SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Puola: valeuutiset ja isänmaallisuuden uusi nousu

FERENC ALMÁSSY   (suomentanut Timo Hännikäinen)

Marraskuun 11. päivänä puolalaiset juhlivat uudelleen itsenäistynyttä valtiotaan, jonka alueen jakoivat aiemmin preussilaiset, venäläiset ja itävaltalaiset.

Nationalistien vuodesta 2009 saakka Varsovassa järjestämään vuosittaiseen Itsenäisyysmarssiin (Marsz niepodległości) osallistui viime lauantaina järjestäjien mukaan 125 000 isänmaanystävää, mikä teki tämänkertaisesta marssista suurimman tähänastisen yleisömenestyksen. Jalkapallofaneista lastenrattaita työntäviin perheisiin, opiskelijoihin ja toisen maailmansodan veteraaneihin, koko puolalainen yhteiskunta näytti olevan edustettuna marssilla. Poliisin mukaan osanottajia oli noin 60 000. Kolme vastamielenosoittajaa nähtiin reitin varrella.

Oppositiopuolue PO:n käsissä oleva Varsovan kaupunginhallitus yritti kuitenkin uskotella, että vain 30 000 ihmistä marssi Puolan pääkadulla. Toukokuussa liberaalia oppositiota edustaneet mielenosoittajat marssivat hallitusta vastaan. Kulkueelta kesti tunnin ohittaa tietty piste Nowy Świat -kadulla, ja Puolan vasemmiston mukaan osallistujia oli 240 000. Lauantaina Itsenäisyysmarssilta kesti 50 minuuttia ohittaa tietty piste Aleje Jerozolimskie -kadulla, joka on neljä kertaa leveämpi…

Ellei opposition antamaa lukua kyseenalaisteta – valtavirtamedia käyttää poliisin arviota 60 000 osanottajasta – käytetyt luvut ovat osa Puolaa ja sen konservatiivista hallintoa vastaan käytyä kampanjaa. CNN väittää nationalistien aiheuttaneen epäjärjestystä ja pelkoa pääkaupungin kaduilla. Muut ennakkoluuloiset ja antikonservatiiviset tiedotusvälineet ovat absurdilla tavalla nimittäneet kaikkia osanottajia ”fasisteiksi”, vaikka järjestäjien käyttämissä iskulauseissa vastustettiin fasismia, natsismia ja kommunismia, joita vastaan puolalaiset ovat kirjaimellisesti taistelleet. Puola on ollut sodassa kansallissosialistista Saksaa ja Neuvostoliittoa vastaan. Ensin mainittu valtasi Puolan ja tuhosi Varsovan, jälkimmäinen miehitti ja riisti maata 45 vuoden ajan.

Nämä syyttelevät ja loukkaavat artikkelit, joissa ei piitata journalistin etiikasta, ovat todiste tietyssä ylikansallisessa miljöössä vaikuttavasta poliittisesta agendasta, jonka tarkoitus on tuhota kaikki heidän näkemystensä vastainen. Mutta vielä selvemmin ne todistavat heidän pelostaan vahvan identitaarisen tietoisuuden edessä. Oikopolut, joita käyttävät eivät tiedä mitään Puolasta, Keski-Euroopasta eivätkä edes Euroopasta, paljastavat vihamielisen ja moraalittoman kastin, jolla on pääsy tärkeimpiin uutishuoneisiin CNN:stä Al Jazeeraan. Hillary Clintonin entinen neuvonantaja Jesse Lehrich edustaa kansainvälistä liberaalia kastia, joka on innokas leimaamaan poliittisia vastustajiaan. Tämän pohjoisamerikalaisen asiantuntijan mukaan marssille osallistuneet puolalaiset olivat ”natseja”.

Tietenkin marssille osallistui myös ääriaineksia, mutta vaikka heidän kehotuksistaan väkivaltaan sanoutuivat irti niin hallitus kuin järjestäjät, monet tiedotusvälineet yhdistivät heidän ideologiset hyökkäyksensä kaikkiin osanottajiin tai jopa kaikkiin puolalaisiin.

Marssin pääorganisaattori Robert Bąkiewicz kertoi, että marssin järjestänyt nationalistijärjestö toivoo saavansa roolin poliittisella kentällä. Kun Laki ja oikeus -puolue (PiS) voitti presidentti- ja parlamenttivaalit vuonna 2015, levottomuudet marssilla loppuivat. ”PiS:n päästyä valtaan olemme huomanneet, ettei marssi ole itse asiassa lainkaan väkivaltainen,” sanoi Piotr Gliński, apulaispääministeri ja kulttuuriministeri hiukan sarkastisesti. Tosiaan, globalistien saduista huolimatta väkivaltaisuuksia ei ole esiintynyt marssilla vuoden 2015 jälkeen…

Robert Bąkiewiczin mielestä hallituksen asenne marssia kohtaan on hyvä, mutta hänen järjestönsä haluaa mobilisoida erityisesti nuorisoa, joka kaipaa vielä vankempaa patriotismia ”kommunistisen sorron ja lännestä tuotetun hajaannuksen” jälkeen. Bąkiewiczin mukaan PiS:n hallitus ei ole nationalistinen ja sen kansainväliset kannat vastaavat liikaa Yhdysvaltojen ja Brysselin toiveita. Järjestö haluaa painostaa hallitusta puolustamaan tiukemmin Puolan etuja.

”Ei Moskova eikä Bryssel!” kuului yksi järjestäjien kuorma-autosta taajaan huudetuista iskulauseista. Puolalaisten nationalistien mielestä Puolaa ja Eurooppaa uhkaa kaksi vaaraa: liberalismi – LGBT-agenda, sekularismi, individualismi – ja islam, joka on kytkeytynyt massamaahanmuuttoon erityisesti sen jälkeen, kun massiivinen, hallitsematon ja sekasortoinen siirtolaisvirta saapui Balkanin reittiä pitkin ja terrori-iskut lisääntyivät Euroopassa.

Heidän mielestään ratkaisu piilee kristinuskossa, eurooppalaisen sivilisaation peruskivessä. ”Me tahdomme Jumalan”, kuului tämänvuotisen marssin tunnuslause, ja lauantaina sitä säestivät 1920-luvun isänmaalliset laulut ja nationalistinen rap-musiikki. Slogan viittaa myös kommunistivallan aikana laulettuun puolalaiseen protestilauluun. Viesti on selvä: puolalainen nationalismi on identitaarista ja katolilaista, antikommunistista, antiliberaalia ja islamisaation vastaista.

Tämä nationalistinen, metapolitiikkaan erikoistunut avant-garde haluaa vaikuttaa konservatiiviseen hallitukseen, ja on jo saavuttanut paljon kansainvälisellä tasolla. Puolan politiikan harmaan eminenssin Jarosław Kaczyńskin julistama kulttuurinen vastavallankumous etenee isoin harppauksin, ja symbioosi näyttää muodostuvan nationalistien hallitseman kadun ja konservatiivisen hallituksen hallitsemien äänestyskoppien välillä. Oppositio on täydellisessä hajaannustilassa huolimatta sen yliedustuksesta puolalaisessa mediassa ja sen saamasta suhteettoman suuresta tuesta läntisessä mediassa. Hallituskautensa puolivälissä olevan Beata Szydłon hallituksen kannatus on noussut vaaleissa saadusta 37,6 %:sta tämän hetken 47 %:iin. Tämä mitätöi vasemmiston väitteet siitä, että maa olisi poliittisessa kriisissä ja hallitus vaikeuksissa.

Edellisen keskusta-vasemmistolaisen hallituksen aikana marginaalisessa roolissa olleet nationalistit onnistuivat kokoamaan ”Puolan patriootit” poliittisista näkemyseroista riippumatta marssille, josta tuli Puolan tärkein kansallinen tapahtuma itsenäisyyspäivänä. Tämä, yhdessä hallituksen politiikan kanssa, paljastaa poliittisen dynamiikan eliittien ja kansan välillä uuteen itsetietoisuuteen heränneessä Puolassa.

Kun Visegrád-ryhmä toimii nyt ponnahduslautana Keski-Euroopan kansallishenkiselle politiikalle, Puola uskaltaa nyt olla mitä se todellisuudessa on: Keski- ja Itä-Euroopan johtava maa ja eurooppalaisen politiikan raskassarjalainen. Tällä maalla, jonka vahva identitaarinen tietoisuus ei kumpua ideologiasta vaan on muotoutunut vuosisatojen mittaan jatkuvien ulkoisten aggressioiden paineessa, on kaikki mahdollisuudet täyttää tarpeensa, tehdä tahtonsa mukaan ja lunastaa paikkansa sivilisaatiossa.

Ferenc Almássy on unkarilainen journalisti. Kirjoitus on alkujaan ilmestynyt Visegrád Post -lehdessä 13.11.2017.

%d bloggers like this: