Me tahdomme

ILKKA AURA & HANNES POSSANDER

–

Niin se käy, kirjoittaa Kurt Vonnegut Teurastamo 5:ssä. Yhtä fatalistiselta näytti perjantain veriteko kansallismielisesti ajattelevan mielessä. Tästähän oli puhuttu, tästähän oli varoitettu. Näin oli tehnyt mm. kurditaustainen Alan Salehzadeh jo pari vuotta sitten. Suomessa pääasiallisessa terrorismintorjunnan vastuussa oleva poliisiviranomainen, Suojelupoliisi, nosti alkuvuodesta terrorismin uhka-arviotaan kotimaan osalta. Poliittiset reaktiot olivat arvattavasti laimeita ja polarisoituneita. Ongelmaa vähäteltiin ja vaikutukset toteutettuun politiikkaan olivat vähäiset, käytännössä olemattomat.

Kilpaa pyrkivät poliitikot, tutkijat ja ”kansalaisjärjestöjen” edustajat toppuuttelemaan terrorismin pelkoa. Nämä uhkakuvathan olivat vain abstrakteja, etäisiä ja ennen kaikkea epätodennäköisiä. Tällöinkään moni suomalainen ei näitä kepeitä sutkautuksia uskonut, mutta riittävän moni demarieläkeläinen uskoi. Ei välitöntä vaaraa, olemme turvassa.

Perjantaina 18.8.2017 iltapäivällä tapahtui, odotetusti ja odottamatta, riippuen siitä, keneltä asiaa kysytään, 18-vuotiaan turvapaikanhakijana Suomeen saapuneen miehen tekemä satunnaisia siviilejä kohteekseen hakenut puukotusisku. Ainoastaan Lounais-Suomen poliisin, Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen ja Turun yliopistollisen keskussairaalan ammattitaitoinen toiminta ja sattuma säästivät turkulaiset enemmiltä kuolonuhreilta.

Veriteon tutkinta siirtyi varsin nopeasti Lounais-Suomen poliisilaitokselta keskusrikospoliisille (KRP). Jo tässä vaiheessa oli monelle mediaa seuranneelle selvää, että vahva epäily terroristisesta rikoksesta oli olemassa, sillä terroristisiksi epäiltyjen rikosten tutkinta on Suomessa keskitetty KRP:lle.

Seuraavana päivänä tämä epäily vahvistui, kun KRP ilmoitti tutkivansa tapahtunutta kahtena terroristisessa tarkoituksessa tehtynä murhana sekä kahdeksana terroristisessa tarkoituksessa tehdyn murhan yrityksenä. Tämän vuoksi voidaan perustellusti väittää terrorismin saapuneen Suomeen.

Suojelupoliisi kommentoi myöhemmin teon sopivan islamistisen terrorismin sapluunaan ja KRP on ottanut kiinni myös neljä muuta henkilöä epäiltyinä osallisuudesta Turun veritekoon. Lisäksi yhdestä, oletettavasti Suomesta jo poistuneesta henkilöstä, on tehty kansainvälinen etsintäkuulutus.

–

Suomi on terrorismin kohdemaa

–

Viimeistään lauantaina 19.8.2017 enemmistölle suomalaisista olisi ainakin pitänyt käydä selväksi, että Suomi on terrorismin kohdemaa. Riippumatta siitä, huudettiinko kadulla ”varo, varokaa”, ”Allahu akbar” vai ”Allanin Nakkibaari”, terrorismi oli saapunut Suomeen. Kansalaisten turvallisuus on nyt pysyvästi heikentynyt.

Keskustalainen kiihkouskovainen pääministeri Juha Sipilä on luonnehtinut tekoa raukkamaiseksi ja tuomittavaksi. Aivan samalla tavalla voidaan luonnehtia hänen johtamansa hallituksen reaktiota tapahtuneeseen.

Pääministeri Sipilä esitti ensimmäisenä toivomuksenaan sen, ettei vihaan vastattaisi vihalla. Sisäministeri Paula Risikko (kok.) esitti huolensa siitä, että tapahtunut lisää vastakkainasettelua (ja vaarantaa muukalaisten turvallisuutta). Hallitus myös esitti huolensa siitä, ettei kaavailtuja siviilitiedustelulakeja ole saatu etenemään toivotulla tavalla.

–

Hallitus on kansalle petollinen

–

Mitä hallitus tarkalleen ottaen siis sanoi? Hallitus sanoi, ettei se ole valmis tinkimään holtittomasta maahanmuuttopolitiikastaan edes suomalaisten turvallisuuden takia, mutta se on valmis tinkimään suomalaisten viestintäsalaisuudesta ulkoisen ja hallittavissa olevan syyn nimissä.

Hallituksemme on siis valmis ennemmin muuttamaan perustuslakia tavalla, joka heikentää kaikkien perusoikeuksia, kuin turvautumaan nykyisen perustuslain puitteissa lainsäädännöllisiin keinoihin, joilla vierasperäisen terrorismiuhan läsnäoloa voitaisiin vähentää.

Hallituksemme haluaa ennemmin uhrata Sinun perusoikeuksiasi muukalaisten läsnäolon turvaamiseksi kuin rajoittaa muukalaisten läsnäoloa Sinun oikeuksiesi turvaamiseksi.

–

Olemme sodassa

–

Tuskin vaaditaan Juho Kusti Paasikiven kaltaista valtiomiehen viisautta toteamaan, että on tunnustettava tosiasiat. Etenkin kansallisvihamielisille kulttuurimarksilaisille ne ovat siksi epämieluisia, että he ovat pyrkineet johdonmukaisesti kätkemään nämä heille ideologisesti epämieluisat tosiasiat sekä poliittisilta päättäjiltä että ns. tavallisilta kansalaisilta.

Viimeisten kahden vuoden aikaiset tapahtumat ovat jo siinä määrin nakertaneet tätä patologisen valheellista narratiivia, että vaatii jo melkoista röyhkeyttä ja itsepetosta kiistää eräs tosiasia: olemme sodassa.

–

Mitä on tehtävä?

–

On suorastaan pöyristyttävää tarkkailla valtaapitävien poliitikkojen reagointia tilanteeseen. Kyseessä on irvokas ja ennalta-arvattavuudessaan suorastaan makaaberi tragikomedia, jossa kaikki muut ratkaisut, paitsi maalaisjärjellä ilmeiset, lyödään pöytään, ja tosiasiallisesti tehokkaista malleista vaietaan. Koko valtiojohdon reagointi kielii urautuneesta, näköalattomasta ja ylimielisestä politiikasta, hybriksestä, joka pahimmillaan tuhoaa lopulta koko valtion olemassaolon perustan.

Me kysymme: Mitä on tehtävä?

Maailmanhistoria on osoittanut, että terrorin sietäminen on poliittinen valinta. Ensiksi on siis tehtävä poliittinen valinta olla sietämättä terroria.

Tämä voi edellyttää ankaria toimenpiteitä, mutta suurin osa niistä tuskin on maailmanhistorian mittakaavassa millään tavoin uusia saati poikkeuksellisia.

Ei, viitaten aiempaan kirjoitukseemme, emme katso Turun veriteon edellyttävän etnistä puhdistusta, mutta katsomme sen edellyttävän vallitsevan politiikan paradigmojen kriittistä uudelleentarkastelua ja asianmukaisia johtopäätöksiä.

Ennen kaikkea on saavutettava poliittinen tahtotila. Meidän on, kansalaisina ja kansakuntana, osoitettava, ettemme tahdo tätä vierasperäistä terroria maaperällemme.

Meidän on oltava suvaitsemattomia. Meidän on oltava haluttomia sietämään elämäntapaamme ja arvoihimme kohdistuvaa halveksuntaa, joka pahimmillaan johtaa pyrkimykseen syrjäyttää ne väkivalloin.

Meidän on tahdottava turvallinen kotimaa. Meidän on tahdottava vastuuseen ne poliitikot, jotka ovat vieneet ja edelleen ovat viemässä meiltä tämän perustavaa laatua olevan kansalaisoikeuden.

Meidän on tahdottava kriittistä keskustelua ja ennakkoluulotonta uutta politiikkaa.

Meidän on tahdottava muutosta!

–

Me tahdomme

–

Me tahdomme muutoksen nykyiseen julkiseen keskusteluun. Tahdomme asioista puhuttavan niiden oikeilla nimillä, vailla ontuvia selityksiä tai tarkoitushakuisia puolitotuuksia.

Me tahdomme muutoksen siihen tapaan, jolla Suomen poliitikot suhtautuvat yhteisten asioiden hoitoon ja kansalaisten huoleen.

Me tahdomme täydellisen paradigman muutoksen etenkin ulkoisten uhkien torjunnassa – ja tämä sisältää ennen kaikkea maahanmuuttopolitiikan.

Me tahdomme uudenlaista, ennakkoluulotonta ja tarmokasta politiikkaa.

Me tahdomme, että tapahtuneeseen tosiasiaan viimeistään nyt reagoidaan ja että vanhat virheet korjataan.

Me tahdomme vierasperäisestä väkivallasta ja poliittisesta saastasta vapaan maan.

Me tahdomme kotimaamme takaisin!