Koskeeko uskonnonvapaus wahhabismia?

JUKKA AAKULA

–

Taloustieteen professori Timur Kuran tuli kuuluisaksi tutkimuksistaan ns. preferenssien väärentämisestä (preference falsification). Muiden muassa vasemmistolainen intellektuelli Tommi Uschanov on käsitellyt Kuranin tutkimuksia kolumnissaan Helsingin Sanomissa.

Pääteoksessaan Private Rights, Public Truths (1999) Kuran käsittelee mielipiteen – julkisen ja yksityisen – muuttumisen dynamiikkaa omaperäisellä teoriallaan, joka Uschanovin mukaan on saanut laajaa kannatusta yhteiskuntatieteilijöiden keskuudessa.

Erityiskysymyksenä kirjassa nousee esiin mielipiteenvapauden synty. Kuran käsittelee erityisesti kysymystä, miksi USA:ssa ensin hyväksyttiin uskonnonvapaus lakiin – ja hiljalleen syntyi käytännön konsensus uskonnonvapaudesta.

Alunperinhan uskonnonvapaus ei ollut minkäänlainen itsestäänselvyys amerikkalaisissa siirtokunnissa vaan joillakin brittiläisen Pohjois-Amerikan alueilla kuten Bostonissa uskonnonvapaus oli hyvin rajoitettua. Kuran lainaa 1600-luvun historioitsijaa:

Niillä jotka eivät yhtyneet vanhurskaiden ylistämään ideaaliin, oli täysi vapaus pysyä poissa Uudesta Englannista. Jos he kuitenkin saapuivat, heidän edellytettiin pitävän mielipiteensä omana tietonaan. Mikäli he puhuivat niistä julkisesti tai jos he yrittivät toimia niiden mukaisesti, heidät ajettiin kaupungista. Jos he palasivat, heidät ajettiin uudelleen pois. Mikäli he siitäkin huolimatta palasivat, kuten neljä kveekaria tekivät, heidät hirtettiin Bostonin yhteismaallla. Puritaanien näkökulmasta oli kyse vapautuksesta.

Uskonnonvapauden institutionalisointi ei ollut seurausta vapauden ihanteesta tai liberaalista ideologiasta vaan jostain aivan muusta, nimittäin pienemmän pahan valinnasta.

Juuri siksi, että suvaitsevaisuus ei ole luonnollista ihmiselle, demokratia tarvitsee lakiin kirjoitetut takuut ilmaisuvapaudelle. Se vaatii vähintään kiellon vähemmistöjen väkivaltaiselle tukahduttamiselle. … Jos ihmisen vaisto vaatii ”vaarallisten” mielipiteiden hiljentämistä, miksi ilmaisunvapaus sitten halutaan myöntää. Vapaudet ja oikeudet hyväksytään, koska suuri enemmistö tajuaa, että ideologinen sota aiheuttaisi suurta tuhoa eikä rasittavista mielipide-eroista välttämättä siltikään päästäisi eroon. Pattitilanne, jossa suunnilleen yhtä vahvat kilpailijat eivät kykene murskaamaan toisiaan, turvaa ilmaisunvapauden kun vaihtoehto olisi katastrofaalinen konflikti.

Kun suvaitsevaisuuden ihanne on ensin kirjattu lakiin, saattaa se jälkikäteen lain kunnioituksen ja normien sisäistämisen myötä muuttua arvoksi myös kansalaisten silmissä. USA:ssa kansan keskuudessa on syntynyt ajan mittaan hyvin laaja konsensus uskonnonvapaudesta sekä valtion ja kirkon erillisyydestä. (Konsensus on viime vuosina toki saattanut rapautua niin kuin amerikkalainen demokratia yleensäkin.)

Kuran arvelee, että toisin olisi voinut olla:

(…) tietynasteinen yhteisymmärrys perusperiaatteista helpottaa demokraattisten oikeuksien syntymistä ja säilymistä. … Jos sellainen yhteisymärrys puuttuu, demokratia on vajavaista ja rapautuu helposti. Jos yksi merkittävistä uskonnoista amerikkalaisissa siirtokunnissa [ennen itsenäistymistä] olisi ollut wahhabismi, moderni arabien militantti lahko, perustajaisillä olisi tuskin ollut samanlaista intoa tarjota kaikille amerikkalaisille uskonnonvapautta… wahhabiamerikkalaisia olisi todennäköisesti kohdeltu eri tavalla kuin esimerkiksi presbyteerejä. Amerikkalaisten ei olisi ollut vaikeaa rationalisoida sellaista kaksinaismoraalia.

1600-luvun kristillisten kirkkojen kannattajat kykenivät uskonnollisesta jyrkkyydestään huolimatta sopimaan uskonnonvapaudesta ja valtion erottamisesta kirkosta. Uskonnonvapaus on sittemmin institutionalisoitunut ja se on arvona sisäistetty, vaikka USA on edelleen uskonnollinen maa. Euroopassa uskonnonvapaus on tullut lainsäädäntöön paljon myöhemmin, koska uskontokunnilla oli monissa maissa vahva enemmistöasema ja kompromisseihin ei samalla tavalla ollut halua. Usein vähemmistöt mieluummin murskattiin.

Kysymys siitä, rakennetaanko Helsinkiin wahhabirahoitteinen suurmoskeija, sai ainakin toistaiseksi negatiivisen vastauksen. Päätös on perusteltu ehkä juuri siinä mielessä, että muslimiyhteisön on hyväksyttävä uskonnonvapauden ideaali ennen kuin uskonnonvapaus voi rajoituksetta kohdistua myös muslimiyhteisöön. Eurooppalaisten enemmistö tajuaa, että sellaista uskonnonvapauden hyväksyntää ei vielä ole olemassa ja on kyseenalaista onko sellaista syntymässäkään.

Kielteisen vastauksen sanamuoto vielä takeltelee, mutta päätös oli ilmeisesti ainoa oikea. Yhteiskunta ei voi antaa vihreää valoa laitokselle, jossa suurella todennäköisyydellä radikalisoidaan wahhabistisen ideologian avulla muslimeja eurooppalaisia ihmisiä ja eurooppalaisia arvoja vastaan. Yhteiskunnan pitää tietysti varoa antamasta kuvaa, että kaikki muslimit näin demonisoidaan. Toisaalta muslimien on saatava selkeästi viesti, että heidän on pudistettava itse rivinsä ääriaineksista ja sopeuduttava eurooppalaisiin instituutioihin kuten sekulaariin valtioon. Matka siihen ideaaliin on vielä pitkä – ehkä jopa sinisilmäisimmät suomalaiset alkavat sen nyt ymmärtää.

–

–

Jukka Aakula on matemaatikko, IT-ammattilainen, isä ja konservatiivi. Kiinnostuksen kohteina mm. yhteisöllisyys, luonto, evoluutio, uskonto, antropologia, taloushistoria sekä ihmisen ja ihmisrotujen biologia.