Kansan vainoajat

VERA LENGSFELD   (suomentanut Olli Virtanen)

–

Chemnitzin tapahtumat vetävät sanattomaksi. Syyt ovat kuitenkin toiset kuin ne, joita media ja poliitikot tahtovat takoa päähämme. Kolme saksalaista joutui ”turvaa hakevien” hyökkäyksen kohteeksi ja jäi makaamaan maahan kuolleena tai vakavasti loukkaantuneena. Kuolleen kerrotaan saaneen yli kaksikymmentä veitseniskua. Noin kymmenestä hyökkääjästä kukaan ei nähtävästi loukkaantunut.

Kaksi tekijöistä saatiin kiinni. Toinen heistä oli todellakin syyrialainen, kuten netissä uumoiltiin, toinen oli irakilainen. Tämä tieto ilmoitettiin julkisuuteen vasta sen jälkeen, kun miehistä oli annettu pidätysmääräys. Tätä ennen oli kerrottu, että ”eri kansallisuuksia edustavat miehet” olivat riitautuneet keskenään. Yli kaksikymmentä veitseniskua yhteen ihmiseen kertoo ennemminkin silmittömästä väkivallasta.

Syyttäjänvirastosta annetaan tiedoksi, että sanallisen selkkauksen jälkeen 35-vuotiasta saksalaista iskettiin veitsellä useita kertoja ”ilman oikeutettua syytä”. Vaan mikä olisi ”oikeutettu syy”?

–

Julkisen keskustelun johdattaminen ”äärioikeistolaisiin” mielenosoittajiin

–

Poliitikot ja media mainitsevat julman veriteon vain sivuhuomautuksena. Muutamia päiviä aiemmin toinen ”turvaa hakeva” oli Offenburgin kaupungissa puukottanut erästä lääkäriä kohtalokkain seurauksin ja valtiolliset Tagesschau-uutiset olivat tapansa mukaan jättäneet kertomatta tapauksesta, mutta nyt tätä vaikenemistaktiikkaa on nähtävästi muutettu, jotta huomio saataisiin käännettyä pois Chemnitzin veitsi-iskusta.

Alkutahdit löi Bild-lehti artikkelilla, joka rikkoo kaikkia vakavasti otettavan journalismin sääntöjä. ”Oikeistolaiset ryntäävät Chemnitzin halki”, lehti otsikoi ja aloittaa sitten vyörytyksensä: tuhannen ihmisen, heidän joukossaan useita äärioikeistolaisia, kerrotaan sunnuntai-iltapäivällä kerääntyneen kaupungin kaduille. Heidän kerrotaan huutaneen ”Wir sind das Volk”, ”me olemme kansa”. Tämä vuoden 1989 rauhanomaisen vallankumouksen iskulause muutetaan lehdessä näin kuin ohimennen ”äärioikeiston” sloganiksi.

Tätä seuraa videotviitti nimimerkiltä ”Zeckenbiss” (suom. punkinpurema), joka viittaisi ennemminkin Antifa-aktivistiin kuin vakavasti otettavaan lähteeseen. Videon kerrotaan näyttävän, kuinka ”fasistit” jahtaavat maahanmuuttajia. Videolla näkyy nuorten miesten välinen käsikähmä, jota ilmeisesti on edeltänyt jonkinlainen sanaharkka. ”Jahti” päättyy kymmenen metrin päässä.

Enempiä todisteita väitetyistä maahanmuuttajiin kohdistuneista hyökkäyksistä ei vaikuta olevan. Alempana artikkelissa on valokuva, jonka teksti on repäisevä: ”Lähes 1000 ihmistä rynnäköi yhtäkkiä Chemnitzin kaduille”. Kuvasta ei tosin yrityksistä huolimatta löydä ”rynnäköiviä” ihmisiä, ainoastaan käveleviä.

Tämän jälkeen lehti siteeraa hallituksen tiedottaja Steffen Seibertin lausuntoa: ”Tällaisia mellakoita, erinäköisiin ja muualta tuleviin ihmisiin kohdistuvaa vainoa, tai yrityksiä levittää vihaa kaduilla, sellaisia emme hyväksy, niillä ei ole meidän kaupungeissamme mitään tekemistä, ja voin sanoa hallituksen puolesta, että tuomitsemme tämän jyrkästi.”

Näillä sanoilla Seibert omaksuu yksi yhteen äärivasemmiston retoriikan; hän ei selvästikään ole tietoinen Chemnitzin ylipormestarin ja poliisin edustajan lehdistötilaisuudesta. Poliisin edustaja oli siellä sanonut, ettei ”levottomuuksissa” ollut tapahtunut kiinniottoja eikä heille ollut tullut rikosilmoituksia. Hän oli puhunut vain pullojen heittelystä poliisia kohti asiaa sen enempää tarkentamatta. Pullojen heittely on kuitenkin eräs Antifan tunnusmerkki, ja Antifa osallistui vastamielenosoituksiin, kuten Frankfurter Allgemeine Zeitung kertoi.

–

Vaino? Pogromi?

–

Lehdistötilaisuudessa eräs toimittaja kyseli poliisilta tapauksista, jotka olivat päässeet ”vähän eskaloitumaan”. Kollegat olivat kuulemma puhuneet ”pogromista”, ulkomaalaisia oli siis vainottu?

Kysymykseen ei vastannut poliisi, vaan silminnähden hämillään oleva ylipormestari Barbara Ludwig. Hän kertoi viime tuntien tapahtumien järkyttäneen häntä syvästi, on ”paha asia, kun tapahtuu kuolemaan johtava rikos”. Ilmaisematta osanottoaan Chemnitzin asukkaan kuolemasta hän alkoi syyttää sosiaalista mediaa, joka kuulemma saa kaupungin pelon valtaan. Hän kertoi ymmärtäneensä, että olisi välttämätöntä ”suojella väestöä”. Ja nimenomaan siis sosiaaliselta medialta, ei puukottajilta. Sitä seurasi lausunto, jota siteerattiin kaikkialla: ”Kun näen, mitä näinä sunnuntain tunteina on tapahtunut, olen pöyristynyt. Että on mahdollista, että ihmiset sopivat kokoontuvansa ja näin keskeyttävänsä kaupunkijuhlan, ryntäävät kaupungin läpi ja uhkailevat toisia – se on paha.”

Ongelmana ei siis ole puukotus, joka ei siis tosiaankaan ollut riittänyt syyksi keskeyttää meneillään ollutta kaupunkijuhlaa. Vasta chemnitziläisten reagoidessa tähän tekoon ja kerääntyessä kaduille päätettiin juhla keskeyttää sillä verukkeella, että näin toimien osoitetaan ”kunnioitusta” tapettua ja hänen omaisiaan kohtaan.

Kuolleen omaisten pitää nyt kestää paitsi rakkaansa menetyksestä aiheutuva suru, myös se, että järjestäjät käyttivät veritekoa omien tarkoitustensa välikappaleena. Kuolleen nimen on täytynyt olla ylipormestarin tiedossa, mutta sitä ei mainittu lehdistötilaisuudessa. Uhrin entisen opinahjon kontolle jäi antaa tälle puusepälle ja perheenisälle nimi ja kasvot. Kyseessä on saksalais-kuubalainen Daniel. Uhreja kohtaan osoitetun empatian puute hakee kyynisyydessään vertaistaan.

–

Antifa: ”Me olemme muuri, kansa alas”

–

Bildin vanavedessä melkein kaikki laatumediat aloittivat vihan ja vainon lietsomisen. Jokainen, joka avasi suunsa rikoksia ja terrorismia vastaan, on natsi. Se, että ihmiset itsestään selvästi odottavat valtion käyttävän väkivaltamonopoliaan heitä suojellakseen, tuomitaan ”oikeistolaiseksi”. Antifa on tässä jo askeleen pidemmällä. Se osoitti mieltään Chemnitzissä 27. elokuuta iskulauseenaan ”Wir sind die Mauer, das Volk muss weg” eli ”me olemme muuri, kansa alas”. [Suom. huom. iskulause on sanaleikki DDR:n romahtamisen aikaisten mielenosoitusten iskulauseesta ”Wir sind das Volk, die Mauer muss weg” eli ”me olemme kansa, muuri alas”.] Kun Antifa ymmärretään politiikan aloitteentekijäksi, on (vielä toistaiseksi henkinen) sisällissota julistettu.

Sitä, miten nopeasti tuo sota eskaloituu, saattoi seurata Chemnitzin kaduilla. Tässä vielä kaksi esimerkkiä: Spiegel Online julkaisi sotaisalla otsikolla ”Oikeisto marssii Chemnitzissä” videon, jonka on määrä toimia todisteena äärioikeistolaisten aiheuttamista selkkauksista. Lehden mukaan 35-vuotiaan kuoleman jälkeen sadat äärioikeistolaiset kulkivat ympäri Chemnitziä, ja myös hyökkäyksiä maahanmuuttajia vastaan oli esiintynyt.

Kun videon katsoo, todisteet ovat kuitenkin varsin ohuita: äärioikeistolaisten sijaan videolla näkyy pääasiassa poliiseja, jotka kuvan ulkopuolella sattuneiden tapahtumien jälkeen käyvät kovin ottein nuorten miesten kimppuun. Jos nämä poliisin uhrit olisivatkin olleet antifasisteja, media ja poliitikot olisivat moittineet tätä menettelyä suhteettomaksi voimankäytöksi tai puhuneet jopa ”hakkaamisorgioista”. Videon on kuvannut eräs poliisi.

Tämän jälkeen videolla näkyy teksti, jonka mukaan vasemmistoaktivistit ovat ilmoittaneet maahanmuuttajiin kohdistuneista hyökkäyksistä. Todisteet puuttuvat. Sitten kerrotaan saksalais-kuubalaisen kuolemasta, ja taustalla näytetään kaupunkijuhlien iloista kansantanssia. Tämän on kai tarkoitus osoittaa katsojalle kansantanssin ja murhan välistä yhteyttä, muuten tätä mauttomuudessaan ylittämätöntä kohtausta on vaikea selittää. Lopussa ilmoitetaan, että videossa on käytetty materiaalia Johannes Grunert -nimiseltä kuvaajalta.

Tämä Grunert, joka omien sanojensa mukaan on vapaa toimittaja, kertoo erikoistuneensa äärioikeistopiirien tarkkailuun. Hän on ainoa tunnistettava lähde sille väitteelle, että maahanmuuttajia olisi ”vainottu”. Kouriintuntuvia todisteita hän tosin ei ole esittänyt. Kokonaisuudessaan vaikuttaa siltä, että tämän miehen myrkylliset, todistamattomat väitteet ovat laukaisseet median ja poliitikkojen harjoittaman pelottavan vainon.

Saksin osavaltion pääministeri Michael Kretschmer, joka ilmeisesti uskoi voivansa kerätä irtopisteitä, puhui siitä, miten ”vastenmielistä” on, kun äärioikeistolaiset levittävät näkemyksiään netissä ja lietsovat väkivaltaa. Antifan, tuon poliitikkojen ja median ystävän ja apurin – tai miekan ja kilven – ammattimainen vihanlietsonta jäi mainitsematta. Ja jos Kretschmer esitti surunvalittelunsa tapetun perheelle, niin ne menivät minulta ohi.

–

Sawsan Chebli: ”Emme ole riittävän radikaaleja”

–

Pahamaineinen Sawsan Chebli kirjavuuden riivaamasta Berliinistä tviittasi: ”Oikeistolaiset muuttuvat yhä voimakkaammiksi, yhä äänekkäämmiksi, aggressiivisemmiksi, itsevarmemmiksi, heidän määränsä kasvaa. Meitä on enemmän (vielä), mutta olemme liian hiljaisia, liian mukavuudenhaluisia, liian jakautuneita, liian huonosti organisoituneita, liian pelokkaita. Emme ole tarpeeksi radikaaleja.” Tämä on todellinen kehotus väkivaltaan, joka tosin ei ole vaarassa aiheuttaa skandaalia, toisin kuin Vaihtoehto Saksalle -puolueen kansanedustaja, jonka väitetään kehottaneen omankädenoikeuteen. Chebli ei myöskään ole pelkkä rivikansanedustaja, vaan Berliinin osavaltion kansalaisosallistumisen ja kansainvälisten asioiden liittoneuvostoedustaja. [Suom. huom. palestiinalaistaustainen Chebli on sosiaalidemokraatteja edustava naispoliitikko, joka aiheutti vuonna 2016 kohun puolustamalla sharia-lakia. Hän on sittemmin perunut lausuntonsa. Kirjoittajan mainitsema AfD-poliitikko on puolestaan Markus Frohnmaier, joka tviitissään sanoi rikollisuutta aiheuttavan maahanmuuton pysäyttämisen olevan ”kansalaisvelvollisuus”.]

Viimeisenä – muttei vähäisimpänä – tahtoisin mainita Frankfurter Allgemeine Zeitungin, joka kerran oli laadukasta ja luotettavaa uutisointia tarjoava porvarillinen sanomalehti. Nykyään se tuntuu ponnistelevan täyttääkseen sen aukon, jonka vasemmistolehti Tageszeitungin paperiversion lakkauttaminen on jättänyt. FAZ otsikoi artikkelinsa ”Oikeistolaisen lynkkaussakin raivo”, muttei tarjoa juttunsa tueksi muuta kuin huhuja. Lehti kirjoittaa vahvistamattomista ”silminnäkijäkertomuksista”, joiden mukaan Chemnitz muuttui sunnuntaina ”taistelutantereeksi”. Poliisi sen sijaan puhui lehdistötilaisuudessaan spontaanista mielenosoituksesta, joka hajaantui tunnin kuluttua ja jossa ei lehdistötilaisuuden järjestämisajankohtaan mennessä ollut ilmennyt laittomuuksia. ”Maahanmuuttajiin kohdistuneista päällekarkauksista” oli lehden mukaan ilmoitettu. Todisteet puuttuvat tältäkin laatujulkaisulta.

Se, mitä saimme kokea median ja poliitikkojen taholta Chemnitzin tapauksen johdosta, on ahdistava viha- ja kiihotussaarna, joka ei juurikaan perustu tosiasioihin, vaan ilmiselvästi vasemmistoradikaaleilta peräisin oleviin väitteisiin. Äärivasemmisto haluaa sisällissodan saadakseen viimeinkin kumottua vihaamansa järjestelmän.

Mitä haluavat poliitikot ja laatumedia?

–

Vera Lengsfeld on saksalainen kirjailija ja poliitikko. Hän oli DDR:n aikaan tunnettu toisinajattelija ja ihmisoikeusaktivisti, ja Saksan yhdistymisen jälkeen hän toimi vihreässä puolueessa ja myöhemmin kristillisdemokraateissa. 2010-luvulla Lengsfeld on arvostellut voimakkaasti Angela Merkelin hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa ja osoittanut myötämielisyyttä Alternative für Deutschland -puoluetta, identitaarista liikettä ja Pegida-liikettä kohtaan. Oheinen kirjoitus on ilmestynyt Epoch Times -lehden saksankielisessä versiossa 28.8.2018.

–

Olli Virtasen kommentti:

Uutisointi Chemnitzin (kaupungin nimi lausutaan muuten ”kemnits”) tapahtumista on niin Saksassa kuin Suomessakin seurannut jo tutuksi tullutta kaavaa: maahanmuuttaja tekee rikoksen, kantaväestö suivaantuu ja vaatii maahanmuuttajien rikollisuuteen puuttumista, minkä jälkeen lehdistö ja poliitikot alkavat puida kantaväestön asenteita. Media ja päättäjät penäävät asiallista keskustelua ja leimaavat samalla jokaisen omastaan ja läheistensä turvallisuudesta huolissaan olevan surutta rasistiksi. Murhia, ryöstöjä ja raiskauksia paljon suurempi ongelma eliitille on, että joku sanoi netissä tuhmasti tai että kansa jopa yltyi osoittamaan mieltään. Tässäkin tapauksessa pääsyyllisiä ovat saksalaiset, koska he aloittivat lyömään takaisin.

Valeuutisista ja lähdekritiikistä vaahtoava media on valmis levittämään äärivasemmiston väitteitä sellaisinaan, jos ne vain vastaavat sitä, millaisena media maailman tahtoo esittää. Hyväksi esimerkiksi käy tekstissä mainittu ”vapaa toimittaja” Johannes Grunert: miehen profiilikuvana twitterissä on pahvikyltti, jossa lukee ”turvapaikka on ihmisoikeus”, ja taustalla näkyy muutama antifalaiselta näyttävä heebo nyrkki pystyssä. Mikä tahansa vastuullinen media vaatisi tällaiselta ilmeisen puolueelliselta taholta väitteidensä tueksi muutakin näyttöä kuin käsivaralta kuvatun videon, jossa ei näy mitään. Huomionarvoista on lisäksi, ettei Grunertin mielipiteiden selvittämiseen tarvita salapoliisin taitoja, vaan kaltaiseni maallikkokin löytää ne muutamalla hiiren klikkauksella.

Kuten Lengsfeldin kirjoituskin osoittaa, on jokseenkin vaikea niellä julkisuudessa levitettyjä väitteitä raivopäisestä äärioikeistolaisarmeijasta, joka jahtaa ulkomaalaisilta näyttäviä henkilöitä pitkin Chemnitzin katuja. Mikäli tällaista oikeasti olisi tapahtunut sellaisessa mittakaavassa kuin media antaa ymmärtää, tuloksena olisi väistämättä ollut useita pahoinpideltyjä ja kuolleita. Ja jokainen tietää, että nämä uhrit olisivat nousseet ykkösuutiseksi vähintään koko Euroopassa. Mikäli mielenosoittajat todella olivat ”äärioikeistoa”, saksalaiset voivat ennemminkin huokaista helpotuksesta: jos tuhannet oikeistoradikaalit eivät saa aikaan tavanomaista mielenosoitusta kummempaa, he eivät selvästikään ole kovin vaarallista väkeä. Mikäli kaduilla olisi paikallisväestön sijaan riehunut esimerkiksi kulttuurinrikastajia, koko Chemnitzin kaupungin voisi todennäköisesti pyyhkiä kartalta.

Saksalaispoliitikot ovat toistelleet ahkerasti, ettei omankädenoikeudella ole oikeusvaltiossa sijaa, vaan järjestyksenpito kuuluu yksinomaan poliisille. Periaatteen tasolla olen toki samaa mieltä. Päättäjät ovat kuitenkin ajamallaan politiikalla tehneet Saksasta maan, jossa omankädenoikeudelle ylipäätään on tarvetta. Oikeusvaltio alkoi todellisuudessa murentua Euroopassa jo silloin, kun eliitti sai päähänsä tuottaa maanosaamme laumoittain kehitysmaalaisia omien kansojensa turvallisuudesta, kulttuurisesta yhtenäisyydestä ja taloudellisista eduista viis veisaten. Viimeiset oikeusvaltioperiaatteen rippeetkin haudattiin vuoden 2015 turvapaikanhakijakriisin myötä, jolloin esimerkiksi Saksa vastaanotti yli miljoona tulijaa. Puheet oikeusvaltiosta kuulostavat siis tätä taustaa vasten lähinnä päin naamaa haistattelulta.

Suomenkin mediassa on kiinnitetty huomiota siihen, että ”äärioikeistolaisen” Vaihtoehto Saksalle -puolueen kannatus on korkeinta entisen Itä-Saksan alueella (missä Chemnitzin kaupunkikin sijaitsee), vaikka maahanmuuttajien määrä DDR:ään kuuluneissa osavaltioissa on selvästi pienempi kuin entisessä Länsi-Saksassa. Tätä on pidetty todisteena sille, että itäsaksalaisten vaikuttimena on pelkkä sokea muukalaiskammo, joka selittyy sillä, etteivät he vielä läntisten maanmiestensä tavoin ole ”tottuneet” maahanmuuttajiin. Todellinen selitys itäsaksalaisten nuivuuteen lienee kuitenkin se, että he ovat sosialismin ikeessä eläessään oppineet olemaan luottamatta poliitikkojen ideologisiin palopuheisiin. He jos ketkä osaavat erottaa, mikä on oikeasti totta ja mikä pelkkää valtion masinoimaa propagandaa. (Tämä sama illuusiottomuus selittänee osaltaan sen, minkä takia nimenomaan itäblokkiin kuuluneet Unkari, Puola, Tšekki ja Slovakia ovat olleet niin haluttomia ottamaan vastaan EU-johdon tyrkyttämiä turvapaikanhakijoita.) Länsi-Saksassa eläneet tottuivat siihen, että poliitikkoihin voi luottaa ainakin auttavasti; niinpä heille näyttää edelleen tuottavan vaikeuksia suostua uskomaan, että Saksan johto on oikeasti kääntynyt kansaansa vastaan ja toteuttaa sille yksiselitteisen haitallista politiikkaa.

Tähän saakka maahanmuuton aiheuttamista levottomuuksista ovat vastanneet lähinnä maahanmuuttajat itse, mutta on selvää, ettei alkuperäisasujaimistonkaan pinna loputtomiin veny. Tulevaisuus näyttää, jääkö Chemnitz vain yksittäiseksi kantaväestön ärähdykseksi, vai seuraako tästä kenties jotain enemmänkin. Toivokaamme eurooppalaisten viimein heränneen.