SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Huhtasaaren visio

VELI PESONEN

Perussuomalaisten presidenttiehdokkuutta tavoitteleva Laura Huhtasaari kannattaa pientilavaltaista elintarvikeomavaraisuutta Suomessa. Jos puolueen presidenttiehdokkaalla on tämä linja, niin sitä lienee kohtuullista pitää myös puolueen linjana. Jos näin on, niin meillä on eduskunnassa puolue joka ainakin tarjoaa vaihtoehdon jos ei muuta. Huhtasaaren ajatusmaailman toteuttaminen merkitsisi hyvin todennäköisesti täydellistä elämäntavan muutosta. Se lienee tarpeellistakin mutta ovatko seurannaisilmiöt liian raskaat?

Ensinnä Kepun ja MTK:n dominoima maailma pitää pystyä välttämään täydellisesti. Toisekseen modernia ja kiihtyvästi modernisoituvaa teknologiaa on kyettävä hyödyntämään Huhtasaaren elämäntapapolitiikkaa tukevalla ja täydentävällä tavalla. Olisiko kenties niin että robotit ja tekoälyllä varustetut tietokoneet tekevät lähes kaiken tuottavaksi tarkoitetun työn ja ihmisten tehtäväksi ojennetaan turvatyötä pientiloilla. Tällainen turvatyö turvaa monia asioita, se turvaa leivässä pysymistä ja ihmisen elämänlaatua ja sen pitäisi turvata myös maaperän hyvinvointia.

Mistä sitten johtuu, että melkein kaikki maalta kaupunkilaislähiöiden koppeihin osa-aikatyöttömiksi muuttaneet puhuvat päivät pääksytysten pelkkää uhripuhetta, missä uhriksi joutumisen syynä on, että on joskus joutunut asumaan maalla? Mistä tällainen asennemaailma kumpuaa? Heidän puheissaan ja ajatuksissaan mikä tahansa seikka joka on kaupungissa ja maalla eri tavalla on aina kaupungin eduksi ja eräänlaista maaseudun sortamista. Mutta ei siinä vielä kaikki koska heidän mielestään myös maaseutu sortaa heitä pelkällä olemassaolollaan.

Ovatko nämä asenteet, ajatukset ja puheet sitten Kepun ja MTK:n syytä, en tiedä. Hauska olisi niitä syyttää tästäkin.

Entäpäs sitten, olisiko ihmiset helppo saada hyväksymään tilanne jossa heidän toimeliaisuutensa on merkitykseltään melko vähäpätöistä? Onko heidät helppo saada vierotetuksi oman edun tavoittelusta naapurin edun kustannuksella koska jos ei ole, syntyy suurtiloja ja näiden torppia. Silloin elämäntapa karkaa eli päädytään vanhaan eduntavoittelun dominoimaan kulttuuriin.

Kenties eripuraa resurssien epätasaisesta jakamisesta voisi välttää ainoastaan yhteiskunnallisen epätasa-arvon lisäämisellä eli ihmisten jakamisella luokkiin. Tämä taas on varmuudella suomalaisille vaikea pala nieltäväksi, koska meillä ei lähimmän tuhannen vuoden ajalta ole tällaisesta oikeastaan kokemusta. On ollut muunkielisiä eli -maalaisia herroja ja suomalainen rahvas joka meritoituu miten kuten. Ei ole kauan siitä kun akateemiseen rälssiin yltänyt suomenkielinen muutti nimensä ohella myös kielensä, minkä järjestyksen Fennomania suorastaan väkivalloin vaihtoi toiseen. Viime aikoina on näkynyt paluumuuttoa svekofiliaan: heikkotahtoiset yksilöt ovat kaivelleet sukukirjoistaan isomummun ruotsalaisen tyttönimen ja alkaneet esiintyä mieluummin hänen kuin isänsä nimellä. Osa heistä hakeutuu tarkoituksella ruotsinkielisyyden hallitsemalle asuinseudulle muuttuakseen myös kieleltään ruotsalaisiksi.

Lienee sanomattakin selvää, että uusi fennomanian aalto on täysi välttämättömyys näiden tendenssien vaientamiseksi ja kurssin kääntämiseksi edes keskeisimpien perusasioiden osalta kohtalaisesti oikeaan.

Kauan ei ole siitä kun vielä uskottiin että suomalaisten pitää kouluttautua – enimmäkseen tekniikan – asiantuntijoiksi, että tällainen intellektuaalinen potenssi korvaa sitä mikä metsäteollisuuden ulosliputuksessa on menetetty. Suomalaiset ovatkin kiltisti kouluttautuneet asiantuntijoiksi ja äänestäneet jaloillaan. Suomalaista elintasoa ylläpitävä heitä työllistävä teknologinen klusteri odottaa edelleen syntymistään ja voi olla että sijaitsemme maantieteellisesti väärässä paikassa jotta se pääsisi syntymäänkään. Huhtasaaren visio saattaa siis olla realismia ylimmillään.

Tulevaisuudessa ihmisen elämä on joka tapauksessa monin tavoin säädellympää kuin mihin nykyinen yhteiskuntajärjestyksemme ja sitä myöten ihmisten asenteet on viritetty. Näitä asenteita on tapana pitää itsestäänselvästi oikeutettuina eli oikeina sekä jopa eräänlaisena olemassaolon oikeutuksena sinänsä. Pian se ei enää vetele ja kansan kyvykkyyttä mitataan tähän muutokseen sopeutumisella kansallisen itsetajun samalla säilyttäen tai, kuka ties, saavuttaen.

Veli Pesonen on Viitasaarella syntynyt insinööri ja muusikko.

Information

This entry was posted on heinäkuu 25, 2017 by in Politiikka ja ideologia and tagged , , , , , .
%d bloggers like this: