SARASTUS

Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti

Aleister Crowley poliittisena ajattelijana

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

KERRY BOLTON   (suomentanut M. A. Meretvuo)

Aleister Crowley (1875-1947), joka kutsui itseään nimellä Suuri Peto 666, on merkittävä hahmo sekä okkulttisessa alakulttuurissa että nykyajan popkulttuurissa. Jotkut pitävät häntä filosofina, maagikkona ja profeettana. Toiset taas tuomitsevat hänet turmeltuneeksi ja itsekeskeiseksi. Mutta suurin osa tuntee hänet ainoastaan hänen shokeeraavuutensa ja viihdyttävän eksentrisyytensä kautta.

Crowleyn voidaan katsoa kuuluvan “oikeistolaisten taiteilijoiden” joukkoon, sillä hän oli paitsi tuottelias runoilija ja novellisti, myös sosiaalisten ja poliittisten teorioiden pohtija joka kohdisti huomionsa teollistumisen, demokratian ja laumasieluisuuden nousun aiheuttamiin ongelmiin yhteiskunnassa. Crowleyn sosiaaliset ja poliittiset teoriat pohjautuvat nietzscheläiseen moraalin kritiikkiin sekä sellaiseen moderniuden kritiikkiin, joka useissa kohdin muistuttaa René Guénonin ja Julius Evolan traditionalismia.

Nietzschen vaikutus näkyy selvimmin Crowleyn tavoitteessa luoda uusi uskonto joka korvaisi “Osiriksen aikakaudelle” luontaisen “orjamoraalin” jota kristinusko länsimaissa edustaa. Uusi “voiman ja tulen” aikakausi, Horuksen, kruunatun ja valloittavan lapsen aioni, tulisi rakentumaan uudelle “herramoraalille”. Tämän oli tarkoitus saada ilmaisunsa Crowleyn perustamassa “thelema” -uskonnossa. Sana on kreikankielinen ja tarkoittaa “tahtoa”, viitaten nietzscheläiseen teoriaan “vallantahdosta”, loputtomaan pyrkimykseen korkeampien päämäärien saavuttamiseksi sekä yksilön että yhteisön tasolla.

Crowley ja traditionalismi

Saattaa olla yllättävää luokitella Crowley samaan ryhmään Evolan ja Guénonin kanssa, osaksi vastavirtaa materialismin, rationalismin ja liberalismin teeseille. Crowleynhan on ajateltu tulleen vapaamuurarien ja Illuminatin kaltaisten initiatoristen ryhmien keskuudesta, jotka markkinoivat liberaalia humanismia uutena “rationalistisena” uskontona samaan tapaan kuin kommunismi, joka materialistisista päämääristään huolimatta muodosti oman uskontonsa pyhimyksineen, marttyyreineen, dogmeineen, rituaaleineen ja pyhine sotineen. Crowley esimerkiksi sisällytti Adam Weishauptin, Illuminatin perustajan, Gnostisen Messunsa pyhimysluetteloon. Lisäksi suuri osa Crowleyn seuraajista on nykyisin liberaaleja humanisteja.

Guénon käytti termiä “vastatraditio” viittaamaan yrityksiin esittää liberalismi ja materialismi traditioksi naamioituna. Katoliseksi kääntyneen entisen vapaamuurarin ja sosialistisen propagandistin Eliphas Lévin sanoin:

Vapaamuurariutta ei ole pelkästään häväisty vaan siitä on tullut anarkististen salajuonien verho ja veruke. Anarkistit ovat ottaneet mitan, neliön ja nuijan ja kirjoittaneet niiden päälle sanat vapaus, veljeys ja tasa-arvo, mikä tarkoittaa kaikkien halujen vapautta, tasa-arvoa rappiossa ja veljeyttä tuhotyössä. Sellaisia ovat miehet, jotka kirkko on tuominnut ja tulee aina tuomitsemaan. (1)

Yhä tänäkin päivänä Ranskan vallankumouksen tunnussanat “vapaus, veljeys, tasa-arvo” ovat Ranskan vapaamuurareiden Suurloosin mottona. Nämä anti-initiatoriset salaseurat aloittivat eräänlaisen okkulttisen sodan poliittisine, sosiaalisine, moraalisine ja taloudellisine seurauksineen.

Mutta tarina ei lopu vielä tähän. Jopa näiden muurarillisten ja illuminististen liikkeiden sisällä aidot okkultistit pyrkivät palaamaan myyttiseen maallisten ja taivaallisten voimien välisen yhteyden muodostamiseen. Huomattavin tällaisista ryhmistä oli brittiläinen Hermetic Order of the Golden Dawn, jonka kautta Crowley aloitti maagiset opintonsa. Vaikka Golden Dawn oli läheisessä yhteydessä vapaamuurariuteen, näyttää siltä, että sen johtajat MacGregor Mathers ja William Wynn Westcott samastuivat enemmän traditionalismiin ja muurariuden turmeltumattomiin suuntauksiin. Lisäksi W.B. Yeatsin jäsenyys Golden Dawnissa viittaa enemmän traditionalistiseen suuntaukseen, vaikka hän ja Crowley tosin olivat riidoissa keskenään.

Hieman yllättäen itse Evola tunnustaa, että Crowley oli ainakin jossain määrin aito initiaatti. Evolan mukaan Golden Dawn oli ainakin osittain aitojen, initiatoristen järjestöjen perillinen. Lisäksi hän myöntää, että Crowleyn maaginen järjestelmä ammensi perinteisistä vihkimyksellisistä menetelmistä: “On varmaa, että crowleylaisuudessa maagis-initiatoriset vaikutteet ovat todellisia, ja viittaukset muinaisiin traditioihin ilmeisiä.” (2)

Ottaen huomioon, että Evola kirjoitti Crowleysta suuren poliittisen kuohunnan aikana jolloin hän itse toimi fasistiliikkeen kriittisenä kannattajana, on syytä panna merkille, että edes Evola ei tutkinut “crowleylaisuuden” sosiaalisia ja poliittisia ulottuvuuksia vaikka miesten näkemykset olivat hyvin samanlaisia. Näistä syistä johtuen Crowleya ei joistakin yhteyksistään huolimatta tulisi laskea mukaan vastatradition edustajiin. “Vapaus, veljeys ja tasa-arvo” olivat hänestä vastenmielisiä, ja on suoraan sanottuna absurdia, että hän otti Weishauptin mukaan thelemiseen pyhimysluetteloonsa. Crowleyn suhtautumista Weishauptiin ei ehkä pitäisikään selittää sillä, minkä puolesta Weishaupt toimi, vaan sillä, mitä vastaan hän oli. Weishaupt nimittäin omisti suuren osan energiastaan katolisen kirkon vastaiseen taisteluun, mikä on pinnallisella tasolla saattanut herättää Crowleyn ihailun.

Evolan ja Guénonin puolustama initiatorinen perinne on pohjimmiltaan ja peittelemättömästi elitistinen ja aristokraattinen. Perinteisissä yhteisöissä magia oli kiinteä osa elämää, keino saavuttaa ihmiselämän ja maailman välinen tasapaino. Siinä ei siten ole sijaa tasa-arvolle ja demokratialle, kuten Lévi kirjoittaa:

Väite saa vahvistuksensa negaation kautta; vahvat voivat hallita vain heikkouden olemassaolon myötä; aristokratia voi ilmetä vain ihmisten yläpuolelle kohoamalla… Heikot tulevat aina olemaan heikkoja… Ihmiset tulevat aina olemaan ihmisiä, massa jota hallitaan ja joka ei kykene hallitsemaan. On olemassa kaksi luokkaa: vapaat ja orjat; ihminen syntyy intohimojensa kahleisiin mutta voi saavuttaa vapauden älyn avulla. Jo vapaiden ja niiden välillä, jotka eivät vielä sitä ole, ei tasa-arvo ole mahdollista. (3)

Crowley torjui demokratian samoilla perusteilla kuin Lévi, Evola, and Guénon. Thelemisessa “raamatussaan” Lain Kirjassa (Liber Legis) Crowley kirjoittaa demokratiasta: “Te olette kansaa vastaan, oi valittuni” ja kommentaarissaan “demokratian hurskastelu tuomittu.”(4) Torjuttuaan demokratian ja muut massaliikkeet synnynnäisesti vieraina “Kuninkaalliselle Taidolle”, Crowley yritti kehittää theleman poliittisia ja sosiaalisia puolia kirjoittamalla harvinaisen selväsanaisen, “Laki on Kaikille” -nimisen kommentaarin “raamattuunsa”.

Lain Kirja

Sen jälkeen kun Crowley oli odotetusti riitaantunut Golden Dawnin johdon kanssa, hän vietti useita vuosia matkustellen eri puolilla maailmaa. Vuonna 1904 hän ja hänen vaimonsa Rose olivat Egyptissä, missä Crowleyn mukaan tapahtui jotakin aikakausien eli “aionien” näkökulmasta merkittävää. Crowley nimittäin väitti vastaanottaneensa jumalilta kanavoidun, Lain Kirja -nimisen “uuden aikakauden” käsikirjoituksen Aiwass -nimisen yliluonnollisen olennon sanelemana. Tästä kolmen päivän aikana kirjoitetusta tekstistä muodostui thelemaksi kutsuttavan opin raamattu.

Lain Kirja näyttää paikoin olevan kuin Nietzschen mystistä tulkintaa, kristinuskon ja demokratian kaltaisten laumaoppien tiukalla torjunnalla alleviivattuna. (Nietzsche on yksi Crowleyn Gnostisen Messun “pyhimyksistä”.) Thelemassa kaikki “tahtoa” tai “Todellista Tahtoa” rajoittavat opit ja järjestelmät, olivat ne sitten sosiaalisia, poliittisia, taloudellisia tai uskonnollisia, tultaisiin korvaamaan Crowleyn uudella Horuksen aikakauden uskonnolla. “Tahto” on myös nietzscheläisen evoluution perusta, ja on selvää, että Crowley yritti perustaa muinaisia joogaharjoituksia muistuttavaa, länsimaista mystistä järjestelmää, joka tähtäisi itsensä ylittämiseen ja korkeamman olemassaolon saavuttamiseen.

Tee mitä tahdot” on theleman perusta. Tämä ei tarkoita nihilististä “tee mitä lystäät”, vaan vaativan prosessin kautta löytyvän “todellisen tahdon” täyttämistä. Crowley tähdensi, että lausuntoa ei tule pitää “individualismin valloilleen päästämisenä”. (5) Yksilön todellista tahtoa heijasteleva thelema opettaa, että “jokainen mies ja jokainen nainen on tähti”. Tämä tarkoittaa, että jokainen ihminen on osa maailmankaikkeutta, mutta omalla yksilöllisellä radallaan, jota voidaan luonnehtia kunkin yksilölliseksi elämäntieksi.

Lain kirjassa sanotaan, että “orjat tulevat palvelemaan”. Tämä muistuttaa jälleen Nietzschestä siinä mielessä, että suurimmalla osalla ihmisistä ei todennäköisesti ole kykyä selvittää ja täyttää “todellista tahtoaan”. Vaikka jokainen on “tähti”, jotkut loistavat toisia kirkkaammin. Star Sponge Vision -nimisessä tähti-ilmestyksessään Crowley selittää tämän epätasa-arvon heijastavan universumin korkealle organisoitunutta rakennetta, jonka sisältämistä tähdistä jotkut ovat “suurempia ja kirkkaampia kuin toiset”. Suurin osa ihmiskunnasta jää sellaiseksi kuin he ovat, heidän luonteensa on kykenemätön nietzscheläiseen “itsensäjohtamiseen” ja siten he ovat sopivia ainoastaan palvelemaan “mestarimoraalin” seuraajia. Lain Kirja kutsuu näitä jälkimmäisiä “maan kuninkaiksi” joiden tahto on hallitsijoiden tahto. (Mikäli jotkin Aiwassin Crowleylle sanelemat lauseet kuulostavat Eliphas Léviltä, saattaa se johtua siitä, että Crowley katsoi Lévin olleen yksi hänen aiemmista inkarnaatioistaan.)

Tällainen oppi on individualistinen mutta ei kuitenkaan anarkistinen, nihilistinen tai edes liberaali. Itse asiassa se merkitsee kastijärjestelmän elvyttämistä. Tällä viitataan muuhunkin kuin käsitykseen yhteiskuntaluokista, jotka perustuvat talouteen ja materiaan. Kastit heijastavat metafyysistä järjestystä jossa jokainen yksilö täyttää oman tehtävänsä todellisen tahtonsa mukaisesti – tai velvollisuuden, dharman – tämän kosmisen järjestyksen ilmentymänä. Ikuisen Tradition seuraajille kastit ovat jumalallisen järjestyksen ilmentymä eivätkä pelkästään karkean hyväksikäytön mahdollistava taloudellinen jako.

Crowley (tai Aiwass) selittää theleman antidemokraattisen ja tasa-arvon vastaisen opin seuraavilla lauseilla, jälleen Nietzschen mukaisesti:

Me emme ole köyhiä ja surkeita varten: maan herrat ovat meidän sukulaisiamme. Kauneus ja lujuus, loikkiva nauru ja hurmaava lauhkeus, voima ja tuli, ovat meistä… Meillä ei ole mitään tekemistä hylkiöiden ja kyvyttömien kanssa: anna heidän kuolla surkeuteensa. Sillä he eivät tunne. Sääli on kuninkaiden pahe: lyö maahan raukat ja heikot: tämä on vahvojen laki: tämä on meidän lakimme ja maailman ilo. (6)

Tämä hierarkkinen sosiaalinen järjestys on perenniaalisen tradition mukainen, mutta edellyttää sen lisäksi uuden aristokratian syntymistä, vanhan tultua jo heikoksi ja alisteiseksi kaupallisuudelle. (Crowley itse oli perhetaustaltaan porvari ja nimitti itseään myös Sir Aleister Crowleyksi.) “Horuksen aikakauden” uusi aristokratia tulisi muodostumaan nietzscheläisistä itsensävoittajista. Crowley viittaa Nietzschen vaikutukseen selittäessään thelemaa: “Ylimpiä ovat he, jotka ovat ottaneet hallintaansa sattumanvaraiset olosuhteet ja nousseet niiden yläpuolelle… Tässä lauseessa on paljon nietzscheläistä näkemystä.” (7)

Toisin kuin Nietzsche, Guénon ja Evola, Crowley ammentaa myös darvinismista. Nietzscheläiseen näkökulmaan viitattuaan hän toteaa darvinistisin termein:

Tämä on kehitysopillinen ja luonnollinen näkemys… Luonnon tapa on kitkeä heikot pois. Tämä on myös kaikkein armollisin tapa. Tällä hetkellä kaikkia vahvoja vahingoitetaan ja heidän kehittymistään haitataan heikkojen, sairaiden ja surkastuneiden raajojen painolastilla. Kristityt leijonille. (8)

Crowley näki levottomien aikojen olevan tulossa ennen Uutta Aikakautta, ja niiden kuluessa ihmismassat ja eliitti eli uusi aristokratia ajautuisivat konfliktiin. Hän kirjoitti Uuden Aikakauden alkusoitosta seuraavasti: “Ja kun ongelmat alkavat, me vapauden aristokraatit, linnasta mökkiin, tornista vuokrataloon, saamme orjien väkijoukot vastaamme.” (9)

Crowley kuvailee tätä väkijoukkoa ”valittavaksi ja nöyristeleväksi koiralaumaksi joka kieltäytyy tunnustamasta jumaluuttaan… kurittomaksi joukoksi tunteidensa oikkujen armoilla ja vailla Tahtoa”, ja siten “onnistuneen hallinnon luonnollisiksi vihollisiksi.” (10) Uuden aristokratian hallitsevaksi eliitiksi tulevat ne, jotka ovat löytäneet ja toteuttaneet “todellisen tahtonsa”, jotka ovat onnistuneet tulemaan omiksi mestareikseen itsehallinnan kautta. Tämä hallitseva kasti harjoittaisi “johdonmukaista politiikkaa” joutumatta alistumaan ihmismassojen demokraattisille päähänpistoille.

Theleminen valtio

Thelemiseen hallitsemistapaan viitataan epämääräisesti Lain Kirjassa ehdottamalla eräänlaista korporatismia: “Olkoon tuo moneuden tila sidottu ja inhottu: teillä ei ole muuta oikeutta kuin tehdä tahtonne.” Toisin kuin theleman “tee mitä tahdot” -lauseen anarkistisissa ja nihilistisissä tulkinnoissa annetaan ymmärtää, Crowley määritteli thelemisen valtion yhteiselle hyvälle perustuvaksi vapaaksi yhteisöksi. Yksilöllinen tahto täytettäisiin sosiaalisen yhteistyön kautta. Yksilöllisen tahdon ja sosiaalisten velvollisuuksien tulisi olla sopusoinnussa yksilön “absoluuttisen oikeuden kanssa palvella omaa ja yhteistä päämäärää, ilman häiriöitä.” (11)

Crowley selvensi, että hänen näkemystään ei tule sekoittaa anarkismiin tai liberalismiin. Vaikka hänen ihmisoikeuksia julistava kirjoituksensa ”Liber Oz” näyttäisi olevan täydellisen yksilönvapauden kaava ilman mitään sosiaalisia rajoituksia, Crowley kirjoitti, että sen ei pidä tulkita edustavan rajoittamatonta individualismia. Crowley antaa eräänlaisen “paavillisen” hyvän hallinnon luonnoksen:

Olen asettanut rajat yksilölliselle vapaudelle. Sillä jokainen ihminen tässä esittämässäni valtiossa täyttää oman Todellisen Tahtonsa halukkaasti suostumalla kaikkien hyväksi, ja siten myös itsensä hyväksi, toimivaan Järjestykseen. (12)

Crowleyn demokratiaan ja kaikkeen “orjamoraaliin” kohdistuva torjunta edellytti uutta näkökulmaa valtioon. Muiden aikalaistensa, kuten Evolan ja Yeatsin tapaan Crowley oli huolissaan kulttuurin tulevaisuudesta kaupallisuuden, materialismin ja teollistumisen vallitessa. Hän pelkäsi, että ihmisjoukkojen yhdenmukaisuuden aika olisi koittamassa. Hän näki tasa-arvon yhdenmukaisuuden edeltäjänä, vedoten jälleen biologiaan:

Maan päällä ei ole yhtään samanlaista olentoa. Olkoot kaikki erilaisia ominaisuuksiltaan, älkäänkö mikään olento olko tasa-arvoinen toisen kanssa. Tämä on myös toden tieteen ääni, joka huutaa: ’moninaisuus on evoluution avain.’ Tietäkää siis lapseni, että kaikki yhdenmukaisuutta tuottavat lait, järjestelmät, tavat ja ideat ovat kirottuja, sillä ne ovat vastoin luonnon tahtoa muuttua ja kehittyä moninaisuuden kautta. Toimi siis kaikella tarmollasi näitä voimia vastaan, sillä ne vastustavat muutosta joka on elämä, ja siten ne ovat kuolemasta. (13)

Tämä pikemminkin biologinen kuin metafyysinen lähestymistapa sai tukea viittauksista rodun, ilmaston ja muiden olosuhteiden aiheuttamiin eroavaisuuksiin ihmisten välillä. Viitaten Lain Kirjan lauseeseen “te olette kansaa vastaan, Oi valittuni”, Crowley selittää:

Demokratian hurskastelu tuomittu. On hyödytöntä teeskennellä, että ihmiset olisivat tasa-arvoisia: faktat sotivat sitä vastaan. Me emme aio jäädä tylsiksi ja tyytyväisiksi kuin naudat ihmisrahvaan keskellä. (14)

Demokraattinen valtio tasa-arvon ja siten tasapäisyyden heijastumana korvattaisiin sellaisella, jota voidaan nimittää “orgaaniseksi valtioksi” tai “korporatiiviseksi valtioksi”. Sitä voidaan verrata biologiseen organismiin, jonka eri elimet toimivat oman luonteensa mukaisesti edesauttaen samalla koko organismin terveyttä. Valtio ottaa aivojen aseman eri osia koordinoivana elimenä. Englannissa tällaista korporatismia kutsuttiin “kiltasosialismiksi” ja “syndikalismiksi”.

Korporatismilla (tai korporativismilla) oli myös metafyysinen puolensa perinteisten yhteiskuntien sosiaalisten järjestöjen perustana, kuten keskiajan Euroopan killat ja muinaisen Rooman korporaatiot. Perinteisissä yhteiskunnissa killat, kuten kaikki muukin, nähtiin kosmisen järjestyksen maallisena ilmentymänä, ja kastit olivat paremminkin henkisiä, eettisiä ja kulttuurisia elimiä kuin taloudellisia “luokkia”, kuten rappeutuneissa ja maallistuneissa yhteiskunnissa. Tästä syystä Evola kannatti korporatismia traditionalistisena vastauksena luokkayhteiskunnalle.

Crowleyn näkemys orgaanisesta valtiosta tulee kuvailluksi tekstissä ”De Ordine Rerum”:

Kehossa jokainen solu on alisteinen fysiologiselle kontrollille, ja me, jotka hallitsemme, emme kysele onko tämän rakenteen jokainen yksittäinen yksikkö tietoisesti onnellinen. Mutta me haluamme, että jokainen niistä täyttää tehtävänsä tyytyväisenä, kunnioittaen omaa tehtäväänsä välttämättömänä ja pyhänä, ilman kateellisuutta toista kohtaan. Vain näin syntyy vapaa valtio, jota ohjaava tahto on kaikkien hyvinvointi. (15)

Täten Crowley, torjuen misantropian, pyrki yksilöiden vapauttamiseen epämääräisestä massasta, ja ravinnon tarjoamiseen heidän aineellisen ja kulttuurisen hyvinvointinsa ruokkimiseksi, sikäli kuin niiden luonne sen sallii. Hänen tahallinen julkisuuskuvansa “pahana” on siten pakko nähdä kieroutuneena oikkuna ja erityisesti hänen erikoisen huumorintajunsa tuotteena, hänen narsistisen luonteensa seurauksena, sekä hänen tiukan kasvatuksensa tuloksena Plymouth Brethren -veljeskunnassa. Lapsena hän oli iloinen, kun hänen äitinsä nimitti häntä antikristukseksi, ja tällä näyttää olleen pysyvä vaikutus hänen ajatuksiinsa ja tekoihinsa koko loppuelämän ajan.

Crowley kohdisti huomionsa valtavirrasta poikenneiden sosiaali- ja talousteoreetikkojen ongelmaan työtuntien vähentämisestä tilanteessa, jossa uusi taloudellinen järjestelmä on tarjonnut aineellisen hyvinvoinnin kaikille ja vapauttanut ihmiset talouden oravanpyörästä. Kun sosiaaliset velvollisuudet on täytetty, pitäisi vapaa-ajan ja energian lisääntyä, ja ne taas voitaisiin käyttää yksilön omien mielihalujen täyttämiseen. Riittävä määrä vapaa-aikaa aineellisista pyrkimyksistä on kulttuurin perusta, ja esimerkiksi keskiaikaisen kulttuurin kukoistus oli seurausta tästä sekä yhteiskunnan hengellisestä perustasta.

Tiettyjen ei-marxilaisten sosialistien tapaan Crowley pyrki muuttamaan taloudellista järjestelmää työtuntien vähentämiseksi. Hänen rahaan liittyvät kommenttinsa ovat neuvokkaita. Crowley uskoi, että rahan roolin muuttaminen on välttämätöntä sosiaalisen ja taloudellisen järjestelmän muuttamiseksi. A.R. Oragen New Age -niminen lehti, jossa kiltasosialistien ja muiden oppineiden näkemykset kohtasivat, oli hänelle varmasti tuttu, sillä hän viittaa siihen omaelämäkerrassaan. Hän muotoilee finanssipoliittisen kantansa seuraavasti:

Mitä on raha? Kaupankäynnin mahdollistava vaihdon väline. Öljy moottorissa. Hyvä on sitten: jos sen virtaamisen estää, sen sijaan että antaisi sen virrata mahdollisimman vapaasti, on tämä yhtä kuin sen todellisen tahdon estäminen. Siten jokainen rajoitus vaurauden liikkumisessa on Theleman Lain suora rikkomus. (16)

Kun kansalaisten aineellinen hyvinvointi on varmistettu, voidaan taloudellisiin välttämättömyyksiin käytetty energia käyttää kulttuuristen tavoitteiden hyväksi. Thelemisessä valtiossa hallitseva kasti ohjaisi kansalaisia tavoittelemaan elämän korkeampia puolia, mikä johtaisi kulttuurin kukoistukseen: “Ja koska ihmiset ovat yleensä oppimattomia eivätkä ymmärrä nautintoja, opetettakoon heille Elämän Taitoa.” Tällaisen hallinnon seurauksena syntyisi korkeakulttuuri jossa jokaisella kansalaisella olisi mahdollisuus osallistua tai ainakin pitää arvossa kulttuuria: “Kun tämä (taloudellinen hyvinvointi) on ensin varmistettu, voidaan ihmiset sen jälkeen johdatella runouden, musiikin, maalausten ja kuvanveiston taivaisiin, ja itse mielen kyltymättömän tiedonjanon rakastamiseen.” (17)

Thelemisessä valtiossa jokaisella yksilöllä olisi mahdollisuus todellisen tahtonsa toteuttamiseen. Crowley kuitenkin katsoi, että suurin osa “tähdistä” tyytyisi aineellisen olemassaolonsa tyydyttämiseen “eläimellisen tyytyväisyyden huolettomuudella”, ilman korkeampia tarpeita, eivätkä siten pyrkisi kohoamaan hierarkiassa korkeammalle. Ne, joiden todellinen tahto olisi tavoitella korkeampia päämääriä, saisivat mahdollisuuden tähän ja muodostaisivat siten “moraalisesti ja älyllisesti ylivertaisten miesten ja naisten luokan.” Tässä valtiossa ihmisiltä ei puuttuisi mitään ja johtava kasti hyödyntäisi heidän luonteensa mukaisia kykyjä korkeamman kulttuurin saavuttamiseksi.

Crowley kiinnitti huomiota myös teollistumisen aiheuttamiin ongelmiin ja koneiden epäinhimillistävään rooliin jota traditionalistit nimittävät myös epäpyhittämiseksi, ongelmaan, joka koskettaa jälkiteollista maailmaa suurempana kuin koskaan.

Koneet ovat jo tuhonneet käsityötaidot lähes kokonaan. Ihminen ei ole enää työntekijä vaan koneenkäyttäjä. Tuotteet on standardisoitu, tuloksena keskinkertaisuus… Sen sijaan, että jokainen mies ja jokainen nainen olisivat tähtiä, meillä on joukko syöpäläisiä.” (18)

Orgaanisen valtion ja työn taidoksi jälleen pyhittämisen ohella Crowley laajensi johdonmukaisesti killat myös thelemisen järjestön perustaksi. Kilta tuli olemaan hänen esoteerisen järjestönsä Ordo Templi Orientiksen perusyksikkö:

Areopaguksen alaisuudessa toimii itsenäinen Kiltojen Parlamentti. Järjestössä, asteesta riippumatta, jäsen kuuluu johonkin kiltaan ammattinsa, taitonsa tai tieteensä mukaisesti, ja jokainen kilta muodostaa omat lakinsa kaikissa työtä ja elinkeinon ansaitsemista koskevissa asioissa. Jokainen kilta valitsee etevimmän jäsenensä edustamaan sitä Kahdeksannen Asteen Areopaguksen edessä, ja kaikki kiltojen väliset erimielisyydet ratkaistaan tässä istuimessa järjestön periaatteiden mukaisesti. Sen päätökset siirtyvät vahvistettaviksi Gnosiksen Pyhäkköön ja siten Valtaistuimelle. (19)

Tämä OTO:n kiltajärjestelmä esittää siten yhteiskuntaa mikrokosmoksena ja ideaalisena sosiaalisena mallina, jonka mukaisesti Crowley olisi järjestänyt thelemisen hallintonsa: ”Todellisissa asioissa kaikki on vain toisensa kuvaa; ihminen on siten maailmankaikkeuden kartta, ja yhteiskunta tämä sama suuremmassa mittakaavassa.” (20)

Crowleyn kuvaus on siis ytimekäs kuvaus korporatiivisesta valtiosta, joka on hierarkkisesti järjestäytynyt itseään hallitsevista killoista aina “kiltojen parlamenttiin” saakka. Tämäntyyppisestä järjestelmästä, vaihtoehtona kapitalismille ja marxismille, olivat keskustelleet monet, Evolasta ja D’Annunziosta syndikalisteihin ja katolisiin traditionalisteihin saakka, kunnes se alkeellisessa muodossaan toteutettiin Mussolinin aikana. Crowleyn näkökulmasta katsottuna on ironista, että Dollfussin alainen Itävalta ja Salazarin Portugali sovelsivat korporatismia osana katolista sosiaalioppia.

Järjestelmässään Crowley kutsuu “Maan Ihmisiksi” niitä, jotka eivät ole vielä tavoittaneet hallintoon osallistumiseen vaadittavaa astetta kehityksessään. Hallitseva kasti valitsee keskuudestaan senaatin, joka koostuu henkilökohtaiseen “kieltäymykseen” omistautuneista ihmisistä, jotka ovat tehneet köyhyyslupauksen ja luopuneet kaikesta vauraudestaan. Yleisellä äänioikeudella ei luonnollisestikaan ole sijaa thelemisessä hallinnossa:

Kansanvaalien periaate on täysin virheellinen ja sen tulokset ovat näkyvissä kaikissa niin kutsutuissa demokratioissa. Vaaleilla valittu ihminen on aina keskinkertaisuus; hän on turvallinen ja järkevä valinta, joka miellyttää enemmistöä muita ehdokkaita enemmän. Tästä syystä hän ei voi koskaan olla nero tai edistyksen ja valaistumisen edustaja. (21)

Valitsijoiden Virkakunnan jäsenet päättää kuningas niiden vapaaehtoisten joukosta, jotka ovat osoittaneet kykynsä sekä urheilun että oppimisen saralla, syvää historian yleistuntemusta, hallintotieteen tuntemusta sekä filosofista tietoa. Tämä korporatiivinen ja monarkistinen järjestelmä oli suunniteltu “kokoamaan yhteen kaikki inhimillisen mielenkiinnon juonteet ja kutomaan ne harmoniseksi kudokseksi” joka heijastaa maailmankaikkeuden järjestystä. Lähimmäksi thelemisen ideaalin toteuttamista on saattanut päästä italialainen runoilija ja sotaveteraani Gabriele D’ Annunzio lyhytaikaiseksi jääneessä Fiumen vapaakaupungissa, joka houkutteli erilaisia kapinallisia anarkisteista syndikalisteihin ja nationalisteihin. Crowley ei kuitenkaan mainitse D’ Annunziota päiväkirjamerkinnöissään, vaikka hän vieraili Italiassa vuonna 1920 ja D’ Annunzion hanke päättyi tuon vuoden joulukuussa.

Italian fasisteista Crowley kirjoitti seuraavaa: “Olin hetken aikaa kiinnostunut fasismista ja suhtauduin siihen myötämielisesti sen laittomuudesta huolimatta, koska perustuslaillisesta vallasta oli tullut pelkkä kuollut kirjain.” (22) Crowley näki fasismin runollisella tavalla ja piti rautatieasemalla partioineita mustapaitoja “ihastuttavina”. “He olivat pittoreskeja kuin oopperan esiintyjät.” Rooman marssin osalta Crowley kommentoi fasistien käyttäytymisen olleen “ihailtavaa”. Pian hänen mielensä kuitenkin muuttui ja hän alkoi pitää Mussolinia tyypillisenä poliitikkona, joka tekee periaatteissaan myönnytyksiä suosion saamiseksi. Fasismin massaluonne alkoi herättää epäilyksiä muissakin sitä alkujaan kannattaneissa, kuten Wyndham Lewisissa ja W.B. Yeatsissa. Crowley seurasi tapahtumia Roomassa kolmen päivän ajan ja oli erityisen pettynyt Mussolinin kompromisseihin katolisen kirkon kanssa, jota Crowley piti Mussolinin vaarallisimpana vihollisena. Tällainen kritiikki on tietenkin tyypillistä niille, jotka osallistumisen sijaan vain seuraavat tapahtumia. Kaukaa annetulla kritiikillä on ylellisyys teoretisoida ilman, että sen teoriat joutuisivat käytännön testiin.

Crowley muutti pian Cefaluun, jossa hän perusti “Theleman Luostarin” erääseen ränsistyneeseen taloon. Hänen oppilaansa Raoul Lovedayn kuolema aiheutti kuitenkin hänen karkottamisensa Italiasta vuonna 1923, mihin mennessä hän oli ehtinyt muodostua ongelmaksi fasistihallinnolle. Ainakin yksi henkilö oli kuitenkin huomannut theleman protofasistiset puolet ennen brittiläisfasistin Sir Oswald Mosleyn tukijaksi alkamistaan, nimittäin sotahistorioitsijana ja modernin panssarisodankäynnin taktikkona tunnettu J. F. C. Fuller. Hän oli yksi Crowleyn varhaisimpia oppilaita, ja he olivat tutustuneet jo vuonna 1905. Crowleyn tapaan hän oli okkultismista kiinnostunut nietzscheläinen, joka piti sosialismia kristinuskoon verrattavana, uutena uskonkappaleena: “saastana demokratian kattilassa.” Lisäksi hänen kristinuskon vastaisuutensa perustui Nietzschen argumentteihin.

Fuller oli tavannut Crowleyn Lontoossa vuonna 1906 ja hän kirjoitti Crowleyn ensimmäisen, The Star in the West -nimisen elämänkerran. Teoksella hän voitti Crowleyn runollista tuotantoa promotoimaan tarkoitetun kirjoituskilpailun, tosin hän oli sen ainoa osanottaja. Vaikka Fullerin kiinnostus okkultismia kohtaan jatkui hänen elämänsä loppuun asti, hän katkaisi välit Crowleyhin nolostuneena tätä koskevista lehtiotsikoista. Vuonna 1932 Fuller kirjoitti edelleen nietzscheläisin termein sosialismista ja demokratiasta kristinuskon sivutuotteina. Hän liittyi British Union of Fascists -liikkeeseen ja säilyi sen kannattajana vielä toisen maailmansodan jälkeenkin, mutta Crowleyyn hän ei enää koskaan pitänyt yhteyttä.

Fasistit, kiltasosialistit, distributistit ja syndikalistit yrittivät ratkaista teollistumisen ajan ongelmia, ja Evola tarjosi asiaan jonkinlaisen käytännön ratkaisunkin kirjassaan Men Among the Ruins. Crowleyn thelemiittiset sosiaalipoliittiset näkemykset olivat kuitenkin yhtä vieraantuneita todellisuudesta kuin hänen mystiikkansakin, ja harvat hänen seuraajistaankaan ovat kiinnittäneet huomiota theleman poliittisiin sovelluksiin. Crowley oli runoilija ja mystikko eikä niinkään agitaattori tai poliitikko, ja hänellä oli oma, jokseenkin puutteellinen käsityksensä historian sykleistä. Hän katsoi Horuksen aikakauden alkaneen, ja olevansa itse tämän “voiman ja tulen” aikakauden profeetta. Samaan tapaan kuin Marx oli nähnyt kommunismin historian vääjäämättömänä päätepisteenä, Crowley uskoi thelemisen maailmanjärjestyksen syntyvän kosmisten lakien seurauksena. Ja samoin kuin Marx kutsui sosialisteja mukaan historiallisen prosessin toteuttajiksi, Crowley visioi Pyhän Veljeskuntansa vaativien tulikokeiden luovan thelemisten ritarien joukon joka nousisi pyhään sotaan vanhoja uskonkappaleita vastaan:

Meidän tulee taistella sortajia vastaan vapautemme puolesta, oli se sitten uskonnollista, sosiaalista tai taloudellista sortoa. Jokainen taistelu tulee käydä loppuun asti, ja jokainen taistelee itsensä ja oman tahtonsa toteuttamisen puolesta, ja me kaikki toistemme puolesta Vapauden Lain vakiinnuttamiseksi… Tarttukoon jokainen mies aseisiin halukkaana vastustamaan sortoa… innokkaana vetämään miekkansa aina kun oikeudenmukaisuus ja vapaus sitä vaativat. (23)

Viitteet:

  1. Eliphas Lévi, The History of Magic (London: Rider, 1982)
  2. Julius Evola, “Aleister Crowley”.
  3. Eliphas Lévi, The History of Magic
  4. Crowley, The Law Is For All (Arizona: Falcon Press, 1985)
  5. Crowley, The Law Is For All
  6. Lain Kirja, Thelema Julkaisut 2007
  7. Crowley, The Law Is For All
  8. Crowley, The Law Is For All
  9. Crowley, The Law Is For All
  10. Crowley, The Law Is For All
  11. Crowley, The Law Is For All
  12. Crowley, The Book of Wisdom or Folly (York Beach, Maine: Samuel Weiser., Maine 1991
  13. Crowley, The Law Is For All
  14. Crowley, The Law Is For All
  15. Crowley, The Law Is For All
  16. Crowley, Magick Without Tears (Arizona: Falcon Press, 1983)

  17. Crowley, The Law Is For All
  18. Crowley, The Law Is For All
  19. Crowley, Liber CXCIV, “O.T.O. An Intimation with Reference to the Constitution of the Order

  20. Crowley, Liber CXCIV

  21. Crowley, Liber CXCIV

  22. Crowley, The Confessions of Aleister Crowley (London: Routledge & Kegan Paul, 1986)

  23. Crowley, The Law Is For All

Alkuperäinen artikkeli ja täydellinen lähdeluettelo:

https://www.counter-currents.com/2010/09/aleister-crowley-as-political-theorist-part-1/

https://www.counter-currents.com/2010/09/aleister-crowley-as-political-theorist-part-2/

%d bloggers like this: