SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

A Voice For Men – Elias Ojanperän haastattelu

A Voice for Men on yhdysvaltalaisen Paul Elamin perustama yhteisö, joka pyrkii puuttumaan erityisesti miehille vahingollisiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin. AVfM on levinnyt useisin muhin maihin, ja nyt on perustettu myös Suomen osasto. Sarastuksen Jarno Alander haastattelee AVfM Suomen päätoimittajaa Elias Ojanperää. AvfM Suomella on omat verkkosivut ja sen podcast-lähetyksissä on haastateltu mm. Sarastuksen päätoimittaja Timo Hännikäistä.

Miten A Voice of Men sai alkunsa? Mikä yhteisön nykytilanne on?

Paul Elam huomasi 80-luvun lopulla psykiatrina toimiessaan, että jotakin on pielessä, jos miehelle luvataan vastaanotolla apua ongelmiin mutta syytelläänkin myrkyllisestä maskuliinisuudesta, kun taas naisen vastuu omista päätöksistään sivuutetaan täysin ja syy ongelmista laitetaan lähimmän miehen niskoille. Kun Elam puhui asiasta kollegoilleen, hänestä itsestään tehtiin ongelma. Hän yritti sitten muuttaa asioita feministiliikkeen sisältä mutta jätti sen todettuaan, että feministeille miesten vihaaminen oli tärkeämpää kuin sukupuolisyrjinnän poistaminen.

Vuonna 2008 Elam näki internetin olevan sen verran kehittynyt, että sitä kautta voisi saada tehokkaasti yhteyden muihin samanmielisiin. Hän perusti A Voice for Menin ja kirjoitti aluksi blogitekstejä ajaessaan USA:n pitkiä moottoriteitä rekkakuskina.

Vaikka miesasiasta on kirjallista materiaalia 1800-luvulta asti, se ei ollut koskaan ottanut tuulta alleen, sillä valtavirta on suhtautunut siihen vihalla ellei jopa raivolla. Kohteliaiden ja asiallisten miesasiamyönteisten mielipiteiden esittäjiä ajettiin työpaikoiltaan jo sata vuotta sitten. Elam päätti rikkoa perinteen ja alkaa puhua miesten oikeuksista tyyliin, joka tarkoituksella ärsyttää, loukkaa ja suututtaa. Koska mukava puhe ei tehonnut, oli aika aloittaa ikävä puhe. Tunnetuin esimerkki hänen provokaatioistaan on satiiri, jossa hän julisti lokakuun väkivaltaisten huorien hakkaamiskuukaudeksi. Artikkeli oli reaktio Jezebelin kirjoitukseen, jossa sekä toimittajat että lukijat ylpeilivät, kuinka he olivat pahoinpidelleet poikaystäviään täysin mitättömistä syistä.

Noiden vuosien jälkeen ja valtamedian kovaäänisen paheksunnan ansiosta miesasia nousi puheenaiheeksi, minkä jälkeen AvfM on jonkin verran pehmentänyt provokaatioitaan. Sivusto on etabloitunut miesasian tunnetuimmaksi yhteisöksi ja järjestänyt vuotuisia miesasiakonferensseja USA:ssa, Iso-Britanniassa ja Australiassa, joista itse olen käynyt kahdessa viimeisimmässä. Meistä on myös tehty elokuva The Red Pill, joka kertoo A Voice for Menin toiminnasta ja kannoista sekä feministien reaktioista.

Onko AVfM:in Suomen osastoa pohdittu pitkäänkin? Onko sen perustaminen seurausta jostain tietystä tapahtumasta tai ilmiöstä?

AvfM etsii jatkuvasti aktivisteja, jotka ovat valmiita perustamaan uuden maakohtaisen alasivuston, eikä edellytä muuta kuin oma-aloitteisuutta. Minulle haluun aktivoitua johti lopulta Honey Badgereiden heittäminen ulos Calgaryn sarjakuvanäyttelystä laittomasti ja feministien painostuksesta.

Kuinka aktiivisesti teette yhteistyötä isäntäjärjestönne kanssa? Joudutteko esim. hyväksyttämään kannanottonne heidän kauttaan?

Maakohtaisilla sivustoilla on suuri vapaus toimia kuten parhaaksi näkevät. Emosivuston henkilökunta ei tarkkaile eri maiden sivustoja säännöllisesti, emmekä hyväksytä artikkeleitamme tai kannanottojamme heillä jo pelkän kielimuurin takia. Saamme kyllä apua ja neuvoja, jos niitä pyydämme.

Onko miesten ja naisten tasa-arvo mahdollinen ja tavoiteltava asia? Jos vastaat kyllä, mitä pitäisit suurimpana tasa-arvo-ongelmana Suomessa tätä nykyä?

Tasa-arvosta puhuttaessa on tärkeää tehdä ero mahdollisuuksien ja lopputulosten tasa-arvon välillä. Kannatamme mahdollisuuksien tasa-arvoa, emme sukupuolikiintiöitä tai biologisten sukupuolierojen olemassaolon kiistämistä.

Suomen suurin tasa-arvo-ongelma on eittämättä kulttuurin gynosentrisyys eli naiskeskeisyys ja miesviha, josta myös lainsäädännön miesviha kumpuaa. Miehiä on aina pidetty uhrattavina, väkivaltaisina ja raiskaajina ja miehiin kohdistuvaa väkivaltaa hyväksyttävänä ellei jopa hauskana.

Esimerkki miesvihasta on feministinen #metoo-kampanja, jossa naisahdistelijoista puhuminen on tabu, vaikka seksuaalirikollisuudessa vallitsee sukupuolisymmetria. Samalla miesten maineen tuhoaminen ja työpaikoilta pois ajaminen pelkkien Facebook-juorujen nojalla nähdään täysin ongelmattomana. Ylellä miehiä vaaditaan ottamaan kollektiivinen vastuu seksuaalirikollisuuden lopettamiseksi ja harjoittamaan oman käden oikeutta, jos näkevät nimenomaan naiseen kohdistuvaa seksuaalista häirintää.

Feministit eivät ole miesvihaa keksineet, mutta he käyttävät sitä hyväkseen haaliessaan rahaa vain naisia hyödyttävään toimintaan tai säätäessään lakeja, jotka asettavat naisen miestä parempaan asemaan. Huoltajuuskiistoissa mies häviää lähes aina, jos nainen päättää, ettei halua antaa miehen nähdä lapsia. Syynä ovat muun muassa miesvastaiset sosiaalityöntekijät sekä oikeusperiaate, että äiti-lapsi-suhteen muodostuminen on niin tärkeää, ettei pieniä lapsia saada otettua äidiltä, vaikka tämä olisi useaan kertaan ilmoittanut haluavansa tappaa lapsensa. Luonnollisesti viranomaiset piilottelevat tietoa äidin tekemistä tappouhkauksista isältä.

Muita isoja ongelmia ovat vain mieheen kohdistuva asevelvollisuus, vaikka suurimmassa osassa armeijan tehtäviä biologia ei nykypäivänä aseta naiselle estettä, sekä lisääntymisoikeudet, joita miehellä ei ole. Miehellä pitäisi olla oikeus kieltäytyä vanhemmuudesta ja sen tuomista vastuista suunnilleen yhtä kauan kuin naisella on oikeus tehdä abortti. Suostuminen seksiin ei pidä olla suostuminen vanhemmuuteen.

Mitä mieltä olet Karen Straughanin kaltaisista ”miesasianaisista”?

Miesten oikeuksista puhuvissa naisissa on se etu, että heitä on hankalampi hiljentää leimakirveellä. Siinä missä miesasiamiehen leimaaminen katkeraksi patriarkaalista etuoikeuttaan ikävöiväksi luuseriksi ja naisvihaajaksi oli vielä viisi vuotta sitten naru, josta saattoi vetää, keskittyivät feministit naisten kohdalla joko teeskentelemään, ettei heitä ollut, tai väittämään, että he ovat oikeasti miehiä, jotka esittivät naista. Kun Karen Straughan ja kumppanit siirtyivät tekstiblogeista YouTubeen, ei tämäkään enää tehonnut.

Toisaalta näen miesasiassa paljon naisia, jotka vain teeskentelevät olevansa antifeministejä tai miesasian kannattajia saadakseen miesten luottamuksen ja tuen. Heidän todellinen agendansa on nostaa itsensä skenejulkkiksiksi ja syödä miesasiaa sisältä päin, jotta siitä tulisi valtavirtakulttuurille vaaraton, naisten intressien ympärillä pyörivä liike. Kokonaisuutena miesasianaisten kontribuutio on silti selvästi plussan puolella.

Kerro lisää entisen feministin Cassie Jayen dokumentista The Red Pill.

The Red Pill -elokuvan valmistumista voi pitää kansainvälisen miesasialiikkeen lopullisena läpimurtona, mikä oli siinä vaiheessa vain ajan kysymys. Se on tuonut liikkeelle paljon uskottavuutta ja näkyvyyttä valtamediassa, ja sen julkiset näytökset ympäri maailmaa ovat herättäneet feministeissä pelkoa ja vihaa. Filmin tekovaiheessa he yrittivät kulisseissa houkutella Cassie Jayetä antamaan heille päätösvallan sen sisällöstä lupaamalla suuren rahallisen tuen, arvatenkin tarkoituksenaan tehdä elokuvasta taas uusi miesasiaa demonisoiva propagandafilmi. Koska Jaye ei suostunut, tehtiin hänestä vaikutusvaltaisissa elokuvapiireissä ei-toivottu henkilö, ja elokuvan näytöksiä on monissa maissa peruttu feministien painostuksen vuoksi.

AVfM:n aktiiveista käytetään nimitystä MRA (mens rights activist). Muita viime vuosina syntyneitä miesliikkeitä ovat MGTOW (men going their own way) eli miehet, jotka kieltäytyvät aviolittosta, parisuhteista ja ääritapauksissa kokonaan naisseurasta, sekä PUA (pick up artists), joiden tavoite on ikään kuin hakkeroida naisten vaistonvaraiset halut ja käyttäytymismallit saadakseen helppoa seksiä. Kommentteja näistä muista ryhmistä? Onko muita mainitsemisen arvoisia tällä hetkellä aktiivisia miesliikkeitä?

Manosfääri eli miesten intresseihin keskittyvä alakulttuuri kattaa juuri nämä kolme liikettä eli miesasian, MGTOW:n sekä pelimiesliikkeen. Kaikki kolme tunnistavat ainakin jollain tasolla, että valtakulttuuri on gynosentrinen, mutta niiden reaktiot siihen vaihtelevat. Miesasia on kollektiivinen reaktio, joka pyrkii muuttamaan yleistä mielipidettä ja lakeja tasapuolisempaan suuntaan. MGTOW ja pelimiesliike sitä vastoin ovat yksilön päätöksiä toimia omassa elämässään itselleen edullisemmalla tavalla.

MGTOW tekee kustannus-hyöty-analyysin ja katsoo, ettei avioliitto tai edes seurustelusuhde keskivertonaisen kanssa ole sen arvoista. Avioliitossa miestä ei kunnioiteta, seksi tutkimusten mukaan vähenee, nainen muuttuu usein ikäväksi ja vaativaksi saatuaan miehen sitoutettua, ja erossa mies voi puolueellisen oikeusjärjestelmän takia menettää lapsensa ja saada maksettavakseen elatusmaksut. Myös seurustelusuhde on usein ajanhukkaa, sillä naiset länsimaissa ja muuallakin ovat vaativia, epärehellisiä, hankalia, väkivaltaisia, eivätkä anna mitään suurten vaatimustensa vastineeksi. Feminismi on tehnyt naisten vaativuudesta, väkivaltaisuudesta, pettämisestä ja miesvihasta salonkikelpoista, mikä on toisaalta pahentanut ongelmaa mutta toisaalta tehnyt sen olemassaolon ilmeiseksi. Menneinä vuosisatoina jotkut miehet välttivät avioliittoa vähin äänin, mutta nyt heitä on kymmeniä tuhansia pelkästään YouTubessa vaihtamassa kuulumisia ja jakamassa kokemuksia naisista. Naiseton elämäntapa vapauttaa aikaa ja energiaa elämän muihin haasteisiin – monet suuret nerot, kuten Isaac Newton ja Nikola Tesla, olivat elinikäisiä sinkkuja.

Pelimiesliike tekee toisen johtopäätöksen: seksiä on saatava. Siihen voidaan käyttää monia keinoja itsekehityksestä hypnoosiin. En ole koskaan tutustunut PUA-materiaaliin niin hyvin, että osaisin sanoa toimiiko se, mutta ajatus suurten elämäntapamuutosten tekemisestä alkaen säännöllisestä baareissa pörräämisestä vain seksin saamiseksi kuulostaa suurelta uhraukselta nettipornon aikakaudella. Äärimmilleen vietynä pelimiesideologia esineellistää sekä miestä että naista ja kannustaa egoismiin, pettämiseen ja valheessa elämiseen.

Suuntauksissa on yhtymäkohtia, ja varsinkin miesasia ja MGTOW täydentävät toisiaan edustaessaan kollektiivista ja yksilöllistä ratkaisua gynosentrismin ongelmaan. Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat sekä MRA:ita että pelimiehiä, mutten ketään, joka olisi sekä PUA että MGTOW – tosin YouTubessa tunnetun MGTOW-kanava MGTOW101:n omistaja on entinen pelimies.

Usein kuulee että miesasian parissa työskentelevät ovat päätyneet siihen henkilökohtaisten kokemusten kautta — avioeron, huoltajuuskiistojen, tekaistujen ahdistelu- tai raiskaussyytösten tms. myötä. Samoin miesasianaiset ovat usein aktivoituneet nimenomaan havaittuaan, miten epäoikeudenmukaisesti yhteiskunta heidän miespuolisia läheisiään kohtelee. Esim. honey badger Hannah Wallen ymmärtääkseni aktivoitui aviomiehensä entisen puolison jatkuvan ahdistelun myötä. Ja ellen aivan väärin muista, Straughan taas aloitti aktivismin koska hänen poikansa joutui nykyään jo perinteisen ”ex-tyttöystävä kostaa syyttämällä raiskauksesta” -kuvion kohteeksi. Olet toki kertomassa AVfM:ista järjestönä, mutta kysyn silti, onko itselläsi tai muilla Suomen osaston aktiiveilla tämän kaltaista taustaa? Entä onko olemassa suomalaisia honey badgereita?

Itseni miesasian pariin toi se, että naisille sallittiin niin koulussa, yliopistossa kuin työpaikalla monenlaista käytöstä, jota miehiltä ei olisi suvaittu, mukaan lukien ikävien juorujen levittäminen, toisten haukkuminen ja nolaaminen sekä miehiin tarrautuminen ja roikkuminen romanttisessa mielessä, vaikka miestä ei selvästi kiinnostanut. Lisäksi naisen sana riitti usein usuttamaan muut miehet yhden kimppuun. Jos yhteisössä oli yksikin tarpeeksi häikäilemätön ja egoistinen nainen, oli sisäinen luottamus nopeasti tuhottu. Ihmisillä, miehet mukaan lukien, ei kuitenkaan ollut halua tehdä ongelmalle mitään. Sen olemassaolokin pyrittiin kiistämään.

Muilla AvfM Suomen aktiiveilla on kokemusta raiskaussyytöksistä, jotka nainen oikeudessa tunnusti keksineensä, ilman että hänelle tuli valheesta mitään seuraamuksia. Tai äidistä, joka ajoi lasta takaa kirveen kanssa pakottaen hänet pakenemaan hyppäämällä toisen kerroksen parvekkeelta maahan. Kun lapsi soitti poliisille ja lastensuojeluun, vastattiin että hän valehtelee, sillä äidit eivät ole väkivaltaisia.

Tiedän Suomessa joitakin naisia, jotka sosiaalisessa mediassa kritisoivat feminismiä ja puhuvat myös silloin tällöin miesasiaa, mutta meillä ei vielä ole ryhmää naisia, joilla olisi oma YouTube-kanava, missä puhuttaisiin miesten oikeuksista säännöllisesti. Sellainen olisi kyllä tervetullut.

Mitä Calgary Expossa tapahtui? Liittyykö se jotenkin Gamergateen?

Calgary Expossa oli keskustelutilaisuus, jossa feministi ihmetteli, mitä ”miesasiatyypeillä” on feminismiä ja tasa-arvoa vastaan. Honey badger Alison Tieman sattui olemaan paneelissa ja vastasi feministille. Seuraavana päivänä turvamiehet käskivät koko Honey Badger -tiimin pakkaamaan tavaransa ja lähtemään näyttelystä vedoten ylimalkaisesti sääntöjen rikkomiseen.

Gamergate oli 2014-2015 aktiivinen liike, joka vaati videopelijournalismiin eettisten sääntöjen noudattamista. Pelialan julkaisuihin oli syntynyt feministinen klikki, joka edisti agendaansa hehkuttamalla feministisiä ja poliittisesti korrekteja pelintekijöitä. Yleensä pelejä arvostellaan esimerkiksi niiden juonen kiinnostavuuden, sopivan haastavuuden, addiktoivuuden sekä visuaalisen miellyttävyyden mukaan, mutta pelit, jotka olivat näillä mittareilla surkeita, saattoivat silti saada positiivisia arvioita, jos niissä ei esiintynyt kurvikkaita naisia, tai jos pelillä oli jokin feministinen opetus.

Samat julkaisut nostivat esille feministejä kuten Anita Sarkeesianin, jonka elämäntyö videopelien maailmassa on ollut haukkua pelejä ja pelaajakulttuuria naisvihamielisiksi ja voimakkaasti perinteisiä sukupuolirooleja korostaviksi, mitä ne eivät ole. Uskottavuussyistä Sarkeesian on yrittänyt luoda itsestään kuvaa suurena videopelifanina, joka on lapsesta asti pelannut, mutta hänestä on vuotanut julkisuuteen videomateriaalia, jossa hän tunnustaa, ettei oikeastaan pidä videopeleistä eikä ymmärrä niitä, ja että hän joutui opiskelemaan paljon voidakseen sanoa niistä mitään. Samaa voi sanoa monista feministisistä pelikriitikoista: he eivät pidä pelaamisesta eivätkä yleisöstään.

Gamergate ja Calgary Expon tapaus linkittyvät siinä mielessä yhteen, että feministit yrittävät ottaa (ala-)kulttuureja hallintaansa määräämällä, mitä saa sanoa ja olla mieltä, ja ajamalla väärinajattelijat ulos. Strategia on osa suurempaa marxilais-feminististä ”pitkää marssia läpi instituutioiden”, jossa yhteiskunnan tärkeät elimet ja yhteisöt otetaan hallintaan ja muutetaan ideologisiksi propagandatuuteiksi.

Sarastuksella ei ole julkaisuna mitään virallista ideologiaa, mutta useat julkaisemamme kirjoitukset sopinevat jonnekin ns traditionalismin / kansallismielisyyden jatkumolle. Näissä piireissä näkemys on, että kaikesta huolimatta miesten ja naisten nyt on vain tultava toimeen keskenään, koska muuten kansakunta kuolee pois. Tämä on sinänsä ilmiselvä huomio, mutta on olemassa erilaisia mahdollisia tapoja suhtautua tähän. Pohjoismainen lähestymistapa on perinteisesti ollut naisten vahvan yhteiskunnallisen aseman korostaminen osana kansallista identiteettiä — aina hieman pompööseihin valkyyria / kilpineito ym. -kuviin asti. Korkeintaan on pyritty tukkimaan joidenkin naisten itsetuhoisten ja ksenomaanisten viettien niin yksilölle itselleen kuin ympäröivälle yhteiskunnalle haitallisimmat toteutumiskanavat. Pohjois-Amerikassa jotkut taas ovat päätyneet täysin vastakkaiseen ratkaisuun, niin sanottuun valkoiseen Shariaan, jossa ainoana vaihtoehtona nähdään naisten oikeuksien ja yhteiskunnallisen liikkumavaran jyrkkä rajoittaminen. Onko miesasiassa tilaa tämänkaltaiselle kollektivismille, vaan onko se täysin yksilökeskeinen liike, jossa jokainen mies tekee omat ratkaisunsa muusta yhteiskunnasta välittämättä?

Suomalaisen yhteiskunnan säilyminen ja menestyminen on välttämätöntä, joten kaikki suuret yhteiskunnalliset muutokset pitää toteuttaa tavalla, joka ei tuhoa sitä. Ennemmin tai myöhemmin miesten ja naisten on pakko saada sopu aikaan, kunhan se ei tapahdu niin, että miehet antavat periksi kunnes naiset ovat tyytyväisiä.

Teknisen kehityksen ansiosta sukupuolet eivät enää ole niin toisistaan riippuvaisia kuin ennen. Koska monille perinteisille töille ja rooleille ei poliisin, sosiaaliturvan, imurin ja pesukoneen aikakaudella ole enää välttämätöntä tarvetta, on luvassa ensin sukupuolten välisen vastakkainasettelun kärjistyminen ja sitten uusjako, jossa sukupuolten väliset suhteet määräytyvät sen mukaan, kuinka korvaamattomia ne ovat uusiin haasteisiin vastaamisessa. Miehet maksavat 2/3 veroista mutta naiset käyttävät niistä 2/3. Tämä on keinotekoinen vallansiirto miehiltä naisille, ja miesten on syytä saada jotakin vastineeksi. Jos tähän ei suostuta tai jos verovaroja käytetään ulkomaisten miesten tuomiseksi naisten seksileluiksi, on miehillä hyvä syy miettiä, kannattaako Suomeen veroja maksaa. MGTOW- eli sinkkuelämäntyyli ei maksa juuri mitään, joten itsensä elättämiseksi ei tarvitse tehdä töitä kuin yksi päivä viikossa. Pienestä palkasta ei myöskään joudu maksamaan paljon veroja.

Toinen kiistakapula on lisääntymisoikeuksien ja -velvollisuuksien saralla, jossa mies on velvollinen elättämään omat biologiset lapsensa sekä joissain tapauksissa myös toisten miesten lapsia, mutta ne voidaan ottaa häneltä pois milloin tahansa, jos nainen niin päättää. Tässä ilmapiirissä AvfM antaa voimakkaan tuen MGTOW-liikkeelle ja kehottaa myös niitä miehiä, jotka muuten hankkisivat lapsia, odottamaan parempia aikoja tai hankkimaan lapset ymmärtäen, kuinka heikot kortit heillä oikeudessa on. Miehillä on biologisista syistä onneksi varaa lykätä lasten hankintaa pidempään kuin naisilla.

Jossakin vaiheessa naiset tulevat huomaamaan, että ansaitsemattomista eduista luopuminen on pienempi riesa kuin loputon riitely. Kun näissä kysymyksissä saadaan aikaan järkevä diili, tulemme tarkistamaan kantaamme parisuhteisiin ja avioliittoon. Vaikkemme missään vaiheessa aio tuputtaa avioliittoa ja lasten tekoa kaikille, pidämme kahden vanhemman perhettä tärkeänä yhteiskunnallisena instituutiona, jota pitää tukea, sillä siinä lapsilla on tutkitusti hyvä ja turvallinen olla.

Jotkut ovat väittäneet, että myös perinteisemmät ”patriarkaaliset” yhteiskunnat (esim. Aasiassa, Lähi-Idässä ja Afrikassa) ovat nekin pohjimmiltaan gynosentrisiä, koska miehen oletetaan elättävän perheen ja tarvittaessa uhraavan itsensä taistelussa heidän puolestaan. Mitä mieltä olet tästä ajatuksesta

Gynosentrismi on osa biologiaamme, eli se on koodattu kaikkien miesten ja naisten DNA:han kulttuurista riippumatta. Intian laki velvoittaa poliisin hakemaan miehen kotoaan ja heittämään vankilaan kirjaimellisesti pelkän naisen esittämän syytöksen takia, jos nainen tajuaa syyttää miestä myötäjäisten kiristämisestä. Sikäläiset feministit ovat tehneet myötäjäislainsäädännöstä siinä mielessä erityisen, ettei siinä noudateta muihin lakeihin kuuluvia normaaleja toimintatapoja kuten syytetyn oikeusturvaa. Tällainen laki ei olisi mahdollinen maassa, jossa naisia vihataan tai alistetaan.

Iranissa yli 99 % teloitetuista ja 60 % raiskatuista on miehiä, kun vankilaraiskauksia ei lasketa. Maan laki velvoittaa miehiä ottamaan vakuutuksia ja vastuita naisten kulujen maksamiseksi – esimerkiksi 2/3 maan yliopisto-opiskelijoista on naisia, mutta monet heistä eivät mene töihin, sillä aviomiehen tai isän työvakuutus kustantaa heidän elämänsä. Iran on myös maailman johtavia maita kauneusleikkauksissa, joita naiset laittavat miehet maksamaan kyseenalaistamalla heidän miehuutensa. Iranin asevelvollisuus koskee tietysti vain miehiä, se on kaksivuotinen, ja ennen sen suorittamista mies ei saa käydä töissä, ostaa tai myydä mitään nimissään eikä poistua maasta. Eli aika uhrattavalta sukupuolelta miehet vaikuttavat Iranissakin.

He kohtelevat naisiaan huonosti” on mainiota sotapropagandaa, koska naisista välitetään kaikkialla. Boko Haramista ei kukaan ollut kiinnostunut, kun se poltti tuhansia poikia elävältä. Vasta kun se kidnappasi parikymmentä tyttöä, alkoi kansainvälinen pöyristyminen ja ”Bring back our Girls” -kampanja.

Kantanne prostituutioon?

Prostituutio on lähtökohtaisesti vapaaehtoista seksin vaihtoa rahaan, ja jokaisella on oikeus käyttää kehoaan kuten tahtoo. Suomessa 99 % prostituoiduista harjoittaa ammattiaan vapaaehtoisesti, ja feministien tarve leimata ammatti väkivallan ja huumeiden pesäkkeeksi johtuneekin tarpeesta luoda miehille keinotekoinen seksin puute eikä aidosta huolesta prostituoitujen hyvinvoinnista.

Ei ole salaisuus, että suuret sosiaaliset mediat kuten Google, Facebook, YouTube jne. eivät ole miesliikkeelle eivätkä muillekaan ei-poliittisesti korrekteille myötämielisiä alustoja. Miten aiotte saada sanomanne julki tässä erittäin vihamielisessä mediaympäristössä?

Käytämme YouTubea ja muita sosiaalisia medioita niin kauan kuin meidät heitetään niistä pois. Onneksi meillä on nettisivumme, joita ei voi noin vain viedä. AvfM noudattaa USA:n Nevadan osavaltion lakeja, ja sikäläinen sananvapauslainsäädäntö on paljon sallivampi kuin Euroopan. Toisaalta miesasia ja muu poliittisesti epäkorrekti puhe on jo niin tunnettua, ettei sitä voi enää kokonaan hiljentää. Yritykset tuovat sille vain lisää huomiota.

Mitä suosittelisitte nuorille miehille uravalinnaksi? Automatisaatio ja globalismi hävittää yhä enemmän perinteisiä miesvaltaisia aloja, kun taas yliopistot ja muut korkeakoulut ovat hyvin pitkälle feminismin ja miesvihan kyllästämiä. Toisaalta ei ole hyväksi kenellekään jäädä kotiin pelaamaan videopelejä ja katsomaan pornoa netistä. Mitä tehdä?

Etenkin automatisaatio johtaa vääjäämättä siihen, että yhteiskunnan tärkeät toiminnot kuten ruuan, asuntojen ja sähkön tuotanto pystytään tekemään yhä pienemmällä työvoimalla. Vaikka näiden tuottamiseen ja laadulliseen parantamiseen tarvitaan tulevaisuudessakin väkeä, ovat etenkin länsimaisten yhteiskuntien suurimmat haasteet nykyään muualla.

Miesasia nostaa esiin monia konkreettisia ja ratkaistavissa olevia ongelmia, jotka aiheuttavat paitsi inhimillistä kärsimystä, myös tuottavuuden menetystä ja verovarojen haaskausta. Jos pystymme luomaan tietoisuuden, että sosiaalisten ongelmien esille nostamisella on rahallinen arvo, voisivat monet ihmiset tukea haluamiaan puhujia tai kirjoittajia pienillä lahjoituksilla, ja näin blogaamisesta voi tulla monille elanto. Osittain näin tapahtuukin jo lahjoituspalvelu Patreonin kautta, ja ennen YouTuben mainoskatoa saivat isot tubettajat paljon rahaa mainostuloina. Tässä voisi olla vaihtoehto nuorelle miehelle, joka haluaa työn, jolla on tarkoitus.

Perinteisistä aloista leiville lyövät parhaiten tekniset alat, lääketiede, laki ja talous, kun taas naistutkimuksen tutkinnosta ei ole työmarkkinoilla mitään hyötyä. Alasta riippumatta ne, jotka ovat ahkeria ja joilla on kontakteja, pärjäävät parhaiten. Kasvaessaan miesasia tulee tarjoamaan verkostoitumismahdollisuuksia niille, jotka haluavat edetä uralla mutta eivät usko patriarkaatin salaliittoon tai naisten ikuiseen uhriuteen.

Jos kaikesta huolimatta kehitys nielee työpaikat eikä halukkaille riitä töitä, voi yhteiskunta periaatteessa taata työttömille eksistenssiminimin vaikka ruoka-avun tai tulonsiirtojen kautta. Tämä tietenkin edellyttää, ettei verovaroja haaskata muodikkaaseen mutta tehottomaan elintasopakolaisten kotouttamiseen. Kasvaneen tehokkuuden ansiosta eläminen on halvempaa kuin koskaan, ja jopa pienellä palkalla voi 2010-luvulla saada korkeamman elintason kuin suurella palkalla 1950-luvulla.

Ja vielä yksi bonuskysymys: typerin suomalaisten feministien Amerikasta apinoima hokema, trendi tai valituksen aihe?

Amerikan feministeiltä olemme oppineet, että kaikki sodat ovat miesten syytä, sillä sotilaat ovat lähes kaikki miehiä. Tuula Haatainen otti saman kannan presidentinvaalikampanjassaan. Ajatus, että miehet haluavat sotaan kuolemaan, on jo sinänsä idioottimainen. Lisäksi Haatainen kannattaa vain miehiin kohdistuvaa asevelvollisuutta, eli tulevaisuudenkin sodat ovat lähinnä miesten käymiä. Tästä on typeryydessä tai tekopyhyydessä hankala panna paremmaksi.

Lopuksi mainittakoon, että miesasian merkittävä konferenssi ICMI (International Conference for Men’s Issues) järjestetään vuonna 2018 suomalaisittain katsottuna melko lähellä eli Lontoossa. Puhumaan on lupautunut mm. yllämainittu The Red Pill -elokuvan tekijä Cassie Jaye.

%d bloggers like this: