamme heille varhaisen eläkkeen ja elinikäisen porttikiellon suurille puhujalavoille. Sitten täytämme heidän paikkansa meille uskollisilla. Mutta se on kaukana sensuurijärjestelmän perustamisesta.

Toiseksi, vaikka vallitseva järjestelmä puhdistettaisiin läpikotaisin, millaisessa tahansa yhteiskunnassa ja jokaisessa sukupolvessa on aina harhautuneita luonteita, jotka hakeutuvat järjestystä uhkaavien ajatusten pariin. Paras tapa estää huonojen ja instituutioita rapauttavien ajatusten juurtuminen uudelleen ei ole se, että luodaan maailma jossa kukaan ei ole kuullutkaan sellaisista. Päinvastoin, on luotava maailma jossa jokainen tietää niistä. Oikeanlainen koulutus välittää niin pätevää informaatiota kuin terveitä arvoja ja makumieltymyksiä. Se rokottaa meidät huonoja ideoita vastaan. Huonoja ajatuksia ei tarvitse sensuroida, jos olemme immuuneja sellaisille.

Pahuus on meillä aina keskuudessamme. Mutta meidän ei tarvitse pelätä sitä, jos olemme vastustuskykyisiä sen houkutuksille. Meidän täytyy pitää paha lähellämme, mutta pitää se voimattomana, eräänlaisena memento morina, pääkallona joka tuodaan juhliin, muistutuksena maanpäällisestä helvetistä jonka kukistamme vielä – mutta vain jos käytämme ja puolustamme sananvapauttamme nyt.

–

Greg Johnson on yhdysvaltalainen filosofian tohtori ja Counter-Currents -verkkojulkaisun päätoimittaja. Oheinen kirjoitus on Erkenbrand-konferenssissa Hollannissa 3.11.2018 pidetty puhe.