SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Polarisaatio

VELI PESONEN

Eräs kokoomuksen kannattaja kieltäytyi uskomasta tarinaan jonka olin lukenut Nykypäivä-lehdestä, koska hän ei “kommareiden lehtiä lue”. Kerrottuani kyseessä olevan kokoomuksen lehti hän ei oikein uskonut sittenkään koska se ei ollut lehti jota juuri hän oli tottunut lukemaan.

Suomessa vallitsi hiljainen yhteisymmärrys siitä että kansalaisen kuuluu lukea oman viiteryhmänsä lehteä ja pitää kaikkea siihen painettua totena. Lahkoutuneen yhteiskunnan kansalaispiirit omine totuuksineen sitten kävivät keskustelua joka ei ollut luonteeltaan argumenttien punnitsemista tai esitettyjen väitteiden pätevyyden mittaamista vaan viiteryhmän sovinnaisella totuudella briljeeraamista, viiteryhmäposeerausta.

Eri kansalaispiirit eivät joutuneet keskinäiseen kosketukseen kuin säädellyissä olosuhteissa, vaikkapa niin että työyhteisön tietyssä osassa kannatettiin kommunisteja ja toisessa kokoomusta, ja näiden välissä saattoi olla demarien kansoittama puskurivyöhyke. Ei ole mitenkään eriskummallista että noissa olosuhteissa kaikkein – sananmukaisesti – verisimmät yhteenotot esiintyivät lahkokuntien sisällä vallinneiden alaryhmien kesken.

Tuollaisissa olosuhteissa ei yleisellä tasolla esiinny mitään minkä kukaan olettaisi olevan kaikille tarkastelijoille yhtäläistä. Oikeastaan yhteiskuntarauhan säilyttämisen näkökulmasta tuollainen järjestys on pelkästään nerokas. Ihmisten kiperimmät ongelmat rajoittuvat kotipiiriin ja niistä osataan ihan keskustellakin; muu on sitten pahasta.

Internet merkitsee periaatteellista yhdessäoloa kenen hyvänsä kanssa milloin tahansa. Uudessa tilanteessa suomalaiset, joilla oman mielipiteen tilalla on sovinnaisesti tulkattu lahkokuntainen poseeraus, kunnolla provosoiduttuaan ajattelevat kuin tuo kokoomuksen pää-äänenkannattajasta tietämätön kokoomuksen kannattaja: jos jokin asia kuulostaa hieman erikoiselta tai oudolta, tuon asian julkituoja on minuun nähden täsmälleen vastaisessa leirissä.

Suomalaisten polarisoituminen ei siis oikeastaan ole totta vaan pelkästään ilmentymää lapsellisesta uskomuksesta, ettei yhteen asiaan voi olla kuin kaksi mielipidettä, oman ja sen toisen porukan. Lahkokuntainen menneisyys on jo valmiiksi luonut ennakko-oletuksen juuri ryhmien, ei yksilöiden, mielipiteistä.

Suomalaiset eivät ole tottuneet toimimaan yhdessä eikä ketään ole meillä tarvinnut erityisesti suvaita. Nämä eivät välttämättä ole hyviä ennusmerkkejä henkilö-, tavara- ja tietoliikenteen kehittymisen luomalle kaikkia yhteiskuntia koskevalle haasteelle kansalaisten kehittää uusia yhteistoiminnan muotoja ja organisoitua aina tilanteen, tarpeen ja tarkoituksen mukaan uudestaan.

Ryhmäkuntaisen uskonnon piirissä muodostaa maamme sosioekonomisen keskiluokan hyvinvoiva ylempi puolisko erityisongelman, koska he aivan rehellisesti uskovat oman lahkolaisposeerauksensa olevan älyllisesti tai – paha kyllä – moraalisesti muiden vastaavaa parempaa. He myös uskovat kenelle tahansa olevan henkilökohtainen onni päästä heidän uskomusjärjestelmänsä piiriin, ja että riittävän älykkäät yksilöt ikään kuin luonnostaan sellaiseen pyrkivätkin. Koska heidän ylemmyytensä on moraalista, mikä hyvänsä ryhmän yhtenäisyyttä ylläpitävä viime kädessä propagandistinen signaali on heidän mielestään pätevä ja ehdoton sääntö kaikille muille. Sitä on noudatettava tai ei ole oikeutettu mihinkään koskaan, mikä samalla toimii oikeuttamisen määritelmänä sinällään. Tähän juuri tällä hetkellä rehottavaan ylemmän keskiluokan henkiseen todellisuuteen verrattuna neuvostokommunistien asenteet tuntuvat järkeviltä. Ihan aikuisten oikeasti järkeviltä.

Polarisaatiosta ei siis kannattaisi kauheasti huolestua koska sen hoitaminen on korkeintaan oireen tyynnyttelyä. Ihmisten huomiokenttään olisi pystyttävä tavalla tai toisella tuomaan ajatus että yhteen asiaan on aina monta mielipidettä. Se ei merkitse yhtä monta mielipidettä kuin on mielipiteen muodostajaakin koska ajatusten ja asenteiden luokittelu on sallittua. Se on myös välttämätöntä jotta minkäänlaista tuloksellista yhteistyötä voisi esiintyä, koska erilaiset näkemykset eivät yhdisty hedelmällisesti mielivaltaisen hyvin tai mielivaltaisen huonosti. Asiat eivät vain “yhdisty” vaan yhdistymisellä on aina oma ainutkertainen rakenteensa, jota voi samalla pitää yhteistoiminnan tuloksena.

Aikuisten oikeasti ei siis ole teesiä, antiteesiä ja synteesiä. Maailma ei ole dialektinen. On samaa asiaa koskevia useita mielipiteitä, ja on yhteistoiminnan tarpeita.

Veli Pesonen on Viitasaarella syntynyt insinööri ja muusikko.

%d bloggers like this: