SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Unkarin kansannoususta 62 vuotta

MIKLÓS DORSCH   (suomentanut Timo Hännikäinen)

Lokakuun 23. päivä 1956 on kaivertunut ikuisiksi ajoiksi Unkarin ja maailmanhistoriaan. Tuolloin kommunismi horjahteli itäblokissa: unkarilaiset lähtivät kaduille vaatimaan vapauttaan. Jotkut maksoivat siitä hengellään, toisilla oli vain muutama toivon päivä ennen Moskovan veristä väliintuloa, joka pakotti Unkarin kestämään kommunismia vielä kolme vuosikymmentä.

Vuoden 1948 peukaloitujen vaalien jälkeen kommunistit ottivat vallan Unkarissa ja perustivat totalitaarisen hallinnon. Synkimpiä olivat muutamat ensimmäiset vuodet, jolloin vallitsi stalinistinen terrori karkotuksineen, vankileireineen, teloituksineen ja näytösoikeudenkäynteineen. Kaikkialla läsnäoleva salainen poliisi AVH häiritsi unkarilaisten elämää vuosina 1948-53. Stalinin kuoleman jälkeen Imre Nagy valittiin hallituksen päämieheksi. Hänen politiikkansa koostui sarjasta uudistuksia, joilla hallintoa pyrittiin pehmentämään, ja piti sisällään muun muassa vankileirien ja salaisen poliisin autonomian lakkauttamisen. Hänet kuitenkin syrjäytettiin vajaat kaksi vuotta myöhemmin.

Kesäkuun lopulla 1956, kun viranomaiset olivat tukahduttaneet puolalaisten työläisten kapinan Poznanissa, kommunistipuolueen uusi johtaja pani alulle samankaltaisia uudistuksia kuin Nagy oli tehnyt, ja Moskova vastasi uhkaamalla sotilaallisella interventiolla. Lokakuussa opiskelijoiden ja älymystön järjestöt järjestivät Unkarin suurissa kaupungeissa mielenosoituksia, joissa vaadittiin Imre Nagyn paluuta. Puolalais-unkarilaisten ystävyyssuhteiden turvin järjestettiin tukimielenosoitus Puolalle kenraali Bemin patsaan juurella. Tämän tilaisuuden aikana julkistettiin Petöfin piirin 16-kohtainen ohjelma, jossa opiskelijajärjestöt vaativat muun muassa neuvostojoukkojen pois vetämistä ja vapaita vaaleja.

Lokakuun 23. päivän mittaan yhä kasvava joukko ihmisiä liittyi opiskelijoiden organisoimiin mielenilmauksiin. Kenraali Bemin patsaalla – jossa Unkarin lipusta leikattiin pois kommunistinen vaakuna ja vallankumouksen symboli syntyi – ja parlamentin aukiolla kokoontui lähes 200 000 ihmistä. Vaikka kommunistipuolueen johtaja Ernö Gerö vaati mielenosoitusta hajaantumaan, joukko siirtyi paikalle, jossa oli valtava Stalinin patsas.

Mielenosoittajat tuhosivat patsaan, josta jäi pystyyn vain saappaat, ja neuvostodiktaattorin pää lojui maassa. Tapauksesta tuli yksi vallankumouksen tunnetuimmista kuvista. Yön saavuttua jotkut mielenosoittajista menivät Unkarin radion päämajaan lukeakseen 16 kohdan ohjelman lähetyksessä. Siellä asemissa olleet panssarivaunut ja salaisen poliisin joukot avasivat tulen puolustuskyvytöntä joukkoa kohti, ja aseellinen konflikti sai alkunsa. Mielenosoittajat onnistuivat kuitenkin valtaamaan radiotalon.

Seuraavana päivänä neuvostopanssarit saivat käskyn vyöryä Budapestiin, kun Nagy nimitettiin jälleen pääministeriksi. Vaikka Nagy lupasi lisää uudistuksia, katutaisteluita puhkesi aseita anastaneiden mielenosoittajien – joista monet olivat alaikäisiä, ”Pestin kakaroita” – ja hallituksen joukkojen välillä. Yksi vertauskuvallisista paikoista oli Corvinin käytävä, jonka kapinallisjoukkoja kutsuttiin ”corvinisteiksi” (korvinisták).

Moskova päätti nimittää János Kádárin kommunistipuolueen johtoon Gerön tilalle. Uusi johtaja kutsui kansannousua ”vastavallankumoukseksi”, joka säilyi virallisena nimityksenä kommunismin romahdukseen saakka. Lokakuun 25. päivänä noin 5000 ihmistä kokoontui rauhanomaisesti parlamentin aukiolla, mutta AVH:n tarkka-ampujat ja neuvostotankit tulittivat väkijoukkoa aiheuttaen yhteensä noin tuhannen ihmisen kuoleman. Verilöyly johti hallituksen kaatumiseen 28.10., neuvostojoukkojen (tilapäiseen) vetäytymiseen, sananvapauden palauttamiseen ja poliittisten vankien – heistä tunnetuimpana kardinaali József Mindszentyn – vapauttamiseen.

Tyventä kesti kuitenkin vain pienen hetken. Marraskuun 4. päivänä Neuvostoliitto aloitti sotatoimet Unkaria vastaan etukäteen ilmoittamatta. Sen seurauksena Imre Nagy piti neljällä kielellä radiopuheen, jossa pyysi maan ja maailman huomiota.

Imre Nagy pitää radipuhetta.

Tässä puhuu Imre Nagy, Unkarin kansantasavallan pääministeri. Tänä aamuna neuvostojoukot aloittivat hyökkäyksen pääkaupunkiamme vastaan, selvänä tarkoituksenaan syrjäyttää laillinen, demokraattinen hallitus. Joukkomme taistelevat. Hallitus on yhä virassa. Ilmoitan tämän kansallemme ja koko maailmalle.”

Imre Nagyn pyyntöön ei vastattu. Unkari ei saanut kansainvälistä tukea konfliktissa, länsivallat keskittyivät Suezin kriisiin. Neuvostopanssarit vyöryivät Budapestiin ja tulitus räikyi kaikkialla pääkaupungissa. Viimeisen vallankumouksellisen pesäkkeen kukistuminen Csepelin saarella 11.11. tarkoitti kansannousun päättymistä.

Kaikkiaan vallankumouksessa sai surmansa 2652 unkarilaista ja 720 neuvostoliittolaista. Arviolta 200 000 unkarilaista pakeni maasta vallankumouksen ja sitä seuranneiden sortotoimien aikana. Vallankumouksen jälkeisten kolmen vuoden aikana Kádárin hallinto aloitti laajamittaiset kostotoimet: 400 ihmistä – heidän joukossaan Imre Nagy – teloitettiin osallisuudestaan kansannousuun, yli 21 000 tuomittiin vankeuteen ja 16 000 – 18 000 internoitiin vankileireille.

Unkarilaisia kapinallisia Budapestissa.

Nämä tapahtumat olivat merkittäviä Unkarin ja Euroopan historiassa, sillä ensimmäistä kertaa kommunistisen maan kansa oli ryhtynyt niin merkittäviin protesteihin hallintoaan vastaan, että Neuvostoliiton oli pakko puuttua tilanteeseen sotilaallisesti. Vallankumoussankareiden muisto myös muistuttaa maailmaa siitä, että Unkarilaiset ovat jo monesti puolustaneet vapauttaan, johon he ovat syvästi kiintyneitä.

Kommunismin kukistuttua 16. kesäkuuta 1989, Imre Nagy ja muut marttyyrit haudattiin symbolisesti uudelleen Sankareiden aukiolle satojen tuhansien ihmisten läsnäollessa. Tuona päivänä nuoresta Viktor Orbánista tuli kuuluisa hänen pidettyään puheen, jossa hän pyysi neuvostojoukkoja poistumaan Unkarista. 23.11.1989 julistettiin kaksipäiväinen kansallinen pyhä vallankumouksen muiston ja Unkarin tasavallan virallisen perustamisen kunniaksi. Yli neljäkymmentä vuotta kestänyt kommunistinen diktatuuri oli päättynyt.

Kansannousun 50-vuotispäivänä, 23.10.2006, järjestettiin mielenosoituksia joissa vaadittiin sosialistisen pääministeri Ferenc Gyurcsányn eroa. Gyurcsány oli aiheuttanut skandaalin sanomalla nauhoitetussa keskustelussa, että hän oli ”valehdellut aamulla, päivällä ja illalla” voittaakseen saman vuoden huhtikuussa pidetyt vaalit. Budapestin kaduilla puhkesi yhteenottoja hallituksenvastaisten mielenosoittajien ja turvallisuusjoukkojen välillä, ja poliisi käytti rajua väkivaltaa mielenosoittajia kohtaan.

Kansannousun vuosipäivää juhlistaakseen pääministeri Viktor Orbán pitää puheen Puolan presidentti Andrzej Dudan kanssa Unkarin parlamentin edessä. Eri puolilla kaupunkia on näytillä kansannousun aikaisia ajoneuvoja, barrikadeja ja valokuvia.

 

Miklós Dorsch on unkarilainen toimittaja. Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Visegrád Postissa 23.10.2018.

Tietoja

This entry was posted on lokakuu 23, 2018 by in Historia and tagged , , , , , , , .
%d bloggers like this: